Sunday 14 September 2014

Valmis keittiön levinnyt miniremppa

Viidentoista kaakelin kiinnityksestä alkanut homma hieman levisi. Tässä valmis kaakelointi, eli kyseessä on rintamamiestalon keittiön tiskipöydän ja astiakaapin välitila. Kaapin ja kaakelien väliin jäi juuri sopiva rako kiinnittää vanha emaloitu naulakko.

My tiny kitchen renovation (attaching 15 tiles on the wall) got a bit out of hand... now there is a new arrangement and a new light too!

Yksi laatoista oli eri värinen, hups. Hieman vihreämpi kuin muut. Se oli paketissa päällimmäisenä ja siinä oli jokin steariinitahra, olin ajatellut jättää sen käyttämättä (kaakelit on haettu kierrätyskeskuksesta). Mutta kun laattoja tarvittiin 15 ja niitä oli pakkauksessa juuri se määrä, laitoin vihreämmän keskimmäiseen riviin hanan kohdalle. Tässä kuvassa asiaa ei niin huomaa, livenä sen näkee paremmin. Kaikki laatat ovat lempivärisiä, joten olisin saattanut valita kahta eri sävyä ihan tarkoituksellakin. Onnekas sattuma, nyt pidän tuosta erivärisestä yksilöstä kovasti.

Sittenhän tietenkin kävi niin, että aloin katsella rikkinäistä seinälamppua. En ole löytänyt siihen uutta kupua sitten millään, valaisinta ei nykypäivänä enää ole myynnissä (pitkulainen muovikupuinen Erco).
Pieni sähköhella oli kaiken lisäksi vuosikaudet puuhellan takaosan päällä, kun en muuta paikkaa sille keksinyt. Se peitti kauniin kaakeloidun pinnan. Tarvittiin naapuri, joka ehdotti hellaa olohuoneen ovensuun viereen. Kummallista, nyt keittiössä on yksi kaluste lisää – pieni pöytä – ja tilaa tuntuukin olevan aiempaa enemmän, kun tuo kaunis valkoinen kaakeliseinä hellan takana tuli esiin.
Eläköön naapurit!

Ihana uusi eli vanha valkoinen hellanurkkaus. Olen niin harmitellut kauniin kaakeloinnin peittymistä sähköhellan taakse! Puhumattakaan hankalasta ruuanlaitosta kurkotellen, mutta se ei ole ollut niin oleellista – kyllä pakastepizzan on ylettynyt laittamaan uuniin ja ottamaan sieltä pois...

Rikkinäisen seinälampun pulma oli vielä ratkaisematta, edellisissä kuvissa olin sen vain poistanut. Soitin sähkömiehelle eli Gröndahlille ja hän tuli ja ratkaisi pulmani satakymmenprosenttisesti. Vanhasta talosta pelastettu ihana katkaisija pääsi käyttöön, kun nyt tarvittiin sekä katto- että seinälampulle omat kytkimet.

Jonkinlaisten mutinoiden jälkeen Gröndahl myös maadoitti uuden seinälamppuni ja asensi sen paikalleen, kun olin ensin tasoittanut seinän ja maalannut vanhan lampun kohdan valkoiseksi.

Illan hämyssä huomaan, että tästä tulee paljon enemmän valoa kuin vanhasta Ercosta. Lamppu on sen verran irti seinästä, että se valaisee tiskiallastakin aiempaa paljon paremmin. Vaikka entinen isäntä kuulemma ei niin tiskeistä välittänyt, vaan halusi valon hellan ylle, jotta näkee paistaa ahvenpihvejä.

Sama päivänvalossa. Tuijotan tuota nurkkaa rakastuneena. Miten kaunis! Ja miten se onkin tähän saakka ollut sellainen harmitus.
Ystävä kiteytti asian hyvin: nyt, kun alkaa pimeä kausi, on hienoa, että kotona on kaunista ja lisää valoa. En ole hirmu innokas kynttilöiden polttaja, koska ne tarkoittavat sitä, että on pimeä ja ankea aika (jotkut kutsuvat sitä tunnelmalliseksi). Mutta tuohon kyllä sopisi joku kynttilä, olisi ainakin paloturvallinen ympäristö, jos ei suoraan lampun alla.

Peräännyin niin kauas kuin pystyin eli vierasvuoteen päälle ottamaan kuvaa.

Sitten keksin vielä siirtää sähköhellan päälle maustehyllyn, joka on ollut orpona seinällä vierasvuoteen päällä.
Hieno spiraali-pannunalunen on muuten seppä Hans Valmialan tekemä, Tulentaika-pajasta Tammisaaren läheltä.
Lapsuuteni itäeurooppalaiset lastenkirjojen kuvitukset mieleen tuova pannu-pannunalunen on Englannista ostettu. Uskokaa tai älkää; perkolaattori tuli talon mukana! Mikä onnenkantamoinen.

Ai että ihminen osaa olla onnellinen pienistä asioista! Nämä ovat tosin niitä suurimpia: asiat, joita näkee ja arvostaa joka päivä.
Eläköön naapurit ja taitavat ihmiset ja ihmiset, joilla on näkemystä silloin, kun itseltä se puuttuu.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

41 comments :

  1. Suloinen on keittiösi, kuin kaunis karkki :) joskus pienikin uusi juttu voi tehdä suuren muutoksen!

    ReplyDelete
  2. Tuo erivärinen laatta juuri noin sijoitettuna on oikein pikantti, tykkään! Ihana pieni emalinaulakko. Naapureista on usein iloa. :)

    ReplyDelete
  3. Hieno lopputulos ja todella upea valaisin joka sopii täydellisesti! :) Ja ihanat metallilankakorit! Minäkin taannoin ostin turkoosin sellaisen kirpputorilta sipuleita ym. varten.

    Se steariinin tapainen taitaa olla jotain tököttiä jota laittavat kaakeleihin jotta eivät naarmuta toisiaan, minullakin kylppärin laatoissa oli sitä joka välissä ja sitä piti sitten lopulta kaapia pois...

    ReplyDelete
  4. Eiks olekin jännä kuinka sitä joskus tulee kotisokeaksi eli ei huomaa lähellä olevia asioita tai miten ei-toimivaa voisi muuttaa.

    Keittiöstäsi tuli entistä söpömpi ja toimivampi. Valoa ei voi koskaan olla liikaa.

    ReplyDelete
  5. Remointointi onkin onnistunut talon hengen mukaisesti. Remonteilla on se taipumus, että ne leviävät. Alkaa pienestä, mutta yhtäkkiä onkin remontoitu vaikka mitä.

    ReplyDelete
  6. Että tuo lamppu on kaunis sehän antaa ihanasti valoa uudistuneeseen keittiöösi
    Ja tuollainen ihana maustehylly oli äidilläni

    ReplyDelete
  7. Kauniita vedenvihreän sävyjä, ja valaisin on niin ihana!

    ReplyDelete
  8. Onnittelut uudesta keittiöstä! Tulikin aivan ihana, kaakelit on niin kauniit. Ja kaapinovet!! Tykkään hulluna noista vanhanajan puuhelloista. Muistatko mistä ostit tuon kolmikerroskorin, olen etsinyt sellaista jonkin aikaa :/

    ReplyDelete
  9. Remppa kannatti! Ja nuo vanhat valokatkaisijat, ne ovat aivan ihania.

    ReplyDelete
  10. Jee, onnea valolle ja pikkurempalle! Se on ihmeellinen tunne, kun saa jonkun ennen pimeän nurkan valoisaksi :) Ja hyvä idea tuo sähköhellan siirtäminen, tuli varmasti avaruutta.

    Mä sitten tykkään noista sun kaapeista ja aquan sävystä :) Joka kerta kuvista myös katselen allaskaapin metallivetimiä. Saisikohan tuollaisia mistään. Hmm.. :)

    ReplyDelete
  11. Tulipa kiva! Kivalta keittiösi on näyttänyt aiemminkin, mutta tämä kyllä toi lisää avaruutta ja valoa. Kaunis valaisin, joka on tuohon juuri omiaan.

    ReplyDelete
  12. Kivan näköistä uudistuneessa kyökissä! Valo alkaa nyt olemaan jo aamuisinkin tarpeen, plääh syksy on tullut!

    ReplyDelete
  13. Pirkko; Se on tosi söpö. Koko talo on söpö pienine huoneineen!

    Tuire; Juu, olen itsekin tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos!

    Linda; Ahaa, vai sellaista steariinia. Tosin nyt se oli klönttinä vain päällimmäisen laatan keskellä, joten en ole varma mitä se oli.
    Lamppu ei oikein ole tyylinmukainen rintsikkaan, mutta ei se mitään, tykkään itsekin!

    Nettimartta; Kotisekous, ei kun -sokeus on hyvä termi!

    Vilma; Juu, ja olisi ehkä viimein aika maalata tuo uunin peltikuori ja hioa luukut... ;-)

    Kosotäti; Maustehylly on kiva, sekin tuli talon mukana. Siitä tosin puuttui yksi, onneksi minulla oli vanha Hangon leivinjauhepurkki!

    Elise; Juu, ihanat värit :-)

    Sametti Hortensia; Voi... olen saanut tuon synttärilahjaksi joskus kymmenvuotiaana, se on säilynyt siitä asti! Olisiko kirpputorilla tuollaisia, jos hyvä tuuri käy.

    Myrsky ja Minna; Niin on, onneksi katkaisijaa pystyi käyttämään.

    Taru; Kiitos! Tuollaisia metallisia kai saakin, jostain Rakennusapteekista tai Antiikkiverstas Wilmasta, muovisia Lea-vetimiä ei taida enää saada.

    Mamma N; Joo, kyllä nyt on nättiä. Sitten alkaa katsella muita nurkkia sillä silmällä...

    Minna; Plääh todellakin. Valo tulee koko ajan matalammalta, ja mieli mataloituu sen mukana.

    ReplyDelete
  14. Hyvältä näyttää, minullakin on yhtenä vaihtoehtona keittiöön turkoosi/vedenvihreä, mutta en pysty vielä päättämään.

    ReplyDelete
  15. Eriparinen laattahan on hauska! Joskus sattumista syntyy se kaikkein kaunein jälki.

    Meillä kun mies hamstrailee kaiken maailman valaisimia, niin mietin oisikohan tuolla jossain varaston kätköissä ollut kupua siihen vanhaan valaisimeesi. Mutta on tuo uusikin hieno!

    ReplyDelete
  16. Tosi kiva muutos! Seinälamppu on tosi kaunis ja kaikki vaaleus varmasti oikein tervetullutta! Ja yksilökaakeli on kuin piste iin päällä, noin juuri sen kuuluikin selvästi mennä : )

    ReplyDelete
  17. Ihan pienen pieni muutos johtaa toiseen ja se taas laittaa dominoefektin käyntiin. Mutta laittakoon...
    Ihana lopputulos: valoisa, tilava ja kaunis keittiö.
    Naapureitakin kannattaa aina välillä jututtaa.
    Lämmintä varhaissyksyä!

    ReplyDelete
  18. Kaikki on ihanaa! Onnittelut!

    ReplyDelete
  19. Keittiösi on tosi nätti ja uudistusten myötä myös käytännöllinen. Toisilla ihmisillä on kummallinen ominaisuus nähdä hyviä sisustus- ja parannusehdotuksia suorastaan sielunsa silmin. Kaipaisin sellaista ominaisuutta itsellenikin. Sellaisen ominaisuuden omaavat ystävät ovat kullan arvoisia.

    ReplyDelete
  20. Vautsika!!! Ihanan näköistä tosiaan <3 Upea lamppu, mistä se on?

    ReplyDelete
  21. Det blev otroligt fint! Mintgrönt passar till husets karaktär tycker jag. Grattis till ett ännu mysigare kök!

    ReplyDelete
  22. Voi mikä ihana mummulan keittiö sinulla onkaan, ihana katto ja sellaisia lapsuus tuli mieleen -juttuja, kotoisan lämmin ja kaunis!

    Edelliseen postaukseen, mistä on mukaasi tarttunut pelakuu Pelargonium sidoides, upea! Kivipellon pelakuutkin muuttivat sisälle, paitsi ruusuntuoksuinen josta sain päänsäryn sen voimakkaasta tuoksusta.

    Ransua ei kuvissa näkynytkään??!

    terveisin

    Kivipellon Saila

    ReplyDelete
  23. Kynttilät ja takkatuli, se on kyllä tosi Tunnelmallista;) eikä niitä voi polttaa jos ulkona on valoisaa. Muutoin en kyllä pimeästä pidä!
    Mukavannäköistä sait aikaan pienellä keittiöremontilla, toisinaan asiat vain loksahtavat paikoilleen. Maustehyllykin on kuin suunniteltu juuri tuohon kohtaan.

    ReplyDelete
  24. Jokke; Suosittelen! Jos ne ovat ikuisuuslempivärejä, niin kuin minulla, ei niihin voi kyllästyä koskaan. Luulen, että ovat sinunkin ikuisuuslemppareita, olen ymmärtänyt ;-)

    Katja; Voi kiitos tarjouksesta, mutta rikkinäinen valaisin meni jo roskiin. Totta, kiva kun on yksi erilainen.

    Amalia; Todella kannatti!

    Inka; Ilmeisesti näin! Ja minä kun en mitään mittaa enkä laske, olin joutua asentamaan erivärisen kaakelin yhteen kulmaan. Onneksi tuon sai vielä irti juuri tuosta välistä! Kun hanakin on tasan siinä kohdassa eikä edes melkein, on se tosi hyvä.

    Kaisa Reetta; <3

    Irene; Kiitos! No ihan suorastaan tilava siitä ei tullut, mutta tuo nurkka valaistui kummasti ;-)

    Zepa; Kiitos! Me viiihdytään kaikki :-)

    Between; Juu, nyt tuli hyvä idea, johon en tosin aluksi uskonut ;-) Mutta pitihän sitä kokeilla ja hyvä tuli.

    Tiina; Lamppu on Bloomingvillen, tilasin sen Tanskasta joskus kun tilasin Elsan lempituoliin tavaraa. Noita on toinenkin, olin itse asiassa ajatellut molemmat vanhempaan taloon. Voin myydä eniten tarjoavalle ;-)

    Carita; Tack! Jo, ljusa färger är rätta för det här huset. Det äldre ska ha mörkare jugendfärger, tror jag.

    Kivipellon Saila; Ai, Ransu puuttui! Täytyy korjata asia heti seuraavassa kirjoituksessa ;-)
    Minäkin pidän mummulatunnelmasta kovasti. Vaikka omat mummulani olivatkin kaupungissa kerrostaloissa.
    Pelakuu sidoides on hankittu Tukholman puutarhamessuilta. Siellä sitä on myynyt ainakin Ruotsin pelargoniyhdistys, mutta tuo taisi olla jonkun kasvattajan osastolta, ehkä Bergabacken, tai sitten joku muu. Siellä on ilahduttavan hyvät valikoimat.

    Pioni; Nooooo joooooo, kyllä takaa ja kynttilöitä voi polttaa kesälläkin, kesäkuussa on usein niin viileää että ainakin minulla on helloissa tuli ;-)
    Kiitos, minustakin tuli kivan näköistä.

    ReplyDelete
  25. Hienoa jälkeä tuli! Kaunis lamppu!

    ReplyDelete
  26. Erittäin kaunis lopputulos! Tuon näkymän kanssa voi tunnelmoida aivan samalla tavalla, kuin niiden kynttilöiden kanssa;)

    ReplyDelete
  27. Maarit; Kiitos!

    Hyvä Mieli; Kiitos! Samaa mieltä, tuo on tunnelmointinurkkaus nyt :-)

    ReplyDelete
  28. Tuollaisissa pienissä, tyytyväisyyttä tuovissa parannuksissa todella silmä lepää. Tunnelmallinen valaisin, sopii keittiöösi hyvin, ei mikään ihan tavanomainen loisteputkivalaisin.

    ReplyDelete
  29. Kyllä. Vaikka kuvia katsoessani huomaan, että onpa joka paikassa paljon rojua (tavaraa), mutta kun sitä vaan on, kuuluu kuvaan, kirjaimellisesti.
    En tajunnut laittaa yhtään ennen-kuvaa, mistä olisi nähnyt millainen möhkäle sähköhella oli lieden kaakeloidun takaosan päällä siellä lampun alla, nyt se täytyy vain kuvitella. Uusi lamppu on tosiaan kaunis.

    ReplyDelete


  30. Onpa hieno keittiö!! Siis mä olen aina tykännyt siitä mutta nyt se on vielä hienompi ja avarampi ja varmaan tosi kätevä käyttää!

    Loistavaa Saila!!!

    T. R & T

    ReplyDelete
  31. Voi kuinka kodikas ja nätti nurkkaus uudistuneella ilmeellään ja tuo valo on todella kaunis! Ja kiva oli lukea, että tuomani säälittävä pelargonipistokas oli kasvanut kunnon kasviksi :)

    ReplyDelete
  32. Mä innostuin katsomaan KEITTIÖ-tunnisteen alla olevia kuvia ja huomasin kyllä eron "ennen ja jälkeen" - kiva päästä kulkemaan talossasi virtuaalisesti - ihan kuin kuulisi lattialautojen narinan jalkojen alla ja meren äänet seinissä - kaikki tavarat tekevät kodistasi saaren kodin ja kertovat tarinaa - niin sen täytyykin olla ;)

    hannah

    ReplyDelete
  33. R&T; Kiitos ja tervetuloa katsomaan livenä!

    Maria; Tuomasi pelargoni vietti viime talven säälittävän pienessä ruukussa ja silti selvisi. Itse asiassa olen huomannut, että säälittävän pienet ruuktu taitavat olla niille mieleen, multatila kuivuu nopeasti niissä ja ihme kyllä kasvit eivät ole ikinä kuolleet kuivuuteen, vaikka ovat joskus viikkokausia vaikkapa kevätauringon paahteessa ilman veden tippaa.

    Hannah; Lattialaudat tosiaan narisevat, varsinkin tuossa tiskipöydän edessä seisoessa!

    ReplyDelete
  34. Olet valinnut täsmälleen samoja kaakeleita, kuin joita omaan keittiööni puuhellan taakse kesällä mallailin. Vieläpä samoja sävyjä! Kiva huomata, että ne istuvat ajan henkeen.

    ReplyDelete
  35. Sepä hauskaa! Nuo ovat tasan saman kokoisia kuin vanhat valkoiset kaakelit hellan takana. Hyvin sopii sävyt rintamamiestaloon! Ainakin minusta noissa on sellaista 50-luvun henkeä.

    ReplyDelete
  36. Ah, miten... Tunnelmallinen! ;)

    Aivan todella ihana keittiö ja voin hyvin kuvitella sinut sinne häärimään (ei pakastepizzassa ole mitään vikaa!). Meillä on nyt kaikki uutta ja ehkä vähän "persoonatonta", mutta jos joskus päästään sinne oikeasti vanhaan, niin sitten...

    ReplyDelete
  37. Uusi on ihanaa, kun se on uutta (ja itse suunniteltua vielä, siis toimivaa!), mutta vanhassa on tosiaan tunnelmaa, ihanaa ajan patinaa ja monia muistikerroksia.
    Jotkut pakastepizzat ovat oikeasti hyviä! Parempia kuin itse tekemäni piiraat, raakaa pohjaa, pahaa täytettä jne ;-D

    ReplyDelete
  38. Nyt tuli taas niin monta ihanaa yksityiskohtaa!!
    Upea lamppu ja katkaisin. Minulle on kehittynyt jonkinlainen pakkomielle vanhoihin katkaisimiin. Me hullut ollaan vaihdettu muutama 60-luvun katkaisin uuteen, mutta hohhoijaa niin tylsän näköiseen.

    Nuo 50-luvun kaapin ovet ovat myös tosi hienot ♥

    ReplyDelete
  39. Voi harmi, että vanhoja katkaisimia on tullut vaihdettua. Onhan ne uudet tylsiä. Pitää vaan käyttää niitä nyt tosi paljon, niin tulee ajan patinaa ;-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!