Friday 26 September 2014

Sukuseutumatkailua

Kävimme jo monta viikkoa sitten äitini sukusijoilla Asikkalassa ja Kärkölässä. Olen vain vähän hidas niistä kirjoittamaan. Todistetusti hämäläisenä se anteeksi annettakoon.
Eilen soitti ystävä, joka on muuttanut Hollolaan, ja se kirvoitti minut kirjoittamaan tästä loppukesällä tehdystä reissusta. Ensin suuntasimme Urajärven kartanoon Asikkalassa, se oli avoinna vuoden viimeistä päivää 31.8. Seuraavan kerran kartanoon pääsee toukokuussa ennakkotilauksesta, 1.6. alkaen se taas on avoinna kaikille.

Kartanossa oli unelmien kirjasto. Mikä tunnelma! Huomaa jugend-pöytälamppu ja kakluuni. Seinissä on juuri tuollainen tumma sinisävy, jota olen ajatellut vanhemman taloni tupaan. Inspiraatio siihen on Gallen-Kallelan maalauksessa Kullervon sotaanlähtö, sekä jugendissa ja keskiajassa laajemminkin.
Eksyinpä aiheesta.

Kartanon alueen rakennukset ovat kaiken kaikkiaan inspiroivia. Sivurakennus on vuodelta 1700 ja siinä on hurmaava mansardikatto. Sellaisestakin haaveilen, mutta en keksi, minne. Voisikohan rintamamiestalosta naamioida 1700-luvun rakennuksen...?

Seuraava etappi oli Huovilan puisto Kärkölässä. Täällä oltiin aivan äitini äidin sukusijojen kupeella. Puistossa on kaksi suurta lampea, pienempi oikeastaan kosteikko ja oja, joka lampia yhdistää, kaikki varsin elegantisti toteutettuna.
Samassa paikassa toimii kotiseutumuseo, jossa äitini muistaakin äitinsä toisinaan vierailleen. Äidin muistin mukaan hänen mummunsa puhui joskus Huovilan huikentelevaisesta isännästä, joka kiersi maailmaa hämäläisten silmin varsin epäjärkevästi, ja lisäksi istutti merkillisiä kasvilajeja puistoonsa.

Huovilan isäntä ratsasteli puistossaan Suomessa ollessaan. Maisemat varmaan kelpasivat maailmanmiehellekin. Näistä kuvista ei oikein erota, miten jylhää maisema on. Tuosta lammen vastarannalta kohoaa jyrkkä kallio kolmenkymmenen metrin korkeuteen.


Täältä sitä inspiraatiota vasta löytyikin!

Palataanpa sitten Saaripalstan kotipihalle ja nykyhetkeen. Mutapuutarhani on onneksi edelleen täyttynyt vedellä, voin kokea edes jonkinlaista yhteenkuuluvuutta upeiden lampien puistoon. Vasemmassa reunassa näkyy vielä muutama neliömetri raivattavaa ja kaivettavaa aluetta, vaaleat heinät ovat jo toivottua kasvillisuutta eli kirjosorsimoa. Se on levinnyt oikein mukavasti ja ei kuitenkaan liikaa.
Huovilassa myytiin taimia, joista kerrottu suopayrtti ja vaaleanpunainen palavarakkaus päätyivät mutapuutarhan laidalle. Rusokoiranhammas sai kodin suuren katajan juurelta. Kasvimatkamuistot ovat kaikkein kivoimpia!

Tässä näkymä vähän kauempaa, pihapolulta. Oikealla erottuu japaninlehtikuusen neulasia ja edustalla rantapunalatvan ohikukkineita kukintoja. Täpläpunalatva on vasta tulossa kukkaan vähän sivummalla.

Tässä näkymä kohti paikkaa, josta edellinen kuva on otettu. Sinihohtoinen japaninlehtikuusi on oikein kiva yhdessä kellanvihreiden palmusarojen kanssa. Palmusaroista riittää jaettavaksi myös mutapuutarhan reunalle, se on leviävä heinä, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Muutaman vuoden välein kun ottaa palan pois vyörymästä naapurikasvin päälle, se riittää. Se viihtyy kosteassa, näyttää pärjäävän suunnilleen savisen ojan pohjallakin.

Viimeisimpänä juttuna lisäsin pari puolilahoa hirrenpätkää alppiruusun viereen mutapuutarhan partaalle. Reuna on paljon nätimpi kun siinä on jokin selkeä päätös, ja mihinpä lahoava puu paremmin sopisi kuin katajan ja alppiruusun katveeseen, siihen se näyttää suunnilleen kasvaneen. Toivottavasti sammaloituu mukavasti.
Tuo kataja oli muuten kohtalaisen pysty silloin, kun ostin paikan! Jos ei muusta, niin siitä huomaa ajan kuluneen – ja tuulten puhaltaneen.
Siitä puheen ollen, nyt tuulee niin, että taitavat lehtipuista parhaillaan lähteä lehdet vihreinä!

Huovilan kotisivu on täällä.
Urajärven yhteystiedot löytyvät täältä.


The last weekend in August, we visited my mother's home region to see some sights. They gave so much inspiration! One should be a tourist more often.

Alppiruusu – Rhododendron
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Rantapunalatva – Eupatorium cannabinum
Täpläpunalatva – E. maculatum

26 comments :

  1. Upeita paikkoja! Suomessa on paljon mielenkiintoista nähtävää, ja nämäkin pitää laittaa "vielä joskus" -listalle :)

    ReplyDelete
  2. Huovilan puisto on mukava paikka. Ja rauhallinen. Harmittaa vieläkin, että viimeeksi en ostanut itse rusokoiranhammasta sieltä mukaani. Toivottavasti omasi kukoistaa.

    ReplyDelete
  3. Molemmat paikat on mahtavia! Urajärvellä käyn kerran kesässä kun on melko lähellä. Huovilassa käynnistä onkin jo aikaa, mutta taidan vierailla ensi kesänä jos sieltä saa vaaleanpunaista palavaarakkautta. Minkä väristä oli kerrottu suopayrtti? Omani on valkoista ja vaaleanpunaisen kerrotun voisin hankkia jos sellaista jostain saa. Mulla vaaleanpunainen on yksinkertainen.

    ReplyDelete
  4. Urajärven kartanoon on pitänyt monen monta kertaa mennä. Ehkä ensi kesänä, viimeinkin :) Täältä katsoen se vaan on aikas kaukana.

    Valkeakosken lähettyvillä on kuvanveistäjä Emil Wikströmin kotimuseo Visavuori. Se on kanssa tosi hieno paikka ♥.

    ReplyDelete
  5. Elise; Suomessa on paljon upeita paikkoja. Jotenkin ihan näen sut tuolla kirjastossa!

    Vaalean vihreää; Taisinkin blogistasi lukea tuosta Huovilasta kesällä. Voi hitsi, oliko silloinkin koiranhammasta myynnissä? Jos se menestyy ja laajenee (en uskalla edes toivoa), niin lähetän sulle sivuhampaan!

    Katja; Kiitos vain vinkistä, itse ehdotin sen perusteella äidille tuota Urajärveä ja hän oli sitä mieltä, että ehdottomasti samalla Huovilaan, ja oli oikeassa - kuten äidit yleensä ;-)
    Nyt en ole varma, minkävärinen kukka suopayrtissä oli - taisi olla lähes valkoinen ellei ihan.

    AnnaS; Kannattaa käydä, se on vaikuttava paikka! Paljon nähtävää.
    Visavuoressa haluaisin ehdottomasti joskus käydä. Valkeakosken lähellä on myös yksi Suomen parhaita taimistoja, Barkholt!

    ReplyDelete
  6. Vaaleanpunainen palavarakkaus kuulostaa hienolta. Onkohan se jonkinlaista esirakkautta ennen sitä tulista huumaa? Ai sinä olet hämäläinen sukujuuriltasi. Kuntaliitosten myötä häme alkaa nykyisin jo kohta Kehä III:n takaa, mutta todellisuudessa kaiketi vähän kauempaa. Minulla on on pitkä kokemus hämäläisyydestä, kun olen yhden lammilaisen kanssa perheenkin perustanut. Juuson kuorsausta tässä vieressäni tuumin, onko se kenties hämäläinen vaiko satakuntalainen vaiko sekoitus? Tosiasiassa se on Lohjan lähistöllä syntynyt maatiaiskissa. Mutta eikös sitä sanota, että seura tekee kaltaisekseen?

    ReplyDelete
  7. Huovilan puisto pitää merkitä muistiin ja lähteä ensi kesänä retkelle, sehän ei ole kaukanakaan meiltä. Pelkkä puutarhoissa käyskentely on inspiroivaa ja rentouttavaa.

    ReplyDelete
  8. Hienot paikat missä kävit! ja oma pihasi on se kaikkein paras, niin paljon kaikenlaista, käsittämättömät määrät.

    ReplyDelete
  9. Minulla kävi ruskoiranhampaan kanssa siten, että olimme puistossa kello 18 jälkeen. Mikään paikka ei ollut auki, mihin olisi ostoksensa maksanut. Rusokoiranhampaissa ei ollut hintaa ja mietin hetken, että jätänkö läjän kolikoita pöydälle ja "ostan" koiranhampaan. Ei ollut sitten aikaa jäädä asiaa pohtimaan, joten jätin koiranhampaan Huovilaan. Kuulemma joskus vuosikymmeniä sitten, on Huovilan puistossa käyty paljon myös kasvivarkaissa, kun puisto oli hoitamaton. Kiitos tarjouksesta rusokoiranhampaan sipulin kanssa. :)

    ReplyDelete
  10. Barkholt on hyvin tuttu, olen ollut siellä kesätyöntekijänä :) Siellä todellakin panostetaan hyviin taimiin!

    ReplyDelete
  11. En tiennytkään, että palavaa rakkautta on vaaleanpunaisena. Kyllä sinulla on paljon eri lajeja tontillasi, ihan hengästyttää.

    ReplyDelete
  12. Nuo vanhojen kartanoiden puistot on mahtavia.
    Kasvituliaiset on aina niitä parhaita.

    ReplyDelete
  13. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

    ReplyDelete
  14. Between; Tosiaankin, vaaleanpunainen kuulostaa teinirakkaudelta :-)
    Kyllä ihan takuulla hämäläinen seura tekee hämäläiseksi!

    Cheri; Se on upea puisto ja kiinnostavasta historiasta kannattaa ottaa selvää, niin saa retkestä enemmän irti. Ja jos varaa käteistä mukaan, voi ostaa taimia!

    Mummeli; Kotona on tekemistä, muualla saa vain ihailla.

    Vaalean vihreää; Tosiaan! Meidänkin siellä käydessä taimipuoti oli jo kiinni, mutta suureksi onneksemme kahvilan työntekijä palasi vielä paikalle sulkemisen jälkeen ja otti meiltä maksun, kun keräsimme kolehdin tasarahaksi. Tällä kertaa siellä oli hinnat merkitty taimikyltteihin. Toivotaan, että rusokoiranhammas menestyy!

    AnnaS; Barkholt on todella hyvä taimisto! Sinä tunnetkin sen paremmin kuin hyvin.

    TuulaJ; On sitä, ja itse asiassa minulla onkin jo sitä, Maatiaisen taimivaihdosta saatuna. Mutta nyt piti keksiä tasaraha taimistoksille, niin otin vielä sitäkin. Siitä on hyviä kokemuksia - peurat eivät syö ja menestyy monenlaisissa paikoissa, myös savimaalla.

    Kosotäti; Kyllä Suomessakin on jokunen kartanopuisto, vaikka meillä ei sellaista puutarhakulttuuria olekaan kuin muissa maissa. Tai on ollut, mutta sodissa ovat puutarhat hävinneet.

    Mamma N; Näin minäkin sen näen!

    ReplyDelete
  15. Kun oliskin rohkeutta ja taitoa käyttää tuommoista sinistä väriä. Uuuh!

    ReplyDelete
  16. Siitä vain Nettimartta, eiköhän sulta löydy kumpaakin!

    ReplyDelete
  17. Moi! Enpä ole tuollaisesta paikasta edes kuullut!
    Ja hyvät taimet on hyvälle kasvunalulle tärkeää.

    ReplyDelete
  18. Oih, mikä kartano!

    Mutta kyllä sinun oma pihallasikin riittää ihailtavaa. Mielenkiintoinen tuomutapuutarha! <3

    ReplyDelete
  19. Oh la la mikä sukuselvitys! Ihana tuo vaaleanpunainen palavarakkaus, wau. Pitääkin googlata tuo paikka, en tajunnut mitään missä tuollainen ihanuus on. Muuten minulla myös tuo mansardikattohimo aina välillä, pitää varmaan rakentaa miniatyyrisellainen :) Näihin rintsikoihin se ei oikein taida istua kun vaatimattomuus kaunistaa. PYH. Minusta tuo kataja on oikein sympaattinen vähän vinona.

    ReplyDelete
  20. Mielenkiintoisissa paikoissa olet käynyt.
    Kiitos vinkistä. Täytyykin käydä katsomassa linkistä
    Mukavia syyspäiviä.

    ReplyDelete
  21. Olen monesti miettinyt, mikä mahtoi olla se Lahden ja Rixun välillä ollut hieno puisto lummelampineen, jossa kävin noin 20 vuotta sitten entisen työporukan kanssa. Sehän on juuri tuo Huovila. Kiitos muistutuksesta, nyt voin tehdä uusintakäynnin. Urajärvikin on vielä kokematta.

    ReplyDelete
  22. Helena ja Blackie; No nuo on täällä etelässä, Lahden seudulla, ihan kaukana teistä... valitettavasti. Hienoja paikkoja.

    Kaisa Reetta; Jos on omaa mutaa, niin tokihan täytyy mutapuutarha perustaa!

    Sametti Hortensia; Nuo molemmat paikat ovat Lahden seudulla, Urajärvi pohjoiseen ja Huovila etelään, suunnilleen.
    Mansardikattoja ihanampaa ei ole keksittykään, olen ihan heikkona niihin. Harmi vain, kun niitä aika harvoin tapaa ja etenkin täällä saaristossa ei lähes ikinä. Mietin, jos joku närkästyy siitä, että ehdotan rintsikkaan mansardikattoa, kun se oli ihan vitsi. Onneksi kaikki kai tajusivat. Blogissa ei huumori oikein erotu, joku voi ottaa tosissaankin!
    Vaatimattomuus kaunistaa - PYH :-D

    Sylvi; Hienoja paikkoja riittää! Teillä on varmaan aina niin paljon ohjelmaa, mutta jos Lahden seudulla käytte, niin suosittelen poikkeamaan.

    Päivi; Sepä mukavaa, että nyt tuli selväksi mikä paikka oli! Sijaitsee Kärkölässä, ei sinne ole pitkäkään matka Helsingistä.

    ReplyDelete
  23. Kiitos minäkin piipahdan tuonne Huovilaan. Maanantainahan äänestetään kuntaliitoksesta. Saas nähdä ollaanko enää Hollolaisia;)

    ReplyDelete
  24. Suosittelen, se on todella upea puisto! Jännittävää. Toisaalta joskus ennen Kärköläkin on ollut Hollolaa, ymmärtääkseni, näin ne muuttuu. Isoäitini sanoi olevansa Hollolan Kärkölästä, nykyään kaksi eri kuntaa.

    ReplyDelete
  25. Urajärvellä on tullut pari kertaa käytyä, lapsuudessa luokkaretkellä(!) Kummitus oli silloin se jännittävin juttu siellä. Visiitti olisi syytä uusia.

    ReplyDelete
  26. Opas mainitsi kummituksen, mutta ei mekään sitä nähty. Harmi! Todella upea paikka.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!