Pikarililjojen kuulumisia

Kirjopikarililjojen versot nousevat kostealla niityllä! Ihan hyvä vain, että tulee vähän viileämpää, jotta kevät ei etene rysäyksellä. Tällainen hitaasti fiilistellen saapuva kevät on mannaa.

Fritillaries are on the up and up...

Kirjavalehtinen keisarinpikarililja on tänäkin vuonna ilahduttavan elinvoimainen. Istutin tämän toissa syksynä, kun tämän kaivatun herkun sipuli löytyi Kauppilasta. Tämä on 'Aureomarginata' eli keltareunainen, mutta en ole varma, kuinka paljon eroa tällä on 'Argenteovariegataan' eli valkoraidalliseen.

Tavalliset keisarinpikarililjat lapsuudenkotini pihalta alkavat jo raottaa ensimmäisiä lehtiään.

Sisällä on pieni siemenkylvös muovin alla, on hauskaa katsoa blogeista miten valtavia kylvösrivistöjä monella on! Tänne ei pelargonien lisäksi mahdu paljon muuta, niin homma pysyy pienessä mittakaavassa (toistaiseksi).
Pasuuna on pieni puu ja pitänyt lehtensä koko talven kauniisti. Se kuivui syksyllä niin pahasti, että tiputti lehtensä, mutta kasvatti sitten uudet.

Siirrytään takaisin ulos heti, kun sisällä ei ole viime päivinä raaskinut olla muutenkaan. Tämä kukkanen on jäänyt vallan vaille esittelyä, vaikka oli kukassa jo viikko sitten. Kevätlumipisara viihtyy talon pohjoispuolen varjossa. Tänä vuonna on kivaa, kun se kukkii yhtä aikaa ensimmäisten kevätkukkien kanssa, yleensä tässä kohdassa on runsaasti lunta ja jäätä silloin, kun ensimmäiset paikat ovat sulia, ja lumi pysyy kuin tatti.

Perennojakin on mukavasti nousussa, niitä vain ei tule kuvattua samoin kuin kevätkukkia. Metsätyräkki 'Chameleon' on viininpunainen maasta ponnistaessaan.

Edellisen kuvan taustalla kukkivat sieberinsahramit.

Sitten päivän behind the scenes -kuva, tai tämä on jo toissapäivältä. Kaivoin vähän ojia ja tein kivipengertä. Kun katsoin peiliin, alkoi vähän naurattaa. Olin pessyt kädet huolellisesti sisälle tullessani, mutta enpä tullut ajatelleeksi naamaa.

Kuistilla on ikkunanentisöintityöpaja ja olen nyt opetellut taas jättämään saappaat kuistille (noin joka toinen kerta).
Ihanaa, kun sisällä ei tarvitse käydä kuin nukkumassa ja tekemässä voileipää! Ja kirjoittamassa blogikirjoituksia, näitä on niin mukava jakaa teidän kanssa.

Eilen paikkoja vähän särki ja päätin olla kaivamatta, mutta minkäs teet, kun on tällainen keli! Ransu esittelee.
Niinpä kaivoin muutaman keskeltä nurmea esiin nousseen kiven, koska nyt ne näkyvät niin selvästi ja kuten ystäväni huomautti, kesällä on niin kuivaa, että nurmiheinän juuret muodostavat silloin mahdottoman tiuhaa mattoa, että lapiota ei tahdo saada uppoamaan maahan, eikä kiveä hievahtamaan juurien otteesta. Savimaa menee lisäksi kesällä lähes betoniksi. Nyt maa on niin kosteaa ja muhevaa, että sitä on ilo kaivaa!
Kivien esiin kaivaminen on venäläistä rulettia, kun koskaan ei tiedä, onko vastassa leivänpaahtimen vaiko mikroaaltouunin kokoinen, vai vanhanajan televisio, joka on jo pakko jättää maahan. Eiliset olivat niitä mikroaaltouuneja. Kolme riitti sille päivälle, ja tänään teen jotakin muuta! Vaikka... on ihanaa, kun kivimuuriprojekti edistyy... ja olen aloittanut myös uuden kivipenkereen teon.

Aurinkoista sunnuntaita!

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pasuuna – Brugmansia
Sieberinsahrami – Crocus sieberi

Jaettu esikko on kaksi esikkoa

Tein tänään tärkeitä tieteellisiä mittauksia pihalla, kun Raakkilan blogissa tuli kommenteissa puhetta siitä, miten ilman lämpötila vaihtelee meren tuntumassa. Onnekseni asun saaren sisäosissa, rantaan on muutama sata metriä, jonka aikana ilma vähän lämpenee. Meren yli kulkenut ilmahan on hyytävän kylmää.
Matkalla rannasta tänne on lisäksi metsiä tuulensuojana. Siispä maan tasalla voi olla todella lämmintä, etenkin näin tuulettomana päivänä. Tässä lämpötila noin senttimetrin korkeudelta tänään klo 11 muotopuutarhassa, taloni eteläpuolella. Tämä on lämmin paikka. Kuvassa on myös tähtisahrami 'Roseus'.

I tested how much the temperature varies between ground level and at one metre. Among other things. Today was a very still day, I expect the difference to be greater on a windy day.

Tänään oli todella tyyni päivä, joten testipäivä ei ehkä ollut paras mahdollinen. Metrin korkeudella mittari näyttää 11,1 astetta, kun maan tasalla se oli 14,9. Talon pohjoispuolella varjossa se oli 7,4 astetta maan tasalla ja 8,1 astetta metrin korkeudella.
Parin metrin korkeudella auringossa ilma oli hitusen viileämpää, 10,1 astetta, kun onnistuin kohtaamaan mittaushetkellä pienen tuulenvireen.

Löysin muotopuutarhasta vielä yhden uhmakkaan 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekan kukkanupun, kaikki muuthan tästä lajista on syöty.

Laitoin sille lasikuvun suojaksi. Ransu esittelee. Laskemalla karvaisen ahterinsa unkarinikiviuhkon päälle Ransu myös varmistaa, ettei sitäkään pysty kukaan haukkaamaan. Ainakaan juuri nyt.

Musti liittyi seuraamme.

Ransu meni todella ovelana väijymään kastelukannun taakse.

Hahaa! Täältä voin hyökätä täysin salaa!
(Varoitus: nyt seuraa kissakuvamaraton.)

(Onnistuin saamaan mukaan yhden kevätkurjenmiekan, oikeassa yläkulmassa pieni sininen.)

(Tässä kuvassa näkyy Mustin puutarha, kopin edustalla on vähän keltaista.)

Hyps...

... ja hyps.

Kyttäyskaksikko.

Sitten esikkoasiaa. Otin huone-esikkoni ulos, jotta vaihtaisin sen toiseen ruukkuun. Sepä olikin kaikessa hiljaisuudessa tehnyt kaverin! Toinen tupas kasvoi reilun viiden senttimetrin päässä emosta, jonka olisi ilmeisesti myös voinut jakaa kahdeksi, mutta jätin nyt sen jakamatta.
Pienempi osa lähti helposti irti vetämällä. Todella kivaa! Ostin kasvin kolme vuotta sitten. Tänä talvena siinä on koko ajan ollut ainakin yksi kukka.

Idänsinililjan ensimmäistä kukkaa ei ihan voi kutsua auenneeksi, mutta yritystä on.

PAM! Pikkusinililja 'Rosea' avasi ensimmäiset kukkansa täysin levälleen tänään! Toisessakin puskassa on yksi kukka auki, mutta tämä avautui näin komeasti. Että osaa kukkanen olla suloinen! Tämähän on todella pieni, vain noin 5 cm korkea.

Nyt me aloitamme iloisen perjantai-illan vieton esikoiden kanssa. Toissapäivänä tehdyn lasagnen viimeinen pala tirisee puuhellalla, se taitaa jo olla lämmin. Hyvä, koska näännyn nälkään!
Iloista viikonloppua ja muistakaahan syödä!

Huone-esikko – Primula obconica
Idänsinililja – Scilla siberica
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Lumikellokatsaus ja krookuksia

Kerrotuista puistolumikelloista kukkii kaksi, loput on syöty. Ei näitä kovin paljoa ole, mutta tässä tuppaassa olisi yksi kukka lisää – sen tappi näkyy oikealla – ja toisessa tuppaassa on myös muutama tappi eikä yhtään kukkaa. Harmillista, mutta onneksi on edes nämä kaksi! Ja tämä lajike 'Flore Pleno' ei edes tee itäviä siemeniä, joten niiden menetystä ei voi murehtia.

There are snowdrops and crocuses in flower, one never tires of these!

Viljon haudalla kukkii turkinlumikello, jonka ostin tähtilumikellona. Näistä kukkii vain kaksi, mutta lehtipareja on useampia. Karsin nyt varovasti harvaa heinikkoa pois, jotta taimilla on tilaa elää ja siemenillä maata itää.
Jos eri lumikellolajien kukat näyttävät mielestäsi ihan samanlaisilta, katso lehtiä. Niissä suurimmat erot piilevät.

Mäntyjen alustan metsäpuutarhapenkissä kukkii tähtilumikello, jonka ostin turkinlumikellona! Hyvä, että menivät näin päittäin. Tämän lähellä on kylläkin myös kaksi lehtiparia, jotka eivät todellakaan ole tätä, vaan näyttävät erehdyttävästi turkinlumikelloilta. Sitten kun nekin kukkivat ja alkaa tulla siementaimia, hauskuus vasta alkaa. Lumikellolajit risteytyvät iloisesti ja odotan innolla, millaisia herkkuja pihalleni putkahtaa.

Sitten krookusasioihin. Yksikään sinililjan kukka ei auennut tänään, vaikka oli lämmintä ja tuuletonta. Ei se mitään, sillä tämä yllätyskrookus avautui täysin vailla ennakkovaroitusta, tuosta noin vain! En osannut yhtään odottaa, vaikka olivathan näiden lehdet näkyvissä.
Ostin euron maksavan pussillisen tätä syksyllä Honkkarin alesta, ja tämän piti olla kultasahrami 'Zwanenburg Bronze', mutta tämä ei ole sitä, vai onko muka. Eikö sillä pitäisi olla aika tasaisen ruskeat ulommat terälehdet, tai ainakin alaosastaan yhtenäisen ruskeat. Näissä on kokonaan viiruja, mikä on pelkästään iloinen asia, sillä pidän tästä mallista enemmän! Mutta kun halvalla sai... niin kannatti ostaa, koska tulikin juuri sitä mitä himoitsi! Tämä voisi olla 'Gipsy Girl' tai 'Fuscotinctus'. Mutta eihän sitä tiedä, tuleeko koko pussista näitä samanlaisia vai minkälaisia. Ei se mitään, kaikki käy. Mutta tästä yhdestä olen erityisen iloinen!

Toiset kultasahramit löytyvät Mustin puutarhasta yhdessä talventähtien kanssa. Nämä ovat vaaleankeltaista lajiketta 'Cream Beauty'.

Tähtisahramit avautuvat auringossa. Nämä ovat punertavaa lajiketta 'Roseus'.

Ei niitä kukkia ihan hirmuisesti ole... äskeiset tähtisahramit ja edellisen postauksen kurjenmiekat kukkivat tässä muotopuutarhassa, mutta eihän niitä edes näy.

Kaikenlaista pientä elämää on kyllä, ja ilmestyy koko ajan lisää! Tässä suikeroesikon ensimmäinen nuppu ♥

Sitten päivän behind the scenes -kuva. Imuroin eteisen eilen, imurikin on vielä siinä lojumassa. Ja tänään näyttää tältä. Puutarhurin arkea. Silti, multakokkareet ovat ah, niin ihania. Varsinkin verrattuna lumikokkareisiin!
Iloisia multahommia kaikille!

Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Puistolumikello, kuvan lajike – Galanthus nivalis 'Flore Pleno'
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Talventähti – Eranthis
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – G. elwesii
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

Mustin touhuja ja päivän kurjenmiekka

Menimme Mustin kanssa pienelle lenkille katsomaan merihanhia (taas). Mustilla oli asiaa. Musti on aika kova naukumaan kun olemme ulkona, mutta viime aikoina se on suorastaan purnannut, kun olen poistunut tontilta.

Ihan selvää purnausasiaa! Ja kuuluvaa sellaista vieläpä.

Jotain jännittävää on selvästi ilmassa, en vain tiedä mitä. Mustin häntä meni pörröön kylänraitilla.

Selkäkarvat pörrööntyivät myös. Vai olisiko kyseessä vain kevätinnostus?

Aamulla kevätkurjenmiekka, jonka epäilin olevan 'Halkis', näytti tältä.

Illansuussa se oli jo auki. Mutta eihän tämä olekaan 'Halkis'! Sillä olisivat musteensiniset terälehtien kärjet. Tämä on ihan tavallinen kevätkurjenmiekka. Nämä ovat kyllä kaikki ihan yhtä ihania, mutta nyt mietin, missä 'Halkisit' ovat. Aika suuri osa nousseista versoista on syöty, joten niistä on vaikea sanoa.

Eilen auennutta kurjenmiekkaa ei ole syöty, tänään se kylpi auringonkilossa.

Pantterin kellahdus.

Äskeinen rentous oli silmänlumetta!

Päivän päätteeksi Musti ehti muilta töiltään esittelemään muutamia kukkanuppuja. TAAS sillä on jotain roskia selässä!

Ensimmäinen idänsinililja on jo pitkällä, otin tämän kuvan toissapäivänä. Luulen, että ensimmäinen kukka avautuu huomenna!
Tämä on tullut salamatkustajana lapsuudenkotini pihalta, rusopäivänliljan (kuvassa myös sen lehtiä) juurenpalan mukana.

Pikkusinililja 'Roseat' ovat myös hyvässä jamassa. Näitä vaikuttaa olevan tänä vuonna ihan hirmuisesti, ovat siis lisääntyneet käsittämätöntä tahtia, kun istutin näitä vasta toissa syksynä. Tosin taisin silloin ostaa kaikki neljä pussia, mitä taimimyymälässä oli jäljellä...

Ensimmäinen helmililjan kukintokin jo nostaa päätään. Ei voi valittaa, mahtavaa on! Kyllä tämä on ihmisen parasta aikaa. En kai vain ole joskus ennenkin sanonut näin?
Oikein iloista ja aurinkoista jatkoa viikkoonne!

There are promising buds in the garden. And Musti loves it too!

Helmililja – Muscari
Idänsinililja – Scilla siberica
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Pikkusinililja – Scilla bifolia