Friday 21 February 2014

Päivän tulos

Piipot ovat peittyneet eilisen ja tämän päivän aikana lumeen. Ja versoja onkin aika paljon! Olen bongannut ainakin sahrameita, tulppaaneja, laukkoja, helmililjoja ja narsisseja. Lumikelloista ei näy vielä mitään, mutta huomenna, kun aurinko alkaa paistaa ja tämä valkoinen töhnä sulaa, lähden lumikellonbongausretkelle. Tiedän yhden oikein otollisen paikan.

The winter has been lovely and mild so far, but yesterday and today we have had lots of snow. Luckily it seems that by tomorrow evening, all is gone.

Etelänkevätesikko oli eilen nupulla, tänään se on peittynyt lumeen.

Mutta ei kaikki sentään ihan kurjaa ole. Huomenna lumi sulaa, aurinko paistaa – ja tajusin juuri, että tämä on ensimmäinen näin hieno talvi kuuteen vuoteen! Viisi vuotta olemme kärvistelleet paksujen nietosten keskellä ja paukkupakkasissa, oli jo korkea aika, että tällainen leudompi talvi tulee. Kun saisi vielä kaikki "huonon talven" päivittelijät lähetettyä raketilla avaruuteen, hitsi, eikö viisi "kunnon talvea" putkeen riitä?

Harvoin on niin hienoa helmikuuta, että voi tehdä kiveystä. Enpä olisi muuten kylläkään ajatellut kiveystä tehdä, mutta kun satuin sekoittamaan laastia ja sitä jäi yli. Kohopenkkikasvimaa sai puolisen neliömetriä lisää kiveystä.

Sekoitin laastin tätä toista projektia varten: jo toiseen kertaan tänä talvena kaatunut rajakivi piti saada pystyyn. Tämä kivi on ollut kaatuneena niin kauan kuin tontti on ollut minulla, mutta viime kesänä keksin nostaa sen pystyyn. Loppusyksyn märkyydessä se kaatui. Nostin uudestaan, sillä nythän en voi elää kaatuneen kiven kanssa enää ollenkaan.
Nyt se oli taas kaatunut. Tuossa on vähän rinnettä ojaa kohti, kiven pohjakaan ei ole ihan tasainen, siksi paikka on haastava. Perustuskivet liikkuvat, kun tulee märkää ja pakkasta vuoron perään.
Nyt kiinnitin aluskivet laastilla ja vielä tuon kivipaaden laastilla niiden päälle, toivottavasti pysyy. Jos ei, on rautakangelle vähän hommia, taas kerran... Se on yksi eniten käyttämistäni puutarhatyökaluista.
Operaatiossa tuli niin lämmin, että menin suoraan pesulle kylmään saunaan, toki keitin pesuvettä vedenkeittimellä, ihan kaivokylmällä vedellä nolla-asteisessa saunassa ei tämäkään sissi pysty peseytymään.

Musti oli mukanani pihapuuhissa. Oikeastaan, mihin näitä rajapyykkejä tarvitaan, kun on näin pätevä rajavartiolaitos?

Ransukin kunnostautui gbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbg
...öh? Käväisin hetken olohuoneessa ja tulos on tämä. Niin, kunnostautui näköjään bloggaamaankin, mutta aiemmin päivällä uhmaamaan säätä ja tuli kanssani istutuspuuhiin.
Löysin eilen Nauvon kaupasta sipulipussin! Siellä oli kaikki myymättä jääneet syksyn sipulit hyllyssä ja koska olen addikti, pakkohan niitä oli mennä hypistelemään. Ihmettelin kyllä, ettei niitä ollut heitetty pois ja sitäkin, etten ollut aiemmin niitä huomannut. Alennuksessahan ne tietenkin olivat. Valkoiset helmililjat ja kevätkurjenmiekat olivat ihan tomua, mutta sitten katsoin huvikseni tulppaanipusseja. Mitä, siellähän oli tulppaanit lähteneet versomaan!

Joka ikinen sipuli oli kiinteä ja siinä oli verso ellei kaksi. Tässä näkyy, millaiset kukat niihin tulevat, eli kyseessä on lajike 'Double Beauty of Apeldoorn', hurmaava liekinvärinen kerrottu kaunokainen.
Koska kuvissani näkyvistä tavaroista tulee näköjään kyselyjä, kerron tässä, että tätä puolisankoa, johon voi esimerkiksi istuttaa sipuleita ja laittaa astian seinälle, myydään nettikaupassani Elsan lempituolissa. Ajattelin viedä sangon sipuleineen kaupunkiparvekkeelle, joka on lasitettu – siellä jos missä onnistuu aikaisen kevään järjestäminen.

Eikä siinä vielä kaikki! Maa on sulaa, siis sain otettua hiekkamultakasasta (talon multapenkkaperustusten hiekkaa) maata sekä laastiin että tulppaaneille. Siinä mullassa on todella paljon lasinsirpaleita, kuten kaikkialla muuallakin tontillani. Nytkin silmiin osui jotakin vihertävää, jonka arvelin olevan lasinpalan reuna, vanha lasi kun on useimmiten vihertävää.
Mutta palahan olikin ihan pyöreä! Kotona sitä vähän kynsiharjalla harjattuani huomasin kaksipäisen kotkan. Vasemmalla on samasta multakasasta muutama vuosi sitten löytämäni viiden pennin kolikko vuodelta 1915. Nyt siirryttiin siitäkin yli sata vuotta ajassa taaksepäin, kun tämä paljastui kahden kopeekan kolikoksi vuodelta 1813. Kumpikin kolikko on kuparia.

Kotkaa on kohdeltu kaltoin, sen päälle on viilletty ristiä.

Arvoa tällä ei ole kuin muutaman lantin verran, mutta näitä on silti mukava löytää ja kerätä kotimuseoon.

Etelänkevätesikko – Primula elatior

33 comments :

  1. Meilläkin oli eilen maa lumen peitossa mutta tänään on taas sulaa. NO kyllä se kevät nyt saisikin tulla.

    Voi mikä hieno kuva, Musti pihapuussa.
    aivan ihana.

    Mukavaa viikonloppus sinne teille ♥ ♥♥

    ReplyDelete
  2. Kiitos, meilläkin sulaa varmaan huomenna. Musta kissa ja pihakoivu on varmaan klassinen Suomiyhdistelmä ;-) Ja varmasti myös Ruotsissa!
    Mukavaa viikonloppua teillekin!

    ReplyDelete
  3. Oi mitä löytöjä!! Niin kaupasta kuin pihaltakin, vautsikavau!

    ReplyDelete
  4. Meillä on kaikki jään peitossa! Eikä tosiaan haittaa tämä leuto talvi, innolla odotan millainen kevät on tulossa ja kuinka aikaisin pääsen puutarhan kimppuun. Hineot löydöt, niin kaupasta kuin puutarhasta.

    ReplyDelete
  5. Wau, mitä löytöjä! Vaikka rahallinen arvo ei suuren suuri olisikaan, niin muuten ne ovat aivan upeita!

    Elasn lempituolissa on tarjolla yhtä sun toista aivan ihanaa, mutta löytyykö niitä kanttausrautoja, joita joskus aikoinaan muistini mukaan oli, mutta en ehtinyt tilata ... ??

    ReplyDelete
  6. Siis Elsan Lempituolissa .. ;)

    ReplyDelete
  7. Katja; Toivottavasti jää sulaa pian!

    Marietta; Voi että, nyt on ollut vähän vaikeaa enkä vieläkään ole voinut tehdä tilausta niistä. Ilmoitan heti täällä ja Elsan facebooksivulla, kun olen saanut uuden erän.

    ReplyDelete
  8. Eihän sitä vielä tiedä vaikka sieltä tontilta kaivaessasi oikein aarteenkin löytäisit, vaikka aarteita itselle on nuo vanhat rahatkin.

    ReplyDelete
  9. Hieno kuva , koivu ja tähti. Aarteiden löytö lisänä maankaivuuun onnea. Olenkohan kertonut , että tontillani on kivikautinen kiinteä asuinpaikka. Kohta on suojeltu ja nukkuu vielä prinsessan unta.Esinelöydöt ovat Kansallismuseossa.Tekisi mieli ihan vähän kuopsuttaa....Toki iloitsen asiasta näinkin.

    ReplyDelete
  10. Vau, aika mahtava löytö!

    Niin ja teillä on kyllä kaikkien aikojen komeimmat rajavartijat siellä ;)

    ReplyDelete
  11. Hienoja löytöjä, niin sipulit kuin kolikkokin. Onko rajakivesi veistetty vain ihan luonnonmuovaama?

    ReplyDelete
  12. Oon miättiny, että mitä se tekkee kasville ko se lähtee kasvamaan, mut sit tulee taas lunta ja pakkasta. Tuleeko ne tulppaanit sieltä taas kevväällä ihan normaalisti uudestaan?

    Mää oon lukenu jostain, että noi apeldoorn-lajikkeet on varmimpia kukkimaan vuodesta toiseen. Määki haluan löytää niitä kyläkaupasta alennuksella. Ja varsinki noin nätin värisenä.

    ReplyDelete
  13. Olen samaa mieltä, että kevät saa tulla ja en kaipaa kyllä yhtään lunta! Ihana kun koko talven on nähnyt puutarhan muodot ja pienet havutkin on pysyneet näkyvissä. Täälläpäin alkoi hiihtoloma, mutta ajattelin että ensi viikolla voisi ruveta hahmottelemaan uusia istutusalueita...

    ReplyDelete
  14. Ihania rahalöytöjä! Miksiköhän joku on raapinut rastin siihen toiseen? Osaisipa kolikko kertoa.

    Mutta hei... en suostu lähtemään raketilla avaruuteen. Huono talvi on huono talvi, ja pahinta siinä on se pelko, että kun talvi ei tullut silloin, kun piti, se tulee sitten toukokuussa... :P

    ReplyDelete
  15. Voin vain kuvitella tuon loisteen tuossa sangossa kunhan kevät vähän pidemmälle ehtii. Ihana sangollinen.

    ReplyDelete
  16. Kevät ♡
    Upea kuva Mustista koivujen välissä.
    Menen taas ensi viikolla Ruissaloon, vuosi sitten samaan aikaan puutarhassa oli paljon lunta , nyt varmaan vihreätä pilkistää joka puolella. Kevät ♡

    ReplyDelete
  17. Tulin nyt hetkeksi sisään, kun aurinko meni pilveen. Voi että, maisema on tasan päinvastainen kuin näissä eilisissä kuvissa! Kaikki lumi on hävinnyt yön aikana, ruoho on vihreää, linnut livertävät täyttä kurkkua ja piippoja on tsiljoona! Löysin ensimmäisen lumikellon nupun!

    Mummeli; Aarteita ne todellakin ovat! Isommasta ei ole väliksikään, vaikka jännittävää se olisi.

    Aila; Vau. On hieno tunne asua vanhalla asuinpaikalla.

    Henna, Friede ja Figo; Rajavartijat kiittävät!

    Myrsky ja Minna; Voi se ollakin. Luulen, että kukaan ei tiedä. Tämä tontti on lohkottu 1800-luvulla, mutta merkki voi olla vanhempikin, kun tässä on ollut kylä ainakin 300 vuotta.

    Maija; Kasveista ei koskaan tiedä! Toivotaan, että pakkasta ei tule, ainakaan paljon tai pitkäksi aikaa. Lyhytkestoinen pakkanen tekee vain vähän vaurioita.

    Riina; Tämä talvi on ollut oikea taivaallinen joululahja!

    Susanna; Sitä minäkin mietin, ja sitä, että onko se jonkun taskusta pudonnut, vai miten tullut. Voihan täsä vielä tapahtua vaikka mitä, kun maaliskuu on korkkaamatta, mutta neljän viikon ennusteessa on koko aika tavanomaista lauhempaa. Tämä EI TODELLAKAAN ole huono talvi!!! Prkl. Tämä on ihanin talvi miesmuistiin ♥

    Rva Pioni; Niinpä, oikea räjähdys!

    Leena ja Pojat; Voi pojat, mitkä kelit! Yöllä nukkumaan mennessäni kuuntelin iloisena sateen ropinaa, ja myös välillä, kun heräsin. Tiesin, että lumi on mennyttä mutta että aurinko paistaisi jo aamusta! Jihuu, jee jee, ou jee!

    ReplyDelete
  18. Mustin kuva kelpaisi suoraan postikortiksi. I-ha-na.

    Aikaisemmin mulla oli paljon hassuja lantteja mutta ei mitään niin vanhaa kuin tuo sun kopeekka! Hieno. Mulla taisi olla vanhin joku norjalainen raha 1918. Annoin kylläkin sitten kaikki mun kolikot tutun lasten aarrelöydöksi, toivottavast nauttivat. En jaksanut ruveta tsekkailemaan hintoja.

    ReplyDelete
  19. Onpa valppaan näköinen rajavartiolaitos! Mieluusti saisi Ransukin blogata, mutta tuo kissojen kieli on vain niin hemmetin vaikealukuista :)

    ReplyDelete
  20. Hieno kuva rajavartiohenkilöstä. Ja Ransun keltainen katse.
    Kukahan nuokin vanhat lantit on taskustaan tai kädestään tiputtanut ja miksi, olisi kiva tietää.
    Olemme olleet vaihteeksi Koskella ja täällä maa on ollut ihan sula. Munta ei ole kuin joissain kasoissa, kun katoilta on pudonnut. Jännittävää odotaa, mitä maasta nousee.

    ReplyDelete
  21. Nyt ala kaivamaan oikein kunnolla sillä selvästi siellä on kätketty merirosvojen aarre:) lapio siis heilumaan.

    Mie kans tykkään tälläsestä talvesta, lumesta ja pakkasista on vaan harmia.

    ReplyDelete
  22. Vautsi, mitä löytöjä, kukkia ja kopeekoita! Selvä onnenpäivä siis :)

    ReplyDelete
  23. Olen samaa mieltä noiden talven perään narisijoiden suhteen. Ottaa pattiin, kun joka kerran radiossa säästä puhuttaessa, toimittaja kyselee, että joko vihdoin saadaan lunta. Herranen aika sentään, ei kai helmikuun lopulla enää lunta kaivata, kun ollaan aivan kevään portilla.
    Koko yön ja aamun satoi vettä, mutta nyt näyttää, kuin aurinko vihdoin jaksaisi vähän pilkottaa. Meillä on kyllä enemmän lunta maassa kuin sinulla, eikä piippoja näkyvissä. Ehtiihän nuo.
    Musti on oivallinen rajavartija, aina niin innostuneen näköisenä ja valmiina uusiin tehtäviin.

    ReplyDelete
  24. Paljon aarteita! Kolikoita, isäntä ja sen pikkuveli. Aarre olisikin poikakissalle mainio nimi.

    ReplyDelete
  25. Zepa; En minäkän miksikään numismaatikoksi aio, mutta on kiva löytää kaikenlaista pihalta ja rakennusten uumenista.

    Mama; Ota tuosta nyt selvää ;-)

    Paula; Olisi tosiaan kiinnostava tietää tuon rahan tarina. Voi, täällä nousee jo vaikka mitä! Todella kivaa ja keväistä.

    Kosotäti; Lapio osuu kirstun kanteen... :-D

    Kaisa Reetta; Kukkia ja kopeekoita :-)

    Between; Juu, ihan samaa tv:n sääennustuksissa, aina se meteorologi oikein pudistelee päätään kun ei tule pakkasia. Niille pitäisi antaa vähän asennekasvatusta.
    Täältä hävisi kaikki lumet yön aikana. No, pari päivää sitten ne vasta tulivatkin.

    Mamma N; Aika monen kissan nimi on Onni, mutta Aarre taitaa olla harvinaisempi.

    ReplyDelete
  26. Minulla on kukkineet juuri saman väriset Apeldoorn -tulppaanit jo kolmena keväänä. Jännä nähdä tekevätkö kukkia parvekkeellasi näin myöhään keväällä istutettuna... Hienoja löytöjä nuo rahat, vaikka niillä ei arvoa olekaan, ne kertovat kouriintuntuvasti tonttisi historiasta.

    ReplyDelete
  27. Minä en oo talven ystävä ollenkaan,mutta jotenkin sitä kaipaa noille kasvikavereille jotain suojaa talven ajaksi.
    No,mielenkiinnolla odotan,onko uusista istutuksista minkäverran hengissä tämän talven jälkeen.

    Ai,että mitä löytöjä teet pihaltasi,täältä ei löydy kuin vanhoja tiiliä :D

    ReplyDelete
  28. Saraheinä; Toivottavasti tuosta tulee pitkäikäinen! Luulen, että tulppaanille ei ole paljon väliä, se kasvattaa juuret niin myöhään - voi olla, että tämä muutama viikkokin riittää.

    Katja; Niin, jos on pakkasta. Täällä on nyt niin keväistä, ettei lumesta väliä, mitään suojaa ei tässä kukaan kaipaa!

    ReplyDelete
  29. Musti on aika tarkkana, suloinen. Nauratti tuo Ransun kirjoittelu! Kiva, että löysit vielä tulpsuja hienoon astiaasi. Itse harrastan myös tuota kultaista rautakanki-istutusta, ihan loistavaa. Eikä tosiaan enää mitään suojia minnekään :)

    ReplyDelete
  30. Kaikkein eniten käytän kankea kivien pyörittelyyn, niitä kun täällä riittää. Joskus myös istutan sen kanssa, on se hyvä. Onneksi minulla onkin niitä kaksi, niin ei lopu kesken ;-D Joskus kiveen tarvitaankin kaksi kankea, jotta sen saa ylös kuopasta tai pyörimään.

    ReplyDelete
  31. Herra sipulinistuttajan taikasilmät hurrrmasivat <3 Ja miten ihanan värisiä upeuksia noista sipuleista onkaan luvattu! Ihastuksen tulva päässäni meni jo mahdottomuuksiin saakka, kun ehdit kolikkolöytöön saakka. Kuinka mielenkiintoista!

    ReplyDelete
  32. Ransun taikasilmät hurmaavat täällä livenäkin. Puutarhurointi on mitä mielenkiintoisinta ja monipuolisinta puuhaa!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!