Thursday 10 January 2013

Täällä syödään

Ajattelin vähän kirjoittaa ruuasta, sillä jaksan aina mainita, että en laita ruokaa. Se riippuu tietysti miltä kantilta katsoo. Laitan mieluiten pastaa (siis valmispastaa, en tee pastataikinaa) ja kastiketta, se on nopeaa ja herkullista, mutta en katso sitä ruuanlaitoksi, sillä se ei ole työlästä eikä tiskiä juuri tule. Samoin kuin en koe tahrojen pyyhkimistä lattialta lattianpesuksi, sillä lattianpesu koostuu minusta siitä, että ensin kannetaan huonekalut ja matot ulos ja sitten kuurataan otsa hiessä.
Yläkuvassa on perus-lempparikastike: tomaattimurskaa, reilusti valkosipulia, kuivattuja sieniä (suppilovahvero on erinomainen) ja loppuvaiheessa runsaasti basilikaa. Sitten kun ainekset porisevat nätisti pannulla, on aika laittaa pastan keitinvesi kiehumaan. Tätä jaksaa tehdä vaikka olisi aivan nälissään, niin kuin usein olenkin, kun en jostain syystä osaa ennakoida ruoka-aikoja. Aina ne pääsevät yllättämään.

Lopuksi parmesaania päälle.

This post is on food, although I can't claim taking any part in the fashionable cooking / growing you own food phenomenon. By the time I start to cook I am already hungry, so any complicated dishes are out of the question.
There is also a small harvest every autumn in my garden, although I'm much better at tending ornamental plants.

Minun piti myös raportoida sadonkorjuusta, vaikka jaksan aina mainostaa sitäkin, etten tule hoitaneeksi hyötykasveja yhtä hyvin kuin koristekasveja. Toissa- ja viime kesänä kohopenkissäni kasvoi muun muassa purjoa. Se oli ensimmäisen kesän jälkeen niin vaivaista, että jätin versot penkkiin talven yli ja ne kasvoivat lisää viime kesänä, jokunen kukkikin. Mutta nämäkin maistuvat peuroille.

Yksi ohuempi oli jäänyt syömättä, joten korjasin sen talteen ja söin (varmaan jossain pastakastikkeessa).

Tomaatin olin tajunnut verkottaa ja siitä sai jotakin satoa, tässä viimeiset. Nämä olisi kannattanut käyttää vihreinä, tein sen virheen, että jätin nämä kypsymään valoon, mutta suurin osa vain mätäni.

Perunamaan kulmalla villisti rehottaneesta sinappi-rikkaruohokasvustosta korjasin aika myöhään lokakuussa talteen sen verran kuin jaksoin, siemenpaloissa oli aikamoinen perkaaminen. Ystävä kertoi, että jos maahan jäi paljon siemeniä, nousee siitä sinappia ensi vuonna vaikka kuinka. No mutta hyvä! Paikka muuttuu perunamaasta Rohaniksi, rikkaruohojen taltutusapu on tarpeen, tuskin saan ensi kasvukautena koko aluetta raivattua, istutettua ja rakennettua – se on monen vuoden projekti.

Purjojen kanssa samassa kohopenkissä kasvanutta härkäpapua sai korjata moneen kertaan, se oli todella satoisa kasvi, suosittelen! Pakastin näitä kiehautettuina pienissä erissä, niin niitä riittää talveksikin. On kivaa, kun minulla on viimein pakastin saaressakin, aiempina syksyinä ei pakastusta ole voinut ajatella.
Seuraavana kasvukautena samoilla paikoilla kasvaa muita lajeja, sillä viljelykierto on tärkeä muistaa. Muuten tulee sairaita kasveja, tuholaiset iskevät ja maa köyhtyy, näin maailmanlopun termeillä kuvailtuna.

Yhtä ruokaa yritän jaksaa tehdä joka laskiaisena ja joskus muulloinkin: blinejä. Ne ovat niin hyviä, että vaiva kannattaa. Luonteellenihan on erittäin haastavaa aloittaa ruuan tekeminen jo syömistä edeltävänä päivänä, siis muistaminen on vaikeinta!
Ransu pitää sushin lisäksi blineistä ja yrittää esittää tuossa taustalla, että tuli muuten vain hengailemaan ja lukemaan lehteä.

Mustin kaikkien aikojen lempiruoka näkyy tässä: tuore, raaka lampaan maksa.

Nam!
Maukasta torstai-iltaa ja perjantaita kaikille!

27 comments :

  1. Blinit ja maksa :) Kuullostaa ja näyttää niin hyvältä, että vaihdan loppuviikon menuta... Kiitos vinkistä!

    ReplyDelete
  2. Heh, ai sinä nappasit kissojeni lempparit tuosta :-D No blinit on kyllä niin hyviä, että vievät kielen. Ehkä minäkin voisin ottaa pienen varaslähdön laskiaiseen, loistoidea!

    ReplyDelete
  3. Minäkin haluan kokeilla blinejä, varmaan talouskoulussa viimeksi tehnyt! Ja papuja voisi kokeilla kasvimaalla. Hyvännäköinen kastike, kuinkas kaikki ruokakuvat näyttääkin niin herkullisilta, kun nälkä kurnii mahassa. Täytyy kaivaa vielä jotain iltapalaa kaapista.

    ReplyDelete
  4. Ompas hyvän näköiset kuvat herkuista:) Nyt voi mennä yö syömisksi..
    Meidän valkkarikoira on aina norkoilemassa suolakalaa. Edes pieni pala pitää saada. Toki myös maksa maistuu koirulillekkin.

    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  5. Voi voi, tämä meni nyt iltasyöpöttelyn aiheuttamiseksi :-D Täytyy myöntää, että mullakin alkaa olla nälkä - omaan kovin espanjalaiset ruoka-ajat.
    Härkäpapua voin suositella lämpimästi, se menestyi ja tuotti satoa valtavan hyvin ja sinnikkäästi, siis ihan vain muutama taimi - eikä se ollut mikään korkea ja suurempaa tukemista vaativa ainakaan minun pihallani, vaan alle metrinen. Kylvin siemenet suoraan avomaalle kohopenkkiin joskus toukokuussa varmaan.

    ReplyDelete
  6. Oi, herkullisen näköistä pastaa ekassa kuvassa!
    Papuja en olekaan kasvattanut koskaan, pitäisikö kokeilla ensi kesänä. Vaikka olenkin ajatellut vähentää kaikkia hyötykasveja. Torilta saa niitä kesällä näppärästi ja kaikki epähyötykasvit ovat paljon kiinnostavampia!
    Mustilla on sitten arvonsa mukainen kuppi Taika-sarjaa....

    ReplyDelete
  7. Oooooh blinit on niin herkkua. Ja tomaattinen pasta. Tässähän tulee nälkä. Maksa maistuu myös Rauhalle ja Ruutille, mutta ovat niin hienoja neitejä, että vain keitetty kelpaa. :D

    ReplyDelete
  8. No nythän yllätit Saila!
    Onko tämä sinun ainut ruokapostaus? Vai et osaa tai viitsi tehdä...?? Nuo kaikki ylläolevat ruokalajit ovat sitä aitoo Gourmetsapuskaa. Aivan mahtavan herkkullisen näköinen pastakastike ja Blinit mädin kera, puhumatta tuosta lampaanmaksasta. No maksaa en suosi raakana, mutta kunnon maksapihvi paistettuna melkein kypsäksi on herkullista:
    Mukavia Bliniaikoja edessä, kun saisi tuoretta mateen mätiä, eiköhän se onnistu kohta madetta saa hyvin:)

    ReplyDelete
  9. Pastakuvista tulee nälkä! :) Herkullista! :)

    ReplyDelete
  10. Täälläkin ihmettelimme: Saila tekee ruokapostauksen!

    Ihana ruokakuppi Mustilla ja kupissa erittäin terveellistä ruokaa. Maksaa kannattaisi ihmistenkin syödä, sitä suotta kartetaan.

    ReplyDelete
  11. Minäkään en ole mikään ruuanlaitto fani, en ole varmaan yhtään ruokapostausta tehnyt...ainakaan kuvilla. Kyllä sitä jokapäivä jotakin kuitenkin syödään ja viisi lasta omaavana on joskus joutunut tekemään ruokaa ihan urakalla ja hyvin tuo on ainakin välillä maistunut :D
    Eilen syötiin pyttipannua, kun toissapäivänä oli pitkästä aikaa perunoita ja kastiketta.Siinäkin kastike oli jonkun muun tekemää ja pakasteesta kaivettua :)

    ReplyDelete
  12. Ruoka on mun elämässä t o s i tärkeää! Mä kun syön ruokaa, niin jo mielessä suunnittelen seuraavaa ateriaa! :) Sitten keksin kokoajan omia reseptejä!

    Kaikista ihaninta aikuisuudessa onkin se, että saa syödä justiinsa sitä mistä tykkää! Onneksi on sen verran palkkatuloakin, että ei se oo hyvä sapuska varsinaisesti rahastakaan kiinni. Olis kiva kun joku kokkaisi ja pääsisi valmiiseen pöytään, mutta kyllä mä yleensä tykkään ittekkin sitä sapuskaa tehdä. Töissä ruoka on vähän sinnepäin, enkä mä aina syö sitä. Illalla ja viikonloppuisin heilutan itte kauhaa ja nam!!

    ReplyDelete
  13. Suvikummun Marja; Kokeile ihmeessä papuja, minusta se oli ekstrahelppo - kylvö suoraan avomaalle vain - ja teki kauniita kukkiakin! Niin että sen voi ottaa hyötykasvina ;-)

    Maija; Ransukaan ei koske raakaan lihaan lainkaan, Musti taas mielummin siihen kuin kypsennettyyn!

    Maiju; On tämä lähes ainoa ruokapostaus... en vain tule ajatelleeksi ruokaa. Ajattelen sellaisia asioita kuin maan pengertämistä, laatoitettavia alueita ja miten sijoittelisin kohopenkit... Ja olen myös paljon ajatuksissani, sillä teen paljon kirjoitustyötä, mietin, miten jäsentelen sanottavaani jne. Ei tule ollenkaan mieleen alkaa monta tuntia ennen nälän koittamista tehdä ruokaa!

    Sirpa ja Kollo; Pasta on hyvää! Ja vaihtelevaa, kun kastiketta voi tehdä melkein mistä vain.

    Myrsky; Kerrankos sitä ;-) Maksa on varmaan hyvää, itse en niin välitä sen mausta ja rakenteesta, mutta totta kai söisin kovassa nälässä sitäkin, jos muuta ei olisi.

    Sesse; Olemme sitten ihan ruokasamiksia! Kuulostaa todella tutulta, paitsi minulla ei ole viittä lasta :-D Sinulla onkin ollut aikamoinen ruokasouvi aikoinaan.

    Tillariina; Juu, jotkut ovat todella tuollaisia kuin sinä, että jo edellisellä aterialla suunnitellaan seuraavaa, tiedän hyvin! Kyllä hyvän ruuan syöminen on ihanaa, mutta kuten jo ylempänä totesin, mulla vain ei ole aterian laitto mielessä ennen kuin nälkä jo on. Ja suoraan sanottuna en niin hyvin viihdy sisällä, jos on mahdollisuus olla ulkotöissä, niin sitten olen, sisällä ei nyt suorastaan ahdista, mutta vähän sinne päin.
    Hassua että toteat tuon aikuisuudesta, minäkin mietin silloin tällöin, miten ihanaa on olla aikuinen, kun ei enää tarvitse noudattaa tyhmiä sääntöjä (esim. ruoka-ajoista tai kunnollisesta ruuasta :-D)

    ReplyDelete
  14. Minun pitäisi ottaa esimerkkiä juuri sinusta. Nälkäinen voi ottaa itse kaapista ruokansa. Yllätit mukavasti tällä ruokapostauksella:)

    ReplyDelete
  15. Hui, en nyt tiedä kannattaako minusta ottaa esimerkkiä ruuan suhteen :-D
    Mutta toisaalta, tavallaan joo. Minä voisin ottaa puolestani esimerkkiä sinusta ja opetella suunnitelmallisuutta ruuan suhteen! Kun jotenkin tuntuu hassulta, että yli 40 ikäinen ihminen yllättyy joka päivä, kun tulee nälkä, ja seuraavaksi onkin jo sudennälkä. Ettei tähän ikään mennessä ole tajunnut, että se tulee joka päivä!

    ReplyDelete
  16. Pasta on nopeaa ja herkullista, usein en tee edes soosia vaan lisään kuuman pastan joukkoon valkosipulia, öljyä, chiliä ja muita mausteita, lisukkeeksi oliivia ja aurinkokuivattuja tomaatteja tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään. Ihan terveellistä pikaruokaa. Blinejä pitäisi kokeilla, ne ovat mukavaa ja herkullista ruokaa varsinkin seurassa.

    ReplyDelete
  17. Cheri, sinä se olit kun kysyit noista purjoista, toivottavasti tästä nyt sait vähän osviittaa niiden mahdollisesta koosta toisena kasvukautena. Olisivat ehkä isompia paremmassa maassa, mutta mulla on kohopenkkien multana laihaa hiekkamaata vanhan talon multapenkkapohjasta, olen tosi vähän lannoittanut kasveja noissa penkeissä. Kun ne kumminkin menevät peurojen suihin ;-)
    Ihan tosi, että Italiassa ei tehdä välttämättä pastakastiketta, samoin kuin pizzassa ei ole kymmentä eri täytettä - ei ehkä edes tomaattikastiketta tai juustoa. Tein kerran yhdelle entiselle poikaystävälle pastaa, jossa oli mukana vain chilin, sipulin ja salamin siivuja ja öljyä. Hän nosti hirveän metelin siitä, ettei se ollut mikään kastike kun olin sanonut tekeväni pastaa kastikkeella.. no huokaus, eipä ihme että on entinen ;-D
    Tuossa kuvassahan minulla on mitä parasta bliniseuraa!

    ReplyDelete
  18. Oih! Heti piti juosta syömään kun tämän luin, joten vastaankin tässä täydellä vatsalla :-D
    Huomaan että vähättelet kokkaustaitojasi. Blinit ovat oiva esimerkki siitä, sillä niiden tekemistä eivät läheskään kaikki taida. Ja mahtavaa että Ransukin niiden päälle ymmärtää, joskin mäti taitaa olla hieman liian suolaista herrkua pikku kissaukoille. Lähipiirini on jo saanut kuulla kyllästymiseen asti että kunhan ensin poksahdan, on sen jälkeen ruokalistatoiveena ensimmäisenä sushia ja sen jälkeen blinejä!

    ReplyDelete
  19. No nih! Nyt on pistetty tomaattikastike oliiveilla ja aurinkokuivatuilla tomaateille porisemaan :D

    ReplyDelete
  20. RuubeninMamma; Kiitos kiitos! En varmaan ole mikään huippukokki, siis se intohimo puuttuu. Mutta aikoinaan on tullut opeteltua kaikenlaista, kuten burgundinpataa ja muita eurooppalaisia herkkuruokia. Itselle niitä vain ei oikein jaksa vääntää.

    Mamma N; Hyvä! Hyvää ruokahalua!

    ReplyDelete
  21. Oon ruoanlaittaja ammatiltani ja ei millään enää kotona viitsisi laitella sapuskaa,mutta pakko se on,kun ukko ei osaa muutakuin paistaa pakastealtaan pyttipannua ...
    Mutta hyviltähän nuo sun sapuskat näyttää ja kuulostaa :)

    ReplyDelete
  22. Ymmärrän hyvin tuon, että enää kotona ei tee mieli laittaa ruokaa jos jo töissä joutuu! Mikäs vika pakastealtaan pyttipannussa on, minä syön sellaista oikein mielelläni ja usein...

    ReplyDelete
  23. Ooh, ruokapostaus Saaripalstalla! Nam! :)

    ReplyDelete
  24. Nooo joskus pitää vähän kirjoittaa ruuastakin, tuleehan sitä syötyä joka päivä.

    ReplyDelete
  25. Flow-tilassa ei näläntunnetta huomaa !

    Mulla menee samalla tavalla..voin olla päivän syömättä ihan hyvin ja yritän aina pitää jääkaapissa lämmitettävää ruokaa miästä
    varten ( ruoanlaitto on laji josta hän ei innostu).
    Saan kyllä helposti migreenin jos en syö, mut se on nyt ihan toinen juttu.

    Mikä toi sinappikasvi on ?
    Voiko noita siemeniä napostella tolleen noin vaan ?
    Mun pitää myös laittaa härkäpapua ensi kesänä. Sillä varmaan saa nopeasti kylläisen olon ;)

    Ihan säikähdin ekaa kuvaa...katsoin että mikä suomuinen merihirviö laiturin vieressä lymyää !

    Jo edesmennyt Veikka rakasti myös maksaa ja munuaisia, annoin kyllä aika harvoin niitä syötäväksi.
    Porsaan sydän on meillä mieluista syötävää, kieli sen sijaan ei pojille maistu juurikaan.

    Mukavaa lauantain jatkoa,
    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  26. ..lisäys...
    juu, sitten iltamyöhäselle havahdun, että päivä meni ruoatta ja vatsast kuuluu ett ruakka !
    t. L&P

    ReplyDelete
  27. Kiitos Leena ja Pojat! Tuo sinappi on ihan tavallinen keltasinappi (Sinapis alba), siis se, jonka siemenistä jauhetaan jauho, josta sinappia tehdään. Siemenet olisivat varmaan tosi kirpeitä syötäviksi sellaisenaan, luulen!
    Kyllä se vatsa aina jossain vaiheessa muistuttaa ruoka-ajoista, vaikka minäkin yritän sitä täyttää kahvilla moneen otteeseen päivän mittaan :-D

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!