Sunday 5 August 2012

Tunnustus ja mielipiteitä

Suvikummun Marjalta tuli Saaripalstalle tunnustus jo jokin aika sitten. Kiitos Marja! Koska tämä on nykyään myös slow-blogi, kirjoitan aiheesta vasta nyt...


Tunnustukseen kuuluvat seuraavat tehtävät:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Tunnustus matkaa täältä eteenpäin seuraaviin osoitteisiin:
Pömpsälään Kirsikalle
Vanhaan Pastorilaan Désiréelle
Tuutusen basaariin Ellalle ja Unna Tuutikki Penninrahalle
Mustalle ja Harmaalle sekä Zepalle
sekä
Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogin Myrskylle sekä Myrskyn sijaismammalle

Sitten seuraa vaikein osuus. Mitkä kahdeksan asiaa voisivat olla ennen kertomattomia? Vaikka sitähän ei haasteessa vaadittu...
Lempiväriä on vaikea sanoa. Ehkä siksi puutarhassani kukkivat kaikki värit. Haaveissa on, että sijoittelisin kasveja vähän esteettisemmin. Joissakin kohdissa olen onnistunut, toisissa en. Ylimmässä kuvassa on väriminttu 'Squaw', todella piukeanpunainen lajike, violettien jättiverbenan ja kirjoukonhatun vieressä ja pastellisen Endless Summer -hortensian lähellä. Hmm. Tämän kuvan paikassa on sattumalta mukavat värit niin alkukesällä (sinistä ja purppuraa) kuin nytkin, kun rusopäivänliljat ja keltakaunokit pistävät parastaan lähes ruskan sävyissä. Välissä näkyy matalampi päivänlilja 'Bela Lugosi'.

Vielä kerran, vampyyripäivänlilja 'Bela Lugosi'. Enkä takaa, että tämä olisi kesän viimeinen kuva tästä ihanuudesta. Jos joku pitäisi revolveria ohimolla ja pakottaisi nimeämään lempivärin kukissa, vastaisin – pitkän nikottelun jälkeen – tumman purppuraiset, kaikki epänormaalin tummat, kuivuneenverenpunaiset ja samettisen purppuraiset. Nämä huomattavasti ennemmin kuin vaaleanpunaiset. Oranssi kuuluu kyllä myös lempivärihin... ja vaativathan nuo tummat värit aina vihreää seurakseen, mielellään palmusaran tyyppistä kellanvihreää, kuten tuossa kuvassa 'Bela Lugosin' taustana.

Kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi puutarhassa tärkein on vihreä. Sen eri sävyt ja kasvien monet lehtimuodot. Värikäslehtisiäkin tarvitaan, mutta jos niitä on kovin paljon, tulee lopputuloksesta sekava. Tumma- ja kirjavalehtisiä kasveja on hyvä laittaa vähän sinne tänne yllätykseksi.
Tässä kohtaa täytyy tähdentää, että haaste osoitettiin myös Mustille ja Ransulle. Niinpä Ransu jatkaa:
Parhaat paikat meidän puutarhassa on sellaisia, missä on varjoa. Viileät kivet alustana on parhaita! Kaikilla norjalaisilla metsäkissoilla pitäisi olla lakisääteiset betoniraput talon pohjoispuolella tuulenvireisessä paikassa. Siellä saisi kyllä olla enemmän tyttöjä.

Rauhallisiakin paikkoja tarvitaan, sellaisia, joissa ei "tapahdu" (kasvimielessä) juuri mitään, on vain vahva paikan ja tilan tuntu, ei muuta (tosin tässä on tiilikasa odottamassa reunuksiksi pääsyä, laatikollinen laseja odottamassa ikkunoiksi pääsyä jne.). Ja kissaa varten täytyy olla vehreä matto, heinäsirkkoja ja kärpäsiä sekä talon suoma iltapäivävarjostus.

Joskus puutarha täytyy uhrata muita asioita varten kuin puutarhanhoito ja siitä nauttiminen. Tänä kesänä lattialankut estivät ruohonleikkuun parin viikon ajan, kun en päässyt hakemaan leikkuria vajasta eikä sillä olisi paljon mahtunut leikkaamaankaan. Pihalla on muutenkin röykkiöitä siellä sun täällä. Täytyy vain uskoa, että jonakin päivänä nekin kohdat saadaan kauneuskäyttöön.

Tässä tuli oikeastaan enemmän puutarhamielipiteitä kuin paljastuksia minusta, mutta ovathan mielipiteetkin omiani, eivät jonkun muun, ja siten asioita itsestäni. Asioita oli ehkä noin kahdeksan.

Lopuksi tärkein eli Musti Puutarhapantterin painavat sanat: Tärkeintä on oma reviiri! Se pitää mielen virkeänä ja paikat vetreinä.
Vetreää ja mukavaa pyhäpäivää!

14 comments :

  1. Tarkkaavaisesti sitä reviiriä tarkastellaankin! Pikkuveli taitaa keskittyä enemmän tyttöihin ja pusutteluun :)

    ReplyDelete
  2. Kiitos tunnustuksesta Saila ja pojat:)

    ReplyDelete
  3. Reviirin tarkastelu ja sen kiertäminenhän ovat oivaa liikuntaa ja mielenpiristystä ihan itsekullekin. Sulla on fiksu kissa :)

    ReplyDelete
  4. Ompa Mustilla komea asento ja mikä katse!

    ReplyDelete
  5. Naukulan Mamma; Pikkuveli keskittyy ehdottomasti tuulenvireeseen ja pusuihin!

    Myrsky; Olkaa hyvä!

    Katja; Musti on aina oikeassa ;-)

    Sea; Mikään ei varmasti jää tältä silmäparilta huomaamatta.

    ReplyDelete
  6. Kiitos, tunnustus huomioitu - mahdollisesti se meilläkin joutuu slow bloggauksen rattaisiin :-)

    ReplyDelete
  7. Slow bloggauksen rattaat on hyvät rattaat!

    ReplyDelete
  8. Onnittelut!
    Olipa kivat tunnustukset teiltä kolmelta.
    Tyttökissoja enemmän hih,
    Reviirin tarkistus))
    purppuranpunaiset erikoiset värit:))
    Kiitos kun sanoit omat mielipiteesi.! ♥

    ReplyDelete
  9. Ihanan paljastavi mielipiteitä. Ja nyt olet sanoittanut munkin kukkien lempivärin, kiitos! Ja kiitos Bèlasta tietty :)

    ReplyDelete
  10. Sylvi; Blogi on siitäkin kiva, että voi kertoa mielipiteensä, perustella, ja joku vielä sen lukeekin :-) Kiitos siitä!

    Pirkko; Eipä ollutkaan kovin helppoa pukea noita outoja värejä sanoiksi! Lisääkin kuvailuja saa keksiä, tulen sitten blogiisi vakoilemaan niitä kun esim. sun Bela kukkii ;-)

    ReplyDelete
  11. Kiitos tunnustuksesta! Pojat on oikeessa: tytöt ja reviiri, siinä tärkeimmät!

    ReplyDelete
  12. Sulo, ole hyvä! Pojat ovat tietenkin oikeassa, senhän sinäkin tiedät ;-)

    ReplyDelete
  13. Ooo mikä dramaattinen päivänlilja! Ja ihana kesä asuu kuvissasi:)

    ReplyDelete
  14. Ihana kesä asuu nyt, kun tuulikin hieman laantui siedettäviin boforeihin. Heiluvien kukkien kuvaaminen olikin aika haastavaa :-D
    Voi kunpa tätä kestäisi oikein pitkään, tammikuun 15. päivään olisi ihan sopiva ja sitten voisikin saapua kevät :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!