Saturday 4 August 2012

Loppukesän kukkasouvi

Vihdoin lähtivät käyntiin kuumat loppukesän viikot, jolloin merivesi alkaa olla lämmin, tuuli tuntuu saaristossakin lämpimältä ja puutarhan värit ovat muuttuneet tulenhehkuisiksi. Tätä ei saa ymmärtää väärin: kevät ja alkukesä valoisine öineen ovat ehdottomia suosikkejani ja loppukesän hämärtyviin iltoihin liittyy vääjäämättä kurkkua kuristava talventulon ahdistus, mutta on siinäkin puolensa, että kylmä alkukesä on ohi.
Alkukesä on rannikolla aina kylmä, kesäkuussa ei kesästä vielä ole toivoakaan ja aamuisin sekä iltaisin saa kalistella hampaita sekä vetää nuttua tiukemmin niskaan. Syksy on lauhaa aikaa, jolloin ennakkoveron tapaan maksetut lämpöasteet saa palautuksina takaisin.
Se joka nyt sanoo, että ensilumi tulee marraskuussa, saa syödä sanansa, hattunsa sekä ne lumet. Ei tule! Niin ei asioiden kuulu mennä, lumipeitteen kuuluu tulla rannikolle ja saaristoon vasta vuodenvaihteessa jos silloinkaan. Piste ja näin on.

Niin, asiaan. Niitä lämpimänsävyisiä loppukesän kukkia. Toissa keväänä kylvetyt keltakaunokit kukkivat nyt ensimmäistä kertaa! Mikä ihana voipallero, tupsulakki.
Vaikka peurat ovat viime viikon aikana käyneet popsimassa syysleimut, lähes kaikki loputkin liljat, helmipihlajan, daaliat ja maistelleet uutta hortensiaa, näitä ne eivät onneksi ole syöneet.

As the summer matures, colours turn fiery.

Päivänlilja 'Bela Lugosi' paistattelee päivää palmusaran kupeessa. On vaikea muistaa, että alkukesällä tämän kohdan tunnelma on viileän sininen kurjenmiekkoineen ja unelmatädykkeineen.

Railakkaan punainen väriminttu 'Squaw' hohtaa kirjoukonhatun edustalla. Tässä kohdassa ei ole mitään suunnitelmallista väriharmoniaa, mutta kyllä tuo vielä menee. Vieressä on lisäksi jättiverbenan violetteja kukkia.
Värikästä viikonloppua!

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kirjoukonhattu – Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'
Palmusara – Carex muskingumensis
Päivänlilja – Hemerocallis
Väriminttu – Monarda

17 comments :

  1. Kuvat hehkuvat loppukesän värejä :)

    Ensimmäisestä kuvasta tuli mieleen lapsuuden kesäpäivät mummin luona... <3

    ReplyDelete
  2. Ihania värejä! Ja usko tai älä, Naukulastakin löytyy tuo väriminttu. Saatu äidiltä, jolla se kasvaa tiukkana puskana ja täällä siellä sun täällä!

    ReplyDelete
  3. Voin vain kuvitella elokuisen kesän helteisen lämmön saaressanne ja meriveden lämpötilan. Jalkoja olisi ihan päästä vain huiluttamaan meriveteen.
    Norsskatan Nimisimiehenne pojanpojan taksikyydissä pääsin tänään länsiterminaalista kaupunkikotiin;)

    ReplyDelete
  4. Keltakaunokki on nimensä veroinen! :)

    ReplyDelete
  5. Kati; Voi, ne olivat varmaan kivoja päiviä!

    Naukulan Mamma; Muistelinkin, että olet joskus esitellyt väriminttua blogissasi!

    Maiju; Merivesi ei kai enää ole kylmä, pitkään se sitä olikin. En ole vieläkään käynyt heittämässä talviturkkia meressä, Vesijärvessä vain.
    Jaa, minulla ei olekaan hajuakaan Norrskatan nimismiehestä!

    ReplyDelete
  6. Tillariina; On se, ja kiva vaihtelu kaunokkien yleensä sinisiin kukkiin! Tämä versio on lisäksi monivuotinen.

    ReplyDelete
  7. Loppukesässä on jotain haikeansuloista. Ja saariston maailma on ihmeellinen ja poikkeuksellinen, sen olen ymmärtänyt kun olen blogiasi lukenut. Sinulla on siellä melkein maanpäällinen paratiisi. Tai ainakin Mustilla ja Ransulla on!

    ReplyDelete
  8. OOh, Hän on ihana, aah upea-upea, huoh!

    ReplyDelete
  9. onneksi peurat jättivät joitakin kukkia.
    Keltakaunokki, kaunis.
    Värimittuja, niitä minä kutsun punkkareiksi.
    Ne kukkii kauan.
    Hyvää viikonloppua sinne saaristoon.

    ReplyDelete
  10. Elokuu on odotetuin kuukausi saaristossa. Paikallisilla on silloin lomakuukausi ja on ah, niin kesäistä ja niin lämmintä. Jokaisella hengenvedolla säilötään keuhkot täyteen kypsää aurinkoa ja lämpöä talvea varten.

    ReplyDelete
  11. Aijoo, merivedet! Eipä ole vielä käynyt mielessäkään mennä uimaan tänä kesänä. Josko mahdollistuisi ennen syyskuuta ollenkaan? Olisi outoa mennä Uunisaareen kesällä ilman rantsuttamista...

    ReplyDelete
  12. Myrsky; Niin on, hyvästit ihanalle kesäelämälle, koulujen alku (vaikka ei enää olisikaan siinä iässä) ja siihen kuuluvat aikaiset aamuherätykset ja läksyt eli tervemenoa vapaus, hei heit uimiselle, kukkasille, linnutkin lähtevät...

    Pirkko; Mietin, pitäisikö laittaa sinua varten useampi kuva pikku vampyyristä, mutta ehkä niitä lähipäivinä tulee lisää ;-)

    Sylvi; Kiitos. Onneksi, niin! Punkkari onkin hyvä nimitys värimintuille :-D

    Désirée; Kyllä vihdoin tuntuu lämpimältä, vesillä kesti pitkään lämmetä tänä vuonna.

    Zepa; No juu, ei nyt sellaista viitsi tehdä että menee vain pulahtamaan ilman rannalle leiriytymistä! Olen kyllä monta kertaa käynyt syyskuussa uimassa, ei ne vedet niin nopeasti ala jäähtyä. Mutta ilma saattaa olla liian viileä siihen, että yleensä tekisi mieli uimaan. Voisi ehkä kuvitella sellaisessa pitkähihaisessa ja -lahkeellisessa villauima-asussa, millaista isoisoäitini käytti ;-D

    ReplyDelete
  13. Oi ihana elokuu <3 Keltakaunokki, kuin sulaa kultaa! Niin kaunis. Viimeisessä kuvassa on tunnelma kohdillaan, taas kerran :)

    ReplyDelete
  14. Pirkko; Nyt tuli jo uusi Bela-kuva!

    Tiina; Se onkin sama kohta mitä aiemminkin ihailit, mutta eri suuntaan - unikkoruukku näkyy taustalla, tosin ohikukkineena jo!

    ReplyDelete
  15. No niinpä onkin: ananas, jolla on kirkkaankeltainen tupsulakki!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!