Tuesday 28 August 2012

Kukkia kosteaan, vähän kuivempaan ja villiyttä taltuttamaan

Viime vuonna tähän aikaan ostin Porin Multasormesta – mainio myymälä muuten – kassillisen päivänlilja 'Fragrant Treasurea'. Taimia oli laitettu kassiin muistaakseni peräti kahdeksan kappaletta ja hinta oli hyvin kohtuullinen. Tähän aikaan vuodesta ei pidä tuijottaa sitä, jos taimi näyttää ruukussaan vähän nuutuneelta, vaan on verrattava hintalappua siihen visioon, miltä kasvi tulee näyttämään ja todettava, että se kannattaa hankkia nyt eikä ensi vuonna kukoistavampana mutta täyteen hintaan.
Koska savimaatonttini on erinomainen juuri päivänliljoille, ostin koko kassillisen ja jaoin siitä vielä savimaalla puutarhuroivalle ystävällekin, jonka luokse olin matkalla kylään. Näin meillä oli yhteinen joulu, ystäväni sanoin.
Äskettäisen kaupunkipiipahduksen aikana ensimmäinen kukka oli jo ehtinyt kukkia, mutta varsin kaunis se on vielä läpikuultavan ohikukkineenakin, eikö vain. Tuoreena kukan pitäisi olla hailakan kermankeltainen. Ja sekä tässä että muissa taimissa on uusia nuppuja vaikka kuinka.

Here are some currently flowering plants, mainly ones that thrive in clay soil and slightly damper places.

Tonttini keskikohta vihertävän saunan edustalla ja kulmalla on hyvin märkä. Rinnettä alas taitaa tulla jonkin lähteen vettä tai sitten paikka kerää muuten vain paljon valumisvettä. Maa pidättää kosteutta niin paljon, että siinä kohdassa ei ole koskaan kuivaa.

Tämä kasviyhdistelmä on esitelty ennenkin, mutta laitan sen uudestaan, sillä olen näihin niin kovin tyytyväinen: täpläpunalatva, siniheinä ja matalampana keltakaunokki. Pakko sanoa taas kerran: rulettaa kuin rullalauta! Kaunokin keltainen on violetin vastaväri ja nostaa punalatvojen sävyn sekä siniheinässäkin esiintyvän marjapuuronhäivähdyksen ihan uusiin sfääreihin. Erinomainen kokonaisuus raskaalle maalle, hieman kosteaan mutta ei aivan märkään kohtaan. Nämä kasvavat ojantapaisen painanteen reunalla, oja ei tässä kohdassa enää ole kovin vetinen, vaan tämä on sen kuivempi kohta.

Saunan tai oikeastaan puuliiterin nurkalla kasvaa Raakkilasta saatuja perinneperennoja, jotka ovat hienosti vallanneet tilansa. Ensin kesäkuussa tässä kukkivat lehtosinilatvat, sitten palavarakkaus ja nyt nämä tarhapiiskut ja helminukkajäkkärät. Tiikerililjakin kukki tässä välissä. Kiitos Raakki!
Reheviksi kasvavat perinneperennat ovat oivallinen valinta tällaiseen paikkaan, jonka vieressä alkaa hoitamaton ja hurjan rehevä nokkos-ohdakepöheikkö (ohdakkeen siementupsuja näkyy tuolla piiskujen takana). Liiterin kulmassa on vanhan puuseen paikka ja se sekä viereinen navetta ja sen vieressä ollut talli ovat rehevöittäneet maan ja kasvattaneet kasvuston sellaiseksi viidakoksi, että sitä raivatessa kuluu vuosi jos toinenkin. Neliömetri kerrallaan sitä jaksaa kaivaa per päivä, enempään ei ihminen kykene. Eikä niitä raivauspäiviä ehdi kovin montaa pitääkään per vuosi.

Liiterin toisessa päässä saunan nurkalla on tonttini märin paikka. Siinä kukkii nyt pohjanrantakukka 'Robert', sen vieressä on rusopäivänliljoja ja takana näkyy valkokirjava viiruhelpi sekä tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate'. Taustalla saunan takakulmalla näkyy ohdakkeikko-nokkosikon alku siinä, mihin asti olen saanut sitä raivattua. Valkolatvan takana voi hyvällä mielikuvituksella nähdä häälymässä yhden vaaleanpunertavan ketomesianvervo 'Elegansin' kukan, tai ehkä se onkin rantapunalatva, jonka luulin jo vahingossa hävittäneeni keväällä ketomesiangervoja istuttaessani, mutta se nousikin onneksi aivan niiden vierestä.

You can see, at the background of this image and the one above, some of the creeping thistle jungle that my plot was and still to a large part is. But it gets less every year! The key is to use robust plants that take the conditions well and can defend their space (and, hopefully, gain some and do a bit of the work for me).

Toisaalla, metsäpuutarhan hieman kosteassa painanteessa kukkii yhä ihastuttava keijuängelmä. Peura söi korkean varren, mutta ei se mitään, kun kasvi osaa haaroittua. Että osaa kukka olla kaunis. Sanat loppuvat kesken!

I have to confess a deep love for meadow rues. Were there ever sweeter flowers and more delicate leaves? Deer have partly eaten the plant, but luckily it knows how to grow new shoots.

Metsäpuutarhasta täytyy kitkeä sinnekin ahkerasti levittäytyvää piparjuurta (suuret lehdet mm. koirankopin kulmalla). Sen vieressä kukkii ystävältä saatu punahattu, kiitos Maria! Istutin yhden yksilön aurinkoon muotopuutarhaan (aurinkoinen alue kuvassa taustalla), toisen tänne metsäpuutarhapenkkiin ja vain tämä varjossa kasvava kukkii. Paikka on jo aika kuiva, sillä se on aivan vaahteran juurella. Kasvin pitäisi viihtyä paremmin auringossa, joten ehkä tämäkin olisi syytä istuttaa muotopuutarhaan. Joskus kukkiminen voi olla merkki äärimmäisestä hädästä eikä suinkaan viihtymisestä.
Teen tällaisia kokeiluja, sillä kasvien menestymisestä omalla pihalla ei voi koskaan olla varma. Jos niitä istuttaa kahteen eri paikkaan ja katsoo sitten, kumpi viihtyy paremmin, voi sen toisenkin lopulta siirtää.
Etualalla kasvaa myös Marialta saatu tähkätädyke 'Rotfuchs'. Meillä oli tosiaankin joulu silloin viime elokuussa!

Tätä ei tietenkään sovi unohtaa: ADHD-esikko, joka kukki esikoistani pisimpään koko kevään ja alkukesän, sekä viime vuoden kevään lisäksi myös koko syksyn lähes jouluun saakka, on taas aloittanut kukinnan!
Iloista illanjatkoa!

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Isovalkolatva – Ageratina altissima
Keijuängelmä – Meadow rue – Thalictrum rochebrunianum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Pohjanrantakukka – Lythrum salicaria
Punahattu – Echinacea purpurea
Päivänlilja – Hemerocallis
Rantapunalavta – Eupatorium cannabinum
Rusopäivänlilja – Hemerovallis fulva
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Tähkätädyke – Veronica spicata
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'

17 comments :

  1. Kaivelin siemenlaatikoitani, ja löysin mielenhäiriössä siemenketjusta nappaamani kelta-apilan siemeniä. Haluatko? Lähetän tulemaan, jos kelpaavat. (Oikeaan osoitteeseen, lupaan sen.)

    ReplyDelete
  2. Kelta-apilaa? Öö? Niin kuin tontin raivaamiseen? Hmm, epäilen pahasti, että se ei riitä, että viskelee siemeniä tuonne nokkosten ja ohdakkeiden sekaan, vaan ne pitää silti sieltä kaivaa ylös. Mutta ehkä apilaa voisi käyttää tulevan 'Rohan Weeping' -puutarhani raivaamiseen, joka on sentään jo monen vuoden ajan jyrsittyä perunamaata josta kyllä jatkuvasti nousee pelto-ohdaketta... sinne voisi ehkä viskellä apilaa kesannoksi ja toivoa, että se peittoaa ohdakkeet. Lupaillaanko kelta-apilalta sellaista ominaisuutta. Tjaa, jos olet heittämässä niitä roskiin niin älä heitä vaan pistä tulemaan, kiitos!

    ReplyDelete
  3. ADHD-esikko - hihihihi. Mä voisin kohta sanoa, että meillä on ADHD-unikko, joka epäilyttävästi näyttää siltä, että aloittaa kukkavarren kasvattamisen...

    ReplyDelete
  4. Ihanaa loppukesän rehevyyttä pihallasi. Minulle on ihan yllätys tämä loppukesän ja syksyn kukkaloisto ja rehevyys. Ensin kukkivat sipuli- ja kevätkukat ja alkukesän kukat. Sitten oli ainakin meillä Koskella aika ränsistynyttä ja kukatonta aikaa joitain harvoja kukkivia kasveja lukeen ottamatta. Tuntui melkein että kesä oli ohi. Nyt vasta elokuun puolivälissä tai sen jälkeen monet taimina istuttamani tai maahan kylvämäni ovat alkaneet kukkia ja kesä alkoi uudestaan, vaikken oikein nyt ole sitä näkemässäkään.

    ReplyDelete
  5. ADHD-esikko on suosikkini. Jotenkin tuppaa huvittamaan tuo toisen sitkeys kukinnassa :D

    ReplyDelete
  6. Sulla on niin kauniit maalaismaisemat siellä. Harmi,kun itse en ole päässyt toteuttamaan maalle muuttoa.

    Itse pidän myös paljon ihan perinteisistä perennoista;ne ovat suhteellisen varmoja talvenkestävyydeltään ja kukkivat lähes takuuvarmasti vuodesta toiseen.Usein niitä on tullut saatua jakotaimina sieltä sun täältä ja kasveille on näin muodostunut oma historiansa,mikä saa ne tuntumaan entistä rakkaammilta.

    ReplyDelete
  7. Viivi; ADHD-kasvit on parhaasta päästä! Vaadimme taimistoja kasvattamaan niitä lisää!

    Paula; Kyllä nyt on rehevää, vaikka toisaalta myös ränsistynyttä, ei enää ollenkaan niin siistiä ja tuoretta kuin alkukesällä. Paljon on kuivunutta kasvimateriaalia, jos sen kaiken yrittäisi leikata sitä mukaa kuin se kuivuu, näyttäisihän piha siistimmältä, mutta ei sellaista ihminen ehtisi.
    Ja muutama kasvi vasta alkaa kohta kukkia!

    Ella; En tosiaan tiedä mikä sitä riivaa, jos tietäisin, laittaisin saman asian riivaamaan monia muitakin kasveja ;-D

    Katja; Asun todella upeassa vanhassa kylässä. Toisaalta tällaisessa villissä pihassa ja ympäristössä sekä rakennusten kunnostamisessa on hurja työmäärä. Asioilla on puolensa.
    Se on totta, että perinnekasveilla tulee juuri se terve rehevyys pihalle! Jos laittaa vain erikoisempia, näyttää piha helposti kitukasvuiselta. Näitä ahkeria tilanvaltaajia tarvitaan, ainakin tällaisella suuremmalla pihalla. Ja kun ne saa joltakulta, on silläkin suuri merkitys.

    ReplyDelete
  8. No voihan ADHD, taasko se aloitti :D Noita pinkkejä tähkätädykkeitä oli esillä koulutuksessa ja niitä on saatava ensi keväänä, jos en ennempää niitä löydä mistään.

    ReplyDelete
  9. Mukavaa nähdä, että Raakkilan jakopalat ovat kotiutuneet saariston puutarhaan.

    Suurin osa niistä sopiikin juuri tuollaiseen luonnontilaisen alueen rajakohtaan, kun ne pärjäävät aika hyvin sellaisissa paikoissa.

    ReplyDelete
  10. Tarhapiisku, no sekös se sitten onkin???? Johan tuli taas pläjäys puutarhatietoutta lukemalla blogiasi. Onko se tosiaankin Suomessa vanha perenna? Ja kasvaa rehottaako se Suomessa hyvinkin? Meinaan täällä se luokitellaan lähes rikkaruohoksi. Se kasvaa ja valtaa alaa muilta istutuksilta sen verran innokkasti, että täkäläiset ihmiset repivät sitä juurineen maasta ja toivottavat hyvää matkaa sinne missä pippuri kasvaa. Jostain syystä minä olen pitänyt sitä aina kauniina, jos kohta meilläkin se päätyi usean vuoden ajan pupun ruuaksi, juuri tuon valtaisan leviämisvimman ansiosta. Enpä tullut ajatelleeksi, että se kasvaisi Suomessa. Siis onko mitään tolkkua ajatuksessa, jos ottaisin täältä juurimukulan Suomeen ja laittaisin kasvamaan meidän niitylle, jossa rehottaa ties mitä putkikasvia. Pystyisikö se valtaamaan alaa?

    tv Leena

    ReplyDelete
  11. Mahtavat on kukkavalikoimasi ja hyvin ovat menestyneetkin hyvässä hoidossasi.
    Minun kultapiiskuni vasta nupuilla, joskus ei ole ehtinyt kukkimaan ollenkaan, on niin myöhäinen lajike.

    ReplyDelete
  12. Olipas siinä taas monenmoista ihanuutta! Keijuängelmää pitää vielä saada, kunhan näkisin tuon jaloängelmänkin kukkivan - ehkäpä ensi kesänä:) Kultapiiskut eivät meillä vielä ole kukassa, mutta leviävät kyllä kiitettävästi näilläkin korkeuksilla.

    ReplyDelete
  13. Tiina; Tuossa tähkätädykkeessä oleva pinkki sävy on ihan sua!

    Raakki; Juu, eikä tuossa kaikki; mooseksenpalavapensas on paahdepenkissä, samoin lisää helminukkajäkkärää, pallo-ohdaketta on sekä siellä että muotopuutarhassa, paahteessa kumpikin paikka, sinilatvaa on jo metsäpuutarhassakin ja viimeksi saadutkin kasvit toisaalla kun tuohon ei enää mahdu ;-) Ja palavaarakkautta on jo kahdella naapurinkin pihalla!
    Hyvin ne toimivat, tosiaankin ihan kuin rivi mellakkapoliiseja noiden rettelöitsevien ohdakkeiden edessä.

    Leena; Tarhapiisku on vanha perenna. Kyllä sitä näkee jonkin verran villiintyneenä puistojen ja vanhojen pihojen laitamilla, mutta se ei ole nimetty haitalliseksi vieraslajiksi. Tällaisia ovat iso-, korkea- ja kanadanpiisku.

    Mummeli; Tässä maassa kaikki kasvaa kuin vimmattu, kun savi on niin ravinnepitoista ja paikoitellen siinä on vuosisatojen lantakerros kompostina. Ja nokkosten määrästä sen kyllä huomaa ;-)
    Toivotaan lämmintä syksyä niin kukkasi ehtivät kukkia!

    Inkivääri; Minullakin on jaloängelmä, mutta se on siirrettävien listalla, kun se kasvaa aivan liian paahteessa ja kesällä karrelle kuivuvassa paikassa ja suorastaan kituuttaa. Siinäkin on mahtavan suloiset kukat! Minunkaan yksilö ei tosin kuki, mutta toivottavasti tulevina vuosina paremmalla paikalla.

    ReplyDelete
  14. Hmm, kiitos tiedoista. Googlasin kuvia ja muutenkin kasvutietoja ja niiden perusteella tuo meidän pihassa ja täällä yleisesti kasvava olisi kanadanpiisku. Se kasvaa metrin korkuiseksi ellei ylikin. Siis sekö luokitellaan Suomessa haittakasviksi? Eli kaiketi minun ei sittenkään kannata tuoda sitä mukanani. Liittyykö vierasperäisiin lajeihin vaara, että se syrjäyttää kotoperäiset liiankin tehokkaasti tieltänsä? Vaikka toisaalta olen juuri nimenomaan kaivannut keinoa, miten saada luonnon itse syrjäyttämään ne putkikasvit pois.

    tv Leena

    ReplyDelete
  15. Nooo, ei se sentään erityisen haitalliseksi ole luokiteltu. Tarha- ja kanadanpiisku ovat hyvin lähellä toisiaan, tarhapiisku on jokin sen risteymä. En tiedä, pystyykö mikään kasvi (paitsi ne erittäin haitalliset vieraslajit) suorastaan syrjäyttämään voimakkaasti kasvavia luonnonkasveja, mutta hyvä apu noista on, vähän niin kuin mellakkapoliisit, minkä mainitsen tuolla kommentissani ylempänä.

    ReplyDelete
  16. Minäkin kuulun ADHD-esikon fanclubiin! Aika persoonallinen kasvi!

    ReplyDelete
  17. Juu, tuo esikko on aika mukava tuttavuus :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!