Tuesday 7 August 2012

Kohopenkkikasvimaalla

Haluan siirtää koko kasvimaan kohopenkkeihin toisaalle siitä ohdakkeiden valtaamasta paikasta, mitä nyt kutsun perunamaaksi. Eipä siellä juuri perunan lisäksi muuta kasvakaan, hennommat jäisivät kuitenkin rikkakasvien jalkoihin. Syynä tietenkin sekin, että en ole kitkenyt siellä tänäkään kesänä kertaakaan. Ei ehdi, ja kun ehtii, häärään mielummin ruusuntuoksuisessa kukkapenkissä.
Kaksi kohopenkkiä on jo valmiina, materiaalina ne taloni vanhat huonot alimmat hirret, jotka uusien tieltä poistettiin. Niiden täytteeksi olen kantanut talon sisältä multapenkkihiekkaa ja sitä on vielä jäljellä jonkinmoinen kasa, nythän siitä kaivettiin loputkin pois kun lattiat rakennettiin. Tässä syksyn mittaan pitäisi ehtiä rakentaa ainakin yksi uusi kohopenkki. Hirsiä on vielä jäljellä vino pino. On hienoa, kun materiaaleja voi tällä tavalla kierrättää – se on hienoa kaikkialla, mutta etenkin paikassa, jossa ei ole rautakauppaa ja rahti on kallista.

My kitchen garden is moving slowly into raised beds, made of my house's old logs that were replaced by new ones.

Näistä kahdesta kohopenkistä saa jo jonkinmoista satoa, kun vain muistaisi kerätä sitä. Tummat 'Purple Podded' -herneet ovat ilahduttava näky. Näiden kukatkin ovat violetit. Keräsin eilen kaikki kypsät palot, kun menin lettukesteihin naapuriin. Peura on napsinut versojen päät, mutta ei se haittaa, kyllä palkoja riittää meille ihmisillekin.

Härkäpavuissa on paljon kirvoja ja leppäkertutkin ovat huomanneet sen!

Purjo kukkii. Nämä kasvoivat niin mahdottoman hitaasti viime vuonna, että jätin ne täksikin kasvukaudeksi kasvamaan. Voikohan näiden satoa enää korjatakaan. No, kukka on ainakin kaunis.

Salaattisekoitus, jossa on rucolaa, korianteria ynnä muuta mausteisen makuista, on sekin jäänyt korjaamatta. Mutta on näissäkin kauniit kukat...

Varsinaisilla koristekukilla on tietenkin sijansa kasvimaallakin. Tämän ihanan tuoksuherne 'Cupanin' siemenet sain blogiarvonnan voittona Tiinan Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogista jo viime vuonna, en vain silloin ehtinyt näitä kylvää... hyvää kannattaa odottaa, ja ihanaa tuoksua myös!

Koska kohopenkkien väleissä ei nurmikko toimi (mahdotonta saada reunat leikattua siististi ja leikattavaa on jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi), käytän kaikenlaisia litteitä kiviä ja tiiliä penkkien välien laatoitukseen.

Valmista laatoitusta on vasta muutama neliömetri. Paikassa kasvaa valtavan rehevä mesiangervo-nokkos-heinikko, ja olin iloinen, kun sain naapurin kattoremontista vapautuneen vanhan huopakaton peittämään maata. Tämä ja alla oleva maanrakennuskangas estävät rikkaruohojen kasvun tulevan laatoituksen alla.
Ransu seuraa minua myös kuumalle kattohuovalle.

Huomattavasti paremmin se silti viihtyy valmiilla kiveyksellä kaivon varjossa!

Ystävältä saatuja unikonsiemeniä päätyi myös tomaatin kanssa samaan kohopenkkiin. Tässä unikoista tuli huomattavasti laihempia kukkapampuloita, kun maakin on laihaa.

Kaksi kohopenkkiä on vanhoissa betonisissa kaivonrenkaissa, jotka olivat aiemmin aivan taloni edessä roskien polttopaikkana. Maalasin nämä sokkelimaalilla sinisiksi. Vanhan talon entinen multapenkkieriste on loistavaa parsamaata, sillä se on suurimmaksi osaksi hiekkaa. Siirsin keskikesällä parsat rikkaruohottuneelta perunamaalta tähän ja ne ovat tehneet mukavasti uusia versoja. Osa vanhoista versoista katkesi, mutta se ei näköjään haitannut.
Taustalla odottaa kasa tiiliä ja kiviä laatoittajaansa... no, ehkä tässä joku päivä...
Kekseliästä keskiviikkoa!

30 comments :

  1. Sulla sitä on pomo aina mukana ja parhimmillaa kaksi :)

    ReplyDelete
  2. Ransu -Poika varjoisalta kujalta?

    ReplyDelete
  3. Voi vaude, miten kaunista! Oikein mukavaa päivän jatkoa!

    ReplyDelete
  4. Komeita hirsiä sulla on kasvimaan reunustoiksi;kelpais kyllä mullekin :)

    Leppäkerttujakin sun pihassasi on;olen muistaakseni yhden leppiksen bongannut joskus keväällä pihamaallaamme. En tajua mihin ovat voineet kadota :c

    Mulla on myös osa viimevuonna siementäneistä salaateista alkanut taas kukkia;eipä tuo haittaa,sillä kaunis kukkahan niissä on.

    ReplyDelete
  5. Amalia; Juu, jotenkin on sellainen olo kuin silmäpari (tai kaksi!) seuraisi tekemisiäni koko ajan ;-)

    Myrsky; Sellainen se varmaan on! Vaikka ei pimeältä kujalta, sillä silloin se on mamman vieressä. Musti on Yön Saalistaja.

    Riitta Sinikka; Hyötykasvimaakin voi olla kaunis... kuten sinullakin!

    Katja; Noi hiiret on kyllä hienoja, ja vaikka ovat vähän lahoja, ei se haittaa.
    Mihin ihmeeseen voivat leppikset kadota?! Kai ne osaavat takaisinkin. Omalla pihallani niitä näkyy satunnaisesti, mutta tuolla pavustossa, missä on kirvoja todella paljon, on myös leppiksiä.

    ReplyDelete
  6. Se on kyllä iso ilo ,kun voi kierrättää. Ja maailma pelastuu!

    Me ollaan yritetty kierrättää myös Onnin karvoja
    :) Miäs on laittanut karvatukkoja puun oksille ( osa on jo mukavasti liettynyt sateesta)ja oravien kulkureiteille. Vaan ei o kelvanneet. Lieneekö syynä tuoksu ;)
    Sen sijaan ison pehmokoiran
    ( kuistilla "vahtikoirana")lurppakorvat oli ratkottu irti. Ja herra oravan tai rouva oravan toimesta.
    Miäs oli ihmetellyt, että miten ihmeessä orava juoksee pihan poikki paahtoleipä suussaan. Ei ollu paahtoleipä vaan mamman vahtikoiran lurppakorvat.

    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  7. Maailma tosiaan pelastuu :-D
    Vai ei Onnin tuoksu ole houkutellut lintuja ja oravia ottamaan karvatuppoja pesään. No jo on. Minä nukkuisin varsin mielelläni Onnin tuoksupedillä!
    Voihan luppakorva :-DDD

    ReplyDelete
  8. Meillä taitaa olla samaa salaattisekoitusta, joiden kukkia minäkin olen kuvaillut. :)

    ReplyDelete
  9. Noissa on kivat ja hyönteisiä houkuttelevat kukat!

    ReplyDelete
  10. Voi mitä kaikkea mukavaa sulla on ja mitä olet saanut aikaan!!Kiva,että Cupanit kukoistaa,ne on nättejä ja tuoksuu niin hyvältä.Mullakin oli suunnitelmissa tehdä kunnon kohopenkkejä ja niihin hyötykasvimaa,mutta haaveeksi jäi.ei ole ollut energiaa tänä kesänä,mutta jospa ensi kesänä sitten.
    Mullakin on kattohuopapalasia,nyt tiedän mitä niillä teen:)

    ReplyDelete
  11. Siä oot kyllä ollut kauhian ahkera ja kierrätys, se se on kultaa. Kyllä Ransut tietää kiveyksien viileän hienouden <3

    ReplyDelete
  12. Ransu on aina siellä missä tapahtuu!

    ReplyDelete
  13. Kohopenkit ovat kyllä niin in! Varsinkin kierrätysmateriaalista valmistetut. Ja nuo betonirenkaat ovat kyllä huippuhienot.

    ReplyDelete
  14. Tiina; Voi kiitos vielä noista siemenistä, tuo on mahtavan ihanan värinen kukka - nyt minulla on 'Royal Weddingiä' ja tätä, eikä enää koskaan tarvitse ostaa tuoksuhernepussia kun kerään vain aina muutaman siemenen talteen :-)
    Projekteja on aina, koska ne sitten valmistuvat, on oma juttunsa!

    Varjoyrtti; Niin, Ransut ja Myrtit!

    Naukulan Mamma; Niin se taitaa olla :-D

    Pioni; On ne, kun ovat niin helppohoitoisia tällaisellakin aika villillä tontilla. Betonirenkaista kouriutui todella kauniit maalaamalla ne!

    ReplyDelete
  15. Upeaa kierrätystä ja kaiken materiaalin hyödyntämistä! Kai sitä kekseliäisyys kehittyy, kun on tuolla hieman "eristyksissä" puuhailee. Mitenhän olisi pihakivilavat toimitettu tuonne... Ja nyt sulla on taatusti uniikkia :)

    ReplyDelete
  16. No kyllä, kaikki tulee mietittyä mitä mistäkin materiaalin palasta voisi tehdä :-D Olisi pikkuisen kallis operaatio tilata se lava pihakiviä tänne, huh! Uniikkia syntyy, se on selvä ;-)

    ReplyDelete
  17. Miten hauskoja nuo tummat herneet, enpä ole aiemmin moisiin törmännytkään! :)

    ReplyDelete
  18. Tuo on vanha kapusiinimunkkien käyttämä lajike. Palkojen sisällä herneet ovat ihan vihreitä ja tavallisia. Mutta violetit kukat ovat hyvin kauniit ja koristeelliset, niin kuin nuo palotkin.

    ReplyDelete
  19. Hitsi, Ransu, oot niin komee ja pätevä kasvimaan esittelijänäkin! Monilahjakkuus <3 Tosin sun mammalla näkyy olevan ongelmia rajata noita kuvia kunnolla. Jotkut näyttää melkein siltä, ettei ois ollu tarkotuskaan ottaa kuvaa susta! Kattohuopakuva tosin paikkaa hyvin noita mokia. Oot tosi pörhee ja aurinko ottaa makeesti sun leijonanharjaan, vau! <3

    ReplyDelete
  20. Ylempi kommentti oli siis multa, mut olin niin pökerryksissä ihastuksesta, et unohin allekirjottaa.

    Terkuin Unna Tuutikki

    ReplyDelete
  21. Minä en muista nähneeni leppäkerttua moneen vuoteen!!! Mihin ne on kadonneet - vai eikö niitä näin pohjoisessa ole?

    ReplyDelete
  22. Unna Tuutikki; Pör! Mamma on alkanut sanoa, että olenkohan läski, mutta en ole! Mulla on, kuten olen kuullut myös edesmeenneellä Viljo-isoveljellä, hyvin kehittynyt keskivartalo, ja vähän muutkin paikat!
    Sä ymmärrät mieskomeuden, pyöreyden ja pörheyden päälle, PÖR! ♥
    Yritän asettua aina niin, että kuvassa näyn ja olen edustavasti - tukka hyvin - mut mamma ei tosiaan osaa tähdätä kovinkaan usein.
    RANSU

    Jaana; Toivottavasti niitä sielläkin on! Ainakin kaksipistepirkosta hyönteiskirjani sanoo, että se on yleinen Lappiin saakka. Monen kohdalla ei kerrota levinneisyyttä, sanotaan vain "yleinen".

    ReplyDelete
  23. Kitkeminen vs. ruusuntuoksuinen kukkapenkki... ei ole vaikea valinta meilläkään... ja sen huomaa :-)

    ReplyDelete
  24. Ehkä se ei ole niin vakavaa ;-)

    ReplyDelete
  25. Vanhoista hirsistä saakin hienoja reunoja. Minäkin tein mökillä niitä.

    ReplyDelete
  26. Kiva puutarha! Meille on saatu kuljetusreunoja huonekaluliikkeestä, roskiin heiton sijasta ne tervattiin ja käytetään kohotettuihin penkkeihin kasvimaalla. Etanat ei tykkää tervasta ja selkä tykkää penkkien korkeudesta

    ReplyDelete
  27. Vilma; Niin saa! Kauniita, sopivat luontoon ja tällaiseen vanhaan ympäristöön.

    Boman; Kiitos! Lavakaulukset ovatkin käteviä ja vielä tervattuna varmasti aivan ihania.

    ReplyDelete
  28. Kohopenkit tekevät kasvimaasta jotenkin ihan eri sorttisen, puutarhamaisen ja helpommin hoidettavan. Minulla oli (on) Koskella kolme kohopenkkiä kokeeksi, ensin harkitsin tehdä niitä vanhoista hirsistä, mutta hirret tuntuivat vaikeilta ja olivat monet valmiiksi aika lahoja ja mieheni suostui tekemään vanhoista (ei lahoista) laudoista. Eivät varmaan ole kovin pitkäikäisiä. Minun kohopenkkini tuntuivat vaativan vettä, vettä ja vettä, vaikka oli poikkeuksellisen sateinen kesä. Ruipelot ja kalvakkaat kurpitsantaimet räjähtivät kohopenkissä kasvamaan.

    ReplyDelete
  29. Hauhauhauhauuuuu! Hienon näKöistä!

    ReplyDelete
  30. Paula; Kohopenkit ovat pelastus villiintyneellä tontilla, tai tontilla jossa muuten vain kasvaa kaikki kuin häkä (tai se nyt ehkä ei kasva, huono vertaus)! Sama kokemus minulla, vettä saa antaa mutta toisaalta monet kasvit todella viihtyvät. Kurpitsoista (kesä-) minäkin olen saanut todella hyvän sadon ja kylvin siemenet suoraan ilman esikasvatusta toukokuun lopussa. Tänä vuonna tein papujen kanssa samoin.
    Kohopenkkihän sulaa roudasta ja lämpenee tavallista maata nopeammin. Kun sen vaivan ensin näkee, että ne rakentaa. Minulla on lahoja hirsiä, mutta kyllä ne niin paksuja ovat, että kestävät jokusen vuoden. Ja sitten voi niiden ympärille rakentaa puukehikot, kun hirret alkavat hajota. Hirsi voi sitten muuttua mullaksi penkin sisään.

    KaLLe; Pieni pantteripoika :-) Hau hau sinullekin!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!