Addicted to cemeteries

A scenic resting place near Achill island.

Merinäköalat.

Odd, I know. They are so different in other countries. I like to visit cemeteries home as well as when I'm travelling.

In Finland cemeteries have large trees, tombstones stand in straight rows and there is grass under the feet. Tombs often have ferns and hostas planted on them, which altogether makes graveyards tranquil, leafy, forest-like places.

What a comparison, then, to the stone cemeteries of southern France and Spain, for instance! They are hot places, dotted with dark cypresses. Fresh flowers would not last - instead, porcelain flowers adorn the tombs together with photographs of the deceased.

In England, a cemetery can often be spotted from a distance by its giant yew trees. The yews can be older than the church itself. I've seen a 1500 year old yew tree by a church in Ulcombe, Kent. I think the other yew was even older.

In Northern Ireland, I had time to visit just one. It was a ruin of a protestant church with its graveyard in Ballycarry. There had been a catholic monastery on the site earlier.

Raunioituneen kirkon vanha pikku hautausmaa Pohjois-Irlannissa.

In August I went to Ireland with a good friend. We rented a car and drove around. It's wonderful country. I have to say that by far the western shore around Connemara and Achill Island, up to around Sligo is what I loved. Having said that, I'd been to Cobh before and loved it and now we returned there and it was spectacular. Maybe the nicest bed and breakfast there, too. Of all Ireland.

A fantastic setting: a ruined village and a fresh cemetery. On Achill island.

Huu - rauniokylä ja edelleen käytössä oleva hautausmaa. Sumussa. Länsirannikon Achill-saarella.

Hautausmaan tenhoja

Irlannissa elokuussa lomaillessani kävin taas muutamassa. En sano "bongasin", sillä mielestäni se alentaa hautausmaiden arvokkuutta ja saattaisi häiritä siellä lepääviä sieluja. Vaikka en kyllä usko ihmisten olevan hautausmailla, vaan toisten ihmisten elävissä muistoissa. Minä en henkilökohtaisesti halua kiveä taakakseni, tai siis muiden taakaksi. Ne, jotka minut tiesivät, muistavat muutenkin, ja ne jotka eivät tunteneet, heille on yksi ja sama joku kivi jossakin.

Mutta asiaan. Hautausmaalla voi istua, siellä kuuluu levätä ja mietiskellä. Siellä ei saa juosta, huutaa eikä remuta. Kaikilla hautausmailla on oma taikavoimansa; oma tunnelma ja ilmapiiri. Ja mikä hienointa - aika monella hautausmaalla on merinäköala. Mieleen tulee ainakin Helsingin Hietaniemi, Kulosaaren Leposaari, Ikaalinen, Ranskan Rivieran Menton, Barcelonan Cementiri de Montjuïc ja Turun saariston ehkä kaikkein ihanimmat: Nötö, Jurmo ja Utö.