Vessamerkintöjä

Piparkakkumuotit ovessa: akka ja ukko karkkulaisen Harsun talon ulkohuussissa.

Näin hauska kyltti opastaa kulkijaa huussiin Sastamalan keskiaikaisen kivikirkon luona.

Eilen oli mielenkiintoinen retki. Rakennusperinteen ystävät ry matkasi Vammalan seudulle, eli nykyiseen Sastamalaan. Olen aikoinani opiskellut Ikaalisten käsi- ja taideteollisuuskoulussa, ja Tyrvään käsi- ja taideteollisuuskoulukin tuli samalla tutuksi. Vähän niinku samaa seutua...

Mutta siis vessa-asioihin. Tässä taannoin joku ystäväni naureskeli Huussiseuralle, kun ei ollut aiemmin siitä kuullut. Minä olen, ja tiedän, että he tekevät varsin tärkeää työtä vesiklosettien vaihtoehtojen puolestapuhujina. Mitä järkeä nimittäin on juomaveden käytössä kakan huuhteluun pois pöntöstä?? Sehän on ihan järjenvastaista.

Toilet issues

There's not much intelligence in flushing poo down the loo with drinking water is there? And toilet signs can be imaginative, too.

To all senses

Mustin pesuhetki, Ransun lepohetki.

Come autumn, cats and humans gather in and enjoy the warmth. It's a great feeling when it drizzles outdoors.

Cats feel warm and smooth, candlelight is soft and lively to look at, fresh coffee in the morning smells good. Come to think of it, the first sip tastes divine. And I never tire of looking the view that opens from my kitchen window:

Although the view would be even nicer had I washed the windows.

Oman keittiön näkymä on paras.

Kaikille aisteille

Kiitos Maria haasteesta ja tunnustuksesta! Tämä portugalinkielinen, kesäinen tunnustus tuli tehtävän kera. Pitää kertoa aisteista.

Tunnustukseen liittyy haaste, jonka säännöt ovat seuraavat:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.

NÄKÖ

Ehkä tärkein aisteistani, ja yleensäkin ihmisillä kai voimakkain aisti. Muistan näkemällä, teen työtä näkemällä ja arvioimalla omin silmin, sommittelemalla niin kaksi- kuin kolmiuloitteisessakin tilassa. Lehteä sommitellaan sivuille, puutarhaa sommitellaan niin vaaka- kuin pystysuunnassakin, loputtomassa tilassaan. Siihen vaikuttavat jopa kaukaiset näkymät. Pitää osata kuvitella massat, varjot ja tunnelmat.

Värit ovat tärkeitä, ihan kaikki värit - minusta on turha nimetä lempiväriä sillä värien sävyjä on lukemattomia ja kaikella lisäksi oma paikkansa ja aikansa.

MAKU

Tarkka aisti, vai onko? Usein sekoitetaan hajuaistiin. Mitä suuhunsa laittaa, sen tuoksu kulkeutuu nenään. Makua onkin vaikea eritellä. Ruuasta niin suuri osa on tuoksua ja toisaalta sitä, miltä se suussa tuntuu.

TUNTO

Ihan mahdottoman tärkeä. Liittyy hellyyteen ja läheisyyteen. Toisen koskettaminen on tärkeää ihmismielelle.

Tuntoon liittyvät myös vaatteet, lakanat ja pyyhkeet. Olen siirtynyt lähes kokonaan luonnonmateriaaleihin enkä osta synteettisiä vaatteita. Hengittävyys iholla on tärkeää. Villan koskettaminen ja tunnustelu on taivaallista.

KUULO

Huhuu! Mikä se oli? Tutut äänet, vieraat äänet. Turvallisuus tai vaara.

Kommunikointi tapahtuu puhumalla ja ymärtämällä. Joskus tarvitaan monta lausetta, jotta ymmärtää mitä toinen todella tarkoitti. Kieli on ihmisen suuri lahja, enkä käsitä ihmisiä, jotka väittävät, että voivat kommunikoida täydellisemmin sanattomasti. Silloin kukin ymmärtää mitä haluaa tai kykenee - mutta ei oikein ymmärrä toisen kannalta, ainoastaan omaltaan.

HAJU

Niin primitiivinen ja niin oleellinen. Avaamalla äidin vanhan hajuvesipullon pääsen aina yhdelle lapsuuden lomamatkalle Marokkoon. Ajatella, kuvittelen, että tältä Marokko tuoksuu! Se olikin äiti, jolla oli pieni näytepullo uudenlaista hajuvettä mukanaan.

Vauvat haistavat äidin samassa huoneessa. Tutun ihmisen voi tunnistaa vaikka silmät sidottuina. Kotiintulo, kun ruokaa laitetaan. Aamun tuore kahvipannu. Juhannusruusun kukinta. Mitä tämä kaikki olisi ilman tuoksua!

Halusin antaa tunnustuksen

Blogitunnustus joka toivottavasti menee näinkin perille.

Vaan ei se niin vain käykään. Tällaisen Ihq Ploki -tunnustuksen Ransu-kissan kera kumminkin tuunasin ja ajattelin sen antaa Marialle blogiin Marian koti ja puutarha. Se on tunnelmallinen, kaunis blogi ja Marialla on valokuvaamisen taito hyppysissä.

On harmi, ettei tällainen tavallinen taapero voi tehdä ja pistää blogitunnustuksia kiertämään, se on kai vain harvojen oikeus. Mutta sitten ehkä niitä kertyisi liikaa, vaan toisaalta onko kannustusta koskaan liikaa?

Muitakin ihania blogeja on, enkä niitä kaikkia edes tiedäkään. Suosikkini löytyvät linkkivinkeistä vasemmalta.

Kannatti ostaa talo niin sai jopon

Eli ruostesuojamaalauspäivä

Vihreästä, ent. sinisestä, ent. vaaleanpunaisesta joposta tuli musta.

Kun hakee laivarannasta yhden vanhan öljytynnyrin sadevesisaaviksi ja alkaa sitä ruostesuojamaalata, niin samalla tulee sudittua melkein kaikki muukin. Mustaa Ferrexiä tynnyrin pohjamaaliksi, samaa mömmöä valkoisena maitokärryjen suojaksi. Ne on jo kertaalleen maalattu, mutta kun siitä on yli kaksi vuotta ja tässä välissä kärryillä on kuskattu kiviä kivimuuriinkin. Maalipinta on kärsinyt.

Talo ja tilukset ovat täynnä vanhaa rojua, joka ovat minusta aarteita. Yksi niistä on jopo. Jopoahan ei tuosta vain saisi mennä maalaamaan, mutta kun se on jo maalattu. Vihreäksi, alkuperäinen on ehkä sininen mutta siinä välissä näkyi olevan vaaleanpunaistakin. Peli on jo aloitettu ja ruostetta näkyvissä, ohoi, aina paljonkin.

Kun navetta, joka toimi pyörävarastona ja joka on ehkä Suomen pienin laatuaan, on täynnä varastoituja lattialankkuja, ovia ja karmeja ja ikkunoita, ei sinne enää mahdu jopokaan. Sääliksi kävi vanhaa uskollista, joka joutuu värjöttelemään ulkona talven. Ruostesuoja päälle siis. Nyt jopo on musta, mutta se on vasta pohjaa.

Mikä väriksi?

Kun talot ovat vaaleankeltainen ja punamulta-sininen, olin vähän ajatellut pihan kalusteiden väriteemaksi sinistä. Se on niin suomalainen väri...

Maitokärryt. Saaristoa tuntemattomille täytyy kertoa, että ne ovat korvaamattomat, kysykää keneltä vain, joka asuu saaressa. Kun tavarat saa rantaan, mutta ne on saatava sieltä taloon, ei maitokärryjä ole voittanutta. Kottikärrytkin käyvät, mutta niihin mahtuu paljon vähemmän. Eikä niistä voi päästää otetta heilauttaakseen kättä ohikulkijoille.

Addicted to cemeteries

A scenic resting place near Achill island.

Merinäköalat.

Odd, I know. They are so different in other countries. I like to visit cemeteries home as well as when I'm travelling.

In Finland cemeteries have large trees, tombstones stand in straight rows and there is grass under the feet. Tombs often have ferns and hostas planted on them, which altogether makes graveyards tranquil, leafy, forest-like places.

What a comparison, then, to the stone cemeteries of southern France and Spain, for instance! They are hot places, dotted with dark cypresses. Fresh flowers would not last - instead, porcelain flowers adorn the tombs together with photographs of the deceased.

In England, a cemetery can often be spotted from a distance by its giant yew trees. The yews can be older than the church itself. I've seen a 1500 year old yew tree by a church in Ulcombe, Kent. I think the other yew was even older.

In Northern Ireland, I had time to visit just one. It was a ruin of a protestant church with its graveyard in Ballycarry. There had been a catholic monastery on the site earlier.

Raunioituneen kirkon vanha pikku hautausmaa Pohjois-Irlannissa.

In August I went to Ireland with a good friend. We rented a car and drove around. It's wonderful country. I have to say that by far the western shore around Connemara and Achill Island, up to around Sligo is what I loved. Having said that, I'd been to Cobh before and loved it and now we returned there and it was spectacular. Maybe the nicest bed and breakfast there, too. Of all Ireland.

A fantastic setting: a ruined village and a fresh cemetery. On Achill island.

Huu - rauniokylä ja edelleen käytössä oleva hautausmaa. Sumussa. Länsirannikon Achill-saarella.

Hautausmaan tenhoja

Irlannissa elokuussa lomaillessani kävin taas muutamassa. En sano "bongasin", sillä mielestäni se alentaa hautausmaiden arvokkuutta ja saattaisi häiritä siellä lepääviä sieluja. Vaikka en kyllä usko ihmisten olevan hautausmailla, vaan toisten ihmisten elävissä muistoissa. Minä en henkilökohtaisesti halua kiveä taakakseni, tai siis muiden taakaksi. Ne, jotka minut tiesivät, muistavat muutenkin, ja ne jotka eivät tunteneet, heille on yksi ja sama joku kivi jossakin.

Mutta asiaan. Hautausmaalla voi istua, siellä kuuluu levätä ja mietiskellä. Siellä ei saa juosta, huutaa eikä remuta. Kaikilla hautausmailla on oma taikavoimansa; oma tunnelma ja ilmapiiri. Ja mikä hienointa - aika monella hautausmaalla on merinäköala. Mieleen tulee ainakin Helsingin Hietaniemi, Kulosaaren Leposaari, Ikaalinen, Ranskan Rivieran Menton, Barcelonan Cementiri de Montjuïc ja Turun saariston ehkä kaikkein ihanimmat: Nötö, Jurmo ja Utö.

Today's pose

Päivän asento

Curled up panther

Pantteri kerällä

Big brother's hug

Isoveljen hali

Päivän syysväri

...Löytyy kuunlilja 'Frances Williamsilta'. Kyl se syssy täst tuleep...

Vaan niin on lauhaa. Haarapääskyt lentelee yhteysalusrannassa, niittyleinikki ja koiranputki kukkii pihalla ja syyskesä vain jatkuu. Saa nähdä miten parin päivän päästä käy kun pohjoispuhuri alkaa. Pitänee nostaa kukkia sisälle ettei kato käy.

Ja kaikilla olii niin muukaavaaaa

Päivänsankari röyhtäilee sohvalla 1-vuotiaan elkein.

The 1 year old.

Ransu täytti vuoden viikonloppuna. Samalla oli Ransun eli Franzin nimpparit ja sattumoisin myös emännän nimpparit. Juhlittiin pekonikakulla, paitsi emäntä söi porkkanakakkua.

Samalla on aika katsastaa Ransun ensimmäisen vuoden tapahtumia.

Ransu's 1st Birthday

...on Sunday. Celebrated with a bacon cake, albeit the mistress had carrot cake.

Time to look at Ransu's first year...

Ransu kotona Cougar's kissalassa kaksikuisena veijarina, joulukuun 2008 alussa.

First time I went to see Ransu at his cattery in December he was just a two-month-old cutie.

Nelikuinen jättikorva. Ja selvästi miettimässä kepposia.

In February he was a cutie at the home couch.

No niin, kepposia riitti varsinkin isoveli-Mustille.

Big brother Musti takes the most of attention-seeking.

Ennen pitkää Ransu pääsi tutustumaan ulkoilmaan ja uskaltautui verannan katon turvan alta avoimen taivaan alle. Tarkoin vahdittuna!

It took a while until Ransu got the courage to try the great open, he kept a long time under the verandah roof. Musti watches over his li'l bro.

Turvallinen paikka.

... And then it's great to be home again.

Kevällä Ransusta oli suuri apu, kun rakennustelineitä piti pitää pystyssä, kunnossa ja vahdittuna.

Soon it was clear that Ransu's main talent is being the watchman. Nothing escapes his curious eyes. Scaffolding is a good place for just that.

Laatikkoleikki on ihan parasta. Kukahan siellä on...? Toukokuussa.

In May, no signs of playfulness diminishing.

Heinäkuun lopussa Ransu näyttää jo aikuiselta. Kauluri on kasvanut kesän aikana. Tässä Ransu vaatii huomiota kotitoimiston päällä.

In late July Ransu looks an adult. Forever begging attention, this time on my work desk. This is a good place. She always comes and lifts me up from here.

Great... woodpeckers and apples

Great spotted woodpecker, käpytikka

Old 'Åkerö' apples are maturing into sweet red-cheeked beauties. The only thing is, I don't like apples. Childhood overdose accompanied by "an apple a day keeps the doctor away" remarks from my dad. He was right, of course, but still... they were bitter and sour. If only mum could make them into baked or pie form...

Now I have an old apple tree in front of my house and its apples are relatively sweet. To top that, the tree is an old variety, valuable and pretty. I still don't get to pick them

Fortunately someone else does. Great spotted woodpecker, a young specimen, is enthusiastically picking into the juicy fruit and sampling the fruit flesh. You can nearly hear the hums of approval. And I get to admire the bird from my kitchen table. I'd call this a win-win.

The woodpecker's beak is made for pecking apples.

Käpytikka omenoiden kimpussa

Hieno näky keittiön pöydän äärestä: tikka nakuttaa kypsää Åkerö-omenaa. Kun en itse pidä omenoista, valitettavasti, on mukava huomata kuinka ne maistuvat muille! Välillä tikka nostaa pään ylös ja maiskuttelee mehua suussaan. Lakin punaisuudesta päätellen tämä tyyppi on nuori, tämän kesän poikanen. Ruoka on niin hyvää että kameran kanssa pääsi aika lähelle.