Ruskamaratooni

Marjaomenapensas 'Marleena' lähes kukkii uudestaan syksyllä, kun siihen tulee kaunis väri ja pikku marjat.
Paahdepenkin verikurjenpolvissa on leiskuva punainen väri. Maiseman vaahterat alkavat värittyä.

Autumn Colours
This is such a great time. The first trees, shrubs and some perennials are turning colourful. In Finnish language there is a specific word for it: ruska. 

Saarnen lehdet alkavat kellastua ja putoavat tuulessa lähes saman tien. Tänään oli kylläkin ihanan tyyntä!

Edellisessäkin kuvassa pilkotti japaninvaahtera 'Osakazuki'. Kesällä tämä on vihreälehtinen, mutta keväällä ja syksyllä kaunis kuin koru.

Saarnen varisseet lehdet sointuvat mahtavasti Suvikummun 'Sun Power' -kuunliljan kanssa. Se kasvaa niin huussin lähellä, että on säästynyt syödyksi tulemiselta, luomu-hajukarkote. Samoin tarhajouluruusut.

Sirotuomipihlaja on yksi parhaita ruskapuita tai iso pensas.

Näkymä kuistilta kylän poikki on yhtä juhlaa. Edessä sirotuomipihlaja, sitten naapurin pajut ja vaahterat, kauempana seuraavan talon tummalehtinen kirsikkaluumu ja lisää vaahteroita.

Syreenit ovat vielä vihreitä.

Samoin omenapuut.

... paitsi koristeomenapuu 'Musta Rudolf', joka on leiskuvan punainen! 'Marleenan' tapaan tälläkin on punaruskeat lehdet, se varmasti vaikuttaa syysväriin.

Tämä tonttini ylärinne on vielä melkoista ryteikköä – tai ryteikkö on raivattu, mutta heinikkoa ja nokkosikkoa on jäljellä. Tästä muotoutuu hiljalleen hedelmätarha. Puolet puista on koristepuita, kuten tämä rusokirsikka. Mahtava syysväri. Syötävät kirsikat ovat vielä aivan vihreitä.

Vielä kerran 'Musta Rudolf'. Taustan kaksi valkoista keppiä kannattelevat kirsikkasorvarinpensaan suojaverkkoa. Se on jo pudottanut lehdet, ne olivat hohtavan vaaleanpunaiset. Tästä tulee melko kiva alue niin keväällä kukkiessaan kuin ruska-aikaankin.

Läheisessä tuomessa on myös ihana syysväri, keltaista ja vaaleanpunaista.

Naapurin hevoskastanja on keltainen. Japaninlehtikuusen muuttumista keltaiseksi saa vielä odottaa. Etualalla palmusaraa ja päivänliljoja, kaunis ruska niissäkin.

Tämä ei ole ruskaa, mutta syyssahramin hedetupsu on niin hassu! Ihan kuin niillä olisi niin kiire, ettei ehdi odottaa kukan avautumista.

Maratonin päätteeksi vielä iltanäkymä kylälle. Ruska syttyy hehkuun silloinkin, kun aurinko menee mailleen.


Hevoskastanja – Aesculus hippocastanum
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kirsikkasorvarinpensas – Euonymus planipes
Kuunlilja – Hosta
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Palmusara – Carex muskingumensis
Päivänlilja – Hemerocallis
Rusokirsikka – Prunus sargentii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tuomi – Prunus padus
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Palohälyttimet

Hankin – ööööööööö – ehkä kymmenen vuotta sitten pari Jalo Helsingin palohälytintä, kun ensimmäistä kertaa elämässäni näin kauniita hälyttimiä. Olisin halunnut vihreän, mutta siinä kaupassa, jossa kävin, oli vain vaaleanpunaisia ja harmaita. Otin sitten yhden kumpaakin.
Vaaleanpunainen pääsi heti olohuoneeseen entisen ruman valkoisen muovihälyttimen tilalle, mutta eteisen hälytin jäi odottamaan katon maalausta.

Smoke Detectors
When I saw pretty smoke detectors – for the first time in my life – some ten years ago, I had to get them. The living room pink one found its place straight away, I was so glad to remove the old ugly white plastic box.
But the entrance detector had to wait until last week. It took that long to paint the ceiling and that had to be done first, naturally.

Maalasin eteisen katon joskus vuosia sitten, mutta maali oli mennyt kokkareiseksi ja homma meni plörinäksi. Katto odotti tasaisempaa maalipintaa tähän syksyyn saakka.

Ja nyt – tadaa, töttörööt, tytytytyyyy, päripäri! – eteisenkin hälytin on paikoillaan. Jopa patterit toimivat edelleen (vaikka ei sitä ollut vielä päälle laitettukaan).

Ransu esittelee.

SE remonttiasia, joka tässä talossa muuten tehtiin heti ensimmäiseksi, oli kissanluukku. Olin varmaan vasta ruuvaamassa viimeistä ruuvia paikoilleen, kun Viljo tuli katsomaan mitä teen ja tuumasi, että tuo on sopivalla korkeudella, se on varmaan meille, ja meni luukusta läpi. Musti ei olisi luultavasti ikinä hoksannut käyttää luukkua, mutta seurasi sitten Viljoa. Sellainen oli Viljo ♥

Väripilkkuja

Silmä osuu kaikkiin hauskoihin väripilkkuihin, kun kukkia ei juuri ole viemässä huomiota. Naapurin pyykkinaruun, esimerkiksi.

Little Specks of Colour
Absence of flowers makes one notice other small details, little specks here and there. Such as the neighbours' washing line.

Pihassa on oikeastaan ihan nättiä. Ruohokin on pysynyt mukavan siistinä parin viikon takaisen leikkuun jäljiltä.

Peurat ovat syöneet kaikenlaista, kuten suurimman osan kärhöjen versoista. Katajan sisällä avautuneita Princess Kate -tarhalyhtykärhön ('Zoprika') kukkia ne eivät ole kuitenkaan äkänneet.

Närkästyksekseni joudun toteamaan, että myrkkyliljatkin kuuluvat nykyään syötävien listalle. En väitä, että peurojen, on täällä metsäkauriita ja jäniksiäkin. Joku niitä kuitenkin syö, kukat (tätä lukuun ottamatta) ovat hävinneet. Osa myrkkyliljoista ei ole vielä noussutkaan, täytyypä laitella niille suojakupuja.

Ransu kiittää kaikista onnitteluista. Juhlimme eilen saapumalla kotiin.

Illalla tihkui, minisateenkaarikin näkyi.

Tästä tuli harmaan alun jälkeen upea päivä. Saarnissa alkaa olla kohta kananpojankeltainen syysväri.

Mamma, täällä on ihan hirveästi hommia.

Voisit siirtää pelargonit sisään, esimerkiksi.
Yön alin on tähän mennessä ollut 1,1 astetta plussalla. Ehkä niitä voisi tosiaan vähitellen ottaa sisään.


Myrkkylilja – Colchicum
Saarni – Fraxinus excelsior
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä

Franz Manulsson Sanchez kymmenen vuotta

Lokakuun kalenterimanuli

Huomenna törisevät torvet, raketit eivät pauku, sillä niistä eläimet eivät pidä. Huomenna pikkuinen Ransumme täyttää kymmenen vuotta!
Sen kunniaksi Ransua postauksen täydeltä.

My Little 10-year-old
Franz is having his birthday tomorrow. Long live him! It's been lovely first ten years.

Miehen mitta mitataan vyötärönseudulta, toteaa Ransu. Hän on pienestä pitäen harrastanut kehonrakennusta.

Kuva: Cougar's kissala
Parin päivän ikäinen Ransuli.

Tämä on ihan ensimmäisiä Ransusta ottamiani kuvia lapsuudenkotonaan Cougar'sin kissalassa. Ransu pistää kampoihin kammalle.

Pari viikkoa isompana, vielä lapsuudenkodissa.

Tämä on Ransun ihastuttava sisko Lupe Lamora eli Ilona. Ransun molemmat siskotkin täyttävät huomenna kymmenen, onnea heille!

Muutettuaan meille Ransusta tuli reipas konttoriapulainen...

... sekä raksavalvoja.

Merkkipäiväänsä sankari viettää kotioloissa, sillä hänellä on omia kiireitä.

Saatte onnittelusuudella tassuani, hän tarjoutuu.

Huomenna juhlitaan myös Ransun nimipäivää sekä vietetään maailman eläinten päivää, mistä alkaa eläinten viikko. Mukavaa juhlintaa kaikille!

Uusi kaappi

En todellakaan tarvitse huonekaluja, mutta kun vastaan tuli hieno kaappi, jossa oli tallella puinen salpa ja ihanaa sinistä väriä vilkkui beigen ulkokuoren alta, olihan se pakko pelastaa.

New Cupboard
I really am not in need of new furniture but how could one say no when a real gem from 19th century crossed my path.

Enpä ottanut kuvaa ennen rapsutuksen aloittamista muuta kuin tämän räpsyn instagramiin. Väri oli ihan ok beige, mutta kaappi oli niin likainen ja alta vilkkui niin kaunista sinistä, että pakkohan se oli teräsharjaan tarttua!

Sisäpuoli oli kiinnostavasti paperoitu monilla kerroksilla sanomalehtiä ja tapettia. Hyllyt ovat tallella, poistin ne siirtämistä varten, jotta jaksaisimme nostaa kaapin. Onneksi sain riuskaa apua ja lopulta traktorinkin apuun!

Kaapin päällä on samanlainen kaarikoriste kuin tässä ala-etureunassa, mutta se oli irronnut paikoiltaan. Kaappi oli viettänyt viimeisen puoli vuosisataa puuliiterissä maassa seisten – on ihme, että vain yhdessä jalassa on lahoa ja pohjakin on aivan ehjä. Kaapin alimmalle hyllylle levinnyt tervatöhnä on voinut pelastaa kaapin tuholaisilta. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut, mutta nyt yritin kaapia sitä pois niin paljon kuin pystyin. Terva on tullut pohjastakin läpi. Terva sekä suojaa puuta laholta että karkottaa tuholaisia.

Kaappi oli pakko rapsuttaa ja imuroida sisäpuoleltakin puhtaaksi, niinpä näistä tapeteista ei valitettavasti jäänyt kuin pieniä rippeitä jäljelle.

Ulkopuolesta tuli rapsutuksen jälkeen aivan ihanan värinen. Tässä sekoittuu kolme kaunista väriä: beige, vaalean mintunvihreä ja kirkkaampi sininen. Todella kaunis lopputulos, joka jää tällaiseksi. Ennen käyttöönottoa pesen kaapin vielä hellästi, en halua menettää tätä herkullista väriloistoa.

Eikö ole upea. Moni jäljittelee vanhoja kuluneita maalikerroksia uusilla maaleilla, mutta se ei ikinä näytä näin aidolta. Kuvassa näkyy myös upeaakin upeampi ehjä puunuppi/salpa. Kädensijan ympärillä on tietysti eniten kulumaa ja likaa, johon täytyy käyttää vähän enemmän pesusientä.

Minusta tämä on aivan Mamma Mia -leffan ihanan kreikkalaishuvilan kaluste. Päälläni oli vielä työasuna nätit siniset lappuhaalarit, jotka sain ystävältä. Koin ne päällä kaappia rapsuttaessani olevani ihan Meryl Streep.
Naapuri palautti maanpinnalle toteamalla, että näytän aivan Teksasin moottorisah.... eikun maissiviljelijältä.