Sinivuokkoretki

Kävin tänään sinivuokkoretkellä Lenholmenin luonnonsuojelualueella Paraisilla. Ajoitus oli täydellinen, sinivuokot olivat täydessä kukassa! Valkovuokoista näkyi versoja, mutta ne olivat vasta ihan aluillaan, kukkimiseen kuluu vielä aikaa.

Today I went for a Hepatica walk in a local nature reserve area.

Suloisia, karvavartisia, huikaisevan sinisiä...

... joukossa myös muutamia punaisia.

Kuvat puhukoot puolestaan.

Vanhan tammen kyljessä on turvallista olla.

Päivän eläinkuvassa on auringonkilossa paistatteleva ritarilude pihallani. Eikö sekin ole upea!

Sinivuokko (lehtosinivuokko) – Hepatica nobilis

Salainen ase

Tässä on peuroille kyytiä! Puutarhaystävä Linda lähetti linkin pohjoisamerikkalaiselle sivustolle, jossa oli kiinnostavan kuuloinen litkuresepti peurojen karkottamiseksi, tai ainakin harhauttamiseksi pois kukkanuppuja syömästä. Amerikastahan nämä pirulaiset ovat kotoisin, joten siellä luulisi oikeaa tietoa olevan, sillä valkohäntäpeuraongelma on siellä(kin) valtava.
Resepti kuulosti hyvältä, sillä jotkut kuulemani ohjeet ovat olleet vähän epärealistisia suureen pihaan. Hajuvesi... sitä tarvittaisiin kymmenen litraa, entä hiuksia sitten? Voisin tietysti olla yhteydessä johonkin kampaamoon ja hakea sieltä mustan säkillisen hiuksia silloin tällöin. Mutta tässä sekoitettiin gallonaan vettä yksi kananmuna, vähän maitoa, tiskiainetta ja öljyä, niitä löytyy! Ja neljästä litrasta riittää! (Ainakin muutamalle kasville).

I found an interesting recipe for a deer repellent, thanks to a friend. We shall see how it works...

Kävin tänään suihkuttamassa karkotetta kaikkialle, etenkin sipulikukille ja kaikille niille perennoille, joita peurat yleensä aina syövät, kuten ritarinkannuksille, päivänliljoille ja kurjenmiekoille. Tässä marskinliljan tuho, keltainen paksu tappi maan tasalla olisi ollut se paksu verso, josta nousee kukkavarsi. Vasemmalla on pienempi verso, joka ei vielä ole kukkimiskokoa, siihen jäi yksi lehti. Toivottavasti lehdet kumminkin kasvavat, jotta kasvi saa yhteytettyä ravintoa ensi vuoden kukintaan.

Liljoja syödään aina hyvällä ruokahalulla. Tässä oli paksu marhanliljan verso (keppien haarassa oikealla). Sen suojana oli rautahäkkyrä, mutta sekään ei aina riitä. Risukasan alta pilkistää myös pienempiä sivusipuleiden lehtiversoja. Turha odottaa kukkia tästäkään ensi kesänä.

Suurin osa tulppaaneista näyttää perinteisesti tältä.

Bokharankurjenmiekkojen päällä oli verkkosuoja, mutta se oli lentänyt pois paikoiltaan tuulessa tällaisin seurauksin. On siinä ja siinä, pystyvätkö kasvit vielä tämän jälkeen kukkimaan.
En mielellään kuvaa näitä peuratuhoja, sillä pelkkien kuvien löytäminen kuva-arkistoistani saa veren kohisemaan päässä. Mutta tässä nyt joitakin selitykseksi siitä, miksi vihaan peuroja. Ne pitäisi kaikki ampua, piste. Äskenkin, kun tuli naapurin luota vaalivalvojaisista, oli pihallani vastassa kaksi peuraa.

Sitten täytyy keskittyä niihin, jotka kukkivat ja joita ei ole syöty! Tarhakääpiöesikko.

Vaaleanpunainen lajitoveri on ujompi tyyppi.

Hassu palloesikko 'Ruby' tuottaa kukkatertun ihan maan tasalla.

Tämä ei ole esikko, mutta tämä on muuten vain lempparini keväisistä näyistä: herttamerikaali. Muhkea ja kohtalokkaan tumma verso on ihanan ryppyinen ja karvainen, ja siinä on sitä hidasta voimaa, josta voi jo nähdä tulevan jättiläisen (kukkien kanssa noin kaksimetrinen). Kasvi ei enää myöhemmin ole tämän värinen, vaan tämä uhkea tummanpuhuvuus on kevään erikoisväri.

Loppukevennykseksi poikien vaalipaini.
Iloista vaali-iltaa ja alkavaa viikkoa!


Tässä vielä resepti peurankarkotuslitkun valmistamiseen:
1 muna
1 dl maitoa
ruokalusikallinen (ruoka)öljyä
ruokalusikallinen nestemäistä saippuaa, esim. astianpesuainetta
vajaat 4 litraa vettä
Vispaa muna ja maito, lisää öljy ja pesuaine. Sekoita seos veden joukkoon ja kaada spraypulloon. Ruiskuta kasvit parin viikon välein ja uudestaan aina sateen jälkeen.
Raportoin, miten tämän kanssa käy! Suunnitelman heikkous on se, että jos olen poissa ja sataa, niin karkotteen vaikutus menee sen siliän tien. Peurat saavat aikaan suurta tuhoa hirmu lyhyessä ajassa.


Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Marskinlilja – Eremurus
Palloesikko – Primula denticulata
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä

Kalvaspikarililja löytyi

Tunnen itseni nettihäiriköksi, kun kirjoitan joka päivä! Mutta luotan siihen, että jos joku ei halua lukea kevätlöpinöitäni, niin hän vaihtaa kanavaa.
Tämän päivän ilonkiljahduksen aiheutti kalvaspikarililja, joka on uusi laji pihallani. Ostin sen viime toukokuussa Uudenkaupungin kukkamessuilta Vakka-Taimen pöydästä. Tässä se on, ja se sai välittömästi verkon ympärilleen.
Tähän aikaan vuodesta siirtelen verkkoja jo ohikukkineiden yltä niiden päälle, jotka ovat vasta tulossa kukkaan – etenkin tällaisten harvinaisten herkkujen, joita on pihallani vain yksi. Kaikkea ei millään voi suojata, verkon suojiin pitäisi saada satoja neliömetrejä, mutta tässäkin tapauksessa onnistuin saamaan saman verkon alle yhden pikku tulppaanin, jonka kukkanuppu pilkottaa juuri ja juuri pikarililjan takaa. Harmittaa, kun reilusti yli puolet tulppaanien lehdistä ja kukkavarsista on taas syöty. Pari viikkoa sitten ihailin reheviä isoja tulppaaninlehtiä – no, eipähän tarvitse enää ihailla, heh.

Some sun brings all kind of shoots up! And as soon as they emerge, I put a net around the most precious ones to protect them from deer.

Olenkin oppinut kuvaamaan kaikkea, joka on kukassa tai lähes kukassa, jotta jää edes kuva muistoksi. Tuoksuhyasintti 'Delft Blue' on aikaisimpien hyasinttien joukossa, toinen on 'Apricot Passion', mutta sen kukinto on jotenkin harsu, en ole sitä vielä kuvannut (ja voi olla, että en enää kuvaakaan – joka aamu saa todistaa uusia peuratuhoja. Tämän aamun raivonhuuto johtui marhanliljan hävityksestä, ei kukkia tänäkään vuonna).

Unkarinsinivuokko 'Bles Eyes' ja kolme jäljelle jäänyttä kukkaa.

Ja tässä Uudenkaupungin kukkamessuilta viime keväänä hankittu punainen lehtosinivuokko, niin ihana!

Tässä yhdet, jotka hyötyvät toisen kasvin verkosta – akebiaköynnös on verkon sisällä (ja toivon, että se kukkii viimein tänä vuonna!), ja samassa verkossa ovat nämä vaaleanpunaiset helmililjat 'Pink Sunrise'. Näiden kukkatertut ovat kokonaiset, kun verkon ulkopuolella vain muutama alin kukka on jäänyt jäljelle. Taustalla häämöttää niin ikään vaaleanpunaista pikkusinililja 'Roseaa'.

Kostea kevätniitty on saanut olla aika mukavasti rauhassa, paitsi lumikellojen ja krookusten osalta. Posliinihyasinteista ei ole montaa syöty. Tässä niitä kukkii narsissinversojen kanssa. On kiva huomata, että posliinihyasintteja ja idänsinililjoja alkaa viimein ilmestyä siementaimina vähän muissakin paikoissa kuin mihin olen niitä istuttanut. Ollakseen vanha puutarha tämä on harvinaisen köyhä, sillä keväinen kukkameri puuttuu tyystin. Pihallani ei kasvanut yhtäkään sinililjaa tai posliinihyasinttia, kun paikan ostin. Minusta ne kuuluvat vanhoille pihoille.
Kostean niityn kaksi kirjopikarililjan versoa suojasin rautaisilla kartiohäkkyröillä, toivottavasti ne riittävät suojaksi.

Ruusuherukan kukkanuput pullistuvat.

Päivän Iris winogradowii. Täydellinen, eikö?

Pelargonin pistokkaat ja muut sisä-taimikasvatukset saavat olla turvassa, sillä Ransu vahtii.
Pehmoista lauantai-iltaa! Ransu odottaa, että lauantaisissa Bond-leffoissa edetään pian siihen, jossa esiintyy Franz Sanchez.

Helmililja – Muscari
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Kevätlöytöjä

Puutarhakierroksellani huomasin pienen balkaninvuokon aivan japaninvaahteran juurella. Vaahteran ympärillä on risuja ja keppejä suojaksi peurojen hampailta. Siellä niiden lomassa kukkii tämä pikku ilostuttaja, jota en ole tavannut muutamaan vuoteen! Istutin sinisiä balkaninvuokkoja joskus yli viisi vuotta sitten, ja myöhemmin vaaleanpunaisia. Siniset ovat olleet kadoksissa monta vuotta. Tämä onkin kyllä hieman punertava, mutta jotenkin ei ollenkaan niin punainen kuin ne alun perin istuttamani punaiset. Jännittävää! Tervetuloa pikku vuokko!

I found this Anemone species that I thought lost. I have not met blue Anemone blandas in my garden for years. This is bluer than the pink cultivars I later planted. Wherever this came from, he or she is most welcome!

Kaivelin tillipionin ympärillä sitkeästi sinnittelevää mesiangervokasvustoa pois samalla, kun yritin kärsimättömänä etsiä tillipionin versoja. Öhöm, taisin vahingossa kaivaa ylös myös osan tillipionin juuresta. Siinä palassa oli pulleat silmut, joten istutin sen takaisin vähän matkan päähän tästä alkuperäisestä istutuspaikasta. Toivottavasti minulla nyt on kaksi tillipionia, huonossa tapauksessa ei enää yhtäkään...
Siirsin tillipionin lapsuudenkotini pihasta tänne ja sen mukana tuli idänsinililja, joita siellä kasvoi kaikkialla. Kummarruin katsomaan tätä lähempää, terälehdissä oli oudon tenhoava vivahde.

Kukkia kannattaa aina ryömiä tarkastelemaan lähempää! Kauneus pökerryttää. Onneksi makasin valmiiksi maassa.

Aina ei tarvita kukkia, jotta voi kiljaista onnesta. Viime vuonna Uudenkaupungin kukkamessuilta Vakka-Taimen pöydältä hankittu punakolmilehti on elossa ja versoo! Savisemmassa paikassa viihtyvä ja siten toisaalla kasvava kastanjakolmilehti versoo myös. Oi tätä kolmilehtionnea!

Lisää lehtiä. Tässä eilistä parempi vertailukuva koiranhampaiden lehdistä. Oikealla voimakkaasti kuvioitu rusokoiranhammas, vasemmalla raikkaan vihreä ja hillitysti marmoroitu koiranhammasristeymä 'White Beauty'. Vasemmassa alanurkassa on tummalehtistä 'Brazen Hussy' -mukulaleinikkiä. Kuvan yläreunassa näkyy tavallisen mukulaleinikin pyöreitä lehtiä.

Sitten SE. Se avautui tänään. Iris winogradowii ♥

Kaunotar henkivartijoiden ympäröimänä.

Sitten päivän ilouutinen sisätiloissa. Riippaorvokin talvetus on onnistunut ekaa kertaa ikinä (no, vasta toinen yritys, mutta kumminkin)! Nyt se on tehnyt kaksi kukkaakin. Se vaatii totisesti paljon vettä, tässä sillä on pohjareiätön astia ja silti se on lerputtanut lehtiään joka kerta kaupunkireissulta palatessani. Taustan korkeassa ruukussa on ruostekukkien talvetus myös onnistunut, ne versovat jo!
Iloista viikonloppua!

Balkaninvuokko – Anemone blanda
Idänsinililja – Scilla siberica
Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Punakolmilehti – Trillium erectum
Riippaorvokki – Viola hederacea
Ruostekukka – Crocosmia
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Tillipioni – Paeonia tenuifolia

Päivän piristykset

Pihallani on viikon kuluessa syöty kaikki krookukset ja kevättähdet, osa jouluruusuista ja paljon tulppaanin-, hyasintin- ja liljanversoja. Nyt pitää keskittyä hyviin asioihin, muuten alkaa harmittaa liikaa.
Onneksi esikoita ei juurikaan syödä! Suikero pistää parastaan, se on todella reipas kukkija näin aikaisin. Sen vieressä nousee keltakukkaisen keisarinpikarililjan versoja. Kuvasta näkyy, että viskaan tuhkat ja hiilenpalat suoraan kukkapenkkeihin, hiilikin kuulemma parantaa maan laatua.

Etelänkevätesikkokin availee ensimmäisiä kukkiaan, johan se olikin kolme kuukautta kukkimatta – edelliset kukat olivat tammikuussa!

Ensimmäinen tarhakääpiökin availee kukkiaan.

Ja näsiä! Se kukkii viimeinkin. Olen tarkkaillut tämän nuppuja helmikuusta lähtien.

Unkarinsinivuokon kukat on syöty, mikä harmittaa hirmuisesti. Tämä on ensimmäinen kerta, kun joku syö ne. Täytyy siis tästä pitäen verkottaa sekin. Harmitusta lieventää se, että valkoinen sinivuokko on aloittanut kukinnan ja sitä ei ainakaan vielä ole syöty.

Lisäksi viime keväänä Uudenkaupungin kukkamessuilta ostettu punainen sinivuokko on todellakin punainen! Ihana.

Sitten pihani upouusiin kasveihin. Rusokoiranhampaan viime syksynä istutetut kaikki kolme kynttä ovat lähteneet kasvuun. Joka vuosi vaivaisen pienenä kasvava koiranhammasristeymä 'White Beauty' on myös noussut ja sekin näyttäisi ehkä aiempaa runsaammalta, vähän. Tämä on kieltämättä hieman laihamultainen ja kesäkuiva paikka näille humuksesta pitäville lajeille.
Koiranhampaiden lehtien värieroa voi tässä hieman erottaa, tosin otin kuvan vääränlaisella linssillä varsinaiseen vertailuun. Edessä on rusokoiranhammas, jonka lehdessä on selvä ruskea kuviointi. Takana kirkkaanvihreänä on 'White Beauty', sen lehdissä on paljon haaleampaa marmorointia. Marmorikuviot ovat tyypillisiä koiranhampaille.

Päivän jymy-yllätys on tässä: Iris winogradowii on jo noussut, kaikki kolme sipulia, ja tämä ensimmäinen on jo tulossa kukkaan! Jos huomenna paistaa aurinko, se saattaa avautua. Ensimmäiset terälehdet ehtivät aloittaa kääntymisen auki jo tänä iltana ennen pimeän tuloa, vaikka pihalla puhalsi jäätävä pohjoistuuli. Tästä lajista on hirmu vähän tietoa, ja luulin saaneeni jostain selville, että tämä kukkisi Suomessa vasta toukokuussa. Se toki riippuu keväästä ja vyöhykkeestä.
Tässä on aivan ihana kalvakankeltainen kurjenmiekka, toinen 'Katharine Hodgkin' -risteymän vahemmista, jonka sipuleita en vain ole onnistunut löytämään Suomesta. Piti tilata Hollannista, ja se kannatti!

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Näsiä – Daphne mezereum
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Sinivuokko, lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Lempikukkia

Lähes päivälleen neljä vuotta sitten tapasin Amsterdamin kasvitieteellisessä puutarhassa tämän hurmurin. Hän on silkkipioni.
Siitä pitäen silkkipioni on ollut ostoslistallani. Sen olisi tietysti saanut nopeimmin hankittua hurauttamalla Pionien kotiin Taivassaloon, mutta jostain syystä sinne näyttää olevan yllättävän pitkä matka – linnuntietä vain parikymmentä kilometriä, mutta käytännössä sellainen reissu, joka veisi pari päivää ja pitäisi etsiä yöpymispaikka. Olen siksi kysellyt aina messuilla käydessäni Pionien kodin osastolta, josko tätä herkkua olisi tarjolla. Ei ole joko ollut tai on myyty loppuun.
Silkkipioni ei tietenkään meillä kuki huhtikuussa, mutta kuuluu silti aikaisimpiin pioneihin, ehkä johonkin tilli- ja juhannuspionin jälkeen. Väriltään se sointuu hyvin Rohan-puutarhani tumma-valkoisuutta pehmentämään.

Kaupunkireissultani ei nyt ole kukkaraportoitavaa muuten kuin maljakkokukista. Katkoin vahingossa japaninlehtikuusen oksan ja otin sen mukaan kaupunkiin parin kirsikkapuun oksan kanssa. Nuppuisten oksien kuljettaminen autolla ei ole kaikkein järkevintä touhua, mutta kun kukkaset eivät ehtineet avautua ennen kotoa lähtemistä, ja ne olisivat muuten ohikukkineet palattuamme...

Leikkasin oksakimppuun myös kirsikkaluumu 'Nigraa'. Ihania myös nuo lehtikuusen puhkeavat neulaskimput ja kukkaset, onneksi ne eivät kaikki varisseet kuljetuksessa!

Loppuun hassuin kukkanen: Ransun terveiset mamman alusvaatelaatikosta. Vähän on ahdasta, mutta kun se pienenäkin kerta mahtui tuonne...

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana