Uutta Elsan lempituolissa

Maatessani osteopaatin pöydällä en tiennyt, että saaren rantaan oli kaikessa hiljaisuudessa karahtanut lavallinen kaunista tavaraa. Ystävällinen saarelainen oli ajanut traktorillaan lavan pihalleni. Voi miten ihana yllätys! Siellä minä jo mietin, että pitää soittaa Tanskaan ja kysyä, missä lähetys viipyy – kun yleensä paikallinen kuljetusfirma ilmoittaa tavaran tulosta, tai viimeistään yhteysaluksen pojat.
Tällaisia huikean kauniita verkkokupuja oli yhdessä laatikossa. Pikku ruukussa on muuten puksipuun pistokas, otin niitä toissa vuonna, sillä tarvitsen sadoittain pukseja muotopuutarhan aitoja varten. Hyvin juurtuivat, mutta kasvavat hyyyyviiin hitaasti!

Toisessa laatikossa oli vanhanajan saippuakippoja. Nämä tuotteet ja paljon muuta uutta löytyy Elsan lempituolista.

Lämmintä viikonloppua! Nyt ovat povanneet pakkasta lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi tännekin. Tämä kakkuvuoassa pakastimessa jäädytetty sammalkranssi on pitänyt muotonsa kauniisti, vaikka jää sulikin. Siitä tuli sammalkakku.
Pitäkää itsenne ja toisenne lämpiminä!

Marraskuun kalenteripoika

Ella sen huomasi... kuin kaksi marjaa:

Ransuli...

... ja manuli.
(kuva www.nesretro.com)

Kyllä, yhdennäköisyys on hämmästyttävä!

(kuva naurunappula.com)

November calendar boy is Ransu: spitting image of a pallas cat.

Puukiipijöitä

Spot a black panther – my cats love climbing into trees. Hence I never, ever clip their nails. That would be a crime!

Etsi kuvasta pantteri.

Siellähän se, pantterinpoikanen Musti.

Etsi kuvasta oudon muotoinen epämuodostuma puussa...

... joka tähystää.

Pikkuveli haluaa mukaan leikkiin, mutta joutuu tyytymään alimpiin oksiin.
Seuraa puuhepuli.

Oon ovelasti piilossa!

Kysymys: Mihin kissa tarvitsee kynsiä?

Vastaus: Tähän. Ja myyrän nylkemiseen, mutta se on jo toinen juttu.

Keittiö

Koettakaa kestää, näitä nukketalon alakerran huoneiden postauksia nyt tulee kun sain huoneet viimein valmiiksi (ruokasalin portaiden viimeistely uupuu vielä).
Keittiöön halusin takaikkunan, jonka edessä voi tiskata, niinpä leikkasin puutarhakuvan ja tein pienistä rimoista t-mallin pokan ja vähän leveämmistä listoista karmit. Verhot ovat ajat sitten Tallinnasta hankittua pitsiverhoa, jota en ole koskaan käyttänyt verhona – siitä taisi aikanaan valmistua joku mekko tms. Jotta kankaat asettuisivat mukavan litteästi ja realistisemmin, olen huomannut, että niitä kannattaa litistää/rypistää askarteluliiman kanssa (mutta ei sellaisella, joka kuivuu keltaiseksi!). Tiskiallas sai vanhanmallisen hanan, siinä mukana ollut valmis hana oli liian moderni... Ja koska tiskaajan kädet kuivuvat herkästi, on altaan reunalla Lemon juice & glycerine -käsivoidetuubi.

Keittiön seinällä on liitutaulu, jossa on ranskalainen menu, leikattu jostakin sisustuslehden kuvasta. Alhaalla laatikossa on magnum-kokoisia samppanjapulloja. Se on oikeasti jääkaappimagneetti ja pullot hiukan liian isoja nukketalomittakaavaan, mutta eiväthän magnum-kokoiset pullot oikeastaan haittaa yhtään. Voisin ottaa niitä laatikollisen itsekin!

Keittiön etunurkassa ovat siivousvälineet: imuri ja harja sekä sanko ja keittiötikkaat. Hercule on saanut makkarasiivuja lautaselleen, toisessa kipossa on maitoa.
Tein itse pahvista tuon eteisen ja keittiön välisen seinän. Se meni kuprulle kun liimasin paneloinnin jätskitikuista, niinpä laitoin pystysuuntaisen palkin vahvistamaan ja suoristamaan seinää. Ei se oikeastaan haittaa yhtään, päinvastoin.

My dolls' house kitchen... there will be some more postings of these ground floor rooms, try to bear with me.

Eteinen

Nyt seuraa joitakin lähikuvia nukketalosta. Yritin skarpata ja ottaa kuvia vähän pienemmällä aukolla (siis suuremmalla syvyysterävyydellä) tosin sillä seurauksella, että nyt kuvissa on enemmän käden heilumisesta johtuvaa epätarkkuutta...
Eteisessä on perinteinen kaakelilattia. Vaarin kaappikello raksuttaa päättymätöntä aikaa ja Miss Marple tarkkailee tulevia ja meneviä keinutuolista käsin. Kukkia on kahdessakin kassissa, ovatkohan ne lähdössä vai vasta tuotu?

Puhelimen paikka on eteisessä, samoin kynttilän, jos sattuu sähkökatkos. Ostin harmaan seinähyllykön Nukke- ja nallemarkkinoilta, löin siihen lisäksi pienen pienet naulat joihin saa ripustettua käsilaukun ja henkarin. Lokeroissa on koristenauhan pätkiä esittämässä huiveja. Hyllyn päällä on jonkun esiäidin kuva, mikä ei ole kovin luonnollinen paikka sille, mutta kun muita huoneita ei vielä juurikaan ole. Ovi on auki keittiöön...

... joka on mustan Hercule-kissan valtakuntaa. Kissa on nähtävissä oikealla makkarakulhon takana.

Tupaantuliaiset

Eilen vietettiin minikokoisia tupaantuliaisia nukketalon alakerran valmistumisen kunniaksi. Sen lisäksi, että aihe oli minikokoa, oli myös osanotto, sillä en tunne enempää kuin kolme miniasioita harrastavaa ihmistä ja heistäkään yksi ei päässyt tulemaan, joten meitä oli vain kolme aikuista (mutta emme silti mahtuneet taloon kaikki yhtä aikaa).

The ground floor of the dolls' house is now completed (nearly)! We had a very small house-warming party yesterday.

Joulukranssein koisteltu ulko-ovi on kutsuvasti raollaan...

Ikkunoista pääsee kurkistelemaan jos ei mahdu sisään...

Ruokasalin ikkunasta puuttuvat vielä verhot, niinpä saliin avautuvat esteettömät näkymät kadulta! Ruokasalista johtavat takaovet (kuvitteelliseen) takapihaan, sillä tämä on kadunvarsitalo, etupihaa ei ole. Takaovien verhoa pitää vielä parannella, sillä juhlien viimeistelyssä tuli hurja kiire!
Kun vieraat saapuivat, olivat minidonitsit kyllä pöydällä, mutta oikeiden ihmisten tarjoiluista ei ollut mitään valmiina. Ja kuten kunnon tupaantuliaisiin kuuluu, osa listoista puuttui.

Tässä kuva valmistumisprosessista, vasemmassa reunassa on keittiö, keskellä eteishalli ja oikealla ruokasali. Takaseinässä näkyy takapuutarhan kuva, joka on samaa kuvaa kuin keittiön ikkunasta näkyvä puutarha. Kuva ei ollut tarpeeksi korkea oville, niinpä piti keksiä verhoratkaisu ovien yläreunaan peittämään kuvan vaihtumista toiseksi vihreäksi kuvaksi.
Eteisessä pronssinen Pietari Suuri on tarpeeksi painava pitämään jalkalistaa paikoillaan liiman kuivumisen ajan.

Eteinen ja ruokasali, josta johtavat portaat yläkertaan. Valaistus tekee talosta hurjan kodikkaan ja realistisen! Yksityiskohdat näkyvät paremmin ja paljon viehättävämmin kuin kirkkaassa kohdelampun valossa.
Keittiössä asustaa musta Hercule-kissa, eteisen keinutuolin on ominut harmaa Miss Marple (kissa sekin). Varsinaisia asukkaita ei vielä ole, en ole osannut visioida miltä he näyttäisivät. Ehkä nämä katit riittävät, asukkaat viettänevät Timbuktussa pidempiä aikoja kerrallaan. Ystävältä tuli loistoehdotus: talossa voisi olla hovimestari, Jeeves-hahmo, ikuisesti odottamassa isäntäväkeä. Pietari Suuresta ei kai ole hovimestariksi?

Ruokasalin seinän alaosaa kiertää panelointi ja sen yllä on englantilaisista 1700-luvun maisemamaalauksista tehdyistä panoraamapostikorteista leikatut seinämaalaukset. On hauskaa, että nämä 10 vuotta sitten Cheltenhamin museosta ostamani kortit, joissa on tutut kukkulaiset maisemat Cotswoldsista, missä silloin asuin, ovat nyt tässä talossa.
Vasemmassa takanurkassa, takan takana on joulukuusi. Tämä on kultainen joulukuusenkoriste – en halunnut realistista minijoulukuusta ja tämä kimmeltää uskomattoman kauniisti minikristallikruunun valossa.
Kuten huomaatte, vaikka nukketalon rakentaja ei joulusta intoilisikaan, niin miniasukkaat ovat kyllä jouluihmisiä – tai ehkä tämä on minun tapani nauttia joulusta?

Myönnetään

Vaikka olen täällä ja muualla toitottanut, etten piittaa joulusta, ei se pidä ihan paikkaansa. En pidä yhtään joulukinkusta enkä oikeastaan monista muistakaan jouluruuista; joululauluista, lahjoista enkä tekotyytyväisestä hymistelystä, tontuista enkä koko hössötyksestä juuri oikeanlaisista lautasista. Ehkä antipatiani johtuu siitä, etten ole vuosikausiin viettänyt joulua niin kuin itse haluaisin – en ole oikein kehdannut vetäytyä yksinäisyyteen, kun saan kuitenkin nauttia siitä niin paljon muutenkin. Haluaisin syödä mitä huvittaa ja tehdä mitä huvittaa ilman turhaa ja pakonomaisen hysteeristä (turhien hankintojen) kulutusta, joka valitettavasti liittyy jouluun.
Mutta valoista pidän. Suunnattomasti. (Joulu)valosarjat ovat pimeän kauden pelastus!

If I don't care much for Christmas I do love fairy lights.

Tämä kuva on otettu viime marraskuun 15. päivänä, kolme päivää ennen kuin ensilumi tuli ja jäi. Apua! Toivottavasti ilmiö ei toistu. Tätä valosarjaa en ole vielä ripustanut, en ole keksinyt mihin sen tänä vuonna laittaisin. Kaunishan se oli tässä kuistilla valoa tuomassa.

Jokunen valosarja on minulla sisällä vuoden ympäri, vaikka en niitä kesällä sytyttäisikään. Tämä simppeli rautapuu on muinaisten metalliseppäopintojeni halkaisuharjoitus (kuumennettu ahjossa, halkaistu takomalla). Se on hyvä valopuu.

Tämä valosarja oli niin kaunis, että se oli pakko ostaa vaikka en tiennyt, minne sen laittaisin. Se päätyi toistaiseksi kauniin vanhan lastentuolin selkänojalle.

Valoisaa ja lämmintä marraskuuta!