140 years of living revealed

The workmen taking off an in-built bench to be conserved. Smartly, the seat can be drawn out to make two wide beds. The topmost wallpaper layer is a pretty blue-flowered print on off-white background, supposedly from 1930's. The panelling below is painted pale blue and skirting is dark blue. The dado rail is dark stained wood as is the panelled ceiling, very typical for the late 19th century.

Renovating an old house is rewarding and shattering at the same time. To be able to live in the house, and for the house to be able to live on for another century and more, some interventions are necessary.

On the uphill side, the lowest timber logs need to be replaced. For that, the wooden cladding needed to be taken off and the interior panelling and wallpapering peeled. Only then can one see the condition of the wood.
It feels like vandalism to take off 9 layers of wallpaper, each having been lovingly glued to refresh and renew the house. Lovingly is a supposition, there may have been damp marks and coffee spills.
Three wallpaper layers were found atop the existing panelling. Under that, three more or so. The wallpaper pattern seems to have varied a bit around the room. Under those supposed last layers was a heavier paper that has been wetted and nailed into place, as traditionally was done to prime the wallpapering.
But underneath that, three more traces of age old wallpaper. That raises a question: since from their marks it is obvious the timber logs were brought from another building - they last an age, so naturally all logs were reused as long as they lasted - were these fragments already in the previous building?
We may never know the answer. But one things is certain. Tomorrow I'm off to a bookstore to acquire the just published book on Finnish wallpaper history.

One of the oldest wallpapers is an ultramarine geometric pattern. Notice the moss that was added between log layers.

This one seems hand-printed: the black is slightly off the red pattern. It is remarkably different from the geometric blue print!

Tapettilöytöjä

Vanhan talon restaurointi alkoi puuverhouksen purkamisella, vinon verannan poistolla ja sisäpintojen paljastuksella. Nyt pääsee tarkastelemaan hirsien kuntoa.
Tapettikerroksia löytyi yhdeksän - kolme paneloinnin yläpuolelta, kolme, jotka jatkuivat pitkälle paneloinnin alle ja vielä pinkopahvikerroksen alta jäännöksiä kolmesta muinaistapetista. Lienevätköhän tästä talosta vaiko siitä, mistä hirret on tuotu - ne on selvästi siirretty.
Nytpä on asiaa kirjakauppaan heti huomenaamulla. Suomalainen tapettikirja, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantama, on juuri ilmestynyt!

Keltainen kevät

Tämä mysteerinarsissi tuli mukana, kun siirsin tyräkin edellisestä pihasta uuteen. En ollut huomannutkaan, että penkissä olisi ollut tällaisia narsisseja... Hmm! Tai sitten olen istuttanut ja unohtanut saman tien, sitä sattuu.

Narcissus 'Orangerie'

Jokin aika sitten joku sisustus- ja muotiguru kertoi keltaisen olevan supermuotia. Se on ehkä jo poistunut muodin kirkkaimmasta kärjestä, mutta puutarhoissa se lienee yhtä muodikas joka kevät.
Vaikka keltainen ei lempiväri olisikaan, on sillä keväisessä puutarhassa sijansa. Lounais-Suomen saaristossa yleinen mukulaleinikki ja lempeämmän sävyinen kevätesikko valtaavat kauniit luonnonlehdot siinä missä pihanurmet ja puiden alustatkin. Mitä onnea on ihailla ilta-auringon valon siivilöityvän omaan, pieneen esikkolehtoon!
Niitä narsissejakin oli sitten viime syksynä pakko istuttaa. Narsissi on siitä harvinainen sipulikukka, että se ei maistu jäniksille eikä peuroille. Narsissipenkkien ylle ei tarvitse virittää kanaverkkohäkkiä kuten tulppaanien, krookusten ja jopa kirjopikari- sekä varjoliljojen ylle.
Onneksi pidän puutarhapäiväkirjaa, johon merkitsen, mitä olen mihinkin istuttanut. Periaatteessa kirjassa pitäisi olla kaikki istutustieto, mutta aina ei muista... Narsissit kuitenkin kirjasin ylös. Niin nousevia versoja osasi sitten etsiä oikeista paikoista. Ja löytyiväthän ne!

Ransu esittelee narsisseja, jotka mieluiten istutan nurmelle ja heinikkoon puiden alle. Kukkapenkissä ne levittäytyvät yllättävän nopeasti tukahduttaen perennojen elintilaa.

Daffodil time

Knowing the British daffs have been way past their best for a while, it's time to introduce some that are currently blooming in my garden...

Tarkkailtuja

Vihervarpunen on oikea hölösuu! - Siskin is an eloquent singer

Aamut alkavat sillä, että Musti lämmittää jalkoja ja Ransu löytyy tyynyn vierestä. Siitä se siirtyy nuolemaan nenääni kehräten heti kun liikahdan. Ihana herätys, ja lisäksi sellainen, ettei tee mieli pian pompata sängystä ylös.
Sitten kun aamukahvi on pannussa pulputtamassa on pakko kiertää piha. Jokainen nuppu ja verso on tarkistettava, josko yön aikana olisi tapahtunut ihmeitä. No ei, kun yöt ovat niin viileitä, mutta tarkistettava on silti.
Ehkä aamun sykähdyttävintä antia - kissojen jälkeen - on lintujen konsertti. Moniäänisesti ja akustiikaltaan häkellyttävästi ääniä tulee joka suunnalta, takametsästä, pihavaahteroista, naapurin hopeapajusta ja ties mistä. Olisi hauska tunnistaa lintuja äänistä, siinäpä puuha eläkepäiville.
Pihalla kun seisoskelee rauhassa, tulee niitä lurittelijoita bongattuakin. Tässä ihan tavallisia pihavieraita, silti niin symppiksiä.

Tintti tutkailee - Great tit

Peippo silmä tarkkana - Chaffinch

Järripeippo ja tintti ottavat mittaa toisistaan - Brambling and a tit

Birdies
Lately, I've accomplished a great deal in the garden. However, to remind ourselves how important it is to stand still, observe and marvel I'm not going to talk about achievements. This is a time to meet and salute the birds that are coming back from a long journey, and say thank you to them who've kept us company all winter. And listen to their singing!

Hen harrier taking off - Sinisuohaukka

Crossbill is not goint to find cones in a birch! - Käpylintu

Greylag geese and whooper swans - Merihanhia ja laulujoutsenia

Welcome back, earth

Snows are melting and the spring's proceeding fast. You can notice it by simply looking around.

The kitchen tablecloth

Duvet cover

Valkoinen ja viaton

Tällaisia söpöliinejä on jo alkanut putkahdella läheisellä farmilla Wattkastissa. Siellä "minunkin" lammas on, ja sieltä saan villat joista lankani kehrätään. Tänä talvena en ole ehtinyt keritsemään, kun nuo farmin miehet on niin nopeita liikkeissään. Viikon päästä vien kuitenkin uuden satsin villoja Perniön kehräämöön, kun entiset on (taas!) loppu. Villaa kuluu ihan mahdotonta tahtia, kun laskee kaiken mitä myyn lankana ja valmiina neuleina niin tilaustöinä kuin erilaisissa myyjäisissäkin, näyttää lankaa kuluvan yli 20 kiloa vuodessa.
Kuvan tunnelma on juuri sellainen kuin lampolassa onkin - kostea, rauhallinen ja lämmin. Siinä on pikku karitsan hyvä nukkua, mamman selän päällä, vaikka mammalla olisi kuinka takkuinen villa.

Pieni askel ihmiskunnalle - A small step to mankind

Tällainen oli eteinen kun muutin taloon kesäkuussa 2006, paitsi että olen jo näköjään siivonnut sen! Avoimen keittiönoven takana oli käynti kellariin, nyt siitä pääsee vessaan.

Niin, tässä oli puhetta remontin hitaudesta. Eläköön siis, että se on muillakin hidasta.

Joskus pieni voi kuitenkin olla suurta. Tammikuussa, puolentoista vuoden rakentamisen ja rakentamattomuuden jälkeen, sain sisävessan. Kyllä teki mieli avata kuohuviinipullo, jos sellainen olisi löytynyt. Piti muistaakseni tyytyä puolukkamehuun ja englanninlakuihin.

Kyseessä on ihan pieni, haiseva kuivikekäymälä. Se on silti ylellinen, suorastaan kuningatarmainen kokemus, kun ei tarvitse heti aamulla vetää housuja ja kenkiä jalkaan unenpöpperössä. Voi vain luikahtaa eteiseen.

Uudessa vessassa on uusi ikkuna ja vanhat tapetit. Ikkunan ympäriltä puuttuvat vielä listat.

Eteisestä oli käynti kellariin, vaikka sinne oli ovi ulkoakin. Raput oli siirretty jossain vaiheessa sisältä mentäviksi, mutta minä siirsin ne takaisin kellarin ulko-ovelta johtaviksi. Näin vapautui noin neliömetrin kokoinen tila ullakolle johtavien portaiden alla, johon juuri sopi tunnelmallinen pikku vessa.
Koska talo on rintamamiestalo, sen neliön malliset ikkunat ovat noin 45 cm x 45 cm kokoiset. Sattumoisin samalla ulkoseinällä oli jo yksi tällainen ikkuna, ja puuseppä laittoi uuden niin näppärästi, että eroa vanhan ja uuden välillä tuskin huomaa.
Vessan seiniin pääsi isäni aikoinaan hankkima jugendtapetti, joka on rullilla painettua arvotapettia, yli jäänyt rulla vanhempieni eteisen tapetista. Aika hienoa, sanoisin!
Kaksi seinistä jäi lankkupintaisiksi, paneloin vain seinän alaosan. Yläosan maalasin Allbäckin pellavaöljymaalilla, valkoisella sävyllä Mandelvit. Alaosaan päätyi vihdoinkin Suomesta saatava englantilaismaali Farrow & Ball. Aprikoosin sävy on nimeltään Fowler Pink. Tietojeni mukaan Farrow & Ball -maaleja saa Suomesta ainoastaan Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevasta Kuisti -liikkeestä. Ne ovat Englannin arvostetuimpia maaleja, ja niissä on erinomaisen laadukkaat pigmentit ja täydellinen, suorastaan kalkkimainen mattapinta. Maalien sävy elää valoisuuden mukaan.

Entiseltä suvun kesämökiltä löytyneeseen 50-luvun seinälampun jalkaan sopii Laura Ashleyn malliston varjostin. Vessapaperitelineenä toimiva hylly on niinikään kierrätyksessä. Eteisen vastainen seinä on kokonaisuudessaan maalattu Farrow & Ballin maalisävyllä Fowler Pink.

No, tulipahan mainospuhe, mutta jos jotain hyvää löytyy niin suotta sitä piilottelemaan. Samalla voin myös mainita, että nuo ruotsalaiset Allbäckin pellavaöljymaalit ovat myös oivallisia ja niillä meinaan maalata taloni myös ulkoa. Ja samankaltaisia tapetteja, ellei peräti aivan samaa, löytyy Tapettitalosta.

Finally - an indoor toilet
As I happen to know that a privy is considered extremely vulgar and primitive caveman-like feature in England I won't say more on the subject than... HOORAY! In January, an indoor loo was finally completed. It only took 1,5 years of activity and non-activity.
Not that a privy is such a bad thing (how many of you have tried? How many of you have had a breath of fresh air and looked at deer hopping in the field through a small, heart-shaped opening in the door while having a poo?), but it must be said that it does feel nice to be able to go in pyjamas and not having to put the shoes on first thing in the morning.

Yawn - Haukotus

I'm a really scary Tigerrrr... Grrrrr..

...Ymgh... Got a hair in me mouth