Puskatilanne

 Mikä päivä!

Tyyntä, aurinkoista ja valoisaa – ja olo on kuin maaliskuulla. Livertelen lintujen kanssa kilpaa.

Ransukin tykkää ulkoilla, kun lunta ei ole.

Puuteripaju 'Mount Aso' puhkeaa vaaleanpunaisiin pajunkissoihin.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on edelleen tulossa kukkaan. Nuput ovat monta kertaa sulaneet ja pakastuneet. Se ei näytä niitä hetkauttavan.

Viime yö oli kylmin moneen viikkoon: pakkasta lähes –7 astetta. Aamupäivä oli kuurainen. Tässä ollaan pengermän päällä, joka erottaa Rohanin kasvimaasta.

Pergermältä löytyy kurjenmiekkojen piippoja. Ensimmäiset, tammikuussa löytämäni, eivät ole venyneet ollenkaan. Ja alppipenkistä löytyi kolme oikein perinpohjaisesti syötyä kurjenmiekan kukkavartta. Asialla varmaankin hiiri tai myyrä, sillä versojen päällä on sormustinkukan lehtiä. Ei niitä mikään isompi otus olisi löytänyt, eikä niin tehokkaasti saanut syötyä yhtä syvältä. Syödyt varret ovat suorastaan kuopalla maanpinnan alapuolella.

Harmi! Ne olisivat olleet ihanaa purppuranväristä harvinaisuutta.

Punahevoskastanjan nuput ovat ihanan järeät.

Siirrytään alas Rohaniin. Näsiä näyttää jo punaista kukkaväriä nupuissaan. Se on pakko verkottaa, muuten ei kukkia pääse näkemään ollenkaan.

Tarkastamme verkot Ransun kanssa. Vaaleanpunakukkainen syreeni on turvassa, hyvä. Sen verkon tukitappia on hirveän vaikea saada maahan, kun siinä on kivi kiven vieressä. Koska peurat rakastavat syreeneitä, täytyy nekin visusti verkottaa, jos haluaa nähdä kukkia.

Vaikka pihani on nykyään kokonaan verkotettu riista-aidalla, löysin silti pari paikkaa, joista peurat tai ehkä tällä kertaa pikemminkin metsäkauriit olivat murtautuneet sisään. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin murtojäljet ovat erilaiset.

Linnut viskelevät paperia kompostista, täytyy taas siivota. Nurmikko on muuten ihanan vihreä ja siisti. Ihan mahtavaa! Ja tässä menee vielä lähes kolme kuukautta ennen kun sitä tarvitsee leikata. Siisti ja sileä nurmi ihan ilmaiseksi. Rakastan tällaista talvea!

En yhtään tajua, kun eilisissä iltauutisissa haastateltiin ihmisiä, joiden mielestä tämä talvi on jotenkin kamala. Mikä heitä vaivaa? Tässä on mennyt taas monta vuotta, että lunta ja pakkasta on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Eikö ole kivaa, että on vaihteeksi toisenlaista?

Kompostin vierellä on idänkanukka 'Aurea'. Leikkasin kaikki sen vanhat versot vuosi sitten, mistä seuraa se, että nyt on vain nuoria, kirkkaanpunaisia versoja. Siinäpä toimenpide, joka todella palkitsee.

Ransu siirtyi ruskopenkkiin tutkimaan kissanminttutilanteen.

Nyt kelpaa!

Lumikelloja on noussut siellä sun täällä — niin paljon, että niistä tulee oma juttunsa.

Ransu meni lepäilemään, jatkoimme Mustin kanssa pihahommia.

Idänkanukka Cornus alba

Kissanminttu Nepeta cataria

Kurjenmiekka Iris

Näsiä Daphne mezereum

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Puuteripaju Salix gracilistyla

Syreeni Syringa

Kasvimaailman aakkoset

 Niinhän siinä kävi, etten voinut vastustaa Repolaisen heittämää haastetta tehdä blogijuttua aakkosista! Hänen oma juttunsa keskittyi ihaniin, mahtaviin ja mieleen painuneisiin matkoihin, mutta omat aakkoseni löytyvät kasvikunnasta ja puutarhoista, ei sekään kovin yllättävää.

A

Amelanchier eli tuomipihlajat. Lyömättömiä kukkapensaita keväällä, tosin huomiosta kilpailevat samaan aikaan myös omenapuut, kirsikat ja monet muut. Kuvassa on rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii), joita minulla on kaksi. Harmittaa, että vesimyyrät söivät sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) juuret niin, että puska heitti kokonaan henkensä. Täytyy vielä joskus hankkia uusi. Vaikka se on samantapainen, on se vähän erilainen ja minusta oikeastaan kauniimpi.

B

Balkaninvuokko 'Blue Snow' (Anemone blanda). Vähän riskillä istutin sitä penkkiin, josta vesimyyrä saattaa viedä mukulat, mutta ainakin pari kappaletta nousi viime keväänä. Toivottavasti tänäkin vuonna!

C

Caltha palustris eli rentukka. Olen siitä onnekas, että minulla on ojia, vaikka sitten on kyllä myös vesimyyriä. Jonakin vuonna joku pikku jyrsijä puri rentukan kukkavarret poikki, mutta onneksi se ei ole toistunut. Rentukkani on kerrottukukkainen 'Plena'. Olen istuttanut valkokukkaisen lajikkeen kahteen kertaan, mutta kumpikin on heittänyt henkensä. Täytyy yrittää vielä uudestaan.

D

Dianthus gratianopolitanus eli vuorineilikka. Siitä on kasvanut muhkea mätäs alppipenkissä. Viime talvena sen keskusosa kuoli, mutta se ei paljon menoa haitannut. Tänä talvena se on jo sohvatyynyn kokoinen harmaanvihreä keko lupaillen ensi kesälle tätäkin mojovampaa kukkaloistoa.

E

Kiinanpioni 'Eskimo Pie' (Paeonia lactiflora). Aivan valtavat överikukat, ihan liian isot makuuni. Näin myymälän verkkosivuilla kuvan, jossa valkeissa kukissa oli punaisia raitoja eikä näissä niitä ole – nupuissa vain. Jos olisin tiennyt tämän ja kukan jättikoon, en olisi tilannut, mutta onhan eskimopiiras ihan hauska nimi ja olkoon nyt, kun on kerran taloksi asettunut.

F

Fagus sylvatica eli pyökki. Nämä puut viihtyvät lounaissaariston lauhassa ilmastossa. Olen istuttanut pyökkejä pensasaidaksi, ja sitten on tämä yksittäispensas, tummalehtinen ja riippuva 'Rohan Weeping'. Valkokukkainen lehtoakileija on sille täydellinen pari.

G

Kurjenpolvet eli Geranium. Todellisia luottokasveja ja niitä on niin paljon erilaisia!

H

Hyasintit, Hyacinthus orientalis. Rakastan näitä keväisiä sipulikukkia. Minulle ne ovat ilman muuta toukokuun kukkia, ei joulun. Tämä on lajiketta 'Pink Pearl'.

I

Illakko, Hesperis matronalis. Tämä kaunokainen on pysynyt hengissä mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä, joskaan siementaimia ei tunnu koskaan ilmestyvän. Tuulessa joskus vaikea kuvattava!

J

Jane Austenin puutarha. Yksi pitkäaikaisista haaveista täyttyi toukokuussa, kun pääsin käymään niin Jane Austenin haudalla kuin hänen kodissaankin, joka on nykyisin museona. Perienglantilaisessa pikkukylässä sijaitsevan cottagen puutarha on näin ihastuttava.

K

Kirsikat ja niiden kukinta. Pihallani kasvaa vanhoja hapankirsikoita ja niiden kukinta on kevään huippuhetkiä.

L

Tarhakurjenmiekka 'Louvois' (Iris Germanica-Ryhmä). Tämä kaunotar kukki välivuoden jälkeen viime alkukesänä ja kuvasin sitä edestä, takaa, sivulta ja päältä.

M

Misteli. Näistä oli puhetta blogini kommenteissa jossain vaiheessa talvea. Olen yrittänyt kylvää siemeniä kahteen eri pihlajaan pihallani ja aiemmin myös omenapuuhun, toistaiseksi ei ole tärpännyt enkä ole nähnyt ituja. Olisi hauskaa saada näitä pallukoita omaan puutarhaan! 

N

Navetta. Vanha, pikkuruinen hirsinavetta oli yksi ostopäätökseen vaikuttaneista tekijöistä, kun tämän paikan ostin.

O

Oranpihlajat, Crataegus. Meillä päin joitakin näistä kasvaa luonnossa, ja dendrologiystävä keräilee näitä tässä samalla saarella. Kuva on hänen puutarhastaan. 

P

Esikot eli Primula. Tontillani kasvaa luonnostaan kevätesikkoa (Primula veris), ja itse olen istuttanut vaaleamman keltaisen ja aikaisemman etelänkevätesikon (Primula elatior). Se on osoittanut viihtyvänsä mainiosti entisen saunan pohjoispuolella, viileässä ja kosteassa maassa. Monena vuonna olen löytänyt ensimmäiset pari kukkaa jo tammikuussa. Etelänkevätesikon väri on ihanaakin ihanampi kalpeankeltainen.

Q

Quercus eli tammet. Oma tammeni on vielä niin pieni, etten ole juurikaan sitä kuvannut. Tässä on otatammi (Quercus palustris) Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa marraskuussa. Kerran tuossa samassa puutarhassa käydessäni siellä olisi ollut myynnissä pieniä otatammen taimia. En kuitenkaan ostanut, vaikka tonttini varmaan näille sopisi (palustris = suolla tai kosteikolla asuva). Minulla kun on kosteita ojanpenkkoja aika paljon. Mutta aika vähän tilaa valtavaksi kasvaville puille.

R

Raparperi, Rheum rhabarbarum. Tämä tyyppi on asunut täällä paljon kauemmin kuin minä. Raparperilla on järkyttävän kokoinen juurakko ja myös kasvuvoima. Onneksi se ei pistänyt pahakseen siirtoa vanhan talon vierestä tänne sivummalle, muuten se olisi jäänyt talon kengittämisessä pahasti jalkoihin.

S

Syreenit, Syringa. Näitä on puutarhassani sekä vanhastaan että minun istuttamanani. Ihana, lapsuudesta tuttu tuoksu ja kauniita kukkavärejä.

T

Topiaarit eli muotoonleikatut pensaat. Rakastan niitä! Omat marjakuuseni kasvavat niin järjettömän hitaasti, että pääsen niiden kanssa tähän vaiheeseen ehkä satavuotiaana.

U

Ulkomaiset tilaukset. Joskus ei kotimaan taimimyymälöiden valikoima riitä ja silloin on pakko tilata ulkomailta. Tässä on ruusutilaus, joka tuli paljasjuurisena marraskuun alkupäivinä. Onneksi oli pitkä lauha syksy! Säkissä tuli muutama Austin-ruusu ja sitten mm. mandariiniruusu (Rosa moyesii), josta olin pitkään haaveillut. Tosin ei juuri se tummanpunakukkainen lajike, josta haaveilen, sillä sitä ilmeisesti saa vain Liettuasta ja sieltäkin vain paikan päällä käymällä. Harkitsen asiaa. Mitäpä sitä ei ruusun eteen tekisi.

V

Violetti. Tässäpä väri, josta en ole koskaan pitänyt esim. vaatteissa, mutta huomasin eräänä päivänä pitäväni siitä aivan hirveän paljon puutarhassa. 

W

'White Lady' on ihastuttava lyhyttorvinen narsissilajike 1800-luvun lopusta. Tämä hurmaavasti tuoksuva ja pitkään kukkiva lajike on viihtynyt pitkään kuivalla paikalla vaahteran juurella ja täydessä paahteessa. Olen pystynyt sitä jakamaankin vähän kauemmas heinikkoon. Huippunarsissi.

X

Kasvien väliset risteymät merkitään x:llä, paitsi että aivan virallisesti sen pitäisi olla kirjaimen sijaan matemaattinen symboli ×. Merkki voi olla sukunimen edessä, jolloin kyseessä on eri sukujen välinen risteymä, tai sitten ennen lajinimeä, jolloin saman suvun eri lajit on risteytetty ja saatu aikaan oma erillinen lajinsa. Hurmehappomarja, Berberis × ottawensis f. purpurea 'Superba' on tällainen lajien välinen risteymä. Sen vanhemmat ovat B. thunbergii 'Atropurpurea' ja Berberis vulgaris. Luonnontieteessähän sukunimi kirjoitetaan ensin.

Y

Varjohiippa 'Yenomoto' (Epimedium × youngianum). Pakkohan tähän juttuun oli saada mukaan yksi varjohiippakin!

Z

Valkohuonevehka eli Zantedeschia aethiopica. Huonevehkat ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta, mikä saattaa Repolaista kiinnostaa. Tämä on talvenkestävin laji, jota tapaa puutarhoissa esimerkiksi Etelä-Englannissa, mistä toukokuinen kuva on peräisin.

Å

'Åkerö'; ihana omenapuuni, jonka omput sopivat omenoita karsastavalle suulleni ja vatsalleni. Muuten olisi Å-kirjain ollut vähän vaikea, ellen sitten olisi laittanut maisemakuvaa, sillä kotisaareni nimi on Åvensor.

Ä

Äidin lempipaikka. Kesällä blogin lukijalta tuli kysymys, mistä hän puutarhassani pitää. Hän vastasi pitävänsä muotopuutarhasta ja istuikin monet tovit sen penkillä.

Ö

Ötökät. Ne ovat tärkeitä, vaikka joskus suhde onkin kaksijakoinen. Mahtavan komeat pyjamaluteet vievät putkikasveista mehut niin, ettei esimerkiksi kaunis jättikarhunputki pysty koskaan tuottamaan siemeniä. Tässä on ritariluteen nymfi. Näitä luteita on saarellamme paljon, sillä täällä kasvaa kalkkimaan kasveja, joista toukat saavat ravintoa.

Olipahan maratooni! Jaksatko esitellä omat aakkosesi?

Helmikuun kalenteripoika

 ...tylsistyy kaupungissa.

Teen parhaani leikkiäkseni 18-vuotiaaksi varsin aktiivisen pantterin kanssa niin usein kuin se haluaa, mutta en aina ehdi tai ole paikalla.

Niinpä se joutuu tyytymään osaansa kaverin makuualustana. Kaupungissa Musti ei välitä ulkoilusta valjaissa, kun on vieraat hajut ja epäilyttäviä tyyppejä. Toisin kuin Ransu, joka pyytää, että mennään ulos lähes joka päivä tutkimaan vieraat hajut ja epäilyttävät tyypit.

Mustille kotona saaressa on kaikki paremmin. Sielläkin Musti viettää talvisin sisällä paljon aikaa, mutta ikkunasta näkyy oma reviiri. Ikkunan ääressä voi torkahdella.

Torkahtelu on näennäistä, sillä silmät avautuvat heti, kun näkyy pyrähteleviä lintuja.

Keltasirkkuja näkyy aika usein, kuten tässä tammikuussa ikkunan läpi ottamassani kuvassa. 

Niin ja ettei vain se hiiripöllö veisi kaikkia Mustin jyrsijöitä.

Ruokakin maistuu kotona paremmalta.

Mukavaa helmikuuta lukijoille!

Kaupunkielämän puolia

 On niitä, hyviä ja huonoja.

Ensinnäkin hain kirjapaketin postista. Olin tilannut sen kaupunkiin, kun täällä on muutakin ohjelmaa. Ihan justiin vain en ehdi näiden pariin, sillä nenä on kiinni keskiaikaisessa tai siitä kertovassa kirjallisuudessa lähiviikot uuden kurssin takia. Opiskelen keskiajan tutkimusta avoimessa yliopistossa.

Italiasta peräisin oleva mehikasvi kukkii aina keskellä talvea. Nyt on niin lauhaa, että nostin sen takaisin parvekkeelle – ei tämä mikään huonekasvi ole, vaikka lämmintä ja kuivaa huoneilmaa sietääkin.

Parveketta voisi vähän siivota. Kärsimyspassion kanssa käy aina niin, että tulee kiire nostaa se sisään jonakin iltana, kun pakkanen kiristyy.* Sitten pimeässä leikkaan sen varret poikki ja ne jäävät parvekkeelle roikkumaan ties kuinka pitkäksi aikaa. 

Istutin samaan ruukkuun syksyllä lankaköynnöksen. Kumpikin kasvi sietää paria pakkasastetta paremmin kuin liian lämmintä huoneilmaa, joten palautan ruukun aina parvekkeelle, kun kaupungissa olen, mikäli lämpötila sen sallii.

*Paitsi se talvi viitisen vuotta sitten, kun passio vietti koko talven parvekkeella, kun pakkasta ei tullut ollenkaan!

Parvekkeella voisi alkaa kohta taas viihtyä! Joskus jopa aurinko vähän paistaa.

Pojista Ransu viihtyy kerrostalomökillä paremmin, Mustilla on tylsää.

Hankin puntin tulppaaneja, koska tarvitsin niitä kuvaamiseen. Sitäkään ei voi saaressa tehdä, kun siellä ei ole mitään kauppaa, ei edes kukkakauppaa. Oman puutarhan tulppaaneja saa vielä odottaa muutaman kuukauden.

Kivoimpia kaupunkiasioita ovat ystävien tapaamisten lisäksi keramiikkaharrastus. Viimeksi toin pajalta tällaisen satsin kotiin: taas uusi ruukku, taas uusi vati, taas uusia pikkukippoja, mutta myös ehkä ensimmäinen kannellinen rasia ja ensimmäinen hedelmäasetelma.

Olin haaveillut hedelmäasetelmasta pitkään ja toteuttanutkin sellaisen jo minikoossa harjoituskappaleena. Tämäkään ei ole valtava, mutta painaa julmetusti. Ja vastoin kaikkia odotuksia se selvisi poltoista räjähtämättä. Asetelmassa on kovakuoriainen, jolla on metallinhohtoinen lasite, muuten en työtä lasittanut.

Hedelmäasetelma pääsi ikkunalaudalle kaktusten seuraan. Ehkä se päätyy parvekkeelle, missä on vähän italialainen tunnelma ainakin kesällä, kun passio kasvaa ja kiipeilee. Olen tehnyt asetelman juurelle pari irtohedelmää, joista päärynä ei näy kuvassa, kun haluan liimata siihen tikunpätkän kannaksi. Tikkua on, ja liimaa – mistä lie kiikastaa, kun homma ei ole edennyt.

Neliömäinen rasia, jonka kannessa on puu nuppina, onnistui täydellisesti lasitusta myöten – kerrankin. Merkillistä on se, että kuivuttuaan kansi ei ollut ihan suora ja arvelin, että polttojen jälkeen se tulee heilumaan, mutta mikäpä käsintehty keramiikkatyö koskaan olisi teollisen täydellinen, tuumin. Mutta kansi ei heilu; se on nätisti rasian reunojen päällä joka kohdaltaan. Ihmeitä tapahtuu.

Jouluksi laitettu valomökkikylä on yhä paikoillaan. En ole enää pitänyt siinä valoa, laitoin ne päälle vain kuvaa varten. Vihreät ovat Sostrene Grenestä, muut talot olen tehnyt itse – paitsi ylätasolla on Orvietosta ostettu sininen ja ystävän tekemä minimökki. Reliefi skotlantilaisesta pikku talosta on tekemäni.

Tässä on vielä mukavaa kaupunkiohjelmaa tulossa, mutta olen myös varsin malttamaton pääsemään takaisin kotiin tarkastamaan lumikellotilanteen.

Kärsimyspassio Passiflora caerulea

Lankaköynnös Muehlenbeckia