Mustipantterin karva kiiltää ja se syö paremmin!
Kiertelin aamulla pihaa ja huutelin vähän Mustia, sillä halusin siitä kalenteripoikakuvia. Sitten se vastasi – oli kylätiellä passissa – ja tuli pihalle. Peuran- ja kauriinkestävässä aidassa on kapea mustinmentävä kolo.
Vähän aikaa seurusteltuamme Musti siirtyi juomaan.
Pantterille tulee jano tomuisella tiellä päivystäessään!
Tein tämän oikeastaan lintujen kylpyaltaaksi, tai ehkä myyrien, sillä astian reunalla on yksi myyrä malliksi. Sisäpuolen lasitus on läikikäs vihreä.
Linnut suosivat enemmän tätä isoaa astiaa. Se on siitä kiva, että näen astian tästä työpöydältä käsin, missä nytkin istun. Viime päivinä kylpylä- ja juomabaaripalveluja ovat hyödyntäneet mm. rastas, harmaasieppo, talitiainen ja pari nuorta punarintaa. Niiden jälkeen liemi on kissojen suun mukaista makuvettä.
Kun katsotaan Mustia ja makuvesiastiaa toisesta suunnasta, näkyy kesän työmaa. Yläosan laudoitus- ja maalausprojekti lähestyy loppuaan.
Eilen vedin tämän paraatipuolen valkoiset kärjet, siihen kului lähes seitsemän tuntia. Tällä seinällä ei vanhoja helmiponttipaneeleita vaihdettu, sillä ne ovat säilyneet räystään suojassa melko hyvin. Niiden alapäissä on varsin paljon iän tuomia uurteita. Suoran maaliviivan saaminen ja kunkin laudan alapään siisti maalaus ilman, että tuhrii valkoista alempien lautojen punaiseen, on tarkkaa puuhaa.
Tässä lähes koko etuseinä. Kun yläosa on kirkkaana päivänä varjossa, ei sinistä väriä oikein edes erota.
Oven ympärystässä ja siitä oikealle en ole panostanut seinän alaosan rimoitukseen tai uudelleen maalaukseen, sillä siihen tulee kuisti – sitten kun voitan lotossa – ja sen jatkeeksi kylpyhuone. Niillä kohdin nykyinen ulkoseinä jää siis sisäseinäksi.
Voisihan nuo laudat joskus vetää uudella punamultakerroksella, niin näyttäisi siistimmältä. Eilen ystävä luuli, että nuo ovat alkuperäisiä lautoja, mutta ei sentään. Ne olisivat huomattavasti hiutuneempia!
Talon länsipäädyn ikkuna sai ensimmäiset uudet peitelistat luultavasti 150 vuoteen. Tästä olen iloinen ja ylpeä, sillä pelkäsin taas korkealle tikkaille kiipeämistä. Jiiritkin onnistuivat.
Kuten helmiponttipaneeli, myös listat on vanhojen mittojen ja profiilien mukaan tehty. Oikeanpuolimmaisin oli ainoa länsipäädyn vintinikkunan peitelista, joka oli enää kiinni seinässä, ikkunan yläpuolella. Se oli ahavoitunut ohueksi ja lähes pahvinkevyeksi.
Tällaiset lämpimät päivät Musti viettää omissa jemmoissaan. Sillä on lymypaikkoja heinikossa, navetassa, koivikossa, naapurin liiterissä.
Yritän kutsua sitä syömään säännöllisesti, mutta on hyväksyttävä, että kuumana päivänä se ei syö keskellä päivää. Ei se ole syönyt aiemminkaan. Pääasia, että se syö hyvin aamulla ja illalla, jolloin annan sille myös Canikuria.
Se tuntuu auttaneen, sillä turkki on tuuheampi ja karvaa lähtee selvästi vähemmän. Päivittäinen annos seniorikissojen omegaöljyä varmaan auttaa myös, mutta luulen, että Canikur on auttanut ruokahalun lisäämiseen. Voi olla, että Mustin vatsa ja suolisto eivät voineet hyvin. Kuten aiemmin kirjoitin, munuaisten huono toiminta voi ilmeisesti aiheuttaa suolistomikrobikannan häviämistä ja jopa suoliston haavaumia.
Ensi viikolla menemme uuteen verikokeeseen, sitten vasta selviää, onko Mustilla munuaissairaus. Luultavasti on, sillä se on jo 18-vuotias.
Kuvauskierroksen päätteeksi Musti tuli sisälle syömään aamupalan jälkiruuan.
Mamma oli siitä hyvin iloinen. Toivon, ettei paino ole enää pudonnut, kun se ensi viikolla punnitaan.
Musti on kyllä reipas! Se saalistaa päivittäin ja tuo usein minulle välipalaa. Yhtenä yönä se toi elävän läskin vesimyyrän vuoteen viereen.