Wednesday, 14 August 2024

Punaisia herkkuja

 Kaikenlaista tulee popsittua.

Karhunvatukat sointuivat raakoina täydellisesti punaiseen 'Red Velvet' -liljaan. Nyt lilja on lopettanut kukinnan ja 'Loch Ness' -karhuvatukat kypsyvät yksi toisensa jälkeen. Niistä ei ole kypsänä kuvaa, sillä käyn napsimassa ne suoraan suuhun, kun mustuvat ja pehmenevät.

Ystävän monta vuotta sitten tuomasta mansikantaimesta tulee satoa. Taimi on myös tehnyt itselleen kaverin samaan betonirenkaaseen. Näistäkin saa muutaman kypsän marjan suuhun päivittäin. 
Tämä taisi olla jokin kuukausimansikka. En ole oikein perehtynyt mansikkalaatuihin.

Näkymä kasvimaalle; kuvasta ei tosin mansikoita tai karhunvattuja erota. Ruusu-heinätarhassa, ovesta alavasemmalle, on kauniit kukkapilvet valkoisia kukkia, kun rikkaporkkanat ja valkokukkaiset kurkkuyrtit kukkivat. Niiden takana on kasvimaan tilliä limenvihreässä kukassa, erittäin kaunis kukka sekin.
Oikeassa reunassa on Rohan.

Rohanissa kasvaa tällainen herkullinen punainen. Austin-ruusu William Shakespeare 2000 nousi henkiin, luulin jo kuolleeksi. Nyt se kukkii villien palsternakkojen limenvihreiden kukkien seassa.

Tämä kuva on vähän hämäystä, sillä näillä en herkuttele – en pidä punaisista viinimarjoista missään muodossa. Sujuvasti marjojen kauneutta kyllä ihailin, ja puskaa myös talloin, kun laudoitin ja maalasin talon päätyä. Jossain vaiheessa oli tikkaat pakko pystyttää lähes puskan päälle.

Loppuun sininen herkkumarja. Retkellä saaren kalkkikaivoksille tuli vastaan upeassa marjassa oleva katajapuska. Maistoimme marjoja ja nuo kypsät siniset ovat yllättävän hyviä aikuiseen makuun ihan sellaisenaan! Retkueen lapsijäseniä ei maku innostanut. Söisin toistekin – kielelle jäi hieno aromi.

Kyseinen puska kasvaa lähes saaremme korkeimmalla kohdalla.

 
Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä
Kataja Juniperus communis
Kuukausimansikka Fragaria vesca var. semperflorens
Punaherukka Ribes Rubrum-Ryhmä

Sunday, 11 August 2024

Valitut vaaleanpunaiset

  On aika katsastaa, mitä on kukassa.

Preeriaväriminttu loistaa edelleen ja houkuttelee kimalaisia ja perhosia. Tämä on minusta pikemminkin liila kuin vaaleanpunainen, mutta tuli nyt valittua tähän sakkiin.

Muotopuutarhassa ollaan ja koska yritän saada tänne liilaa tunnelmaa, olen istuttanut myös Flame Blue -syysleimun eli lajikkeen 'Bareightysix'. Kuva on otettu kolme päivää sitten, jolloin leimun lehdet lurpottivat kuivuudessa.

Ihana syysleimu 'Crème de Menthe' lurpotti myös. Sen kirjavat lehdet ovat lurpottaessaankin näyttävät.

Sitten saatiin vettä! Lehdet nousivat kuin taikaiskusta. Tämä leimu on aivan ihana, olemukseltaan valoisa.

Esitellään muotopuutarhasta vielä samettihortensia. Tämä on täydellinen muotopuutarhan sävymaailmaan. Liilat ovat varsinaisia kukkia, reunojen valkoiset ovat steriilejä laitakukkia, joilla ei ole mitään virkaa muuta kuin kauneus. Samettihortensiassa nämä kaksi kukkatyyppiä yhdistyvät täydellisellä tavalla.

Otin kuvatodisteen, että kärhö 'Comtesse de Bouchaud' oli onnistunut houkuttamaan kukkakärpäsen. Lähempi tarkastelu todisti, että pikkuinen kukkakärpänen oli tuossa pesulla eikä ruokailemassa.

Ruskopenkissä ei paljon vaaleanpunaista ole, mutta tämä väriminttu siellä sinnittelee. Lajike on joko 'Prärienacht' tai 'Melissa'. 
Kuvasta voi nähdä, kuinka huonosti värimintut puutarhassani viihtyvät lukuun ottamatta preeriaväriminttua, jonka kuivuudenkesto on loistava. Tämän kukkavarret ovat alle polvenkorkuisia eikä niitä ole kuin nämä kaksi. Yksi toinenkin samalla tavalla kituva on, kaikki muut ovat vuosien mittaan hävinneet. 
Toisaalta mikään näistä muista ei ole yhtä kaunis kuin preeriaväriminttu. Tämänkin sävy on jotenkin tyrkky.

Olen yrittänyt siirtää osan edellisen kuvan värimintusta preerialle,  jossa se seuraavana vuonna juuri ja juuri nousi, mutta sitten kuoli. Onneksi preerialla on muutenkin ihana kukkaloisto tänä vuonna. Kuvassa on söpöläinen siperiankärsämö 'Love Parade' kurkkuyrttien keskellä. 
Nämä tuli esiteltyä taannoin kukkakimppu-jutussa, jossa mainitsin, että kukkakimppuni kasvavat puutarhassa.

Toinenkin kukkakimppujutun live-kimppu on edelleen vedossa. Kiiltoluppio 'Alba' ja Geranium shikokianum. Taustalla syysleimu 'Natural Feelings', mahdollisesti.

Näkymä niiden kasvupaikalle kauempaa talolta päin on muodostunut yhdeksi lempinäkymistäni. Ovesta oikealle kukkii ruusu 'Duchesse de Rohan'.

Oven vasemmassa tolpassa kukkii ihana köynnösruusu Pierre de Ronsard, sen kumppaniksi ylettävät Geranium shikokianumin pitkät, joka suuntaan leviävät kukkavarret.

Kun mennään ovestä läpi, on oikealla pieni penkki. Siinä aloittaa kukintaansa isomaksaruoho 'Strawberries and Cream'. Vieressä on uusi tyräkki 'Ascot Rainbow' (Euphorbia × martini), tilasin näitä Viherpeukaloilta, kun siperialainen talvi vei edellisen. Niitä tuli samassa paketissa kolme, jotka olen kaikki istuttanut eri paikkoihin sillä ajatuksella, että ehkä joku niistä talvehtii.

Samassa pikku läntissä on kiva väripari 'Black Peony' -pioniunikkoa ja pallerolaukkoja. Nyt mentiin kyllä jo viininpunaisen puolelle.

Saman sävyisiä pihlajanmarjoja on heti edellisten kukkien takana! Punahelmipihlaja kukki viimein tänä vuonna ja nyt siinä on ensimmäiset kauniin väriset marjat. Lehdetkin ovat somat.

Kivipengermän alapuolella Rohanissa kukkivat etelänruusuruohot tähkähelmikän kanssa. Onpa ketoruusuruohokin kukassa toisaalla, siitä vain en huomannut ottaa kuvaa.

Viime syksynä istutettu pallohortensia Pink Annabelle eli 'Ncha1' on aika hauskan, näkyvän värinen. Tämä yllätti kasvamalla lähes metriseksi ja tekemällä kaksi muhkeaa kukintoa. Puutarhani toinen pallohortensia kuin kituu vuodesta toiseen 30-senttisenä ja tuottaa myös hyvin kituliaat kukinnot.

Laitetaan loppuun vielä yksi loppukesän hyvistä perhoskasveista, punalatva (tarkempi laji ei tiedossa).


Etelänruusuruoho Knautia macedonica
Isomaksaruoho Hylotelephium telephium
Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Pallerolaukka Allium sphaerocephalon
Pallohortensia Hydrangea arborescens
Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Preeriaväriminttu Monarda fistulosa
Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii
Punalatva Eutrochium
Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. petiolaris
Siperiankärsämö 'Love Parade' -lajikkeen alalaji on Achillea sibirica ssp. camschatica
Syysleimu Phlox paniculata
Tähkähelmikkä Melica ciliata

Friday, 9 August 2024

Elokuun keltaiset

 Onneksi on puutarha, joka hoitaa itse itsensä – ainakin osittain.

Ihastelin tässä juuri preeriaa. Se on näyttänyt hyvältä oikeastaan koko kesän. Keväällä tässä voisi olla hurmaava kukkasipuliniitty, jos ei olisi vesimyyriä, mutta onneksi on kesän kukinta. Kun yhdet kukat lopettavat, seuraavat aloittavat. Pietaryrtti ja kurkkuyrtit jatkavat, nyt niiden seuraan on tullut keltakannusruoho ja leimu... jonka piti olla syreenileimu, mutta ei tuo kyllä taaskaan ole sellainen, jota halusin.
Mikä ihmeen syreenileimukirous minua riivaa? Ensimmäinen hankinta osoittautui vääräksi, peruspinkiksi syysleimuksi. Viime vuonna sain tämän, mutta ei tämäkään ole sellainen hailean liila ja kapeaterälehtinen, vaan tällainen pinkki. Väri sentään sointuu kuvan vasemmassa reunassa näkyviin punakukkaisiin siankärsämöihin ja oikeastaan erottuu hyvin preerian muusta kasvillisuudesta.
Hankin viime vuonna toisenkin syreenileimun ja toivon, että se on viimein se, jonka halusin. Se kasvaa niin kuivassa paikassa, ettei taida tänä vuonna vielä kukkia.

Kuivuudesta puheen ollen: tämä kesä ollut harvinaisen hyvä täällä päin. Joskus kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella saimme sadetta tasan kerran viikossa. Se on erikoisen usein meille. Heinäkuun lopussa oli kaksi rutikuivaa viikkoa, jotka katkaisi sade tasan viikko sitten. Ja tänä aamuna saimme 2–3 mm. Merkillinen säännöllisyys näillä sateilla!
Rankkasateita ja ukkosia on usein, mutta ne ovat joko Kustavissa tai Rymättylässä, niin lähellä mutta samalla niin kaukana.

Kultakärsämöt jatkavat edelleen, näillä on todella pitkä kukinta-aika.

Preerian alaosassa on yllättävän paljon maa-artisokkaa. Yllättävää siksi, että olin olettanut mukuloiden menevän vesimyyrien suihin. Näihinkin tulee hurmaavat keltaiset kukat. Tämä taitaa olla maa-artisokan korkeusennätys tällä tontilla. Normaalisti ne jäävät alle kahteen metriin, nuo alkavat jo olla yli.

Sain talon itäpäädynkin valkoiset osat maalattua (paitsi oikea nurkka, joku on varmaan niin tarkkasilmäinen, että huomaa). Sain hieman tasoitettua paneloinnin alaosan aaltoilua valkoisella. Samalla tämäkin vintin ikkuna sai listat ja kun olin tikkailla, huomasin, että kittiä voisi korjailla ja pokan maalata, niinpä siinä kului sitten muutama tunti.
Ilokseni voin sanoa, ettei enää tuntunut juuri missään olla tuolla korkealla!
Kunpa vain saisin pidettyä tämän tottumuksen ensi vuoteen, jolloin ajattelin maalata räystäslaudat. Tässä päädyssä en korkeanpaikanhirvityksen takia ole niitä maalannut vielä ollenkaan, ja uudet laudat ovat odottaneet maalia jo muutaman vuoden.

Olen viettänyt tikkailla viimeiset kolme päivää niin tiiviisti, että en enää jaksanut jatkaa nurkan maalaamisella eilen loppuiltapäivästä, vaan menin mattopyykille. Polkupyörän takakumikin on odottanut korjaamista jo viikon. Ehkä huomenna...
Tässä kuvassa keltaisia kukkia edustavat kaatuilevat kultapallot.

Olen näköjään siirtänyt kultapalloa myös paahdepenkin alaosaan jossain ihmeen älynväläyksessä. Tuo ei oikein ole paras paikka näin korkealle ja leviävälle kasville. Voisin siirtää sen nurmialueen toiselle puolelle, korkean aidan edustalle.
Kultapallojen kohtalona on seilata tontilla. Ne olivat alun perin vanhan talon lasikuistin edustalla, mutta kun taloa alettiin korjata ja kuistia purkaa, kukat piti siirtää. Hyvää, tuulensuojaista paikkaa (jossa ne eivät kaatuisi niin herkästi) ei oikein tunnu löytyvän.
Kaverina kultapallolla on valkokukkainen kiiltoleimu 'Mäntsälä', joka on kukkinut jo vaikka kuinka kauan, se aloitti kuukausi sitten.

En tosiaan ole ehtinyt hoitaa kukkapenkkejä muuta kuin kiskaisemalla välillä jonkun korkean, kukkivan rikkaruohon ohi mennessäni. Onneksi runsaslajisissa ja tiheissä kukkapenkeissä ei ihan hirveän paljon rikkaruohoja ole. 
Muotopuutarhassa kukkivat loppukesän luottoperennat keltakaunokit yhdessä nukkasalkoruusun ja kaukasiankirahvinkukkien kanssa. Vastaväreistä huolehtivat liila harmaaminttu ja kärhö 'Comtesse de Bouchaud'.

Pörriäiset varmaan odottavat joka kesä, että keltakaunokki tulee kukkaan, niin suosittuja sen kukat ovat. Kasvi on hyvä lisä puutarhani jo muutenkin runsaaseen pörriäiskasvitarjontaan.

Nukkasalkoruusu on huippuihana. Siksikin, että se on monivuotinen. Ei tarvitse aina olla kylvämässä tai ostamassa taimia. Tarhasalkoruusut ovat vähitellen hävinneet, eivät ole huolehtineet lisääntymisestään. Toisaalta peurat kyllä söivät niiden kukkavarret niin tehokkaasti silloin, kun vielä pääsivät pihalla temmeltämään, ettei ole ihmekään.

Ruskopenkissä aloittaa monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen'. Tästä on tullut korkeampi kuin ajattelin, kasvusto on lähes kaksimetrinen. Vieressä kasvaa vielä tämän serkkua maa-artisokkaa, jonka siirtämistä preerialle jatkan syksymmällä.
'Lemon Queen' on varmasti risteymä, sillä siitä ei löydy lajitietoja luotettavasta lähteestä. Kuten kirjoituksestani varmaan huomaa, kannatan perennoja, sillä en ehdi enkä jaksa kasvatella yksivuotisia.

Yksivuotisissa on onneksi sellaisia suosikkeja, jotka hoitelevat itse itsensä. Tässäkin istutuksessa on varmaan tuhat rikkaruohoa, mutta juuri nyt huomion vievät itsekseen jo monena vuonna kylväytyneet kehäkukat ja syysleimu, joka on luultavasti 'Natural Feelings'.

Ihana kalpeankeltainen syyspäivänlilja ei ole oikein asettunut viihtymään, mutta tuottaa tänä vuonna sentään muutaman kukan. Ehkä säännölliset sateet ovat auttaneet tätä.

Sopivan sateista elokuuta!


Auringonkukka Helianthus
Harmaaminttu Mentha longifolia
Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea
Kehäkukka Calendula officinalis
Keltakannusruoho Linaria vulgaris
Keltakaunokki Centaurea macrocephala
Kiiltoleimu Phlox carolina
Kultakärsämö Achillea filipendulina
Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Maa-artisokka Helianthus tuberosus
Nukkasalkoruusu Alcea rugosa
Pietaryrtti Tanacetum vulgare
Siankärsämö Achillea millefolium
Syreenileimulla tarkoitetaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja kantoja
Syyspäivänlilja Hemerocallis citrina

Wednesday, 7 August 2024

Elokuun kalenteripoika

 Mustipantterin karva kiiltää ja se syö paremmin!

Kiertelin aamulla pihaa ja huutelin vähän Mustia, sillä halusin siitä kalenteripoikakuvia. Sitten se vastasi – oli kylätiellä passissa – ja tuli pihalle. Peuran- ja kauriinkestävässä aidassa on kapea mustinmentävä kolo.

Vähän aikaa seurusteltuamme Musti siirtyi juomaan.

Pantterille tulee jano tomuisella tiellä päivystäessään!

Tein tämän oikeastaan lintujen kylpyaltaaksi, tai ehkä myyrien, sillä astian reunalla on yksi myyrä malliksi. Sisäpuolen lasitus on läikikäs vihreä.

Linnut suosivat enemmän tätä isoaa astiaa. Se on siitä kiva, että näen astian tästä työpöydältä käsin, missä nytkin istun. Viime päivinä kylpylä- ja juomabaaripalveluja ovat hyödyntäneet mm. rastas, harmaasieppo, talitiainen ja pari nuorta punarintaa. Niiden jälkeen liemi on kissojen suun mukaista makuvettä.

Kun katsotaan Mustia ja makuvesiastiaa toisesta suunnasta, näkyy kesän työmaa. Yläosan laudoitus- ja maalausprojekti lähestyy loppuaan. 
Eilen vedin tämän paraatipuolen valkoiset kärjet, siihen kului lähes seitsemän tuntia. Tällä seinällä ei vanhoja helmiponttipaneeleita vaihdettu, sillä ne ovat säilyneet räystään suojassa melko hyvin. Niiden alapäissä on varsin paljon iän tuomia uurteita. Suoran maaliviivan saaminen ja kunkin laudan alapään siisti maalaus ilman, että tuhrii valkoista alempien lautojen punaiseen, on tarkkaa puuhaa.

Tässä lähes koko etuseinä. Kun yläosa on kirkkaana päivänä varjossa, ei sinistä väriä oikein edes erota. 
Oven ympärystässä ja siitä oikealle en ole panostanut seinän alaosan rimoitukseen tai uudelleen maalaukseen, sillä siihen tulee kuisti – sitten kun voitan lotossa – ja sen jatkeeksi kylpyhuone. Niillä kohdin nykyinen ulkoseinä jää siis sisäseinäksi. 
Voisihan nuo laudat joskus vetää uudella punamultakerroksella, niin näyttäisi siistimmältä. Eilen ystävä luuli, että nuo ovat alkuperäisiä lautoja, mutta ei sentään. Ne olisivat huomattavasti hiutuneempia!

Talon länsipäädyn ikkuna sai ensimmäiset uudet peitelistat luultavasti 150 vuoteen. Tästä olen iloinen ja ylpeä, sillä pelkäsin taas korkealle tikkaille kiipeämistä. Jiiritkin onnistuivat.

Kuten helmiponttipaneeli, myös listat on vanhojen mittojen ja profiilien mukaan tehty. Oikeanpuolimmaisin oli ainoa länsipäädyn vintinikkunan peitelista, joka oli enää kiinni seinässä, ikkunan yläpuolella. Se oli ahavoitunut ohueksi ja lähes pahvinkevyeksi. 

Tällaiset lämpimät päivät Musti viettää omissa jemmoissaan. Sillä on lymypaikkoja heinikossa, navetassa, koivikossa, naapurin liiterissä. 

Yritän kutsua sitä syömään säännöllisesti, mutta on hyväksyttävä, että kuumana päivänä se ei syö keskellä päivää. Ei se ole syönyt aiemminkaan. Pääasia, että se syö hyvin aamulla ja illalla, jolloin annan sille myös Canikuria. 
Se tuntuu auttaneen, sillä turkki on tuuheampi ja karvaa lähtee selvästi vähemmän. Päivittäinen annos seniorikissojen omegaöljyä varmaan auttaa myös, mutta luulen, että Canikur on auttanut ruokahalun lisäämiseen. Voi olla, että Mustin vatsa ja suolisto eivät voineet hyvin. Kuten aiemmin kirjoitin, munuaisten huono toiminta voi ilmeisesti aiheuttaa suolistomikrobikannan häviämistä ja jopa suoliston haavaumia.
Ensi viikolla menemme uuteen verikokeeseen, sitten vasta selviää, onko Mustilla munuaissairaus. Luultavasti on, sillä se on jo 18-vuotias.

Kuvauskierroksen päätteeksi Musti tuli sisälle syömään aamupalan jälkiruuan.
Mamma oli siitä hyvin iloinen. Toivon, ettei paino ole enää pudonnut, kun se ensi viikolla punnitaan.

Musti on kyllä reipas! Se saalistaa päivittäin ja tuo usein minulle välipalaa. Yhtenä yönä se toi elävän läskin vesimyyrän vuoteen viereen.

Sunday, 4 August 2024

Kaunein kärhö

 Vaikea on valita, mutta voi olla, että yksi nousee yli muiden.

Olen ehtinyt kiertää puutarhaa vähemmän kuin tavallisina kesinä talon laudoitus- ja maalausurakan takia. Kuistin nurkalla kasvava ihanaakin ihanampi 'Hågelby White' -tarhaviinikärhö tulee kyllä huomattua, kun kuljen kuistin kautta monta kertaa päivässä.
Tämän kärhön suloisuus on vailla vertaa; niin siro, keveä ja raikas!

Koko kasvissa on hurmaavaa ilmavuutta; niin kukissa, lehdissä kuin koko kasvustossakin.
Keväällä kärhö oli kuivunut maata myöten ja huolissani ehdin jo pohtia, onko se kuollut. Kesäkuun puolivälissä se kuitenkin nousi ja tänä vuonna kasvusto on vielä tavallistakin keveämpää, kun se koostuu kokonaan tuoreista vihreistä versoista.
Ehkä tämän voisi leikata joka kevät alas asti.

Kuistin nurkassa on hyvin kuiva kasvupaikka, sillä rakennus ja räystäs pitävät huolen, ettei sadevettä oikein maahan putoa. Kärhön juurien luulisi kasvavan aika syvälle maahan, jolloin ne löytävät kosteutta syvemmältä tai sivummalta. Tänä vuonna kasvi kukkii paremmin kuin edelliskesinä, minkä luulen johtuvan vähän tavallista paremmasta kosteudesta. Sateita tullut säännöllisemmin kuin yleensä.
Heinäkuun loppupuolella oli kahden viikon täysin sateeton jakso, mutta toissa yönä kuivan kauden katkaisi 8 millimetrin sade – jihuu!

'Madame Julia Correvon' on myös tarhaviinikärhö, mutta aivan eri luonteinen kuin valkoinen keijukaisserkkunsa. Syvänpunainen väri on mahtava ja näkyvä, tätä kasvia ei tarvitse tutkailla lähietäisyydeltä kukat nähdäkseen. Kärhöjen värivalikoima on loistava: löytyy jokaiseen makuun.

'Polish Spirit' sykähdyttää myös värillään. Tämä on niin sanottu LL eli late & large-flowered, toisin sanoen myöhään kukkiva isokukkainen risteymä. Kukat eivät kuitenkaan ole liian kookkaat minun makuuni, siroutta löytyy.

Esitellään vielä kerran muotopuutarhan 'Comtesse de Bouchaud', hyvä kukinta tänä vuonna. Tämäkin kuuluu LL-sakkiin.

Loppukevennys – tai pikemminkin -romahdus. Olisin voinut muistaa tukea kultapallot. Pari erittäin tuulista päivää ja sitten sade: porukka on laonnut. No, kiipeän seuraavaksi taas tikkaille, joten mitäpä tuosta.
Iloista elokuuta!


Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä