Villin punaisen penkin kesytys

 Oli aika viimein ryhtyä raivokkaaseen metsätyräkin ja ukkolaukan kitkentään.

Tältä näytti kesäkuun alussa. Punaisen villin penkin koko kirsikkapuun alla oleva yläosa on lähes pelkästään näitä kahta kasvia, tummalehtistä 'Chameleon' -metsätyräkkiä ja perusviolettia ukkolaukkaa.

Kymmenen vuotta ne ovat saaneet rehottaa ja levitä, jo parin vuoden ajan olen ajatellut, että asialle pitäisi tehdä jotakin. Hämäläisen aikataulu...

Sitten tyräkkirehotus lähti, samalla yritin kaivaa ylös niin paljon ukkolaukkoja kuin suinkin. Kaksikko näyttää oikein mukavalta yhdessä, niinpä istuttelin niitä puutarhan villimmille alueille. Villi punainen penkki on vähän liian keskeinen ja pieni istutusalue tuollaisille itsekseen tilansa valtaaville lajeille.

Penkin alarinteen puoleiseen päähän en koskenut muuten kuin kitkin rikkaruohoja ja pari tännekin levinnyttä metsätyräkkiä. Tässä on jo valmiiksi ihan kivaa ja vaihtelevaa kasvustoa.

Kesäkuun alussa olivat vielä kukassa viimeiset tulppaanit, kuten tämä ihana oranssi 'Orange King', joka on hyvin kukkinut uudestaan jo pari vuotta. Näiden häiritsemistä vältin.

Metsätyräkkiviidakon seasta löysin lähes kadonneen himalajanjalkalehden ja hukuksissa olevan hurmeluppion. Uusia kasveja tähän tuli kaksi: punaimikkä, josta pidän kovasti, mutta joka ei oikein luonani viihdy. 

Istutin viime syksyllä yhden, mutta se hävisi talven aikana. Toinen on asunut Rohanissa jo muutaman vuoden, mutta ei ole miltei ikinä kukkinut ja tulee lehteenkin hyvin myöhään, vasta kesäkuussa. 

Useinhan kasvien kohdalla on kyse paikasta, eli täytyy vain sinnikkäästi kokeilla uusille ja vähän erilaisille paikoille. 

Toinen uusi hankinta on särkynytsydän Valentine eli 'Hordival'. Olin nähnyt tästä aiemmin vain kuvia ja ajatellut, että väri on kuvassa vääristynyt tai tahallaan myyntiä varten säädetty kovin punaiseksi, mutta kun näin tämän toukokuussa rautakaupan puutarhaosastolla kukassa omin silmin, oli pakko todeta, että tuossa ei ole pinkin häivääkään, vaan väri on puhtaasti kauniin punainen. 

Pakkohan se oli ostaa! Toivon, että puolivarjon kasvina se viihtyy villissä punaisessa penkissä punaimikän vieressä. Kummankin kasvin punasävy on harvinaisen kaunis, pehmeä.

Villistä punaisesta penkistä lähti kottikärry jos toinenkin mäkeen ja muualle. Homma tuli tehtyä syreenien kukinta-aikaan. Penkki on tuolla vanhan talon nurkan ja syreenin takana.

Huussikukat tulivat punaisen penkin katkotuista varsista. Jostain syystä olin joskus siirtänyt sinne myös lähes mustan papukaijatulppaanin, varmaan 'Black Parrot'. Olin luullut sen olevan muuta, sillä se ei ollut vuosiin kukkinut. Onnistuin tietysti katkaisemaan sen varren penkissä huhkiessani.

Tämä vuosi oli valtavan hyvä tulppaanivuosi, moni vuosia kukinnan väliin jättänyt tulppaani ryhtyi kukkimaan.

Penkkiin tuli kummasti tilaa ja muutakin uutta voisi tuonne istuttaa. Vasemmassa reunassa näkyy vasta siirretty iso puska tarhavarjohiippaa.

Jätin valtaosan metsätyräkin varsista maahan katteeksi, ja siementaimia tulee nousemaan paljon monta vuotta kertyneestä siemenpankista. 

Punaisen penkin vieressä, vanhan talon päädyssä, on matalien kasvien hobittipenkki.

Musti esittelee.

En kuitenkaan halua metsätyräkkiä tästä kokonaan pois, sillä se on todella kiva kasvi. Täytyy vain jatkossa ryhdistäytyä useammin sitä kitkemään, ettei se enää pääse dominoimaan. Tässä sen kukkia tarhasarjaliljanvarsien keskellä.

Tämä toukokuinen näkymä ehkä selittää, miksen ole hennonut 'Chameleon' -metsätyräkkiä kitkeä. Se on aivan täydellinen ruskea tausta tulppaaneille ja keisarinpikarililjoille yhdessä punertavina nousevien pioninvarsien kanssa. Suorastaan rakastan tätä värimaailmaa kirsikankukkien alla.

Jokunen metsätyräkki on kylväytynyt myös Rivendelliin ojan toiselle puolelle ylämäkeen, tässä 'Loth Lorien' -narsissien keskellä. Tyräkin 'Chameleon' -nimi tulee varmaan siitä, että lajike nousee aika punaisena, tummenee hyvin tummaksi ja sitten kukinta-aikaan vaalenee vihertävämmäksi; väri muuttuu.

Tässä kohdassa tonttia on ihana tunnelma, kun pään yllä kukkivat kirsikat ja niiden yllä saarnet puhkeavat lehteen. Vuoden kaunein hetki, kenties.

Sitten alkoivat varjoliljojen nuput värittyä, niihin mätsää vaaleanpunainen isopukinjuuri 'Rosea'.

Sitten on kiinanpionien vuoro. Kesän aluksi penkissä kukki pari jakopalaa tontin vanhasta juhannuspionista, kiinanpioneista ensimmäisenä aloitti 'Duchesse de Nemours' aivan penkin takaosassa kirsikkapuun alla.

Otin edellistä kuvaa zoomlinssillä vähän kauempaa käsin alarinteestä ja kuulin läheltäni vaativaa raapimista. Naapurin valloittava borderterrieri Mindi se siellä kommunikoi. Että osaa olla ihana koira! Terriereissä on sitä jotakin (älä kerro Ransulle).

Vielä lähikuva 'Duchesse de Nemoursin' kauneudesta. Se on hurmaava tuossa puiden siivilöimässä iltavalossa, ylärinteen kallio taustanaan.

Varjoliljojakin tästä penkistä siirtyi jonkin verran eri paikkoihin. Ne tekevät sen verran runsaasti siementaimia, että oli varaa siirtää muualle. Toivottavasti leviävät yhtä hyvin uusillakin kasvupaikoilla.

Sitten aloittivat 'Nippon Beautyt', joita on tässä penkissä kaksi. Tämä etummainen, enemmän auringossa kasvava, kukkii paremmin. Seuraksi avautuu apteekkarinruusun kukkia. Penkin todellinen henki: kaikki mahdolliset punaisen sävyt yhdessä, toteutuu.

'Nippon Beauty' vielä kerran, vasemmalla 'Duchesse de Nemours' ja oikealla taustalla toinen 'Nippon Beauty'. Näiden seuraksi avautuu liljoja, jotka eivät toivottavasti ole ohikukkineet, eikä apteekkarinruusukaan, kun pääsen huomenna kotiin.

Eroahdistus alkaa helpottaa, kun tietää, että näemme puutarhan kanssa jälleen huomenna! Nämä viimeiset kuvat ovat viikon takaa.

Näkymä ruskopenkin osan yli, ruskopenkissä kukkii marhanlilja 'Early Bird', hurmaava vaalea kullansävyinen.

Kuulemma on tullut sadettakin – vähän, mutta useaan otteeseen. Se on mahtavaa. Toivottavasti teilläkin on satanut!

Apteekkarinruusu Rosa 'Officinalis'

Isopukinjuuri Pimpinella major

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Saarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhasarjalilja Lilium Hollandicum-Ryhmä

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjolilja Lilium martagon

Kaadetun kuusen molemmin puolin

 Saniaistarhassa ei vieläkään ole viitteitä kasvien kuivumisesta. 

Saniaistarhan kasvusto näyttää yllättävän ookoolta, tai näytti muutama päivä sitten, nyt olen hetken poissa kotoa. Onneksi huomenna pitäisi ehkä sadekauden alkaa!

Valoisammalla puolella, josta kaadettiin kuusi, kasvava tiarella 'Pink Skyrocket' on suorastaan rakettimaisessa nousussa. Se ei ole oikein viihtynyt, mutta ei ole kuollutkaan muutamassa vuodessa, mikä on tiarellaksi jonkinlainen ennätys. 

Luin juuri artikkelia kuunliljoista ja harmittelin sitä, kuinka huonosti ne luonani viihtyvät. Suurin osa vain kuolee pois, häipyy atomeiksi; ja sama pätee keijunkukkiin, haltiankukkiin ja tiarelloihin. Mutta jospa tämä yksi alkaisi viihtyä kenties jopa aiempaa (eli juuri ja juuri elossa sinnittelyä) paremmin!

Taustalla saarnenrunkoa vasten kasvaa soreahiirenporras 'Percristatum'.

Tämän kuvan olen jo julkaissut muutama viikko sitten, mutta laitetaan uudestaan, sillä tajusin yhden asian tuosta syksyllä istutetusta japaninvaahterasta (oikealla on muutama viikko sitten tuohon siirretty vaskivarjohiippa). Ihmettelin sitä, kuinka osa vaahteran lehdistä on ikään kuin käppyräisiä. Japaninvaahterassa onkin tarkemmin katsottuna kahdenlaisia lehtiä: valkoreunaisia ja tavallisia. Harmi, etten muistanut ottaa uutta kuvaa lähempää ja nyt en ole kotona kuvaamassa. Valkokirjavat ovat pienempiä ja näyttävät vaivaisilta kookkaampien lehtien vierellä.

Sitten tarkastelin vaahteraa lähempää ja huomasin siinä useita runkoja, mukaan lukien keskeltä vaahterakasvustoa nousevan pajun, jonka kitkin.

Odottelen sadesäitä, jotta voin kaivaa vaahteran juuripaakun maasta ja tutkia, onko siinä todellakin usean eri lajikkeen taimi.

Toisen ison kuusen kaadon myötä vanhan talon pääty tuli paremmin esiin muistuttaen kaikista niistä ikkunoista, jotka on vielä korjattava. 

Niinpä tässä eräänä kuumana päivänä havaitsin, että vanhassa hirsitalossa puuhailu on oikeastaan varsin mukavaa pihalla paahteessa kaivamisen sijaan ja punnersin paikoilleen tuvan takaseinän karmin, jossa on kyllä edelleen vähän korjaamista. Sain siihen paikoilleen jo aiemmin kunnostamani ikkunan.

Kuvassa näkyy toinenkin kunnostettu ikkuna, mutta sille ei ole sopivaa karmia. Opin kantapään kautta, että joka ikinen ikkuna-aukko on eri kokoinen tällaisessa käsintehdyssä talossa ja tuo odottelee vielä sopivaa aukkoa. 

Muutakin puuhaa on vielä, viimeinen nurkka lattialankkuja odottelee veistämistä – kun lattian alusrakenteet muuttuivat, täytyy lankuista veistää oikeista kohdista paloja pois. Ennen lankut olivat muutaman paksun hirsiparrun päällä, nyt on vasat säännöllisin välimatkoin. Lattialankkujen alapuoli ei siis ole tasainen. Välikatossakin on yhä reikä piipun vieressä. Kalusteita on kummasti tänne siirtynyt, vaikka ne vaikeuttavat remonttia.

Päivän saldo oli oikosulun saanut imuri, palanut sulake ja vasara, jonka pudotin päin naamaani ja sain loven ylähuulen päälle. Tuntuuko sinustakin joskus siltä, ettei ehkä olisi kannattanut nousta aamulla sängystä?

Palataan sitten laastari ylähuulessa takaisin pihamaalle. Kaadetun kuusen kuorittu runko tulee pysymään tuossa aika pitkään, kunnes on varoja kengittää navetta. Ei tuo onneksi mikään ruma ole. 

Ylärinteessä on hedelmätarha ja sen yläreunaan istutetut jasmikkeet näyttävät kukkiessaan upeilta ja lähempänä myös levittävät tuoksuaan. Ikkunankarmia sillä pahamaineisella vasaralla paukutellessani talon takana totesin, että tuuli toi ihanan jasmikkeiden tuoksun nenään.

Tuossa tontin yläreunassa kasvaa kolme Tähtisilmää eli loistojasmiketta sekä yksi kameliajasmike. 

Hapankirsikka 'Arttula', joka oli keväällä lähes kumossa, kun sen juuret oli syöty, sinnittelee nipin napin hengissä. Sen näkee siitä, että siihen on puhjennut muutamia lehtiä, tosin hyvin vähän. Kukkanuput kuivuivat onneksi. Toivottavasti vähät lehdet ja pieni juuristo onnistuvat toimimaan yhteistyössä ja pitämään puun elossa. 

On ihmeparantumisia ennenkin koettu, mutta iso kysymys on se, paljonko juuria on jäljellä. Ei varmaan kovin paljon, kun puu oli lähes kumollaan, eikä lehtiäkään tosiaan ole kuin hyvin vähän.

Tässä rinteessä oli toinenkin 'Arttula', mutta se oli kuivassa kohdassa ja viime vuonna viimein heitti henkensä lopullisesti. Monta vuotta se oli jaksanut tuottaa vain muutaman lehden ihan tyveltään.

Jos ei kirsikkasato päätä huimaa, niin perhossadosta on tulossa hyvä! Rinnettä niittäessäni havaitsin muutaman nokkospehkon aivan mustanaan perhosentoukkia, jotka piti jättää rauhaan. En muista, että olisin niitä ihan näin paljon ennen nähnyt. 

Moni luulee, että nokkonen on ainoastaan nokkosperhosen ravintokasvi, mutta se on väärä luulo, sillä nokkosella elää monia eri perhosentoukkia. Nämä kaikki täysmustat ovat neitoperhosen toukkia. Näin ollen nokkonen on yksi pihan tärkeimpiä kasveja, hyönteiselämän lisäksi se on mainio ravintokasvi ja hyvä lannoiteaine muille kasveille.

Kun puita menee, niin uusia tulee. En kylläkään ole ihan varma, mihin, mutta näitä ei onneksi tarvitsekaan ihan pian istuttaa. Vasemmalla ei ole puuntaimia, vaan ketoruusuruohoa, viimeinkin taidan olla onnistumassa sen kanssa, kun taimet eivät ole aiemmin suostuneet pihallani elämään. Viime vuonna ostettu taimi menestyy nyt hyvin, samoin nämä Pohjois-Karjalasta ystävän pihalta kerätyt siemenet itivät keväällä mainiosti.

Sain syksyllä dendrologiystävältä lakkipuun ja koreansembran siemeniä. Vintin rappusilla vietetyn kylmäkäsittelyn jälkeen ne alkoivat kevätkesällä itää. Lakkipuun taimet ovat edessä, koreansembrat takana. Sen siementaimet nousivat mullasta varsinaisina monstereina; noin kookkaita ituja ja sirkkalehtiä en ole eläessäni nähnyt.

Puita menee, puita tulee. Pienenä piiskana 15 vuotta sitten istuttamani japaninlehtikuusi on jo puu, oikealla. 

Saniaistarha on tuolla Ransun takana. Tässä kivipengermän alapuolella on kostea alue. Tämä kuva on otettu silloin, kun viimeksi satoi kunnolla eli reilu kaksi viikkoa sitten.

Kuinka vehreää tuolloin olikaan, vaikka silloinkin oli jo kuivaa! Edessä on preerian reunan raunioyrtit ja raparperi, vasemmalla laho sauna pihan kosteimmassa kohdassa ja oikealla näkyy kaadetun kuusen jättämä vielä paljas kohta.

Nyt on vähän ruskeamman näköistä.

Mustikin on siirtynyt varjopaikkoihin.

Ransu on tyystin parkkeerannut varjopuolen betonirappusille.

Saunan nurkalla kosteassa, mutta ei aivan ojan pohjalla kuitenkaan, kukoistaa siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'. Tilasin tämän ja muutaman muun kurjenmiekan Englannista Aulden Farmilta vuonna 2008 eli tämä on kasvanut tässä 14 vuotta. 

Ah niitä aikoja, kun taimia pystyi tilaamaan Britanniasta!

Ihastelin sävyjä, kun siperiankurjenmiekan, lehtoakileijan ja lehtosinilatvan siniset kukat korostuivat kirjavalehtisen 'Variegata' -keltakurjenmiekan vierellä. Täältä suunnasta sävyihin mätsää myös keltalehtinen humala.

Siperiankurjenmiekan kukkia alkoi tulla lisää. Ja lisää. Hiidenkiven puutarhan Minnalle toteaisin, että joskus voi kestää 14 vuotta ennen kuin kurjenmiekka on oikein voimissaan. Mutta toki tämä on kukkinut aiemminkin.

Oikealla on lehtosinilatvaa.

Lehtosinilatvojen keskeltä löytyy niin ikään kukoistava kuningassaniainen. Se on viimein kasvanut niin suureksi, että on alkanut kasvattaa myös lehtiä korkeampia itiöpesäkevarsia! Ihanaa, sillä tämä saniainen suostui viihtymään vasta kolmannella yrittämällä. 

Pahoittelen, jos toistan itseäni näissä aiheissa, kuinka monennella yrittämällä joku onnistui jne., mutta minulle on tärkeää kertoa myös vaikeudet ja epäonnistumiset, ettei anna vaikutelmaa, että kaikki vain onnistuu suit sait. Sinnikkyydellä on iso osa puutarhuroinnissa.

Tämä on todella upea, parimetrinen saniainen, todellinen kuningas. Myös toinen, punertavaversoinen versio on edelleen hengissä ja suureksi ilokseni myös tämän sukulainen kanelisaniainen on alkanut punnertaa maasta.

Saunan nurkalla kasvaa myös valkoinen lehtosinilatva – ihanaa, kun näitä valkoisia putkahtelee sinne tänne. Kontrasti pengermän alapuolisen vihreän rehevyyden ja päällä olevan kuivan maan välillä on aika metka. Tässä saunan kohdalla maa ei kuivu ollenkaan, vaikka olisi millainen kesä.

Nyt kirjavalehtinen keltakurjenmiekkakin on avannut kukkansa todellisessa Slava Ukraini! -hengessä, ja se on hienoa. 

Emme unohda ♥

Hapankirsikka Prunus cerasus

Humala, keltalehtinen Humulus lupulus 'Aureus'

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer platanum

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Kanelisaniainen Osmunda cinnamomea

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koreansembra Pinus koraiensis

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Lakkipuu Cladrastis kentukea

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Sorahiirenporras Athyrium filix-femina

Tiarella Tiarella

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Venevajan ovesta kasvimaalle

 Toteutin reilu viikko sitten kauan mielessä pyörineen projektin.

Sellä se on. Uusi ovi, josta pääsee... no, katsotaan kohta, minne. Kun tein portin ja oven, olivat tarhaidänunikot kukassa mutapuutarhan reunalla. Nyt ne ovat lopettaneet ja tilalla kukkii valkokukkainen etelänkurjenmiekka.

Rohanista astutaan pari askelmaa ylös kasvimaalle. Siinä oli alun perin oja ja pieni korkeusero, joka kasvoi, kun tasoitin ylempää kasvimaan aluetta kaikenlaisella maalla, jota piti johonkin sijoittaa. Siihen sitten pyöritin kiviä pengermäksi ja tein portaat. Portaan ylle on ollut suunnitelmissa vanha ovi jo pitkään. Tästä suunnasta ovesta mennään Rohanista kasvimaalle.

Kasvimaalta katsottuna mennään alas Rohaniin. Pengermän ylle ajattelemani marjakuusiaita ei toteutunut, sillä peura söi taimet. Harmi, sillä ovi olisi silloin ollut luontevammin osa marjakuusiseinää. Marjakuusiaitaa vasten olin ajatellut istuttaa iltaruskossa hehkuvia ruskeita, keltaisia ja oransseja kukkia ripauksella sinistä, mutta kun niiden taustaksi ajattelemaani pensasaitaa ei tullut, syntyi ruskopenkki pihan länsipäähän.

Oveksi valikoitui venevajani entinen ovi, joka on odotellutkin tätä projektia jo yli kymmenen vuotta. Venevaja paalutettiin, korjattiin ja laudoitettiin silloin, samalla siihen rakennettiin uusi ovi. 

Taitava tekijä osasi tehdä uuteenkin venevajan oveen tuollaisen samanlaisen molemmilta puolilta avattavan salvan. Venevajaan kun tullaan joko rannalta tai veneestä käsin ja molemmista suunnista täytyy saada ovi auki.

Tässä puutarhakäytössä ajattelin kyllä pitää ovea koko ajan auki, muuten se näyttää entistä orvommalta seistessään kiinni yksinään.

Ovelle tarvittiin karmit, onneksi sain tolpanjalat maahan sopiviin kohtiin, sillä tämä(kin) on kivinen kohta. Aukosta tuli kyllä ovea leveämpi, muuten se olisi ollut oudon ja epämukavan kapea.

Kakkosnelonen ja yläpuu löytyivät navetasta ja vintiltä. Saranat ovat eri paria, sillä yksi oli ovessa kiinni; toisesta tuli erilainen, kun vintin varastossa on mitä on.

Marjakuusiaidan tilalle olen jo ehtinyt istuttaa kaikenlaista, niinpä se ei tule toteutumaan, vaikka tonttia ympäröivä aita pitääkin nykyisin peurat pääosin poissa pihastani. Oven viereen istutettu portlandruusu 'Duchesse de Rohan' on kasvanut kookkaaksi puskaksi ja nyt se on aivan täynnä nuppuja, kun peurat eivät enää sitä latvo. 

Ruususta risuaitaan päin kasvaa punahelmipihlaja, joka on kasvanut huonosti varmaan monesta syystä. Ensin peura latvoi sitä, sitten viime vuonna sen pari pisintä versoa kuoli, ehkä vesimyyrä oli syönyt juuria. Nyt sieltä taas nousee uutta versoa, ehkä jonakin vuonna siitä kasvaa pieni puu. Kuvassa sitä ei edes näe.

Sitä odotellessa ihastellaan sen vieressä kasvavaa koristeraparperia, joka viimein kukkii. Olin alun perin istuttanut sen metsäpuutarhapenkkiin, sillä kaipasin sinne sen kookkaita lehtiä, mutta ei se oikein siellä kasvanut, kukkimisesta puhumattakaan. Pari vuotta sitten siirsin sen ja nyt tuli ensimmäinen kukinta, lehdetkin ovat ihan eri luokkaa kuin aiemmin.

Oven molemmin puolin on jo istutettu köynnökset, tietysti epäjärkevästi niin päin, että kasvit ensin, portti sitten, mutta onnistui se näinkin. Ihanaakin ihanampi köynnösruusu Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin' kasvaa toivottavasti niin, että saan pian kiinitellä sitä tolppaan.

Tästä kuvasta sen täydellinen kauneus varmaan välittyy. Onneksi se on talvehtinut tässä hyvin jo kaksi talvea. Pengermän päällä ei pitäisi talvimärkyydestä olla vaivaa, mutta vesimyyrät ovat toinen juttu.

Oven toisella puolella, portlandruusun alla, kasvaa tänä keväänä istutettu kärhö 'Miss Bateman'.

Ovesta vasemmalle on metrin korkuinen punahevoskastanja, tuolla ison perunalaatikon edessä, ja siitä vasemmalle vielä pari puskaa. Joten tähän kyllä pitäisi kasvaa jonkinlaista tilanjakokasvillisuutta, vaikka se ei olekaan niin selkeä kuin marjakuusiaita olisi ollut.

Punahevoskastanjasta vielä pari metriä eteenpäin kasvaa viime syksynä istutettu jasmike 'Starbright', jolla on punaiset nuoret versot. Se lienee risteymä, kun tarkempaa lajitietoa ei löydy. Onpa kaunis! Täydellinen lisä tähän Rohanin ja Rohanin ruusutarhan tumma-vaalea-väritykseen, vaikka sijaitseekin niistä jo aika sivussa.

Rakastan jasmikkeita monesta syystä, ja ne näyttävät myös kasvavan täällä hyvin, kunhan selviävät kuivuudesta ensimmäiset vuotensa. Vesimyyrien pahasti mylläämän heinätarhan yläosassa kasvavat jasmikkeet ovat todella rehevät viitaten ehkä siihen suuntaan, etteivät jasmikkeen juuret mahdollisesti maistu vesimyyrille.

Oven vieressä oli tulossa kukkaan tumma pioni. Hankin tämän pari vuotta sitten edullisena pussijuurakkona Bauhausista, muistaakseni neljä pussia kympillä tai muuta järjettömän halpaa. Lajikkeen piti olla 'Buckeye Belle'.

Sitten ensimmäinen kukka avautui. Äääh.... en ehkä ole nähnyt 'Buckeye Belleä' kuin kuvissa, mutta sen värin pitäisi kaiketi olla enemmän punaruskea, tai kuten nimi Buckeye kertoo: kastanja. Ihan näin kerrottukaan sen ei pitäisi olla.

Voi kökkäre. Tämä on varmasti monen mielestä ihana, mutta minulle tässä yhdistyy kaksi asiaa, joista en pionissa välitä: voimakas kerrannaisuus ja aniliininpunainen väri. Syksyn tullen tuo siirtyy jonnekin tontin reunalle, niissä on kyllä tilaa. Tämä on pikemminkin joku 'Karl Rosenfield'; ja siinäpä lajike, joka ei ole lainkaan mieleeni.

Mitä tästä opimme? Jos haluaa jotakin tiettyä pionia, ei kannata tarttua edullisiin juurakkopusseihin. Tämän lajikenimikin oli pussissa kirjoitettu väärin, mutta se nyt ei ole mitenkään harvinaista. Voi niistä toki oikeaakin lajiketta tulla, niin on käynyt minullekin. 

Tästä Bauhausin satsista on vielä kukkimatta ne kolme muuta, joiden pitäisi olla 'Gay Paree', 'Lady Liberty' (eli 'Lian Tai') ja 'Coral Sunset'. Saa nähdä, mitä niistä paljastuu, kun aikanaan kukkivat. Jos niistäkin tulee tätä samaa, kaivan kasvit maasta ja menen paiskaamaan ne Bauhausin tiskille. 

Ei tuo nyt ihan järkyttävältä näytä tässä Rohanin ruusu-heinätarhan takana ja tavallaan sopii väritykseen, mutta periaate on periaate. En halua katsella näin näkyvällä paraatipaikalla pionia, josta en pidä.

Rumispioni voisi ottaa mallia tästä amerikanpionista, joka kukkii viimeisen kukkansa voimin 'Ebony' -karhunputken vierellä ruusu-heinätarhassa.

Tai ihanasta tumman purppuraisesta 'Cardinal de Richelieu' -ranskanruususta, joka juuri alkoi kukkia.

Ihanan tummaa violettia löytyy myös viime vuonna Särkän perennataimistolta hankitussa 'Kevätkulta' -siniheinässä, joka kukkii jo! Hämmästyin, sillä muut siniheinäni eivät nähdäkseni ole kukassa. Tai Moorhexestä en ole varma, olen taas kadottanut sen (siirtänyt liian monta kertaa ja varmaan kitkenyt, kun en tajunnut, mihin olen sen istuttanut, äh!).

Kerrottu isotähtihyasintti 'Semiplena' kukkii, kun yksinkertaiset ovat lähes lopettaneet.

Yksinkertaisen kukka on toisaalta kauniimpi!

Ihana Austin-ruusu Abraham Darby eli 'Auscot' on hurmaavan värinen, mutta vielä tänäkin vuonna vain kolmikymmensenttinen. Ehkä se ensi vuonna kasvaa... tai sitten, kun saadaan sadetta.

Ruusu-heinätarhassa on aika kivat värit, on tummaa ja vaaleaa sopivassa suhteessa. 'Cardinal de Richelieu' sointuu kivasti tummaan fenkoliin ja sysitummaan karhunputkeen. Ensi talveksi yritän muistaa suojata fenkolin, jotta ei tarvitse joka vuosi ostaa uutta. Siementaimiakaan ei ole näkynyt.

Valkoista tarjoilevat tähtihyasintit ja juuri kukintansa aloittava luppio.

Sammalruusukin alkaa kukkia, vaikka tämä on vuodesta toiseen jotenkin huonokuntoinen. Pari nuppua sentään löytyy, ne ovat niin suloisia karvaisia. Tästä tulee valitettavasti ihan perus-ruusunpunainen, mutta se tälle anteeksi annettakoon.

Ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' on myös aloittanut kukinnan. Seassa näkyy tähkähelmikkää. Tämän ruusun korkeus ja joka suuntaan kaatuilevat varret ovat yllättäneet minut, mutta onneksi sillä on tilaa ja se saa jonkin verran tukea viereisistä ruusuista. Kukka on tavattoman hurmaava, joten kasvakoon miten lystää, kunhan kukkii.

Tässä näkymää kasvimaan suunnalta. Korkeuseron takia ruusu-heinätarhasta ei näy oikeastaan mitään, se avautuu vasta alas mentäessä.

Viimevuotiset, tai oikeasti kolme vuotta sitten kylvetyt, sareptansinapit ovat loistavia kylväytyessään itse. Nyt ne jo kukkivat keltaisina – en muista kerätä satoa, kun ruokaa ei tule laitettua. Tuleepahan taas uusia taimia! 

Noiden kukissakin on loistava sinappimainen aromi, oikeastaan niitä on kiva syödä ohi kulkiessaan. Jos on puhtaat sormet, mitä toki harvoin on.

Oli muuten kiehtovaa lukea G. J. Ramstedtin kirja Seitsemän retkeä itään, kun hän kuvaili oleiluaan Sareptan lähellä Volgan varrella ja sinappitehtaita siellä – venäläinen sinappi valmistetaan sareptansinapista. Moni puutarhani kasvi sai kirjasta ikään kuin juuret, etenkin nämä, joiden seutu oli aiemmin minulle tuntematonta. Minulla oli maantieteen ja historian tiedoissa ammottava aukko Mustanmeren ja Mongolian välimaastossa, ja se maasto on valtava.

Näkymää kauempaa kasvimaalta, kasvimaan ruusutarha on kuvassa edessä. Siinä on juuri aloittanut kukinnan 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu. Mutta se alue täytyy esitellä erikseen, tämä on muutenkin taas maratooni.

Kasvimaan matala laatikko on pahasti kärsinyt kuivuudesta, sillä sen multatila on muita matalampi (jatkuu vain hirsivarvista alas kiveyksen verran), lisäksi se on niin tuore, ettei siinä vielä ole itsekseen kylväytyviä kasveja, kuten muiden penkkien unikot, sareptansinapit, kamomillat sun muut. Viime vuonna siinä taisi olla vain perunaa. Ainoastaan muutama taimi siinä sinnittelee, kun välillä olen ollut viikonkin poissa kastelemasta.

Taimmaisessa, isoimmassa laatikossa on perunarehotus. Laatikko on syvä ja täytin sitä kompostimullalla tänä keväänä, samoin kuin pussimultakerroksella päälle. Siinä pysyy kosteus ja ravinteita riittää.

Nyt toivon sateita sekä meille että teille, jos teilläkin on rutikuivaa!

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Fenkoli Foeniculum vulgare

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Jasmike Philadelphus

Karhunputki Angelica

Koristeraparperi Rheum palmatum

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Sareptansinappi Brassica juncea

Siniheinä Molinia caerulea

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata