Korkeaa ja komeaa

Napsin kuvia aamulla: rohtosormustinkukka aamukasteessa. Kaste on kova, meillä on viileät yöt, viime yönäkin vain 14,5 astetta, vaikka säätiedotuksessa puhutaan trooppisista öistä.

Pidän nyt erityisesti tästä kohdasta; siksi, että siinä on uutuuden viehätystä ja myös noiden itsekseen tulleiden korkeiden hujoppien takia. Rohtosormustinkukka, ukontulikukka ja laidunkarstaohdake – eihän tämä kohta näyttäisi miltään ilman noita ylläreitä.

Seassa yrittävät sinnitellä viime vuonna istutettu punalatva ja tämä 'Summer Skies' -ritarinkukka, mutta ehkäpä ne ensi vuonna saavat paremmin elintilaa.

Korkeat varret tarjoavat lisäksi tukea siemenestä kasvatetuille ruusunätkelmille. Ajattelin niiden tukeutuvan kivimuurin takana olevaan risuaitaan, mutta se on liian kaukana – täytyy rakentaa säleikköä muurin tälle puolelle. Luin juuri Nettimartan ihanista köynnöstukiratkaisuista, siinäpä mahtavia ideoita!

Ukontulikukka ♥ Näitä alkaa putkahdella maasta itsekseen, kun vähän kuopsuttaa. Taustalla rikkaporkkanaa.

Tein penkkiin vähän lisäistutuksia, sillä se laajeni keväällä. Unohdin ottaa kuvan kahdesta kuminakylvöksestä, mutta tässä jälkikäteen otettu kuva: siemenet kahdelta eri myyjältä, kylvetty tismalleen samaan aikaan, samaan multaan ja mikä ero itämisessä! Vasemmanpuoleinen purkki, nyt jo maahan istutettu, oli täynnä kuminaa laidasta laitaan. Oikeanpuoleisessa iti vain muutama. Siemenmyyjillä on eroja.
Olisin voinut käyttää tätä kuvaa huijaukseen esim. kasvualustojen kokeilussa tai kuun vaiheen mukaan kylvössä, mutta totuus on, että kaikki muu on tasan samaa paitsi siementen myyjä.

Alempana paahdepenkissä kukkivat sikurit täyttä häkää. Niiden taustalla on keto keltamataroineen – mikä hunajainen tuoksu, saisipa sen liitettyä kuvaan.
Sikurit täytyy kuvata aamulla, sillä kukat menevät suppuun jo iltapäivällä.

Haarapääskyt pesivät räystään alla aivan katonharjalla, taitaa olla jo kolmas poikue, jos olen pysynyt laskuissa. Vanhemmat tekevät hurjia syöksyjä kohti, jos pesän lähelle menee, vaikka eihän sen lähelle edes pääse, kun se on kahdeksan metrin korkeudessa!

Pojat pelastautuivat syöksyiltä lautakasaan, tosin Musti melko paljon järkevämmin suojaverkon lomaan. Mutta Ransu onkin tuollainen hönö.

Lautakasan vieressä on oranssi penkki, jonka ruskosormustinkukkaa ihailen vähintään kymmenen kertaa päivässä. Siinä on kahdeksan kukkavartta! Ehkä kannatti odotella lehtiruusukkeen ja juuriston kasvamista kolme vuotta.

Tässä vielä tämän aamun auringossa. Kukan lajinimi ferruginea onkin täydellinen: se tarkoittaa ruosteenväristä. Ooh ja aah. Tämä on livenä vielä kauniimpi kuin missään kuvassa.

Mennään sitten vielä Rohanin suuntaan. Katajanaluspenkin rikkaporkkanabileet eilisillan hämyssä. Ransu demonstroi lämpäreen kokoa. Se on huikaiseva, ja rikkakasvimaisuudesta huolimatta jotkut ohikulkijatkin (joilla on hyvä maku) ovat pysähtyneet ihailemaan sitä.
Rikkaporkkana on selvästi opportunisti. Kun katajasta romahti suurin osa, paljastui maata ja avot! Viime kesänä siinä kukki valtoimenaan pioniunikkoa, mutta tänä vuonna sekin on joutunut tyytymään reunapaikkoihin. Viime vuonna porkkanat vasta kasvattelivat lehtiruusukkeitaan.

Sitten Rohanin päätyyn.

Ransu tutkii mamman aikaansaannosta (ruusu-koristeheinäpenkin kaivuuta, reunustusta ja istuttamista sekä lahon saunan seinänvierustan perkuuta nokkosista). Tämä oli eilen illalla, tämän aamun pihakierroksella hän kävi siinä pissalla.

Sama paikka tänä aamuna. Jos kaipaatte viileyttä, tervetuloa tänne saaristoon! Eilenkin oli vain 25 astetta, ja kun tuuli vilpoisasti mereltä, oli se varsin mukavaa kaivuuta ajatellen. Kun asuu saarella, saapuu tuuli mistä suunnasta tahansa viilentävän meren yli.

Tähkähelmikkä aamun valossa.

Päivän kuva rikkaporkkana 'Dara':sta.


Keltamatara – Galium verum
Kumina – Carum carvi
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ritarinkukka – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Roskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sikuri – Cichorium intybus
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Ukontulikukka – Verbascum thapsus

Punaisia onnistumisia

On ihanaa, että ystävän lähettämä tähkätädyke 'Rotfuchs' on viimein löytänyt paikan, jossa se viihtyy. Tämä tuli siirrettyä kolmeen kertaan ennen kuin sopiva paikka löytyi ja nyt se viimein kehittää useita kukkavarsia. Ihana sinnikäs!

Sen vieressä kasvaa väriin mätsäävä 'Pink Octopus' -kello. Tämä on niin kuiva ja paahteinen paikka, että kumpikin pysyy noin 30 cm korkuisena ja varsin maltillisen kokoisena muutenkin.

Vielä kolmas siitä vierestä. Mahtavaa, että Hollandia Purple Crown -sekoituksesta kahteen kertaan tilatut ja kylvetyt harjaneilikat viimein tuottavat näitä makean värisiä kukkia! Minulla menee aina enemmän kuin kaksi vuotta tuottaa näitä kaksivuotisia kukkaan. Siinä meinaa usko loppua ja siemeniä tulee joskus tilattua useaan kertaan.

Tarhaviinikärhö, Purpurea Plena Elegansina ostettu, mutta pikemminkin Avant Garde, alkaa kukkia. Tämä on niin ihana.

Serkkunsa 'Madame Julia Correvon' Rohanin aidalla. Jos lempikärhö pitäisi nimetä, olisivat viinikärhöt vahvoilla. Kukat ovat maltillisen kokoisia, eivät sellaisia ökylautasia kuin monilla loistokärhöillä. Kasvilla on siten ihanan keveä, luonnollinen olemus.

Koukataan kasvimaalle. Uusimmassa kasvilaatikossa on muutama viikko sitten kylvetty sareptansinappi 'Bloody Mary' kasvanut hyvin. Jos ehtisi syödä, niin tästä voisi korjata satoa ennen kuin toukat tai muut öttiäiset popsivat kaiken.

Roomansalaatti 'Ovired' on ehjälehtinen ja ihanan roteva – tätä kylvän toistekin! (Vaikka en ole tainnut ehtiä tätäkään maistaa). Kamomillasaunio tuottaa kukkasatoa koko ajan, jo kolmas kukkasatsi kuivumassa teeksi. Tästä kerään siemenet ja kylvän tästä lähin joka vuosi. Miten olen voinut elää ilman itse kasvatettua kamomillaa.

Sitten takaisin Rohaniin, sillä samettiset viininpunaiset sävyt siellä vetävät puoleensa. David Austin -ruusu William Shakespeare 2000.

Rikkaporkkana on napannut yhden väriminttu 'Kardinalin' kukan. Rikkaporkkanan keskuskukka on saman värinen, huomaatko?

Ihana pieni nuokkulaukka, jonka ostin libanoninlaukkana, kukkii. Tämä on valtavan suloinen.

Sitten kiljahdin innosta, kun saavuin Rohanin toiseen päähän. Tässähän on nyt viimein rikkaporkkana 'Dara' tulossa kukkaan! Voi ilon päivää. Noista punaisista terälehdistä ei voi erehtyä. Vihdoinkin! Kahteen kertaan kylvetty, ja juuri eilen kylvin kolmannen satsin. Tämä lienee siitä kaikkein ensimmäisestä Dara-kylvöksestä vuodelta 2016, sillä niitä taimia istutin tähän kohtaan. Nyt tummakurjenpolvet ovat jo ehtineet valloittaa alueen, mutta onneksi tämä yksi sinnitteli niiden läpi. Jihuuuuuu!

Seuraavaa onnenaihetta ei tarvinnut kauaa hakea. Keväällä istutettu uusi David Austin -ruusu William Morris on avannut ensimmäisen kukkansa. Tämä on vielä matala, mutta pitkävartisena sen on tarkoitus kasvaa portinpylvääseen oranssinsävyisen ruskopenkin taustalla. Portin toisessa pylväässä kasvaa jo tähän kauniisti sointuva kuusama.
Puutarhurin elämä on yhtä onnenaihetta, sen vaan sanon. Tai se riippuu toki siitä, näkeekö lasin puolitäytenä vai -tyhjänä, kuten kaikessa. Minun lasini on täynnä ruusuntuoksuista samettista punaviiniä ;-)


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Kamomillasaunio – Matricaria chamomilla
Kello – Campanula
Nuokkulaukka – Allium cernuum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Roomansalaatti – Lactuca sativa, romaine-, romana- yms. lajikkeet ja ryhmät
Sareptansinappi – Brassica juncea
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkätädyke – Veronica spicata
Väriminttu – Monarda

Rikkaporkkanabileet

Rikkaporkkanat kukkivat kaikkialla siellä, minne muutama vuosi sitten istutin siemenistä kasvattamiani taimia. Nimi on alentava, ikään kuin kyse olisi rikkakasvista. Minusta tämä on mitä kaunein koristekasvi, kukkapenkkien täytekasvi ja leikkokukkakin. Tässä katajanaluspenkissä se on kirjaimellisesti täytekasvi – täyttää koko penkin. Kyllä tuolla muutakin pitäisi kasvaa... henno sitten kitkeä näitä.
Kurkkaus paljasti, että muut kasvit löytyvät sieltä kyllä. Kaksivuotisen rikkaporkkanan kanssa en stressaa siementaimista; kyllä ne vähenevät, kun muu kasvusto ottaa alaa.
Katajan runkoa pitkin kiipeilee ihana tarhalyhtykärhö Princess Kate; olen tyytyväinen, että se on reippaassa kasvussa ja tajunnut itse, että siinä on sille täydellinen köynnöstuki. Kataja on edelleen melko rujo, kun toissa talvena siitä ratkesi iso vino päärunko niin, että kaksi kolmasosaa katajasta hävisi.

Rikkaporkkanaviidakko on kauneimmillaan iltavalossa. Tai kai aamuvalossakin, jos olisin silloin hereillä.

Se on myös täydellinen kaveri toiselle rakastamalleni luonnonkukalle: villille palsternakalle.

Rohanin päädyssä ne tuottavat täydellistä niittytunnelmaa, ja palsternakat myös vastaväriä viininpunaiselle. Siellä kukkii pallerolaukkoja ja marjapuuronpunainen lilja, Peter Joyn lilja (hänen tuottamansa risteymä).

Rikkaporkkana, palsternakka, Austin-ruusu William Shakespeare 2000, väriminttu 'Kardinal' ja tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.

Rohanin keskivaiheilla rikkaporkkana pitää seuraa tähkähelmikälle, etelänruusuruohoille ja tummalehtiselle japaninkirsikalle.

Muotopuutarhassa ystävän siemenestä kasvattama harjasärmäputki kasvaa Hernepensaskujanteelta saadun viiniruudan vierellä. Mahtavia nämä kukat jo omillakin ansioillaan ja siksikin, että niistä tulevat ystävät ja kanssabloggaajat mieleen!
Kasvatin itse muutama vuosi sitten harjasärmäputken serkkua, Selinum tenuifoliumia, mutta valitettavasti viime kesä oli niille liikaa. Kahdesta pienestä taimesta enää toinen sinnitteli elossa loppukesällä ja sitäkään ei enää tänä keväänä näkynyt. Täytyy kokeilla uudestaan...

Tontin länsireunalle siivilöityy ilta-aurinko ihanasti. Sielläkin on jo runsaasti rikkaporkkanaa. Etualalla on hulluihin mittoihin yltänyt rohtosormustinkukka, itsekseen kylväytynyt siementaimi.
Eilen, kun leikkasin nurmen, oli kiinnostavaa katsoa, mitkä paikat ovat kosteita ja mitkä kuivia. Tähän kohtaan valuu selvästi ylhäältä kalliolta vesi, sillä keväisin tässä on suorastaan litimärkää ja nytkin ihan tuoreen oloista. Täällä onneksi satoi kokonaisen päivän viikko sitten – taivaan lahja, heinäkuussa! Viitisen metrin päässä nurmi on puolestaan lähes kulottunut.

Valittelin jokin aika sitten Austin-ruusu Lichfield Angelin rentovartisuutta. Laidunkarstaohdake (itse kylväytynyt sekin) on tarjonnut tukevan vartensa ruusulle, ihan omin neuvoin ne toisensa löysivät.

Ylempänä vuokko-esikkopuutarhassa rehottaa luonnonkasvusto ahdekaunokkia, keltamataraa ja ojakärsämöä. Niitä ei ihan hirveästi henno kitkeä, mutta meinaan istuttaa tuohon sekaan yhden uuden ruusun kuitenkin.

Loppuun päivän uutinen: ruskosormustinkukka, kasvatettu siemenestä kolme vuotta sitten, availee ensimmäisiä kukkiaan! Olen paaponut ja tarkkaillut näiden lehtiruusukkeita ja viimein odotus palkitaan.
Tämä on juuri sopivaa hommaa hämäläishenkiselle slow-ihmiselle, sen vaan sanon. Niiiiin palkitsevaa. Ja onneksi olen kotona, kun tämä H-hetki on käsillä.
Kukissa on täydellistäkin täydellisempi ruosteenväri oranssiin penkkiin. Jonka voisin nimetä uudelleen kauniimmin ruskopenkiksi: kultaa ja oranssia vasten iltaruskon auringonsäteitä, sehän se ajatus oli.


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harjasärmäputki – Selinum carvifolia
Keltamatara – Galium verum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Viiniruuta – Ruta graveolens
Väriminttu – Monarda

Länsirannikon helmiä ja takaisin kotiin

Rauman reissulta palasin Uuteenkaupunkiin ja kun sieltä lähdin taas kohti pohjoista, oli minulla hitunen ylimääräistä aikaa. Käytin sen tutustumalla Pyhärannasta pohjoiseen vievään tiehen, joka kiinnosti jo lauantaina, mutta en silloin ehtinyt sinne.
Tieltä oli viitta vasemmalle, jossa luki "Santtion kylätie", eikä siinä enempää tarvittu. Kurvasin sinne ja onneksi niin tein, sillä sydän jäi Santtioon. Mikä ihana kylä!

Meri.
Kirjoitin Santtiosta pikku jutun Oma PIHA -lehden blogiin, se löytyy täältä.

Näin paljon kaunista varsinaissuomalaista ja satakuntalaista maisemaa. Uudenkaupungin ja Porin välillä ei taida olla kovin montaa varsinaisesti kuuluisaa matkakohdetta, silti seutu on maisemiensa ja rakennusperintönsä takia kuin helminauha – pieniä helmiä perä perään.

Tällä kertaa ehätin myös Mäntyluotoon ja Mäntykalloon.

Meri.
Loistonhoitajan taloon majakan kupeeseen voisin muuttaa heti. Sitä restauroidaan parhaillaan.

Reposaareenkin ehätin, mutta sitten alkoi olla jo vähän kiire Pomarkkuun ja illaksi Luhalahteen.

Eilen palasimme kotiin. Onneksi kotonakin on meri, vaikka se ei ihan kotipihalle näykään. Mutta muuten menisin lakkoon.
Rikkaporkkanat kukkivat joka puolella ja ruusut ovat vielä hyvin kukassa. En ole edes ehtinyt missata sammalruusun kukintaa. Kuvassa kukkii punainen L. D. Braithwaite, David Austin -ruusuja.

Ruskosormustinkukka ei ole avannut ensimmäistäkään nuppua, mutta nyt siihen ei enää kauaa mene. Laitoin sen reissun ajaksi verkkoon, sillä olisin kokenut hermoromahduksen, jos se olisi käyty syömässä.
Sormustinkukkiin ei yleensä kajota, mutta kun tässä tapauksessa olisi riittänyt, että joku utelias olisi saanut päähänsä maistaa, sillä näitä on vasta tämä yksi tulossa kukkaan. Ystävien pihalla syötiin kerran rohtosormustinkukan varsi (toivottavasti se tyyppi sai sydänkohtauksen). Kuvassa näkyy myös Ransu.

Kaikkia tiikerililjojakaan ei ole syöty, nuppuja näkyy! Kanadanlilja kukkii, tosin ei lainkaan niissä mitoissa kuin Vakka-Taimessa eikä niin runsaanakaan. Olisikohan se happamamman maan kasvi. Tähän kohtaan valuu kalliolta ylärinteestä vesi, ja saaren kalliossa on kalkkikiveä.

Tyytyväisiltä pojilta terveisiä kaikille!


Kanadanlilja – Lilium canadense
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Tiikerililja – Lilium lancifolium

Elämää paratiisisaarella ja retki Rauman suuntaan

Olen päässyt viettämään aikaa ystäväni sukuhuvilalla Uudenkaupungin kauniissa saaristossa.

Ohjelmassa on niin virkistäytymistä kuin työntekoakin, onneksi ystäväkin on yrittäjä, niinpä töiden mukaan ottaminen ei ole pyhäinhäväistys, vaan täysin normaalia. Kummallakin meistä on hieman työsumaa tällä hetkellä. Naputtelemme yhdessä koneitamme täällä vanhan tuvan pöydän ääressä ja välillä käymme ulkona, saunomme rantasaunassa ja uimme.

Tai sitten tarkkailemme käenpiikojen poikasten ruokintaa rantalepikössä.

Olen päässyt myös tutustumaan tarkemmin tähän saaristoon töiden merkeissä (minulla on todella kiva työ!). Eilen aamulla työnsin soutuveneen vesille jo aamuvarhaisella, sillä ohjelmassa oli tärkeä retkipäivä.

Suvikummun Marja oli järkännyt pienen ryhmäretken Vakka-Taimeen. Pääsimme viimeinkin ruusutarhaan asti ja se olikin näkemisen arvoinen! Toki osa ruusuista oli jo kukkinut, kuten pimpinellaruusut; mutta tarhakurtut, centifoliat, neidot, kartanot, sammalet, damaskot ja portlandit olivat upeasti kukassa. Monelle meistä taisi tulla pakkosaada-kohtauksia, minulle ainakin. 

Ostoslistallani oli jo valmiiksi neidonruusu 'Mme Legras de St Germain' ja ranskanruusu 'Violacea', mutta jälkimmäisen taimia ei ollut, niinpä otin heräteostona muhkean 'Charles de Mills' -ranskanruusun sen sijaan. Laittaisin tähän kuvat niistä kukassa, mutta kuvieni muistiinpanot ovat autossa ja auto soutuvenematkan takana...

Meille näytettiin Vakka-Taimen istutusalueita Vesa Muurisen asiantuntevan opastuksen johdolla. Vakka-Taimessa voi tuntea olevansa lähes lauhkean vyöhykkeen sademetsässä. 

Puut kohoavat korkeuksiin, eivätkä ne ole mitään tavallisia lajeja. Köynnökset kiipeävät puiden runkoja pitkin taivaaseen ja puiden alla on mitä merkillisintä kasvillisuutta.

Kanadanliljat ovat tänä kesänä korkeampia kuin konsanaan.

Lopuksi saimme vielä tutustua Marjan omaan puutarhaan. Puutarhapantteri Onni pysyi jälleen piilossa, mutta Ruusa hoiti totutusti pihaesittelyä.

Joku saattaisi ehkä jopa sanoa, että Ruusassa on hitunen linssiluteen luonnetta.

Ruusa löysi asiantuntevaa rapsuttelua Cherin käsissä. Laatuaikaa nurmikolla.

Suurkiitos ystävälle, jonka luona olen saanut viettää saariaikaa, Marjalle ihanasta retkestä, Vesa Muuriselle mahtavasta elämyksestä Vakka-Taimen viidakossa ja ihanille bloggaajakollegoille hyvästä seurasta! Toivottavasti näemme pian taas.

Vakka-Taimeen pääsee itsekin tutustumaan, taimisto on avoinna kasvukaudella maanantaista lauantaihin, sivusto on täällä: KLIK.