Illat ponien kanssa rannalla

Kun viime syksynä olin vapaaehtoistyössä Stronsaylla, tutustuin Marioniin, joka kysyi, haluaisinko tulla keväällä istuttamaan puita. No totta Mooses halusin. Niinpä kulkuni suuntautui taas Stronsayn saarelle, joka on kahden tunnin laivamatkan päässä Kirkwallista. Marionin ja miehensä farmi sijaitsee hienolla paikalla mäellä, sisääntulotie on narsissien reunustama.

Evenings with Ponies on the Beach
Also this time I ended up on Stronsay, perhaps the beachiest of Orkney islands. My friends have a lovely farm in a scenic spot with cattle, sheep, hens and ponies. Every morning and evening we went to count the sheep and then to the shore to see and feed the beach ponies. There was usually a seal or several to watch us from the water.

Kun katsoo sisääntulotietä toiseen suuntaan, näkyy meri sielläkin!

Aurinkoisena päivänä pyykit kuivuvat niin nopeasti, että sillä aikaa kun kävin hakemassa lisää pyykkipoikia sisältä, olivat lakanoiden helmat jo kuivat.
Meri on oikeasti joskus tuon värinen, ihan trooppinen! Väri johtunee murskaantuneista simpukankuorista, joista merenpohjan ja rantojen hiekka koostuu. Se on niin vaaleaa.

Aamuisin ja iltaisin kävimme ruokkimassa ja laskemassa kohta karitsoivat lampaat. Sen jälkeen menimme tervehtimään ja ruokkimaan ponit, jotka laiduntavat rannassa.

Biddie-poni aamuauringossa.

Kävelytimme tai ratsastimme ponit mereen, sillä suolavesi hoitaa kavioita. Alussa yöt olivat niin kylmiä, että poneilla oli loimet päällä, ja päivisinkin oli ilkeä viima. Pipot ja hanskat olivat tarpeen. Mutta sitten tuli ihana tyyni sää ja loimet saivat jäädä pois.

Mukaan rannalle tulee paimenkoirasekoitus Floss, ihastuttava koiratäti. Hän osaa hymyillä kauniisti etenkin, jos on taas kerran käynyt karkureissulla. Tottelee kyllä hyvin, mutta käyttää omiakin aivoja...

Vastapäinen asumaton saari on hylkeiden valtakuntaa, niinpä niitä tulee lähes joka kerta uteliaina lähemmäs tutkimaan rannalla kulkijoita.

Marion ja Gabriella-poni. Vedessä oleva piste on hylje.

Kuva: Marion Miller

Minä Gabriellan selässä hyljettä tarkkailemassa. Tästä ei luontoelämys parane!

Yksi hauska juttu reissun alusta jäi kertomatta. Kun saavuin Kirkwalliin, olin lentänyt Heathrow'n ja Edinburghin kautta. Piti nostaa käteistä, mutta en muistanut – edellisyön unet olivat jääneet kahteen tuntiin kiireiden takia.
Kirkwallin pienellä lentokentällä ei ole pankkiautomaattia. Siinä sitten infotiskillä hikoilin: mitä tehdä, kun kaupunkiin on muutama kilometri eikä brittiläisissä busseissa makseta korteilla tai tekstiviesteillä.
Vieressä oli lähtevien jono turvatarkastukseen (lentokenttä on todellakin hyvin pieni). Kaksi mummelia kuuli hätäni, kaivoi kukkaronsa esiin ja antoivat minulle viisi puntaa bussia varten. Kun tuskailin, että en pysty maksamaan heille takaisin, he sanoivat, että laita se hyväntekeväisyyteen. Ymmärsin vielä huikata, että mihin hyväntekeväisyyteen he haluaisivat. Johonkin syöpäjärjestöön, kuulemma.
Menin bussipysäkille ja tutkin aikataulua. Hämmästyin, kun huomasin, että siinä on 1,5 tunnin tauko, vaikka muuten lentokenttäbussi kulkee puolen tunnin välein. Miten huono tuuri! Sitäkään ei ehtinyt kauaa tuskailla, kun taksikuski käveli luokseni ja sanoi, että koska vuoronsa päättyy, hän ajaa minut kaupunkiin sillä viidellä punnalla.
Vaikka ensin näytti siltä, että joudun kävelemään lentokentältä kaupunkiin, olin lopulta Kirkwallissa ennätysnopeasti. Seuraavana päivänä kävin syöpäjärjestön kirpputorilla laittamassa viisi puntaa rahankeräyslippaaseen.

Joku saattaa muistaa syksyisen jutun Rousayn-laivan paluulipusta, jota en edes tiennyt kadottaneeni. Juttu löytyy täältä: KLIK.

Pääkaupunki Kirkwall

Kirkwall on harvoja paikkoja Orkneyllä, jossa voi nähdä tasapainoisiksi ja kookkaiksi kasvaneita puita. Tuulen takia ne pysyvät muualla pensasmaisina, mutta pikkukaupungin korttelien suojissa niistä tulee oikeita puita.
Katedraalin takana on kiva kuja, jossa pääsee kävelemään puiden alla.

Trees and a Lovely Cathedral
Kirkwall has some well-shaped trees, rare to Orkney where they usually grow into lop-sided large shrubs. I went to the cathedral already in the autumn but never wrote about it, so here comes.

Mukulaleinikki kasvaa joka paikassa, mukaan lukien kivimuurin päällä. Täällä kosteassa ilmastossa tuo onnistuu, meillä mukulaleinikit ehkä näivettyisivät näin kuivalla paikalla – tai jäätyisivät talvella.

Mustavarikset rakentavat pesiään kirkkomaan puihin. Kuvassa on varis nokassaan paksu risu. Melko taidokasta rakentamista näin rouheasta rakennusmateriaalista!

Katderaali on omistettu Magnus Erlendssonille (pyhä Magnus), Orkneyn jaarlille 1100-luvulla. Tuolloin katedraalin rakentaminen aloitettiin, uusia osia lisättiin noin 300 vuoden ajan.

Korkea katedraali näkyy kauas merelle.

Orkneysaaret, samoin kuin Shetlanti, ovat olleet osa Norjaa kauemmin kuin osa Britanniaa. Norjan vaikutus näkyy kaikkialla, norjalaisuus ja viikinkihistoria on iso juttu. Norjan kansallispäivää juhlitaan, samoin esimerkiksi juhannusta, toisin kuin muualla Britanniassa.

Huomioni kiinnittivät lukuisat vanhat hautakivet, tämäkin 1600-luvulta. Niissä on hyvin erilainen estetiikka kuin nykypäivänä. Pääkalloa ja luita näkyy lähes joka kivessä, samoin tiimalasi sekä teksti memento mori, muista kuolevaisuutesi.

Orkneyn lippu on kuin Ahvenanmaan lippu, sininen ja punainen vain toisin päin. Lippuja ei tosin paljoa käytössä näe, johtuneeko tuulesta...

Satamassa on mukava katsella kalastusalusten menoa ja tuloa.

Tälläkin kertaa matkani jatkui Stronsayn saarelle, jonne saavuin sateenkaaren saattelemana. Jatkuu seuraavassa jaksossa!


Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Mustavaris – Corvus frugilegus

Länsirannalla

Kuvien purkaminen kamerasta tietokoneelle on alkanut... Surkeat tablettikuvat ovat historiaa; nyt seuraa oikeita kameralla otettuja kuvia.
Ensimmäisenä päivänä ystävä vei minut katsomaan Orkneyn pääsaaren länsiosaa. En ehtinyt nähdä sitä edellisellä visiitilläni syksyllä. Narsissit tervehtivät idästä tulijaa – kotona oli vielä 10 päivää aiemmin pyryttänyt.

West Mainland Tour
On my first evening I was lucky to be taken around western Mainland Orkney by a friend. Stromness is as pretty as they say. Must get back there to explore it more!
The west coast gets a lovely sunset. What a day to start my trip. Quite aptly I got so see the Brough of Birsay too, where I headed again on the last day.

Stromness sijaitsee suojaisassa lahdessa. Lahden suulta avautuu Scapa Flow, jo muinaisina aikoina tunnettu suojaisa aukko saarten keskellä. Maailmansotien aikaan siinä käytiin kovia taisteluita saksalaisten ja brittiläisten alusten välillä, nykyään laivojen hylyt ovat suosittu sukelluskohde.

Stromness on monen mielestä Orkneyn kaupungeista se kauniimpi, pieni satamakaupunki.

Tänne täytyy tehdä uusi retki, sillä kaupungissa on paljon käsityöpuoteja, gallerioita – ja Cats Protection -organisaation hyväntekeväisyyskauppa!

Retki jatkui länsirannikolle ja sitä ylös. Vastapäätä oleva Hoyn saari on Orkneyn korkein lähes 500-metrisellä kukkulallaan, joka näkyy 50 kilometrin päähän Stronsayn saarelle ystävieni keittiöön asti!
Tämä rantakallio ei ole niin korkea, mutta jotakin mittakaavaa saa merellä lähestyvästä matkustajalaivasta, joka ei ole ihan pieni. Se on vuorolaiva, joka kulkee Skotlannin mantereen ja Stromnessin väliä. Nuo kalliot kohoavat merestä 200 metrin korkeuteen.

Harvinaista todistusaineistoa: olin paikalla! Ystävä otti kuvan.

Iltahetki hiipuu pastelliväreihin.

Äänekkäät meriharakat tepastelevat rannoilla ja laitumilla.

Kääpiöesikot kukkivat joka puolella, tienvierustoilla ja jopa rantajyrkänteillä hieman suojaisemmissa paikoissa. Yritin bongata harvinaista Primula scoticaa, mutta en löytänyt.

Pajut kuuluvat Orkneyn vanhaan kasvistoon ja joitakin pensasmaisia lajeja kuten villapajua on vielä jäljellä muistona muinaisista metsistä.

Aurinko alkaa painua mailleen. Tässä kuvassa on järvi, farmin takana aukeaa meri.

Viimeiseksi ajoimme Birsayn kylään, jonka edustalla on majakkasaari. Sinne pääsee kävellen vain laskuveden aikaan. Aivan reissun lopuksi ennätin vielä palata saarelle, mutta sitä ennen on monta seikkailua raportoitavana...


Kääpiöesikko – Primula vulgaris
Villapaju – Salix lanata 

Kasvihuone ja metsä merinäkymällä

Merinäkymä kasvihuoneesta - aika ylellistä!
Olen istuttanut pienen metsän, mikä tuntuu suurelta ja tärkeältä teolta lähes puuttomilla saarilla. Metsän istuttamiseen saa hieman tukea. Tilan nimen mukaan metsikkö on saanut nimen Forest of Midgarth. Kuulostaa ihan Tolkienin jutuilta.

Greenhouse with a Sea View
I’m envious of my friends for their lovely greenhouse with a sea view!

Rantaelämää

Pohjanmeren hiekkarannat houkuttavat ulkoilmaelämään. Lämpimänä hetkenä tuulensuojaisessa paikassa voisi kuvitella menevänsä rannalle t-paidassa, kun meri kimmeltää. Totuus on kuitenkin hyytävä viima, joskus hieman vähemmän hyytävä. 

Rantaelämä on viileydestä huolimatta (tai juuri siksi) antoisaa. Hylkeiden taianomainen laulu kuuluu rantaa lähestyttäessä. Yhtenä iltana laskin 12 hylkeen päätä meressä vain noin 15 metrin päässä rannasta tarkkailemassa meitä.

Olen täällä ystävien luona viettämässä farmielämää. Ponit laiduntavat rannalla ja käymme viemässä niitä jalkakylpyyn mereen joka ilta, sillä suolavesi tekee kuulemma kavioille hyvää.

Beach Life

Orkney is a great place to live beach life: usually you have the beach to yourself, and there are so many birds and seals to watch - and even the occasional pony! 

Terveisiä taas Pohjanmereltä

Täällä ollaan taas, Orkneyllä! Tässä pääkaupunki Kirkwallin satamaa.

Here Again
Last autumn I fell in love with Orkney so I’m already back. This time planting trees and doing other nice outdoor stuff, including farm work.

Tällä kertaa ennätin käymään pääsaaren toisessa satamakaupungissa Stromnessissa. Viehättävä pieni satama, ja jos joku tietää maailmansodasta kuulun Scapa Flown (kaikki miehet yleensä tuntuvat tietävän), niin se avautuu tuossa satamalahden jälkeen.

Narsissit ovat ihanasti kukassa kaikkialla pitkin tienvarsia.

Tälläkin kertaa majailen Stronsayn saarella. Kuvia on vähän, sillä en saa siirrettyä hyviä kuvia kamerasta tabletille ja tabletilla postaaminenkin on hyvin kankeaa, mutta kirjoittelen enemmän matkasta sitten reissun jälkeen.
Aurinkoisia päiviä täältä tuulisilta saarilta!

Kurjenmiekkakentät

Nyt niitä alkaa olla! Kevätkurjenmiekkoja. Ihanan siniset 'Clairettet' ovat avautuneet urakalla kaikki yhtä aikaa.

Iris Time
Lovely dwarf irises are flowering, what a joy!

'Clairette' on todella säihkyvän sininen, tavallisinta reticulataa vaaleampi, oikein taivaansininen.

Yksi kauneimmista on 'Halkis'. Ulkokehälehtien kärjet on kuin mustepulloon dipattu. Onneksi nämä ovat säilyneet hyvin muotopuutarhan kuivalla ja paahteisella kulmalla. Eivät kuki joka kevät, mutta luulen, että viime kesän toivoton kuivuus oli näille mieleen, nyt näitä kukkii useita.

Lisää vain nousee! Vasemmalla uusi kevätkurjenmiekan nuppu, sinistä jo pilkistää. Keskellä ja oikealla atsurihelmililjoja. Takana on tulppaanin punaisia versoja.
Ihanaa!

Lumikelloja alkaa avautua. Tähtilumikello on korkea, mutta nämä kukat päättivät alkaa avautua lähes maan tasalla. Ehkä kovien yöpakkasten vuoksi?

Sitten menin tutkimaan Rohania. Näsiän nupuissa jo pilkottaa punaista lupaavasti.

Rohanin kauimmaisesta päädystä on viimein lumi sulanut ja myös tummalehtinen valkoapila (lajike 'Dark Debbie') on voimissaan! Ei kai valkoapilan talvenkestävyydessä pitäisi ongelmia olla, mutta minulla ei ollut kokemusta sen lajikkeista, eikä tietoa muidenkaan pihoilta.

Aikaisimpien syklaaminarsissien nuput ovat yhtäkkiä nousseet esiin! Vasemmalla taitaa olla syksyllä siirretyn keisarinpikarililjan sivusipulin nuori verso.

Pieni sahrami on avautunut ilostuttamaan päiväämme.


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Näsiä – Daphne mezereum
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Valkoapila – Trifolium repens