Intohimoja ja messulippuarvonnan voittajat

Ihan ensin julkistan arvonnan voittajat, jotta jännityksestä päästään ja rumpujen päristäjä ei saa kramppia nakuttaessaan rumpuja postauksen loppuun asti...
Lippuparin Turun puutarhamessuille voittivat Hanna ja Leijona, Krissa, Minna, Undine ja Petäjämäki. Hanna ja Leijonaan sekä Minnaan sain yhteyttä, mutta Krissa, Undine ja Petäjämäki, lähetättekö postiosoitteenne minulle osoitteeseen saila(at)elsanlempituoli(piste)fi niin saan lippunne postitettua!

Sitten intohimoihin. Minulla on kauhea Skotlanti-kuume, jonka ruokkimiseen ostin länsiylämaanterrierin sekä Sea Room -kirjan, joka kertoo miehestä, jonka isä osti saariryhmän, tosi tarina! Ystävä antoi lahjaksi toisen tosi tarinan, Katharine Stewartin A Croft in the Hills. Kate Mortonin uusin, The Lake House, on ilmestynyt pokkarina, se tosin sijoittuu Cornwalliin... lunttasin takakannesta sen verran, varovasti, sillä en mieluiten halua tietää kirjasta yhtään mitään ennen kuin alan lukea sitä.

Scot fever
I have a terrible Scotland sickness. I even had to by my own Westie. Oh dear. Reading books such as Sea Room and A Croft in the Hills does nothing to alleviate the illness, the temperature only rises!
Or then it is just the spring that makes the blood flow and inter-cellular energies rise into a real Hebridean storm.

Englantilainen aamiainen. Tässä riisuttu versio, yleensä valitsen vain pari–kolme ainesosaa. Koko tilpehööri paistettuine herkkusienineen ja makkaroineen olisi toki ylellistä, ehkäpä tässä joku päivä... sen syötyään meinaan jaksaa käännellä kiven jos toisenkin. Kunhan ei ole liian täynnä!

Blinit. Näitä on tehtävä joka talvi. Onneksi tuli ystävä kylään, niin tuli tehtyä.

Ananakset! Kävin Prismassa ostamassa ruokaa ja kävelin kassalle ananas-istuintyynyn kanssa. Indiskassa en voinut vastustaa ananasnuppeja, vaikka en edes tiedä, mihin ne laittaisin.

Ananastyynyllä on toki herkullista istua kevätauringon paahteessa...
Tauko: teetä ja porkkanakakkua. Tulipa tästä ruoka-aiheinen postaus. Minulla on kyllä hieman nälkä.

Lumikellot! Tähtilumikellot ovat kääntäneet kukkanuppunsa jo oikein päin, mutta nuppujen avautumista joutunemme odottelemaan.

Kerrotut puistolumikellot ovat tulleet tänään esiin. Olen tyhmästi istuttanut nämä paikkaan, josta lumi sulaa pihaltani viimeisenä. Mutta siinä ne nyt ovat! Housun polvet kastuivat, kun konttasin aamulla näitä kuvaamassa. Jossain eteisen kaapissa on vahakankaan palanen tällaisia tilanteita varten, mutta eihän sitä ehtinyt hakea... eikö ole hassua, ihan kuin kukat juoksisivat karkuun sillä välin!

Pääsiäinen! Se tulee, oletko valmis?
Ai niin! Minä en muuten ole. Pääsiäiskortit on lähettämättä. Postin mukaan ne ehtivät perille, jos ne lähettää viimeistään 22.3. Sehän on jo muutaman päivän päästä.

Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Tunnelmia sisällä ja ulkona

Ystävien tammikuussa tuoma tarhakääpiöesikko on yhä hengissä! Olin pitkään poissa, mikä on hyväkin tavallaan, sillä silloin talo on viileä... mutta esikko vaatii paljon kastelua. Laitoin tämän ja kaksi huone-esikkoa pesuvatiin, johon laitoin vettä niin paljon kuin uskalsin. Vaihtoehdot olivat mahdollinen hukkumiskuolema tai kuivuminen. Kumpaakaan ei tapahtunut, vaan esikot tervehtivät minua iloisina olohuoneen lattialta, jonne olin ne asettanut pois mahdollisesta paahteesta (siitä ei tämän vuoden helmikuussa tosin ollut pelkoa).
Tämä esikko alkoi selvästi voida pahoin, kun huonelämpö nousi saavuttuani kotiin, niinpä asetin sen ulos.

Indoors and outdoors
There is always something flowering indoors, and today the very first winter aconite opened its flower in the garden!

Huone-esikkokin näyttää olevan elämänsä vedossa. Ihmeen sitkeitä nämä kasvit, joskus.

Verenpisarakin oli suuressa vesiastiassa ja nostettu varjoon lattialle pitkän poissaoloni ajaksi. Nyt se oleilee taas makuuhuoneen ikkunalla, mutta tänään oli niin lämmin päivä, että se lurpotti surkeasti! Mielestäni edellisestä kastelusta on vain kaksi päivää, mutta voi olla, että olen keväthuumassani ulkopuuhissa unohtanut sisäkukat, niin tuppaa käymään.
Nyt lehdet ovat jo kääntyneet normaaliin asentoon, kun tämä sai runsaasti vettä. Makuuhuoneen lämpötila kipusi tänään 23 asteeseen, pitänee alkaa harkita kesäpeittoon siirtymistä.

Tässä yksi, jota makuuhuoneen helle ei haittaa. Musti vain nauttii, kellii sängyssä selällään ja pää tyynyllä. Sulattelee myyriä.

Keittiön ikkunoissa on jo kesäverhot.
Heh, ne ovat olleet siinä syksystä asti. Vähintään.

Kotimatkan varrella viime viikolla ostin Paraisten Honkkarista ruukullisen valkokukkaisia 'Genève' -keltanarsisseja. Nämä ovat lähes liian korkeita isoon lyhtyyn, mutta ajattelin sen suovan edes hieman yöpakkassuojaa.
Kuva on muuten otettu päiviä sitten, nyt tuossa taustalla ei ole enää hitustakaan lunta!

Ystävän viime syksynä Hollannista tuomat 'Virichic' -tulppaanin sipulit viettivät talven kaupunkiparvekkeella, paitsi kylmimmän pakkasjakson sisällä kerrostalon huoneenlämmössä. Voi olla, että lämpötilan vaihtelut ovat olleet liian rajuja, osa varsista on kuivahtanutkin. Ehkä näihin tulee kukkia, ehkä ei – kesällä istutan sipulit kuitenkin avomaalle, missä ne saavat viettää loppuelämänsä.

Tämä kuva on huijausta, ulkovettä ei ole vielä voinut laittaa päälle ja nuo ruukut ovat odottaneet pesua syksystä asti...

Sisällä aletaan jo valmistautua pääsiäisen viettoon. Yhdessä jouluhyasintin kanssa. Huomenna menen viemään tilauksia postiin, onneksi, sillä samalla pääsen kauppaan – mämmi on jo loppunut! Pitänee ostaa ainakin viisi rasiaa, yksi riitti vain kolmeksi päiväksi ja olen ollut ilman jo kolme päivää. Aivan liian pitkään.

Täytyy laittaa tämäkin kuva, jotta ei luulla, että isäntä vain laiskottelee. Hän metsästää myyriä niin paljon, ettei jaksa niitä kaikkia syödäkään.

Nyt tarkkana!

PAM! Kevään ensimmäinen ulkokukka on avautunut! Tämänvuotisen kisan voitti italiantalventähti!

Voi tätä riemua, viime päivät ovat olleet niin ihania kuin vain kevät voi olla. Iloista kukkakauden alkua!


Huone-esikko – Primula obconica
Italiantalventähti – Winter aconite – Eranthis hyemalis
Keltanarsissi – Narcissus pseudonarcissus
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä

Maaliskuun kalenteripoika

Hei vaan kaikki tytöt! Olen Franz Sanchez, Ransuli Karvapehva, villahousuprinssi ja manuli par excellence.

March calendar boy: Ransu!

Viihdyn ulkona, kun siellä ei ole lunta. Eikä hellettä. Nyt on juuri sopivaa, siis.

Minulta ei jää mikään huomaamatta ...

Etenkään kivat tytöt ♥

Pus pus!

Koska helmikuun kalenteripoika jäi välistä, tulee tässä hieman bonuskomeutta.

Rintakarvakasta maaliskuuta kaikille!

Silmuraportti ja messulippuarvonta Turkuun

Kevät ei oikein etene, mikä pettymys. Luvattu föhn ei tänne juurikaan hönkäile, ainakaan vielä. Lämpötila on +4:ssä, mikä on sentään kolme astetta enemmän kuin eilen... mutta on pilvistä, paikoin sumuista ja viileää. Otin nämä kuvat lauantaina, jolloin paistoi aurinko niin, että siitä tulikin sitten migreenin tapainen. Silmät eivät liene tottuneet moiseen kirkkauteen. Harmillista, että ihanassa auringossa on tällainenkin puoli.

Onneksi on puutarhamessut. Sain kymmenen vapaalippua Turun messuille! Arvonnasta tarkemmin postauksen lopussa.
Pensaiden ja puiden silmutkin lupailevat paljon. Ruusuherukka on näin ihastuttavan ruusunpunainen vasta silmuillessaan, ylimmässä kuvassa.

Sirotuomipihlajassakin on kauniin pitkulaiset silmut.

Terttuseljaa – tämä on jokin liuskalehtinen lajike, tai olikohan vielä keltalehtinenkin, 'Plumosa Aurea' ehkäpä – ei ole onneksi kokonaan syöty, oksankärkiä vain maisteltu. Tämän nuput ovat pulleat. Nuppujen, silmujen ja versojen pullistumista ei varmaan voi kyllästyä seuraamaan. Niitä voisi tuijottaa tuntikausia ja avautumisen voi kuvitella kuulevansa pienenä ritinänä, kahinana tai ehkä jopa hentoisena poksahduksena...

Viereisellä kiviaidalla päivystää Musti. Pihapantterilla on paljon puuhaa. Musti kuuntelee toisenlaisia ritinöitä ja rapinoita.

Pihamaasta noin puolet on vielä lumen peitossa.

Perjantaisen postitusreissun jäljet ovat vielä näkyvissä: maitokärryt täynnä tilauksia menivät tästä.

Muotopuutarha on hyvässä paikassa talon eteläpuolella. Talon puoleiset penkit ovat lumettomat. Niistä nousee kaikenlaista versoa. Nämä lienevät laukan siementaimia.

Nämä ovat vaaleanpunaista helmililjaa tai vaaleanpunaista pikkusinililjaa, tai molempia.

Mustin kopin edustan turkintalventähdet ovat tiiviisti nupulla yhä vain. Katsotaan, miten lähipäivinä käy, tänne tosin ennustetaan korkeintaan +4 astetta. Mutta onhan se sentään plussaa!

Eilen tarvitsin multaa kylvöpuuhia varten ja kokeilin vanhemman talon eteläseinustalla olevaa multakasaa... kyllä, siitä sai ihan hyvin kuopsutettua multaa! Lisäksi siitä sai kohtalaisen hyvin vedettyä rikkakasvien taimia juurineen pois... mikä kitkemisvimma siitä syntyikään. Voi kunpa rikkakasveja nyhtäisi samalla hurmoksen voimalla vielä kesälläkin, olisipa piha siisti! Tästä kevätinnosta täytyy ottaa kaikki irti. Taidan lähteä kohta kitkemään taas! On niin ihanaa, kun pääsee pistämään sormet multaan, oikeaan avomaan multaan, joka ei ole jäässä (ainakaan ihan pinnasta).

Toivomme pikaista kevään ja sulan mullan saapumista kaikille muillekin!

Sitten messulippuarvontaan!

Viisi onnekasta tähän postaukseen kommentoijaa voittaa kaksi lippua, eli itselle ja ystävälle, Turun Piha & Puutarha -messuille. Olen siellä itse luennoimassa sunnuntaina 3.4. klo 13 ja 15, luentojen aiheet ovat Perinnekasvit modernilla pihalla ja Kuvamatka Hollannin kukkakevääseen.

Eli jätä kommentti, kaikki kommentoijat saavat yhden arvan. Liput arvotaan torstaina 17.3. klo 21. Anonyymit kommentoijat, jättäkää sähköpostiosoitteenne tai jokin nimimerkki, jolla teidät voi tunnistaa ja muistakaa sitten käydä katsomassa arvonnan tulos, sillä minulla ei ole keinoa saada teihin yhteyttä!


Helmililja – Muscari
Laukka – Allium
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Terttuselja – Sambucus racemosa
Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Nukketalon kirjaston alku

Nukketaloni edistyy hitaasti mutta varmasti. Kirjasto tulee ylimpään kerrokseen, ja siitä tulee gootti-tudor-skotti-jugendhenkinen. Kuningatar Viktorian kipsipääkin minulla on valmiina, samoin pääkallo, tosin luultavasti ei Viktorian kumminkaan.
Yhteen päätyyn tulee takka, muita seiniä en olekaan vielä edes aloittanut. Tämä on väliseinä, joten pystyn työstämään tätä irrallaan talosta. Katto- ja lattialistat kiinnitetään vasta seinän pystyttämisen jälkeen.
Tässä on vasta ensimmäinen kynsilakkakerros ovessa, olen sutinut sitä myös takkaan sisälle, jotta saan siitä tummanpuhuvan. Sinne pitänee töhriä hiilellä tai jollain muulla tökötillä aika paljon mustaa.
Tudor-seinäpaneeleja saa tilattua Dolls House Emporiumista Englannista. Käsittelin nämä guassiväreillä ja ne saavat jäädä kauhtuneen näköisiksi.

Library fireplace
My dolls' house library building works have started. Or, I started with the fireplace a year ago but finally there is some wall panelling and paint too!

Rakennustyömaata hieman laajemmin: kynsilakkoja, guassia, jäätelötikkuja, mattoveitsi, liimaa... pätkä lattialistaakin löytyy, tosin se on törkeän kiiltävä ja liian punertava, mahonginvärinen. Nämä valmiiksi käsitellyt materiaalit tuottavat päänvaivaa, ne ovat aina "liian" jotakin. Ehkä tuostakin saa vähän mustaamalla paremman, tai sitten hienolla hiekkapaperilla kuluttamalla.

Takan hyllyn alla on paperisia kirjaimia sekä keskellä – hmm – jouluaiheinen paperiliitin, josta poistin metallipiikit takaa. Hyllyn yllä on Hvitträskistä ostettuja jugend-aiheisia pikku magneettilaattoja.

Nyt tilasin takkaan tulipesän, oikean sähköllä toimivan punaisena hehkuvan mallin! Ja kun Dolls House Emporiumiin oli tullut mini-ristipistotöitä, niin eihän niitä voinut vastustaa. Tudor-aiheinen ristipistotyö kehikossa, kyllähän sellainen täytyy olla! Ja samantapainen kellonsoittonaru kuin Downton Abbeyn kirjastossa, tietty.
Suureksi ilokseni Tassulinnan Tuija on ollut tasan samalla aaltopituudella ja lähettänyt paketin minijuttuja: lankakerän, kirjoja ja siemenpusseja! Kiitos Tuija!

Tuija oli myös tehnyt minikirjat omasta Kukkia sipuleista -kirjastani :-)

Loppuun vielä kuva ihanasta minikissasta, jonka voitin Autuas olo -blogin arvonnasta. Blogin pitäjällä Cherillä on näitä myynnissä Pienessä kissakaupassaan, käy hakemassa omasi!

Kevään yritystä

Tulimme tänään kotiin piiiiiitkän tauon jälkeen. Oli ihanaa huristella moottoritietä kesänopeuksilla! Kotipihassa on valitettavasti vielä aika paljon lunta, esimerkiksi monessa sellaisessa kohdassa, jossa kasvaa lumikelloja. Niiden kukista ei ole vielä toivoakaan lähes kymmensenttisen sohjokerroksen alla. Onneksi se sentään on sohjoa eikä mitään pakkaslunta tai jäätä!
Yksi tupas puistolumikelloa kasvaa vanhan taloni kulmalla, johon lumi ei kinostu ja vähätkin sulavat pian pois. Niissä on nuppuja!

Signs of spring
At last there seems to be some hope of spring arriving at some point – there is still snow but it is of the very wet variety. One sunny warm day and it will be all but gone!

Metsäpuutarhapenkissä nousevat tähtilumikellot. Näiden varsi kohoaa korkealle ennen kuin kukka avautuu.

Jokunen pioneerihenkinen tulppaanikin on jo päättänyt nousta, aika varhain, sano.

Mustin kopin edustalla on muutama talventähden nuppu. Kun tulee aurinkoinen päivä, nämä poksahtavat auki!

Musti itse ei ehdi nyt kopissaan päivystämään, on niin paljon puuhaa.
Tarkkaavaista viikon loppua!


Puistolumikello – Galanthus nivalis
Talventähti – Eranthis
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Nyt tarkkana

Seuraa ruokapostaus! Niitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevan kovin usein tässä osoitteessa, ja hyvä niin. Ainoa asia, jossa koen voivani edes jotenkin edesauttaa ruokakulttuuria, on huonon esimerkin voimalla: Älä jätä piirakkataikinaa raa'aksi, älä erehdy luulemaan punaherukoita puolukoiksi, silakasta ja ruisjauhosta ei saa aikaan herkullista tonnikalapastaa, älä yritä tehdä marenkeja jos et omista sähkövatkainta. Ymmärtänette, miksi pääruokavalioni koostuu kahvista, tuoremehusta ja pakastepizzasta.

Mutta joitakin poikkeuksia on. Jopa leivonnan suhteen, jota yleensä vihaan, sillä siinä joutuu ravaamaan keittiössä vähän väliä, kun taikinaa kohotetaan ja sitten kohotetaan lisää ja taas vaivataan ja pyöritellään. Toki ihmisellä on elämässään muutakin tekemistä kuin ravata keittiöön kolmen vartin välein?
Tässäpä leipä, joka ei vaadi kohotuksia. Tätäkään en leipoisi, jos tätä vain jostain saisi valmiina, mutta kun ei saa. Irlantilainen soodaleipä. Tekoaika 5 minuuttia + reilu puoli tuntia uunissa.

Tässä ohje:
Kuumenna uuni 230 asteeseen.
Sekoita 8 dl jauhoja (viimeksi käytin sämpyläjauhoja, ruisjauhoja ja kaurahiutaleita) reiluun teelusikalliseen ruokasoodaa.
Kaada keskelle reilu 4 dl piimää ja sekoita jauhoihin. Taikinan kuuluu olla pehmeää.
Kumoa taikina pellille, taputtele pyöreä lätty ja ripottele kaurahiutaleita vielä pinnalle. Vedä ristiviilto pintaan ja paista 15 minuuttia, jonka jälkeen laske uunin lämpötilaa 200 asteeseen ja anna leivän olla uunissa vielä parikymmentä minuuttia.

Sitten syömään!

Paitsi että. Ruokapöytä näyttää tältä. Laidasta laitaan.
Ei se mitään, tulee ne pizzatkin syötyä olohuoneen sohvalla...

Baking
I love making Irish soda bread since it requires no rising, it is so quick to make and so delicious! Tasty and dense bread it is, too.

PS.
Sain nettikauppaani Elsan lempituoliin ihania kotimaisia Paperisilppurin pääsiäiskortteja!
Kolmen kortin paketti 3 euroa. Löytyy Väriläiskät -osastolta TÄÄLTÄ.

Iloista pääsiäisen odottelua ja leivontaa, jos kokeilet reseptiä!