Muutama huurteinen

... kuva rannasta, jossa sula meri tekee paksun kuurapeiton kaiken ylle. Tässä on yhteysaluslaiturimme.

Some images from our ferry pier. The humidity from the water covers everything in thick frost.

Postilaatikkoon ei aina saa laitettua kirjeitä, sillä luukku jäätyy kiinni. Tyhjennysaikatauluakin voi olla vaikea hahmottaa.

Pikkuinen venevajani, tai siis -osuuteni.

Uh. Tulisipa kevät.

Tiesitkö muuten, että huurteinen tuoppi ei oikeasti ole huurteinen? Huurre vaatii sen, että pinta, johon kosteus kiinnittyy, on alle nolla-asteinen. Pitäisi sanoa: mennään parille kasteiselle.
Huurteella ja kuurallakin on eroa, joten nämä kuvat saattavatkin oikeastaan olla kuuraisia. Huurre kyllä vaatii suuren ilmankosteuden, joka tässä on kyseessä, kuura syntyy jotenkin lämpötilaerosta. Sama minulle, tulisipa kevät.

Sinnikästä kevään odottelua kaikille!

Muutama talvinen ulkokuva

Kuura koristaa pihan.

It looks quite nice with only a little snow, and some icing from the frost.

Kaatunut kottikärry on jäätynyt niille sijoilleen.

Lauhana alkutalvena reippaasti kasvuun lähtenyt ruusu on nyt kuuran peitossa. Mitähän tuumaa? Ehkä sadattelee talven tuloa, kuten minäkin?

On tämä silti ihan kaunista, vaikka missään ei näykään vihreää. Niitty odottelee kesää ja lehmiä.

Päivä vain päättyy vieläkin valitettavan aikaisin, jo iltapäivällä, mutta onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan. Jospa aurinkokin hilautuisi vähitellen korkeammalle.

It now gets dark around 4.30 p.m. Well, that's better than a few weeks ago although there still is scope for improvement!

Valoja tarvitaan vielä.

Lämpöistä viikonloppua!

Kahvitellaan

Saaripalsta sai kahvikutsuhaasteen Pirkolta Elämää ja elämyksiä -blogista sekä Pionilta Anun puutarhasta. Kiitos molemmille!
Kysymykset ovat kiperät ja tässä onkin kulunut aikaa miettiessä vastauksia...

Kysymyksiin pitää vastata ja haaste jakaa eteenpäin viidelle blogille, muuten tätä herkullista kahvi & pain au chocolat -annosta ei saa nauttia. Ääk! Pakko totella, näyttää liian hyvältä hylättäväksi. Kysymyksiin saa vastata myös pelkästään kuvien avulla.

1. Mikä on sisustustyylisi?

Pidän monenlaisista kuoseista ja niiden yhdistelystä. Haluan, että kotini on runsas kuin basaari. En tiedä, mitä tyylisuuntaa kotini edustavat, ehkä sekamelskaa. Tavaraa on paljon. Ja mistään ei voi luopua.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

Huh. Tulevaan kotiini, vanhempaan talooni, joka ei ole vielä vuosiin valmis asuttavaksi.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Vanhan talon korjaamiseen. Nimenomaan korjaamiseen, ei toimivien ja aiemmilta remontoijilta säästyneiden vanhojen elementtien kuten uunien purkuun, ikkunoiden vaihtamiseen uudenaikaisiksi tai muuhun ulkonäköä, rakennusaikakauden tyyliä tai rakenteita mekittävästi muuttavaan toimenpiteeseen.
Kompromisseja on toki pakko tehdä, se on selvä asia, kun elämisen muoto on joissakin perusasioissa kovin erilainen nyt kuin menneinä vuosisatoina.

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Korjausrakentamiseen.

5. Mistä onnesta unelmoit?

Kyse ei oikeastaan ole unelmasta, vaan toiveesta ylläpitää saavutettu tasapaino. Toivon, että tulen loppuikäni elämään yhtä tyytyväisenä kuin nyt, sillä tyytyväisyys ja terveys eivät ole itsestäänselvyyksiä, edes mielenterveys. Toivon myös, että läheiseni voivat hyvin ja pääsevät mahdollisista huolistaan.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Tässä komppaan Pionia ja vastaan: terveyden menettäminen. Myös vapauden menettäminen.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Kaikki tuntuvat vastaavan tähän työasiat, sama vika minullakin.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Mielestäni annan hanakasti anteeksi, niin itselle kuin muillekin. Ihmisiä me kaikki ollaan.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Lämmin syli, vastaa Musti. Liikkuminen keittiön seudulla ja raksupurkin avaaminen usein, vastaa Ransu.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?

Eläinrakkaus ja eläinten hyvä kohtelu, se kielii paljosta muustakin. Hyväntahtoisuus. Ruuanlaittotaito.

Sitten se haastamisosuus. Toivottavasti joku näistä blogeista ei ole jo vastannut haasteeseen, kun olen hirveän huonosti ehtinyt blogeihin viime aikoina. Lähetän tämän eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Päivänpesän elämää

Meidän maalla

Annelivian talossa

Auring*n ihanat

Rikkaruohoelämää

Ulkokahvikautta odotellessa!

Kukkapostaus, vaikka hammasta purren

Nyt on pakko kirjoittaa kukista, vaikka täytyy myöntää, että kuura on hyvin kaunista ja otin siitä muutaman kuvankin. Se kuitenkin riittää, että sitä on joka paikassa muualla, ei sitä tänne blogiinkin tarvitse ängetä.
Otin suojakuvun pois vaaleajouluruusun päältä ja laitoin keon havuja tilalle toivottaen ruusulle oikein antoisaa talviunta ja paljon kukkia keväällä.

It is so cold now that I must write about flowers and indoor plants.

Siirrytäänpä sitten sisälle. Pasuuna voi hyvin eikä ollut edes alkanut roikottaa lehtiään yli kuukauden kastelutauon aikana, kiitos pilvisen kelin ja suuren alusvadin, jolle vettä voi laittaa varastoon. Hienoa! Ikkunalla viihtyvät pelargonit ja Bellevalia longistyla, joka kukkii joka vuosi keskellä talvea.

Pelargoneja on joka ikkunalla. Ransu ei voi mennä ulos, on liian kylmä ja liikaa lunta.

Onneksi sisällä riittää tekemistä, kun tinttejä rapistelee joka ikkunalla vähän väliä.

Kun olin lorauttanut vettä ruukkuun, nostivat pienet murattisyklaamit heti lehtiään! Kylläpä nämä ovat ilostuttavia. Nämä ovat ne, jotka ostin syksyllä, kun mukulat olivat alkaneet versoa ja kukkia pussissa kaupan hyllyssä. Istutan nämä maahan vasta keväällä.

Huone-esikkokin piristyi vedestä vuorokaudessa ja jopa kukka, jota luulin kuihtuneeksi, nousi terhakkana pystyyn. Tämä on ollut minulla nyt kaksi vuotta.
Nyt, kun päivä pitenee, kannattaa runsasta kastelua vaativat kasvit ja varjopaikan kasvit kuten syklaamit nostaa pois kaikkein valoisimmasta paikasta. Yleensä pidän pelargoneja eturivissä lähimpänä ikkunaa ja taemmassa rivissä ovat paahdetta karsastavat lajit.

Otin tämän taidekuvan eilen illalla, kun nouseva kuu näytti niin upealta. Hauskasti valosarjan lampuista tuli lähes saman kokoiset pallot. Kuu on täysi huomenaamulla.
Lämpöisiä talvipäiviä!

Huone-esikko – Primula obconica
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Pasuuna – Brugmansia
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Kai se on uskottava

Rakastamani brittityylinen kostea ja lauha talvi ei tullutkaan meille jäädäkseen, vaan saimme Siperian. Lintujen ruokinta piti aloittaa, tosin naapurit olivat jo aloittaneet, joten linnuilla on ollut ruokaa tähänkin asti. Sanotaan, että lintuja ei saisi ruokkia vain silloin tällöin, mutta kun olemme parin naapurin kanssa täällä kaikki silloin tällöin, niin eikö siitä yhteensä tule suunnilleen koko ajan?

'Tis the end of British-style winter, we got Siberia again. No denying geographical facts there, but still I was hoping!

Ruokintapaikat näkyvät ikkunoista, jotta ei tarvitse mennä ulos hyytymään lintuja katsellakseen.

Ai, pitikö tuo messinkitähti ottaa pois viimeistään Nuuttina? Se on niin kiva, enkä ole edes ollut kotona sitä katselemassa, saisinko jatkoaikaa esim. laskiaiseen?

Lintujen katseleminen on meillä yhteinen harrastus.

Viime kesänä istutin välimerenmaruna 'Powis Castlen' muotopuutarhaan sille hyvään kuivahkoon paikkaan. Tämä on vähän talvenarka, joten suojaustoimet ovat tarpeen, kun lunta on näin vähän ja pakkasta hirmuisesti. Maa on vielä ihan sula, joten mitään hätää tällä ei vielä ole.

Koska lunta ei ole luvassa ja pakkaset jatkuvat, kasasin marunan päälle pienen keon. Yksi siniheinä oli sopivasti kellahtanut syksyn myrskyissä vieruskasvin päälle retkottaen siinä rumasti. Napsin sen tähän. Näin pienellä toimenpiteellä voi olla suuri merkitys, talvenkestävyys on joskus hyvin pienestä kiinni. Nyt täytyy vain toivoa, että ei tule talvimyrskyjä. Monen muun kasvin kohdalla olen laittanut ensin kanaverkkoa ympärille ja sitten kasannut sen sisään esim. kuivia lehtiä. Ehkä voisin vielä katsoa, jos jossain olisi palanen verkkoa jäljellä.

Lopuksi osallistumme Naukulan kerhon lanseeraamaan kissa ja kirjasydän -haasteeseen. Tässä minun ja Ransun näkemys.

Siniheinä – Molinia caerulea
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens

Kukkia, kortteja ja kissailoa

Pääsimme hirmuisen pitkän tauon jälkeen kotiin! Tänä talvena ovat olosuhteet keikahtaneet niin, että suurin osa ajasta on kulunut kaupungissa. Välillä on tällaista. Mutta tuli mieleen, että voiko kodiksi kutsua sellaista paikkaa, jossa elää vähäisemmän osan ajastaan?

Pojat ovat saaneet hurjasti postia.

Minäkin olen saanut pari korttia. Kaunis kiitos kaikille korttien lähettäjille! Oma korttien lähettämiseni jäi puolitiehen, suuri osa jäi tekemättä. Anteeksi!

Lisäksi pojat saivat lelun, Ransu esittelee. Ja nameja!

Ne ja nämä ihanat villasukat tulivat Lindalta, Mimmalta ja Lindan äidiltä. Voi, superkiitos teille ihanat, lisäkiitos vielä dvd:stä!
Hyasintti ei ehtinyt vielä tänään maahan, kun saavuin vasta iltapäivän päätteeksi.
Harvoin esittelen kirjoja, mutta tässä yksi, jota olen lukenut viime kuukaudet (kyllä, olen hidas lukija): Selma Lagerlöfin Gösta Berlings saga. Kirja on tätini vanha vuodelta 1959 ja siinä on sanojen käännöksiä suomeksi pitkin sivujen reunoja. Hyvää ruotsin opiskelua minullekin. Saan kirjan varmaan tänä iltana loppuun ja lainaan sen huomenna ystävälle, jos hän haluaa lukea sen. Kirja on mukaansatempaava: vauhtia, yllätyskäännöksiä ja romantiikkaa 1800-luvun Ruotsissa. On ylellistä pukea uudet pehmeät villasukat jalkaan, ottaa pojat kainaloon ja painua sänkyyn lukemaan kirja loppuun.

Ehdin ottaa muutaman kuvan pihalla ennen kuin pimeä laskeutui. Lumi kun ei edelleenkään ole sitä itsevalaisevaa ainetta...

Aika paljon versoja näkyi, näiden kuuluukin näkyä, sillä nämä ovat maustesahramin lehtiä. Hyvä vain, että ne ovat ehtineet yhteyttää pitkään, jospa ensi syksynä sitten kukkisivat!
Harmillisesti lunta on tullut juuri liikaa jotta voisin nähdä, ovatko esikot ja leskenlehdet kukkineet, ne kun ovat niin matalia.

Vanhan talon seinustan lumettomassa paikassa on pihaesikko hyvin reippaana. Mutta nämä tuskin kukkisivatkaan nyt.

Ne esikot, jotka saattavat kukkia nyt, ovat loistokevät- ja tarhakääpiöesikoita. Tässä jälkimmäinen, joka on ainoa jonka havaitsin kukassa. Huomenna ehkä konttaan koko pihan läpi, harmi vain, että lumi ja pakkanen ehtivät tulla juuri nyt!

Edellisen lähellä kasvava käärmeenlaukka on kasvattanut näin komeat versot. Nämä korjasin jo ja söinkin suurimman osan leivän päällä, kasvissa on hieno mieto valkosipulin aromi.

Helmililjat ainakin ovat tehneet pitkiä lehtiä, mutta niin ne tekevät joka syksy. Olisi kiva nähdä tarkemmin, mitä kaikkea pihalla kasvaa. Huomenna ehkä.

Mustilla on hommaa, kun joka ikinen puska pitää tarkastaa ja merkata. On niin kiire, että takajalat ovat jo lähdössä seuraavaan kohteeseen.

Ransu sen sijaan miettii, miten voisi ottaa askelia astumatta lumeen. Yök! Jaan Ransun tuntemukset, vaikka onneksi en joudu kulkemaan pihalla paljain jaloin.

Lasikuvun suojissa elellyt jouluruusu on tallella ja kukassa! Kupu oli hyvä ajatus, sillä muuten joku olisi varmasti syönyt tämän. Jätin kasville vielä kuvun päälle, mutta lienee viisasta ottaa se pois sitten, kun (jos) lunta tulee enemmän. Lumesta tulee luonnollista talvisuojaa, ja kuvun alla voi sienitauti iskeä, kun ilma ei vaihdu.

Many weeks have passed and in my absence the Christmas rose has started fo flower. What a joy! It was a good idea to leave it under cloche, otherwise it would have been eaten.

Helmililja – Muscari
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Maustesahrami – Crocus sativus
Pihaesikko – Primula × pubescens
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Vaaleajouluruusu – Christmas rose – Helleborus niger

Joulun kauneimmat

En hankkinut joulukukkia, mutta kun joulun jälkeen kuljin kukkakaupan ohi ja siellä oli näin kauniin värinen hyasintti juuri tulossa kukkaan ja hintana oli euro, eihän sitä voinut vastustaa. Parvekkeella on ollut tälle juuri sopiva lämpötila, mutta viikonloppuna tämä saa siirtyä saareen – jos maa on jäässä, niin talvehtikoon sisällä sitten. Muotopuutarhaani tämä on juuri passelin värinen!
Hyasintin hyvinvointia valvoo Pyhä Dorotea, muun muassa puutarhurien ja oluenpanijoiden suojelupyhimys, hmm.

Joskus kai marraskuun alussa istuttamani ritarinkukka aukaisi viimein ensimmäisen kukkansa loppiaisena ja nyt ensimmäinen kukkavana on komeasti kukassa. Onhan tämä ihan kaunis, periaatteessa. En vieläkään ole kääntynyt ritarinkukkien ihailijaksi, vaikka Pirkko Kahilan hienot artikkelit ja kuvat kahdessa viimeisimmässä Oma PIHA -lehdessä ovatkin saaneet päätäni hieman kääntymään. Kukka kai lienee liian suuri ja pramea makuuni, mutta voiko sitä sitten mitenkään selittää, että pidän kuitenkin magnolioiden kukista kovasti?
Ensi syksynä haluaisin löytää jostakin vihertävänkirjavan ritarinkukan sipulin, lajike 'Magic Green' on huippuhieno kuvassa! Siinä sitä jotakin on.

Vuosi sitten löysin erään kaupan poistomyyntipöydältä maailman kauneimmat joulukoristeet: tammenterhot. Ne ovat ruskeita ja kiiltävät himmeästi. Yläosassa on helmiä ja muuta röpelöä. Ostin kaikki loput mitä kaupasta löytyi ja ne ovat olleet siitä asti esillä siellä sun täällä. Rakastan kasviaiheita yli kaiken (no, tietysti!), joten tämä oli ihan täsmä(joulu)koriste puutarhaihmisen huusholliin.

Nämä possutkin on ehkä tarkoitettu joulukoristeiksi, tai sitten ehkä ei. Minulla nekin ovat tässä ympäri vuoden ilahduttamassa. Niin, ja tuo joulukorttikin tuossa ylempänä... pitääkin lisätä tämänvuotinen kortti edellisten joukkoon. Nekin ovat koko vuoden esillä.
Niin, että koskas teillä otetaan joulukoristeet pois, loppiaisena vai nuuttina? Vai eikö milloinkaan kuten minulla?

Hyasintti (tuksuhyasintti) – Hyacinthus orientalis
Ritarinkukka (jouluamaryllis) – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä