Olohuoneen tunnelmia

En kyllästy istuskelemaan olohuonessa ja katsomaan tapetoituja seiniä. Viime kaupunkireissulla sain pestyä verhotkin ja nyt ne ovat takaisin vanhoilla paikoillaan.

I just can't get enough of my newly wallpapered sitting room.

Jotenkin aina kuvittelen, että pesemällä tekstiilit saa niistä pölyt ja kissankarvat pois. Niinhän asia ei ole. Otin tämän kuvan, kun olin juuri saanut verhon ripustettua – kuvaa kuorruttavat pisteet ovat siis pölyä. Muutama kissankarvakin löytyy, ja kissan korvat myös.

Tässä vielä näkymä olohuoneeseen keittiöstä käsin.

Tämä on tasan vastakkainen näkymä: kun istun punaisella sohvalla. Otin tämän kuvan joitakin viikkoja sitten – vannon, että joulutähti on nyt otettu pois keittiön ikkunasta! Tein sen samalla kun vaihdoin keittiöön talviverhot.

Katto sai viimein aiempaa kauniimman palovaroittimen, tämä on Jalon mallistoa. Ostin tämän jo vuosi sitten, mutta se ilmeisesti odotti seinien tapetointia päästäkseen paikoilleen.

Näihin hyllyihin olen erityisen tyytyväinen, nämä tulivat tosi tarpeeseen! Alemmalla hyllyllä on pieni käsivarasto saaressa olevia puutarhakirjoja, paitsi pienemmät kirjat, jotka ovat toisissa hyllyissä.
Ylemmällä hyllyllä näkyy taideteos...

Ellan piirtämä joulukortti!
(psst: tuota kehystä on myynnissä Elsan lempituolissa)

Aah... järjestys.

Koska päätin olla pääsiäisihminen (kukaan muu tuntemani ei ole, ja joululla on jo aivan liian monta fania!), laitoin pystyyn pienen pääsiäiskoristelun. Painotus sanalla pienen.

Kaikenlaista muutakin mukavaa löytyy.

Porinmatista tulee lämpö ja ruoka, varsinainen hella on toki keittiössä, mutta jos tässä on tuli niin miksei käyttäisi sitä hyödyksi. Tämä on lisäksi paljon nopeampi kuin keittiön hella. Jos laittaa Porinmattiin aamulla tulen, ehtii saada aamukahvin ennen kuin tulee vihaiseksi, se ei keittiön puuhellalla onnistu.

Kaadoin villin omenapuun ja otin siitä muutaman oksan sisään. Niiden nuput ovat alkaneet ilahduttavasti pullistua.
Iloista viikonloppua!

Huhtikuun kalenteripoju

Huhtikuun poika viihtyy paljaissa kohdissa, joissa ei ole lunta.

April calendar boy is Ransu who likes to keep his paws off the snow. Let's hope it will go away soon.

Velipojan kanssa voi kisailla, jos tassut pysyvät kuivina.

Onneksi puissa ei ole lunta!

Huhtikuun kalenteripoika, joka myös manulina tunnetaan, ihmettelee orrellaan mustaa salamaa, joka vilahti ohi.

Outoa, ihan kuin se olisi äsken mennyt tästä.

Apua, se on takana!

Äkkiä pakoon.

Isoveljen kiusa unohtuu pian ja pikkuinen manuli uinahtaa sohvalle uneksimaan seuraavista seikkailuista.

Kalenteripojan varpaat väpättävät uniseikkailujen tuoksinassa.
Iloista ja lumetonta huhtikuuta kaikille!

Kevätpuuhia ja pikainen paluu maankamaralle

Nyt on niin hienot kelit, että täytyy keksiä sellaisia puuhia, joissa saa olla ulkona. Maata ei voi vielä kaivaa, mutta olen pyöritellyt kiviä ja rakentanut aitaa – onneksi tolpanjalat ovat jo valmiiksi maassa, muuten ei sitäkään puuhaa voisi vielä tehdä.

Kivimuuri etenee kivi kerrallaan, päivässä ei jaksa pyörittää paikoilleen enempää kuin yhden suuren kiven.

Olen katsellut vanhan talon kattoa sillä silmällä, että joitakin tiiliä voisi vaihtaa ehjiin sillä puolella jolla ei enää ole lunta. Tänään on se päivä, päätin, ja lähdin pystyttämään tikkaita. Yläorrella alkoi jänistää ja tajusin, että kylällä ei ole nyt ketään – jos putoan, ei raatoani löydä kukaan päiväkausiin.
Niinpä soitin Kaj-Ingmarille, joka tuli pitämään tikkaista kiinni, tukemaan myös henkisesti ja soittamaan Medi-Helin jos putoan.
Kun olin ylhäällä katolla, totesin, että saamani vanhat kattotiilet ovatkin väärää profiilia. Kaj-Ingmar ehdotti, että tulen alas toiselta puolelta, jossa mahdollinen putoamismatka on vähän lyhyempi koska se on ylämäen puoli. Lisäksi sillä puolella ei ole kiviröykkiötä talon edustalla, kuten talon alapuolella.

Kuvassa talon ylämäen puoli. Tikkaat saa vähän enemmän vinoon, talon toiselta puolelta piti kivuta lähes pystysuoria tikkaita ylös. Mutta tällä puolella katolla on vielä lunta.
(Etummaisia tikkaita pitkin kuljen vintille, sinne ei vielä ole portaita sisäkautta).

Toiset tikkaat oli hilattu katolle ja käänsin ne tämän puoleiselle katonharjalle, jotta pääsen ryömimään niitä pitkin alas. Ne lähtivät irti kun lumi nosti niiden tapit pois katonharjan päältä. Niinpä tulimme vauhdikkaasti alas, tikkaat ja minä.
Jotenkin onnistuin liukumaan alas pystyssä olevien tikkaiden vierestä, vaikka yritin katolla liukuessani saada niistä jalansijaa. Niinpä jalka ei onneksi jäänyt puolien väliin. Laskeuduin pehmeään lumeen jalat edellä enkä tajunnut lainkaan pudonneeni viisi metriä (+ katolla liusutut pari metriä). Kaj-Ingmar rassukka ehti varautua ottamaan vastaan jos horjahdan taaksepäin, kun mäessäkin on kiviä, mutta pidin kai kiinni putoavista tikkaista niin että pysyin tukevasti pystyssä. En edes pudonnut maassa olevan kiven päälle, nilkka olisi voinut vähän venähtää. Niskassakaan ei tuntunut pienintäkään niksahdusta. Mutta Kaj-Ingmarin kasvot menivät kyllä kalpeiksi.

Hyvä tuuri siis, sillä Kaj-Ingmarkin tokeni saatuaan kahvia. Autoinpahan vähän poistamaan lunta katolta. Kassi, jossa olin kantanut kattotiilen ylös, jäi katolle, kunnes tuuli puhaltaa sen sieltä pois. Laitoin siis kuitenkin sen yhden hieman vääränlaisen tiilen rikkoutuneen tilalle.
Yhteistuumin päätimme, että en palaa katolle, kun niitä oikeanlaisia tiiliäkään ei ollut. (Ja Kaj-Ingmar sanoi, että seuraavalla kerralla tarvitsemme enemmän porukkaa – ilmeisesti ottamaan minut vastaan?)

Tälle talon alamäen puolelle olisi ollut kenkumpaa pudota, Kaj-Ingmar oli aivan oikeassa! Ransukin lienee samaa mieltä tutkiessaan maastoa.

Niinpä vietin loppupäivän maan tasalla. Se kannatti. Löysin kaksi narsissinversoa!

Ja nousevia lehtoakileijan lehtiä!
Iloista ja tapaturmatonta illanjatkoa kaikille muillekin!

Today I fell off the roof while replacing some roof tiles. Luckily I had help and luckily I only got some minor bruises.

Kasveja tulee esiin, vaan ei kukkia

Onneksi yöpakkaset vähän laantuvat ja onneksi päivisin paistaa aurinko. Kasveja alkaa tulla esiin lumen alta! Tämä on pihaesikko, siinä on ainavihannat melkein mehevät lehdet, kuten kuvasta näkyy.

Some plants are emerging from what I thought was permafrost...

Joitakin krookuksia, olikohan nämä syyssahrameita, jotka eivät ehtineet kukkia syksyllä... no lehdetkin ilahduttavat tähän aikaan vuodesta kovasti! Taustalla häämöttää lisää esikkoja. Ja eikö märiksi kiteiksi mennyt lumi näytäkin to-del-la lupaavalta?!

Loistokevätesikoillakin on vihreät lehdet, jopa tuolla jääkuoren alla näkyy vihreää. Aika sissejä. Voi olla, että vihreys muuttuu ruskeaksi käpristykseksi, jos tulee kovia yöpakkasia, mutta uusia lehtiä tulee sitten aikanaan.

Muotopuutarhan taloa lähemmässä kukkapenkissä näyttää jo aika vihreältä! Tässä vihreä on pääasiassa rohtosormustinkukkaa, oikealla on puksipuurivi. Nyt lumi sulaa vauhdikkaasti, pari päivää sitten vain puolet puksirivistä näkyi kokonaan.

Muotopuutarhan kauempana talosta oleva kukkapenkki on vielä lumen peitossa. Tämä taitaa silti olla pihani vähälumisinta seutua tällä hetkellä. Tuolla penkin takanahan on ihan paljasta maata ♥

Aamuisin on kaunis kuura (vaikka voisin kyllä elää ilmankin).

In the mornings, you can see that the night has been cold.

Taikapähkinän nuput ovat nanometrilleen samassa jamassa kuin viikko sitten. En oikein tiedä mitä ajatella. Avautumaan lähteneet pari nuppua ovat hyvinkin voineet paleltua. On myös varmaan mahdollista, että kaikki kukkanuput paleltuvat tällaisena keväänä, mutta pensas on silti hengissä.
Odotellaan... edelleen.
Esiin tulevista lehdistä ja versoista pitää osata nauttia, vaikka sielu jo niin kovasti janoaa kukkia.

Päivän kissakuva: kököttäjät. Valppaana oleminen kannattaa, sillä myyriin pääsee taas käsiksi – viime päivinä olen todistanut ainakin kahden oikein suuren vesimyyrän menehtymisen. Hyvä pojat!
Tarkkaavaista viikonjatkoa kaikille muillekin!

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Pihaesikko – Primula × pubescens
Puksipuu – Buxus
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Syyssahrami – Crocus speciosus
Taikapähkinä – Hamamelis

Vähän kerrallaan

Lumi sulaa hitusen kerrallaan ja tällaisena lämpimänä päivänä toivottavasti vähän enemmänkin. Äsken todistin pihalla kaksi pientä edistysaskelta, kun lusikallisen kokoisia paloja lunta humpsahti hangen reunalta paljaaseen kohtaan ja alkoi siinä sulaa suloisella ratinalla. Nyt kannattaa keskittyä aurinkoisiin paikkoihin! Vahtipupu on jo kokonaan esillä ja sen edessä kasvava puksipuurivi tulee puksi kerrallaan näkyviin.

There is some progress in spring and even some signs that there might be flowers soon!

Idänunikkoon voi aina luottaa: sen lehdet ovat vihreät tammikuussa, jos ei ole lunta, ja taas heti lumen sulettua päältä pois. Taustalla näkyy toinen luottovihreä: rohtosormustinkukka. Näiden lehtiä tervehdin kuin rakkaita vanhoja ystäviä.

Jäätikön reunan alta paljastui yksi odotettu pikkuinen: kevätkurjenmiekka! Tämähän kukkii hyvin aikaisin, joten käyn tutkimassa tätäkin nyt monta kertaa päivässä – koska kärjestä alkaa pilkottaa sinistä?
Toistaiseksi näitä on löytynyt vain yksi, istutin toissa syksynä näitä ainakin kymmenen ja viime keväänä ne kukkivat kiitettävästi. Luulen, että kevätkurjenmiekka pitää kuivasta lepokaudesta ja viime kesä oli niin sateinen, että se on saattanut verottaa näitä, märkä syksy myös. Katsotaan nouseeko muita, mutta tämä yksi jäisestä mutavellistä nouseva tyyppi on jo kuin lottovoitto.

Sitten lähdin tutkimaan kivipenkereen viertä, saunan nurkalla näkyy palanen paljasta maata ja siinäkin kasvaa luottovihreä: rusopäivänlilja. Pieni hailakanvihreä verso nousee tappien lomasta! Kuvasta näkee hyvin, kuinka kivi- ja kasvimateriaali, joka yltää hangen pinnalle, sulattaa lunta ympäriltään.

Kasvimaan kohopenkeistäkin melkein puolet alkaa olla paljaana. Yksi kolme vuotta sitten kylvetty purjo on näköjään jäänyt tänne kasvamaan. Nämä kasvoivat niin hitaasti, että korjasin satoa vasta viime syksynä.
Sitten jatkoin tutkimaan kylätien pieltä, jossa naapurin vinkin mukaan pitäisi olla...

Wuhuu! Jei! Tienpenkan jyrkässä etelärinteessä kukkii muutama leskenlehti! Harkitsen puolivakavasti tämän kasvin istuttamista kukkapenkkeihin...

Mutta vaatiihan se tietenkin sen lumettoman kohdan. Tienpenkka on hyvä, kun se on niin jyrkkä, että lumi sulaa siitä hyvin varhain, jo viikkoja sitten. Omalla pihalla näyttää tältä. Pälviä kyllä on ja rakennusten eteläseinustoilla kaistaleet maata. Pihapolku on jäistä kuhmuraa.

Ransu joutuu vielä harppomaan kinosten yli.

Yritin ottaa kuvan Ransun loikasta lumen yli, mutta se singahtikin kaulattuun haapaan. Manulin lentoonlähtö.
Vauhdikasta tiistaita!

Idänunikko – Papaver orientale
Leskenlehti – Tussilago farfara
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Puksipuu – Buxus
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva

Manuli-titanicin comeback ja Mustin biisi

Karvatassuja ja käsitöitä -blogissa oli haaste miettiä kissoilleen sopivat biisit. Ransu sai syksyllä oman kokonaisen biisin, kun siihen asti olin rallatellut sille vain pätkiä omin sanoituksin. Tässä siis uusintana Manuli-titanic (sävel Frederikin Titanic):

Manuli, pehmovuori
Manuli, pehmokuori
Maine kauas kantautui
sen eessä ihmismamma antautui
Ja minä olin
Manuli, jättiläinen
Manuli, äärimmäinen
Aina kissan vertainen ja tiedän, että olen tässä ainutkertainen
Oon manuli!

Täysi vauhti päällä, ei vähempää
Se oli manuleiden yö
Vesimyyrä nyyhkytti verissään
Kun jättitassuni lyö
Mä Unnallein mitä tahansa vein
Niin suli tyttöjä ympärillein
Pehmeys on ääretön kehossain
On sinun ikuisesti
Ma-ma-manuli
Ma-ma-manuli
Ma-ma-manuli...

Musti – huom. tämä kuva on VIIME vuoden maaliskuulta – oli vaikeampi tapaus. Kaikenlaisia biisinpätkiä hoilottelen Mustillekin, mutta kokonainen biisi...
Mustista tulee mieleen.. tai tietenkin toisin päin: Mick Jaggerista tulee mieleen Musti, lavaliikkumistaan kun on pantterimaiseksikin kutsuttu. Rollareiden Live With Me -biisissä on ainakin sopivaa sanoitusta:

I got nasty habits, I take tea at three
Yes, and the meat I eat for dinner
Must be hung up for a week
My best friend, he shoots water rats
And feeds them to his geese
Don'cha think there's a place for you
In between the sheets?
Come on now, honey
We can build a home for three
Come on now, honey
Don't you wanna live with me?

Musti between the sheets.