Kaunista kuuraa

En ehkä rakasta talvea sydämeni kyllyydestä, mutta on oltava kiitollinen siitä mitä on. Surkutteluun ja voivotteluun menee hirveästi energiaa, siitä tulee ihan huono olo. Sen takia voivottelijoita ei varmaankaan kestä kukaan. Kukaan ei halua sitä huonoa oloa, sillä kaiken muun pahan lisäksi se myös tarttuu.
Tämä ihmeellinen aikaisin alkanut talvi on lisännyt valoisuutta tavallisesti kovin pimeään vuodenaikaan. Olen ollut siitä ihan vilpittömästi todella iloinen. Ihmeellistä, että marraskuussa satanut lumi on pysynyt!

Navettani on ehkä Suomen pienin, mutta täällä on oikeasti ollut muutama lehmä. Nyt navetta on kattoon asti täynnä vanhoja lattialankkuja ja muuta taloni materiaalia joka laitetaan takaisin paikoilleen kun perustus-ja eristysasiat on tehty valmiiksi.

Kuura tarttuu hurmaavasti navetan vanhoihin hirsiseiniin.

Myös vanhemman taloni seinät on koristeltu kuuralla. Alimpana uusia, vaihdettuja hirsiä, yllä punamullattua vanhaa hirsiseinää, jonka hirret on numeroitu lovin. Ne on siirretty tähän jostakin, sillä hirret käytettiin yhä uudestaan ja uudestaan. Tässä talossa ne ovat seisseet nyt 140 vuotta, missä lie olivat aiemmin.

Kyläniitty on hiljainen. Se odottaa ensi kesää ja lehmiä. Talvella niityllä liikkuu kauriita, ne hyppäävät kevyesti sähköpaimenen yli.

Pakkanen on tehnyt sokerikuorrutuksen myös ruostuneeseen lampun osaan, joka toimii kärhötuen renkaana.

Joulukuun kalenteripoika

Ransu, varpaanvälit siistinä pitävä pieni koti-ilves.

Ransu auttaa aina lahjojen pakkaamisessa...

...mutta haaveilee kumminkin eniten kesästä...

...ja hoitaa samalla blogipäivitykset. Hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille! Olkaamme itsenäisiä!

Nukketalon fasadi

Julkisivuremontti on valmistunut. Kävi todella mäihä. Maalausurakoitsijalla sattui olemaan hetki aikaa ja sopivia maalejakin, jotka olivat jääneet toisesta kohteesta yli. Julkisivuhan oli aivan valkoinen, sellainen hieman kiiltävä mdf-valkoinen, joka ei todellakaan näyttänyt aidolta talon seinältä. Sitäpaitsi vaaleus sai koko talon näyttämään entistäkin suuremmalta möhkäleeltä.

Siispä julkisivulautakunta päätti, että talon tulee olla tumma. Ensimmäisessä versiossa maalattiin kaikki ikkunoiden ja ovien otsikko-kolmiotkin tummiksi, mutta se ei miellyttänyt viranomaisia.

Ovi tuli eri väriseksi, sehän on selvää. Brittein saarilla nähdyt korkeakiiltoisella maalilla maalatut kirkkaan siniset ja punaiset ovet kävivät mielessä, mutta sellaista maalia ei ollut. Niinpä ovesta tuli matta.
Maaleina upean mattapintaiset, hyvin paljon pigmenttiä sisältävät Farrow & Ball -sisustusmaalit, sävyinä London Clay (seinä), Green Ground (otsikkokolmiot) ja Vert de Terre (ovi). Näissä ns. Estate Emulsion -tyypin maaleissa on lähes kalkkimaalimaisen matta pinta, siis oivallinen saamaan talon näyttämään rapatulta.

Vaalean vihreät otsikkokolmiot kaipaavat vielä kolmatta maalikerrosta peittämään ensin maalatun tumman saven värin, mutta muuten homma alkaa olla kasassa eikä urakoitsijan tarvitse enää tulla korjailemaan vaaleiksi jääneitä kohtia.
Farrow & Ballin maaleissa on se ihana puoli, että ne elävät valon mukaan. Julkisivu näyttää harmaalta tai ruskealta rippuen valon määrästä, suunnasta ja laadusta. Siksi nämä maalit ovat niin rakastettuja Briteissä.

✄ Mainoskatko ✄ Farrow & Ball -maaleja myy ainakin sisustusliike Kuisti Helsingin Tehtaankadulla ✄

Pisteenä iin päällä Nukke- ja nallemyyjäisistä ostamani kranssi ja oven edustan rappukivi, sopivasti makuuhuoneen laatoituksesta jäänyt jämäpala.

The facade's been painted. For once, the crew was fast and efficient and they could do the job near immediately.

Forest workers

I went to see Mandy, the forester who fells trees for my cladding ;-) She now has a new friend, who was very friendly – Mandy kept shyly at the background. They are felling trees on mainland Korpo with their owner Peter.

Kävin moikkaamassa Mandy-metsähevosta Korppoon Kyrklandetilla. Hänellä on uusi työkaveri, joka oli utelias. Mandy pysytteli ujompana taka-alalla. Nämä rouvat auttavat puun kaadossa Korppoossa, heiltä minäkin saan lisää vuorilautaa ensi kevääksi.

Building a shelter for the horses. Why use scaffolding when you have straw bales...

Tallin rakennusta korppoolaistyyliin. Tilapäinen suoja tulee vanhan piharakennuksen päähän.

Kirjasto ja vintin katto

Kun vintin ikkunasta kurkistaa sisään, näkyy tähtiä. Sain idean lahjapaperin käyttöön tapetiksi Jennin blogista Koko lailla kodikkaasti. Onneksi varastosta löytyi näin ihanaa lahjapaperia, jota jäi yli viime joululta. Se on Englannista ja mallina on Carlislen katedraalin katto sellaisena, joksi se restauroitiin 1856.
Loistoidis Jenni!

Vintin katto kohoaa kurkihirteen saakka, joten se on varsin goottihenkinen ja kirkkomainen taivasta kohti kurottavine keskustoineen. Siitäpä sain idean... goottikirjasto! Inspaannuin valtavasti Lindan goottihenkisestä kirjastosta hänen Romppala-blogissaan.
Olen aina haaveillut tähtikatosta, mieluiten kirjastoon, joten tässä se nyt toteutuu. Kirjasto tulee saamaan vaikutteita myös Talvipalatsin tummaksi petsatusta kirjastosta:

Nyt on siis alakerran kulman keittiön lattia valmis, ja vintillä katto. Nopeaksi ei kai kukaan voi minua syyttää. Mutta mihinkä valmiissa maailmassa kiire olisi.

Klassikkoraidat

I guess that over here you can't get much more "classical country" than a stripy cat on a stripy rag carpet.

Harmaa raidallinen kissa räsymatolla on klassikkoainesta.

Stripy rocking chair cushion goes fine too, thinks Ransu

Ranskis ei ole tarkka siitä onko raidat tasaraitaa - raidat rules!

Even zebra's okay.

Tää seeprapenaalikin menettelee.

Keittiön lattia

Terveisiä nukkekotimaailmasta. Sisustus on alkanut. Tässähän on kolme kerrosta plus ullakko, ja jokaisessa varsinaisessa kerroksessa on yksi huone + huone, jossa kulkevat rappuset. Heti syntyi ongelma: siis vain kolme huonetta plus ullakko? Ja eihän keittiö voi olla valtava tupakeittiö, se ei kuulu tämän rakennuksen tyyliin. Niinpä päätin jakaa alimman kerroksen isomman huoneen kahdeksi. Alakertaan tulee siis porrashuone/eteinen, keittiö ja ruokasali.

Halusin keittiöön käytännöllisen laattalattian, mielessäni oli Etelä-Euroopassa tyypillinen kuusikulmainen terrakottalaatta. Googlettamalla löytyi kuitenkin sinivalkoinen malli, johon ihastuin heti. Se oli valokuvassa, joka oli sopivasti ylhäältä päin otettu. Kuvaa joutui vähän oikomaan kuvan-käsittelyohjelmalla (Photoshop), sillä valokuvahan on aina perspektiivissä = yhdestä pisteestä otettu, joten kuva "venyy" reunoja kohti.
Valokuvassa oli "saippuaparoni" lordi Leverhulmen entisen kartanon puutarhan raunioituneen huvimajan lattia Lever Parkissa Englannissa. Leverhulme perusti Sunlight-saippuatehtaan (nyk. Unilever) Liverpoolin lähelle. Kuvassa oli sopivasti pätkä laatoituksen reunaa, lisäksi laatoitus oli mukavasti vanha ja kulunut. Photoshoppailin sen yhtenäiseksi pinnaksi A4-arkille, tulostin ja liimasin suoraan talon lattiaan.

Kun kerroin tästä eräälle nihilisti-perfektionistiystävälleni, hän ehdotti että maalaisin jollakin lakalla laatat niin, että pinta näyttäisi kolmiulotteisemmalta, siis saumankohdat jättäisi lakkaamatta. Mitä?! Eikö kolmen tunnin veivaaminen-leikkaaminen-liimaaminen riitä? Kukin laatta on kooltaan 10 x 10 mm ja niitä on parisataa.
No, asia on harkinnassa. Saumoja en voi painaa syvemmiksi kun kuva on liimattu suoraan kovalle lattia-alustalle.
Olen piirtänyt seinien ja välikerrosten paikat lyijykynällä, niin näen missä ne tulevat olemaan. Keittiön ja ruokasalin välinen seinä pitää vielä rakentaa ja hommata jostakin ovi ja karmit. Muissa väliseinissä on jo valmiiksi ovet, oikein peiliovet, ja karmit.

Dolls' house
Yes I got myself a dolls' house. Interior decoration is slow due to the constructor(-ess) being busy with her other projects. I did manage to create a kitchen floor out of a photo from Lord Leverhulme's ruined bungalow floor at Lever Park, with a bit of virtual and real-life clipping and pasting.