Addicted to cemeteries

A scenic resting place near Achill island.

Merinäköalat.

Odd, I know. They are so different in other countries. I like to visit cemeteries home as well as when I'm travelling.

In Finland cemeteries have large trees, tombstones stand in straight rows and there is grass under the feet. Tombs often have ferns and hostas planted on them, which altogether makes graveyards tranquil, leafy, forest-like places.

What a comparison, then, to the stone cemeteries of southern France and Spain, for instance! They are hot places, dotted with dark cypresses. Fresh flowers would not last - instead, porcelain flowers adorn the tombs together with photographs of the deceased.

In England, a cemetery can often be spotted from a distance by its giant yew trees. The yews can be older than the church itself. I've seen a 1500 year old yew tree by a church in Ulcombe, Kent. I think the other yew was even older.

In Northern Ireland, I had time to visit just one. It was a ruin of a protestant church with its graveyard in Ballycarry. There had been a catholic monastery on the site earlier.

Raunioituneen kirkon vanha pikku hautausmaa Pohjois-Irlannissa.

In August I went to Ireland with a good friend. We rented a car and drove around. It's wonderful country. I have to say that by far the western shore around Connemara and Achill Island, up to around Sligo is what I loved. Having said that, I'd been to Cobh before and loved it and now we returned there and it was spectacular. Maybe the nicest bed and breakfast there, too. Of all Ireland.

A fantastic setting: a ruined village and a fresh cemetery. On Achill island.

Huu - rauniokylä ja edelleen käytössä oleva hautausmaa. Sumussa. Länsirannikon Achill-saarella.

Hautausmaan tenhoja

Irlannissa elokuussa lomaillessani kävin taas muutamassa. En sano "bongasin", sillä mielestäni se alentaa hautausmaiden arvokkuutta ja saattaisi häiritä siellä lepääviä sieluja. Vaikka en kyllä usko ihmisten olevan hautausmailla, vaan toisten ihmisten elävissä muistoissa. Minä en henkilökohtaisesti halua kiveä taakakseni, tai siis muiden taakaksi. Ne, jotka minut tiesivät, muistavat muutenkin, ja ne jotka eivät tunteneet, heille on yksi ja sama joku kivi jossakin.

Mutta asiaan. Hautausmaalla voi istua, siellä kuuluu levätä ja mietiskellä. Siellä ei saa juosta, huutaa eikä remuta. Kaikilla hautausmailla on oma taikavoimansa; oma tunnelma ja ilmapiiri. Ja mikä hienointa - aika monella hautausmaalla on merinäköala. Mieleen tulee ainakin Helsingin Hietaniemi, Kulosaaren Leposaari, Ikaalinen, Ranskan Rivieran Menton, Barcelonan Cementiri de Montjuïc ja Turun saariston ehkä kaikkein ihanimmat: Nötö, Jurmo ja Utö.

Today's pose

Päivän asento

Curled up panther

Pantteri kerällä

Big brother's hug

Isoveljen hali

Päivän syysväri

...Löytyy kuunlilja 'Frances Williamsilta'. Kyl se syssy täst tuleep...

Vaan niin on lauhaa. Haarapääskyt lentelee yhteysalusrannassa, niittyleinikki ja koiranputki kukkii pihalla ja syyskesä vain jatkuu. Saa nähdä miten parin päivän päästä käy kun pohjoispuhuri alkaa. Pitänee nostaa kukkia sisälle ettei kato käy.

Ja kaikilla olii niin muukaavaaaa

Päivänsankari röyhtäilee sohvalla 1-vuotiaan elkein.

The 1 year old.

Ransu täytti vuoden viikonloppuna. Samalla oli Ransun eli Franzin nimpparit ja sattumoisin myös emännän nimpparit. Juhlittiin pekonikakulla, paitsi emäntä söi porkkanakakkua.

Samalla on aika katsastaa Ransun ensimmäisen vuoden tapahtumia.

Ransu's 1st Birthday

...on Sunday. Celebrated with a bacon cake, albeit the mistress had carrot cake.

Time to look at Ransu's first year...

Ransu kotona Cougar's kissalassa kaksikuisena veijarina, joulukuun 2008 alussa.

First time I went to see Ransu at his cattery in December he was just a two-month-old cutie.

Nelikuinen jättikorva. Ja selvästi miettimässä kepposia.

In February he was a cutie at the home couch.

No niin, kepposia riitti varsinkin isoveli-Mustille.

Big brother Musti takes the most of attention-seeking.

Ennen pitkää Ransu pääsi tutustumaan ulkoilmaan ja uskaltautui verannan katon turvan alta avoimen taivaan alle. Tarkoin vahdittuna!

It took a while until Ransu got the courage to try the great open, he kept a long time under the verandah roof. Musti watches over his li'l bro.

Turvallinen paikka.

... And then it's great to be home again.

Kevällä Ransusta oli suuri apu, kun rakennustelineitä piti pitää pystyssä, kunnossa ja vahdittuna.

Soon it was clear that Ransu's main talent is being the watchman. Nothing escapes his curious eyes. Scaffolding is a good place for just that.

Laatikkoleikki on ihan parasta. Kukahan siellä on...? Toukokuussa.

In May, no signs of playfulness diminishing.

Heinäkuun lopussa Ransu näyttää jo aikuiselta. Kauluri on kasvanut kesän aikana. Tässä Ransu vaatii huomiota kotitoimiston päällä.

In late July Ransu looks an adult. Forever begging attention, this time on my work desk. This is a good place. She always comes and lifts me up from here.

Great... woodpeckers and apples

Great spotted woodpecker, käpytikka

Old 'Åkerö' apples are maturing into sweet red-cheeked beauties. The only thing is, I don't like apples. Childhood overdose accompanied by "an apple a day keeps the doctor away" remarks from my dad. He was right, of course, but still... they were bitter and sour. If only mum could make them into baked or pie form...

Now I have an old apple tree in front of my house and its apples are relatively sweet. To top that, the tree is an old variety, valuable and pretty. I still don't get to pick them

Fortunately someone else does. Great spotted woodpecker, a young specimen, is enthusiastically picking into the juicy fruit and sampling the fruit flesh. You can nearly hear the hums of approval. And I get to admire the bird from my kitchen table. I'd call this a win-win.

The woodpecker's beak is made for pecking apples.

Käpytikka omenoiden kimpussa

Hieno näky keittiön pöydän äärestä: tikka nakuttaa kypsää Åkerö-omenaa. Kun en itse pidä omenoista, valitettavasti, on mukava huomata kuinka ne maistuvat muille! Välillä tikka nostaa pään ylös ja maiskuttelee mehua suussaan. Lakin punaisuudesta päätellen tämä tyyppi on nuori, tämän kesän poikanen. Ruoka on niin hyvää että kameran kanssa pääsi aika lähelle.

Kotonatekemistä

Punapellavat ovat kiitollisia kukkijoita paahteisessa paikassa. Red flax in my dry border.

Luin juuri lehdestä, että "homing" on suurta muotia. Siis kotona tekeminen. Se on varmaan kivikauden luola-asunnoista saakka ollut kivaa, mutta että muotia. Otetaan siitä kaikki irti siis!

Paitsi että minusta on aina ollut kivointa puuhailla ulkona. Niinpä aloitin kotihommien arvostuksen kukkapenkistä. Punapellavat ovat ihanasti kukassa, ja olleet ties montako kuukautta. Siemenestä hyvin ehtisivät, jostakin Lord Nelsonin tms. tavallisesta siemenpussista. Sitä voisin ihan suositella. Kylvinkin punapellavan aika myöhään, ja kasvupaikka on kovin kuiva ja paahteinen, maa kuivaa savea kuin betonikokkaretta.

Naapurin ihastuttava kukkaketo. Lea's new border.

Sitten menin ihastelemaan naapurin Lean kotipuuhia, tänä vuonna perustettua kukkapenkkiä. Viime syksynä se kaivettiin, reunustettiin ja laitettiin uusi multa, ja keväällä emäntä kylvi siihen vaika mitä. Kesäkuussa ihmeteltiin kun mitään ei tapahdu, mutta ihmekö tuo, kun vielä juhannuksena hampaat kalisivat kuin kastanjetit (Lean sanojen mukaan). Hallaa oli vielä kesäkuun puolivälissä! Toisen naapurin perunanlehdet olivat käpristyneet, minulla perunamaa on hitusen ylempänä niin ne säästyivät pakkaselta.

Loppukesällä kukkamaa on näyttänyt kyntensä. Unikot, kehäkukat, ruiskukat ja muut kukkivat kuin viimeistä päivää ja jatkavat vain lämpimän syksyn innoittamina. Kukille ei näy tulevan loppua lainkaan. Eläköön kotipuutarhassa puuhastelu! Kukapa näin kauniina päivinä sisätiloissa malttaisi pysyä.

Punapellava, flowering flax, Linum grandiflorum

Ah yes ... the translation

Forgive me for never having the patience to interpret, translate, word by word! Once I've written it's done, no need to rewrite. No need to me, that is. Self-centeredness at its worst.

The news is, I just read in a paper that "homing" is the trend. Home-making, decorating, baking, whatever makes the home feel more like home.

Is that news? Was there ever a trend for making home feel like a hotel, train wagon or a waiting room? Whatever the reasoning, my home extends, and has always done so, farther beyond the walls. Idling in the garden beats vacuum cleaning every time. Afternoon sun on red flax flowers, that's a fleeting moment waiting to be discovered. Feet carry me on, past the dry border across the village street to the neighbour's. There's a real feast for the eyes.

Lea sowed those seeds - poppies, calendulas and corn flowers - in the spring and all June we wondered whatever happened to them. Night frosts and unnatural cold, that's what happened. In late summer the border has sprung to life. Homing.

Kesän tili

Kuvassa riisuttu hirsitalo ja ovensuussa emäntä itse.

Old cladding and rotten veranda have been taken off... The pile of earth and stone is the old floor insulation.

Remontti on tältä kesältä pistetty pakettiin. Pojat vaihtoivat ansiokkaasti taloon uudet alimmat hirret niihin kohtiin mihin tarvittiin, kaivoivat multapenkkaperustuksia pois, purkivat lahon kuistin, ottivat säästöön lattiat, ovet, ikkunat ja listat ja pistivät lopuksi talon tuulensulkupaperipakettiin. Nyt minulla on pakettitalo!

Vanhat, paikoitellen pintalahot hirret tarvitsevat säänsuojaa, ettei laho etene. Aiemminhan talossa oli laudoitus päällä, ja se tulee taas lopuksi päällimmäiseksi kun niin pitkälle edetään...

Ajattelin, että ensi kesän ohjelmassa olisi valtavan keittiön muurin korjaus, se kun oli mennyt huonoksi seinän viereiseltä osalta. Ja vintillä hormit menevät niin, että makuukamarin kaakeliuunista tuleva hormi liittyy lähes vaakatasoisella tiiliputkella savupiippuun, ja se tiiliputki rakoilee. Paras korjata ennen kuin laittaa mitään tulia mihinkään, vaikka mitäpä sitä nyt tulia asumattomaan taloon laittamaan, kun talossa ei edes ole lattiaa ;-)

Restaurointipojat Janne ja Saku ikkunanrapsutuspuuhissa. Taustassa näkyy tuvan muuria.

The boys conserving old window frames.