Wednesday, 12 August 2026

Pohjois-Karjalassa ja juurieni seudulla

 Onni potkaisi jälleen, sillä sain syyn lähteä käymään rakkaan ystävän luona Nurmeksessa. 

Minut tilattiin Nurmeksen avointen ovien päivään pitämään puutarhakierroksia Itä-Kauppalassa. Oli tarkoitus laittaa siitä maininta tänne blogiin, mikäli joku lukijoista pääsisi paikan päälle, mutta ennen lähtöä oli hoppu niin töiden kuin järjestelyjenkin kanssa, ja se jäi.

Nurmeksesta en montaa kuvaa ottanut, ainoastaan perjantaina, kun tutustuin Itä-Kauppalan puutarhoihin. Koko alue on todella viehättävä, lähes kokonaan 50–60 -lukuina rakennettu omakotialue. Jotkut puutarhat ovat suorastaan valtavia. Tämä ihastuttava portti kätkee taakseen hienosti hoidetun, kauniin puutarhan.
Pensasaita on aitaorapihlajaa; huomaa, miten kauniisti se on leikattu kehystämään porttia.

Entäs tämä puutarha sitten. Aivan keskustassa ja rantasauna kuin mökillä luonnon helmassa. Tässä kohdassa vesi on Nurmesjärveä, vaikka Pieliseen onkin yhteydessä kapean salmen kautta.
Perjantain sää oli hyvin vaihteleva; vettä taisi tulla noin vartin välein ja kuurojen väleissä aurinko paistoi lämpimästi.

Ystäväni Wilma oli vetämässä ikkunankunnostuskurssia Omavaraopistossa Valtimolla. Hän vinkkasi, että siellä on kovin kuvaukselliset kasvimaat, joten suuntasin sinne ja sainkin ällistyä, miten hyvin kaikki kasvaa.
Sain haastatella tämän palstan hoitajaa, tai toista heistä. Lannoitteena käytetään paljon vihersilppua. Omavarais-ideologian mukaan tietenkin myös komposteja hoidetaan viimeisen päälle. Periaatteena on, että mitään ei osteta, tai ainakin äärimmäisen vähän.
Tässä paikassa on selvästi myös aivan ihanteellinen maa; hiekkapitoinen, mutta ei liiaksi.

Sunnuntaina oli upea keli. Sekä Wilmalla että minulla oli tarve laiskottelupäivälle; kummallakin oli työputki takana. Ei huvittanut lähteä mihinkään. Wilma asuu vaaran laella jonkin matkaa Nurmeksesta pohjoiseen.
Wilma viritti meille ulkodivaanin hetekoiden päälle. Siinä kelpasi lojua, jutustella, lukea ja ottaa pienet nokosetkin. Kissakin piti meille seuraa jonkin aikaa. Ah, mikä palautuminen ja minulle täydellistä lomaa, toivottavasti Wilmallekin.

Lähdimme pienelle muutaman sadan metrin kävelylle. Wilman metsää reunustaa kuusiaita, joka on jonkin verran kasvanut siitä, mitä se alun perin on vuosikymmeniä sitten ollut. Silloin se suojasi kasvimaata pohjoistuulilta. Nyt aidan takana on upea, viidakkkomainen lehtometsä.

Metsän jälkeen saavutaan aurinkoiselle aukiolle, jossa on suloisen mummelin ihana puutarha täynnä kukkia ja marjapuskia lähes silmänkantamattomiin. Kävely tänne taitaa olla meillä ohjelmassa joka kerta, kun käyn Wilman luona.

Koska paluu etelän moottoriteille Pohjois-Karjalan vaaroilta tuottaa aina pettymyksen ja ahdistuksen tunteita, ajelin ensin pientä hiekkatietä vaaralta toiselle. Välillä sivusin järviä ja ylitin pieniä jokia. Tässä vesi virtaa Kuohattijärveltä Miihkelinlampeen.

Viekissä on komea kirkko ja laaja hautuumaa.

Lieksan leipomokahvilassa oli pakko pysähtyä ystävien suosituksesta, ja nyt suosittelen sitä minäkin. Seurailin Pielisen itärantaa mieluummin kuin posotin päätietä. Ah tätä järveä! Suomen paras, sanoisin, mutta Pohjois-Karjala -rakkauteni tekee minusta ehkä jäävin.

Ala-Kelvässä on hieno vanha vesimylly ja ennallistettu joki.

Enolta suuntasin kohti itää. Matkanteko ei tuntunut tylsältä etelän kiireitä ja arkea kohti valumiselta, sillä minulla oli määränpää, tai parikin, jotka olen jo pitkään halunnut nähdä.
Tämä näky tielle sai minut hieraisemaan silmiäni pian Enon jälkeen. Mikä ihmeen jättikrokotiilin selkä vedestä pistää!

Salpalinja se siellä halkoo seesteistä maisemaa Harpatinlahdella. Tällä seudulla on totisesti paljon sotahistoriaa. Siinä olisi valtavasti tutkittavaa, jos siitä joskus kiinnostuisi laajemmin. 

Määränpääni tässä suunnassa oli Möhkön ruukkikylä. Nyt ollaan lähes niin idässä kuin Suomessa pystyy olemaan.
Komea päärakennus on Pytinki. Siellä on kiinnostava historianäyttely, taidettakin, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa tutustua ihan kaikkeen.

Lotinankoski tuotti ruukille vesivoimaa.

Ilomantsista jatkoin etelään, mutta yhä pysyin pienemmillä paikallisteillä. Nyt saavuin tärkeälle seudulle: mummini suku on kotoisin Värtsilän ja Pälkjärven seuduilta, nykyään rajan takaa. En ole koskaan siellä lähellä käynyt, mutta nyt päätin poiketa. Tunnen jopa Värtsilään vastikään muuttaneen ihmisen, jota oli mukava käydä tervehtimässä. Elämän ihmeellisiä sattumia.
Kuva on Saarivaaralta, aivan itärajassa kiinni. Vaikka olen kaupunkilaistyttö eikä lapsuudessani heinäseipäitä ollut, sykähdyttää tämä näky sydäntä syvästi. Karjalaiset koivut siinä vielä lisäksi.

Näihin seutuihin täytyy tutustua lähemmin. Varmaan minulla on tuolla jossain sukulaisiakin, mutta niin monta sukupolvea on mennyt, ettei yhteyttä ole. Henkinen yhteys näihin maisemiin tuntuu silti. Liikutti mieltä kulkea mahdollisesti samoja teitä kuin mummini vanhemmat ja esivanhemmat joskus.


Loma teki niiiiin hyvää. Arki jäi kauas taakse. Kun etelän isolla huoltoasemalla piti kaivaa parkkikiekko esiin, mietin närkästyneenä, että monta viikkoa sai elää ilman. 
No enhän ollut oikeasti poissa kuin muutaman päivän!
Ransu oli hyvässä hoidossa alakerran Annelin luona ja kummallakin oli mukavaa, mitä nyt Annelin nenä hieman kärsi Ransun hellyyshaukkauksista.

34 comments :

  1. Sinulla on ollut vallan ihana reissu😃Ajelu pieniä hiekkateitä pitkin avartaa kummasti katsantokantaa, ja tulee löydettyä jos jonkinlaisia aarteita pikkuteiden varsilta. Meilläkin on tapana mennä usein "maisemareittiä" eli ei ihan sitä suorinta tietä, jos vain aikataulua ei ole.
    Tuo heinäseiväs- ja koivukuva herättää jotain hyvin suomalaista kutinaa sielussa. Itse olen ollut lapsena heinäpellolla, jossa vielä pistettiin heinät seipäille. Hienoa nähdä tuollaista vielä tähän maailman aikaan. Varmasti tuntunut aika sykähdyttävältä paikan päällä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pikkutiellä näkee paljon enemmän ja ehtii myös pysähtyä, kun jotain kiinnostavaa näkee. Taloja ja kirkonkyliä tulee myös nähtyä enemmän. Usein motarilla ajaminen on suorastaan unettavaa, vaikka maisemat voivatkin olla hienoja.

      Delete
  2. Toivottavasti oli rentouttava koko reissu. Tuallaasis kohtees tuntuu monesti aika pysähtyneen, eikä kiirettä oo mihinkää. Piänempien teiren varsilla näkyy useen ihania kuvauskohteeta, toisin ku suaraa viivoottimella mettiä tai peltoja halakovien valtateiren varsilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä irtautuminen tavallisesta arkielämästä tekee ihmeitä. Sen se myös tekee, ettei yhtään tekisi mieli palata arkeen :-D
      Minulla on onneksi vanhoja paperisia karttoja ja niihin on merkitty kiinnostavia nähtävyyksiä, vaikkapa kuvan vesimylly.

      Delete
  3. Sinulla oli aivan ihana loma ja matka kiinnostaviin maisemiin. Kuvat saavat suorastaan tunteet pintaan. Niin kaunista ja hyvällä tavalla pysähtynyttä kaikkialla. Kuin ihminen olisi käväissyt ja poistunut sitten sivulle suuremmitta eleittä. Sinulle heräsi varmasti myös paljon kysymyksiä näkemistäsi paikoista. Kunpa olisi joku menneen ajan ihminen olkapäällä kuiskimassa tietoa, jota ei ehkä enää mistään löydy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvin sanoitat Pohjois-Karjalan tunnelman. Ihmisiä on sen verran harvassa, että siellä on paljon korpea ja upeaa luontoa ja jotenkin se tuottaa ihanan rauhan mieleen. Tuntuu, että on tilaa ympärillä. Ihmiset ovat yleisesti ottaen mukavia ja helposti lähestyttäviä, välittömiä. Ilomantsissakin huoltoaseman rouva ehti jutella pitkät tovit :D
      Kun menin etelässä ruokakauppaan, tuntui, että ihmiset kävelevät suoraan päin. Vaikka kyllä täällä etelässäkin pystyy tuntemattominen kanssa juttelemaan, se vain ei ole niin tapana.
      Ystäväni Wilma on suuri (paikallis)historian tuntija, häneltä voi kysyä mitä vain, ja yleensä tietävä vastaus tulee.

      Delete
    2. Kiva, että Wilma-ystäväsi toimii tarvittaessa historiantulkkina.
      Luulenpa, että ihmiset ovat täällä etelässäkin halukkaita juttelemaan, jos vain joku tekee ensin aloitteen. Yleinen oletus taitaa olla, että kaikilla on kiire, eikä kukaan halua jakaa asioitaan ventovieraan kanssa. Kaupoissa asioidessani saatan jutella myyjien/kassojen kanssa ylimääräistä, jos ei ole jonoa. Usein kauppojen henkilökunta on vedetty niin tiukalle, että kassatyön lisäksi he hyllyttävät ja tekevät paljon muutakin. Yllättävän usein saan vastineeksi pieniä hyvän mielen juttuhetkiä, hymyjä ja ystävällisiä sanoja. Etenkin kassat saavat niin paljon tylyyttä osakseen, että yksittäiset ystävälliset asiakkaat ovat tervetullutta vastapainoa ankeudelle.

      Delete
    3. Totta, usein muutamasta sanasta kyllä ilahdutaan täällä etelässäkin, pääkaupunkiseudullakin. Ja onhan esimerkiksi saaristossa selvästi leppoisampi tahti ja ihmisillä aikaa vaihtaa vähän ajatuksia.
      Onpa ihana tapa sinulla piristää kaupan kassan päivää!

      Delete
  4. Pohjois-Karjalan vaaramaisemat ovat niin kauniita. Äitini on Enosta kotoisin, joten kesäisin olen viettänyt siellä paljon aikaa mummolassa. Olipa sinulla mukava matka maisemareittiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanat kesämuistot sinulla! Maisemareittejä noilla seuduilla riittää tutkittavaksi vaikka kuinka. Enkä tällä kertaa edes mennyt Kainuun suuntaan – sielläkin on henkeäsalpaavan upeaa.

      Delete
  5. Kivipellon Saila12 August 2026 at 19:19

    Antoisa ja mielenkiintoinen loma sinulla ja paljon kaunista koettavaa. Uskon, että loma - pienikin - tekee tehtävänsä. Maisemat on tuttuja, siellä olemme perheen kanssa seikkailleet, vaara-maisemat, järvet, joet, koskettaa - luonnon rikkautta! Ja heinäseipäät! Henkistä yhteyttä koen aina pohjoisen retkillä, tuttu tunne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pienikin irtiotto tuo kipeästi kaivatun loman mielelle. Neljän viikon lomasta voin vain uneksia, niinpä onneksi viisi päivää tuntuu viikoilta :-D

      Delete
  6. Miten hyvin välittyikään tänne asti kirjoittamastasi ja kuvista matkasi runsas anti; niin paljon kaunista nähtävää ja keidashetki hyvän ystävän seurassa suvisissa vaaramaisemissa. Saan myös hyvin kiinni siitä tuttuuden tunteesta, mitä kerroit kokeneesi sukusi entisillä asuinmailla. Tuollainen loma rentouttaa varmasti arjen keskellä mainiosti. Kuvia oli täälläkin mukava katsella. Heinäseiväspellot toivat itsellekin mieleen paljon lapsuus- ja nuoruusmuistoja, olihan heinänteko jokakesäinen työ vuosien ajan.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuon viime sunnuntain täydellisen chillailupäivän ihanuudella elän vielä pitkät tovit, palaan siihen mielessäni, kun tarvitsen mielikuvaloman. Vaikka arkielämäni on melko leppoisaa, tarvitsee siitäkin lomaa joskus.

      Delete
  7. Ihanat maisemat kesäisessä maisemassa. Minulle täysin vierailla seuduilla.
    Eniten syköhdytti tuo heinä seoipoäoden kuva. Ikäänkuiv lapsuusmaisema olisi avautunut eteen. Ihana pikku lomanen sinulla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heinäpelto seipäineen olisi varmasti sinulle vahva muistoja tuova näky. Minunkin oli pakko pysähtyä saman tien, onneksi sillä kohtaa oli tiessä levennys, opaskarttoja ja pieni kirjanvaihtopiste vanhan maitolaiturin tyyppisessä pömpelissä.

      Delete
  8. Upea reissu hienoissa maisemissa ja kohteissa!! Kiva, että sait myös aikaa rentoutumiselle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä ihana reissu. Edellisestä Pohjois-Karjalan reissusta taisi olla kulunut kolme vuotta. Ihan liian pitkä aika!

      Delete
  9. Hej Saila!
    Vilket fint inlägg, det känns som att du kom nära dina rötter och släkt. Jag har aldrig varit så långt österut i Finland, har hållit mig till södra delen.
    Skönt med en minisemester.
    Hälsningar Marika

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tack, det lönar sig att köra till nya trakter, det känner nästan som att vara utomlands! Jag har släkt lite runt södra Finland annars, Tavastehus och Lojo, Egentliga Finland också, men har är väldigt nyfiken med den karelska delen.

      Delete
  10. Kuulostaa ja näyttää kyllä ihanalta lomalta! Minun lapsuusmaisemissa oli lähipellolla heinäseipäitä, toki hieman myöhemmin sitten jo pikkupaaleja:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen niin kaupunkilaistyttö, että en oikeastaan yhtään tiedä, millaista oli maalla, kun olin lapsi. Joskus viisivuotiaana hämmästyin serkun häissä, kun kanat ja lehmät olivat niin eri kokoisia. Minun kirjassani ne oli piirretty samalle sivulle saman kokoisiksi. Oli siinä aikuisilla naurussa pitelemistä.

      Delete
    2. Mun yksi työkaveri kertoi, että kun hän lapsena pääsi metsään, hän ihmetteli kun se ei ollutkaan täynnä eläimiä, jotka vieläpä ovat ystäviä keskenään, niinkuin lastenkirjoista oli nähnyt:)

      Delete
    3. Aika edesvastuutonta julkaista lastenkirjoja, jotka antavat niin valhellista tietoa :-DDD

      Delete
  11. Enpäs arvannut perjantaina sateenrakosissa puutarhaa myllätessäni, että olit noin lähellä kastumassa samoissa sadekuuroissa :D
    Olipas nostalgisia tunnelmia näissä kuvissasi. Ja pieniä hiekkateitä pitkin köröttely on enemmänkin kuin tuttua, kun on täällä metsien, mäkien ja järvien keskellä asunut koko ikänsä. Sitä vain ei ehkä osaa enää oikein arvostaa, ellei matkan varrella ole riittävän tiheässä jotain poikkeuksellisen hienoa nähtävää. Kiva, että sait viettää hetken ihan oikeaakin lomaa hyvässä seurassa ja oli vielä aikaa huristella rauhassa maisemareittejä pitkin paikallisia nähtävyyksiä ihmettelemässä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu ja kurvasin torstaina taas siitä teidän kylän ohi ja taas oli hieman kiire. Mielessä kyllä kävi, että joskus olisi ihana nähdä puutarhasi oikein livenä.
      Sinulle nuo hienot seudut ja maisemat ovat ihan normielämää lapsesta saakka. Minulle ne ovat elämys joka kerta, josta yritän nauttia joka sekunti ja imeä varastoonkin, sillä reissut eivät kovin kauaa kestä. Yksi loistava vapaapäivä silkkaa hyvää mieltä, ystävyyttä ja rentoutumista kantaa kyllä pitkälle, siihen palaan, kun stressi tai huolet iskevät.

      Delete
    2. Arvelinkin, että menomatkalla olet saattanut huristella nasta laudassa lyhintä ja suorinta reittiä, jos paluumatkalla on ollut enemmän aikaa rauhalliseen reissaamiseen. Torstaina täällä oli joka tapauksesa puutarha aika hyrskyn myrskyn, kun yritin saada kriittisimpiä sotkupaikkoja siistittyä. Olin juuri saanut tietää, että viikonloppuna piipahtaisi yksi puolituttu katsomassa puutarhaa. Samoilla puolipaniikeilla olisin kyllä toivottanut sinutkin tervetulleeksi puutarhakierrokselle ihmettelemään pitkin nurmikoita viskeltyjä rikkaruohokasoja sun muuta törkyä :D
      Sinulle nämä maisemat ovat varmaan sama kuin minulle tunturit tai saaristo, joissa kummassakin tulee liikuttua aivan liian harvoin. Kyllä niistä maisemista nauttii aivan eri tavalla kuin jostain, mitä on koko ikänsä nähnyt.

      Delete
    3. Olisinhan voinut tulla avuksesi, kumpparitkin oli takakontissa! :-D No, täytyy jollain kertaa suunnitella paremmin ja sopia käynti, olisi todella kiva joskus nähdä ja reitti menee tosiaan ihan teidän läheltä, jos suoraa tietä menen.

      Delete
  12. Ihanaa mikä arjen irtiotto reissu sinulla onkaan ollut.
    Ihanat maisemat ja kohteet.
    Matkailu avartaa ja mukava matka sinulla onkin ollut.
    Aurinoista viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä kiva myös käydä ihan uusillakin seuduilla, kuten tuo Möhkö ja Ilomantsista etelään Värtsilään. Pohjois-Karjala on lisäksi aina jotenkin eksoottinen tällaiselle etelän/lännen kasvatille. Maisemat, ihmiset, puheenparsi, ruuatkin ovat erilaiset.

      Delete
  13. Seesteisen mukava reissu juurille. Minäkin miellän tuon puolen kotimaata jotenkin läheisemmäksi. Juuria on minullakin.
    Itse asiassa mietin millaisista juurista mahtaa olla kyse, kun luin otsikon, ihmisten vai kasvien

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minusta neljäsosa on tuolta seudulta Värtsilä / Pälkjärvi kotoisin, loput etelästä ja lännempää. Koen nekin läheisiksi, mutta tuota Karjalan haaraa tunnen vähiten ja haluaisin oppia enemmän!
      Juuret ovat tärkeitä monella tapaa, tällä kertaa olivat ihmisen juuret :-)

      Delete
  14. Onpa kaunis ja kutsuva portti ja sen yli kaartuva puinen kaari lintuineen!
    Sinulla on ollut ihana rentoutumispäivä hetekoilla ystäväsi puutarhassa; ymmärrän hyvin tuollaisten hetkien tarpeen nykyajan tehokkuusvaatimusten ja kiihkeän elämänrytmin puristuksissa. Ja maiseman vaihtaminen välillä tekee kyllä niin hyvää. Kuva heinäseipäistä kuljettaa mielen kultaisiin menneisiin vuosikymmeniin. Tuntuu, että silloin kaikki oli niin helppoa ja kepeää, mutta se varmaankin johtuu osittain siitä, miten ne muistot oikeasti kultaantuvat: vain ihanat asiat jäävät mieleen.
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli todella ihana päivä. Huippuja ovat päivät, kun ei tarvitse olla missään mihinkään aikaan tai suorittaa yhtikäs mitään; äärimmäisen harvinaista ja arvokasta! Kotona se ei onnistu, kun pitäisi-pitäisi -lista on loputon. Yrittäjänä lomani ovat yksittäisiä päiviä siellä täällä. Tuosta tuli nyt otettua kaikki irti, kun yrittäjä-ystävälläni oli sama tilanne ja lepopäivää tuli sitten olan takaa yhdessä fiilisteltyä ja hehkutettua, ettei vaan jää sen ihanuus huomaamatta :-D
      Maiseman vaihtaminen tekee todellakin ihmeitä! Mieli virkistyy ja tankkautuu, kun saa uutta sisältöä.
      Minulle tulee heinäpellosta myös sellainen tunne, että kaiken tekeminen oli paljon raskaampaa. Toki aikaa oli ehkä enemmän, tosin ei välttämättä – heinätöissä ollaan aina säiden armoilla ja usein on kiire.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!