Siniset, valkoiset ja vähän hullutkin ilot

 Kuistin edustan pieni istutusalue on osoittautunut hyväksi paikaksi aarteille.

Ensinnäkin himalajanvuokko. Tämähän on kostean paikan kasvi. Rohkenin silti istuttaa sen kuistin pohjoispuolelle, sillä siinä on ainakin viileää. Maa on siinä kuitenkin useimpina kesinä hyvin kuiva, sillä kuistin räystäs yltää paikan ylle. 

Vaan tänä kesänä ei ole tarvinnut kastella himalajanvuokkoa kertaakaan, silti se on kasvanut ennätysmittoihin metriseksi!

Taustalla on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on kerrankin kasvattanut useamman lehden ja jopa kukkavarren! Kuunliljat viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti, mutta nyt on selvästi kesä niiden mieleen; ilmeisesti sateita on tullut riittävän tiuhaan. 

Himalajanvuokkoa on olemassa valkoheteisenäkin, mutta kohdalleni osui lottovoitto ja sain siniheteisen 'Glacier' -lajikkeen.

Lajikkeen kukkien kääntöpuolissakin on sinerrystä.

Ransu esittelee. Himalajanvuokko ei koskaan aiemmin ole yltänyt kuistin lattiaa korkeammalle.

Kuistin rappujen viereen raivasin viime kesänä tilan pienille aarteille. Akileija-ukkolaukka-rehotus sai väistyä, sillä muutakaan paikkaa en pikkuisille erikoiskasveille keksinyt. Rehotuskasvit pärjäävät toisaallakin siinä rehotuksessa, joka täällä lähes kaikkialla vallitsee.

Kelmeäneidonkannus on hurmaava valkokukkainen varjopaikan sulostuttaja.

Kelmeäneidonkannus on joko neidonkannusten sukua Pseudofumaria tai kiurunkannus Corydalis, luotettavissa lähteissä näkyy kumpaakin nimeä. Oli kumpaa tahansa, se on aivan ihana pikkuruinen keijukaiskasvi.

Tässäkin kuvassa on taustalla kuunlilja: toisin kuin aiemmin väitin, on kumpikin viime kesänä hankituista kuunliljoista yhä elossa! Tässä näkyy raikkaan kaksivärinen vihreä 'Summer Lovin''.

Tässä kuvassa näkyy sekä 'Summer Lovin'' että 'Great Expectations' edessään yhä vain kukkiva kiurunkannus 'Golden Spinners'! Yli kuukausi kukassa putkeen.

Varjosiippa kukki jo juhannuksena, vain yhdellä kukkavarrella, mutta onneksi edes sillä. Se on ihan uskomattoman siro ja kaunis. 

Hankin tälle ja muutamille muille happaman maan aarteille rodomultaa ja lisäsin sitä kasvien tyvelle, toivottavasti se auttaa viihtymään.

Kuistin länsipäästä kuoli pikkujasmike pari vuotta sitten – se teki kuolemaa monta vuotta, kunnes yksikään verso ei enää puhjennut lehteen. Hankin tilalle kauniin kerrotun 'Frosty Morn' -lajikkeen, sillä kaipasin kuistin keinutuolissa nenään leijuvaa ahomansikan tuoksua. 

Tämäpä ei olekaan pikkujasmike, vaikka se taidettiin sellaisena myydä. Koko on kyllä kompakti, mutta tässä pidemmälle jalostetussa (ja luultavasti sekavamman perimän omaavassa) jasmikkeessa tuoksu on makea, gardeniamainen. Ihana tämäkin kyllä on. Toivon, että puska viihtyy. Yritin istuttaa taimen parempaan tuulensuojaan kuin edeltäjänsä, sillä se saattaa olla syy siihen, miksi moni jasmike viihtyy huonosti.

Erityisaarre viimeiseksi. Hullukaali iti ja teki lehtiruusukkeen viime kesänä myllättyäni maata. Tänä vuonna se kukkii. Toivon, että tämä mystisen oloinen kasvi tuottaa uusia siementaimia vähän tiuhempaan – tämä on vasta toinen tässä 20 vuoden aikana. Kumpikin on tietysti aktivoitunut maan mylläyksen tuloksena.

Täytyypä mylläillä.

Himalajanvuokko Anemone rivularis, Eriocapitella rivularis

Hullukaali, kylähullukaali Hyoscyamus niger

Jasmike Philadelphus

Kelmeäneidonkannus Corydalis ochroleuca, Pseudofumaria alba

Kiurunkannus Corydalis

Kuunlilja Hosta

Varjosiippa Vancouveria hexandra