Sunday, 19 July 2026

Niittymäistä

 Onneksi pidän vähän sekaisista niityistä, sillä sellaisia on vähän siellä sun täällä.

Vuokko-esikkopuutarhassa, joka pitäisi varmaan joskus nimetä uudestaan, sillä esikoita tässä ei juuri ole, eikä kovin paljon vuokkojakaan – ne olivat joskus toiveissa menestyä tässä – on ihan kaunis niitty. Mesiangervo kasvaa tuossa luonnostaan ja toki joka vuosi sitä kitkenkin, sillä muuten se jyrää. Ystävän puutarhasta salamatkustajana tullut varsankello on toinen kitkettävä, joka ei kuitenkaan koskaan häviä, eikä ole tarkoituskaan. Samoin ojakärsämö, joka on luonnonkasveista lemppareitani.
Jossain tuolla piilottelee myös valkokukkaisen neidonruusun kukkia, vaikka ne ovat niin ujoja, että taisivat mennä kameraa piiloon. 

Vanhan talon puretun kuistin edustalla on itsekseen kylväytynyt mäkimeiramikasvusto. Olen hyvin iloinen valkokukkaisesta, joka ilmestyi siihen itsekseen pari vuotta sitten. Olin jo ehtinyt haaveilla sellaisesta ja sitten se vain tuli itse.
Mäkimeiramia parempaa pörriäis- ja perhoskasvia on vaikea kuvitella, kukissa kuhisee jatkuvasti hyönteisiä, vaikka tässä illalla otetussa kuvassa niitä ei juuri näe.

Varsinainen ketoniitty kasvaa edesmenneen rakennuksen paikalla, sillä siinä on riittävän kuiva kohta. Olen joskus yrittänyt jotakin tuohon kylvää tai istuttaa laihoin tuloksin. Parhaiten kasvaa keltamatara, joka onkin todella hieno luonnonkasvi ja ymmärtääkseni luonnosta vähentynytkin, vaikka täällä sitä kasvaa hyvin runsaana. Kurjenkellotkin ovat itsekseen tulleet.

Kedon poikki on kiva näkymä muotopuutarhaan. Sinne johtaa nurmipolku, mutta tässä kuvassa sitä ei näe. Kedollinen keltamataraa tuoksuu huumaavasti hunajalta.

Sitten kedon viereen paahdepenkkiin puhkesi sikurin kukkia. Täydellisiä keltaiseen taustaan!

Kedon laidalle istutettu keltalehtinen mustaselja 'Aurea' sointuu keltamataraan ihanasti. Tästä kuvasta voi hahmottaa polkua muotopuutarhaan puskan takana.

Sikurin saaminen kedolle on ollut pitkä prosessi ja viimein olen onnistunut – tai tänä vuonna siinä taitaa kukkia vain tämä yksi. Pituuden ei tarvitsisi olla ihan noin ylimitoitettu; vähempikin riittäisi, mutta hyvä näin.
Kuvassa voi erottaa vanhoissa syreenipuskissa suuria vaaleanpunaisia kukkia.

Se on vanha kirkonruusu, joka on varmasti istutettu tuohon jo silloin, kun tässä oli matala asuinrakennus. Aika ihanaa, kun se järjestää syreeniin toisen kukinnan!

Kedon vieressä paahdepenkissä on aika luonnollisen oloista kasvillisuutta, vaikka punakärsämön ja sinipiikkiputken olenkin tuohon istuttanut. Päivänkakkara on tullut itsekseen.

Rohanissa on aivan eri värimaailma. Etelänruusuruoho, supertumma harjaneilikka 'Onyx' ja ojakärsämö – taitaa olla hitusen kerrottu muoto, jota kasvatin siemenestä – sekä tähkähelmikkä.

Ja tietenkin on myös preeria, jossa mäkimeiramit kukkivat ja tähkähelmikän tähkät ovat pidemmällä kuin varjoisammassa Rohanissa. Nuo pitkulatähkät ovat aivan superhurmaavia ja niiden takia tähkähelmikkää kasvaa puutarhassani aika paljon!


Etelänruusuruoho Knautia macedonica
Harjaneilikka Dianthus barbatus
Keltamatara Galium verum
Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä
Kurjenkello Campanula persicifolia
Mesiangervo Filipendula ulmaria
Mustaselja Sambucus nigra
Mäkimeirami Origanum vulgare
Ojakärsämö Achillea ptarmica
Punakärsämö Achillea millefolium, punakukkaiset
Sikuri Cichorium intybus
Sinipiikkiputki Eryngium planum
Tähkähelmikkä Melica ciliata
Varsankello Campanula trachelium

9 comments :

  1. Niittyinen sekalaisuus on niin ihanaa. Aina vähän liikettä ja luonnollista yhteensopivuutta ♥️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta! Ja kasvien huojumisen lisäksi niittymäisissä plänteissä on aina hyönteisten pörinää ja lepatusta.

      Delete
  2. Olipa taas kerran näille silmille mieluisia niittynäkymiä. Etenkin sikurinkukat keltamataraa taustanaan ja viimeisen kuvan tähkähelmikät ja mäkimeiramit. Juuri tänään löysin isoksi ilokseni valkoista mäkimeiramia omalta pihaltani sireenin juurelta.Sain monta vuotta sitten ystävältäni kasvin alun, joka kukki keskipinkinpunaisena. Linnut ja tuuli ovat levittäneet kasvustoa ympäri pihaa. Toisaalla se kukkii alkuperäistä selvästi tummempana, toisaalla hennon vaaleanpunaisena, lilaan taittavana. Olin ajatellut maan happamuuden vaikuttavan kukkien väriin. Mutta nyt valkoiset yksilöt antoivat uutta ajateltavaa. Onko se tosiaan eri kasvi?
    Ojakärsämöä kasvaa täälläkin ihan kukkapenkissä, niittyhumalaa, siankärsämöä, ahosuolaheinää sekä ahdekaunokkia siirrettynä tai luo nosta keräryistä siemenistä kylvettynä osassa nurmikkoa, niissä kohdissa varsinkin, jotka ennen paloivat paahteessa ruskeiksi. Olen niin iloinen kaikkien näiden runsastumisesta.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanan kuuloisia niittykukkia sielläkin! Valkoisen mäkimeiramin täytyy olla geeniperäinen ominaisuus, sillä sitä voi kasvaa luonnossakin samalla alueella punakukkaisten kanssa. Ehkä tummemman ja vaaleamman punakukkaisetkin ovat geenin, eivätkä olosuhteiden aikaansaamia, mutta en tiedä, kuinka asia oikeasti on. Niitäkin esiintyy luonnossa, siis punaisen eri sävyjä.

      Delete
  3. Niittymäiset alueet ovat viehättäviä. Niissä on enemmän mielenkiintoista seurattavaa kuin varsinaisissa kukkapenkeissä. Jo ajatus siitä, että luovuttaa hallinnan luonnolle, antaa luonnolle mahdollisuuden muokata alueita, on mukava. Siten luonto antaa "lahjana" kukkayllätyksiä kuten Sinunkin alueissa on tehnyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tarjoat kokonaista filosofiaa niittyjen parissa. Tuo on kiinnostava ajatus, että niitty on kiinnostavampaa seurattavaa kuin kukkapenkki. Jäin pohtimaan. Lisäksi niittymäisillä alueilla on paljon ötököitä, joista blogissasi voi huomata, että olet hyvin kiinnostunut :-)

      Delete
  4. Niittymäiset alueet ovat viehättäviä ja monen pienen siivekkään paratiiseja, sinulla on lajikekirjoakin niissä eli luonnon eläinten kannalta hyvin tärkeä! Pidän siis muutenkin 'sekamuotoisesta' kukkapenkistäkin jossa välillä jotain nousee korkeuksiin ja välillä on matalampaa, mutta mielenkiintoista katseltavaa ja pölyttäjille paikka vierailla. Minun etelänruusuruohoni lajikkeeltaan 'Saila' kukkii myös, sen kukintaa aina odottelen ja toivon, että se hieman levittäytyisi isommalle alueelle, sen väri on erittäin mieleinen!

    ReplyDelete
  5. Niittyalueet antavat sellaista eläväistä yleiskukintaa ruusujen ja muiden isompien kukkien taustoille. Niittyhelmikkä on nyt kiinnittänyt jo niin monta kertaa huomioni, että sellaista hankin heti, kun tulee vastaan. Ihanan värinen tuo keltamataraniittysi; omalla pihallanikin olen joskus aikoja sitten bongannut sen yksilön, mutta hävinnyt on. Paimenmatara sen saattaa olla jyrännyt.
    Mustaselja ’Aurea’ valaisee ihanasti puutarhaasi yhdessä keltamataran kanssa, kutsuvan ja kodikkaan näköistä.
    Merja

    ReplyDelete
  6. Hurmaavat niityt. Mäkimeirami on yksi parhaita pörriäiskasveja, vaikka hitusen pitääkin sen leviämistä rajoittaa. Siemenet ovat tavattoman itämiskykyisiä. Johtuisiko sitten erinomaisesta pölytystuloksesta? Meillekin on aina välillä ilmestynyt valkokukkaisia taimia. Samoin sen tavallisen vaaleanpunaisen lisäksi hyvin tummanliilaa. Onneksi kaikki värivariaatiot näyttävät kelpaavan pörriäisille, niin voi huoleti valikoida mieluisimman värisiä taimia säästettäväksi ja kaivaa ylimääräisistä pois ne tylsimmän sävyiset.
    Rohanin kolmen kimppa on hieno. Minulta kuoli talven aikana etelänruusuruoho eikä ilmeisesti siementaimiakaan ole tulossa. Pöh...

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!