Harrastan keskiajan opiskelua ihan omaksi huvikseni. Tällä viikolla oli mahdollisuus poiketa yhdessä toivekohteessa, Pyhän Birgitan kirkon raunioilla Vihdin kirkonkylässä.
Tulikukka Verbascum
Saturday, 4 July 2026
Keskiajan jäljillä
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.jpg)
.JPG)
2.JPG)
.JPEG)
Kaunista! Eteläisemmässä Suomessa olisi valtavasti hienoja paikkoja mitä en ole nähnyt. Hämeenlinnaa etelämpänä kun ei ole tullut koskaan elettyä (ja sielläkin vain vuosi).
ReplyDeleteOnhan niitä hienoja paikkoja myös siellä teillä päin ;-)
DeleteHyvin mielenkiintoista: rakentaminen, kasvit, käsityöt, erilaiset materiaalien käsittelytaidot...vaikka aika rankkaa on tainnut muuten elo olla. Upea paikka!
ReplyDeleteKeskiaika on kyllä hyvin mielenkiintoista, mutta en silti haluaisi sinne aikakoneella matkustaa :-D
DeleteMinustakin historia on valtavan kiinnostavaa. Hieno raunio tuokin. Kätkee muistoihinsa vaikka mitä. Pistää mielikuvituksen liikkeelle.
ReplyDeleteKyllä pistää. Ja onhan tuolle alueelle haudattukin ihmisiä, siellä saattaa vaikka kummitella ;-)
DeleteUpea kohde! Viimeinen kuva on ihana😍
ReplyDeleteTuo ranta on aivan todella idyllinen <3
DeleteNuo kirkkojemn rainiot tuo mielikuviin ajatuksi menneesttä ajasta, mitä kaikkea nuokin rauniot sisäänsä kätkee. Etilaisia ihmiskohtaloita. Kirkollahan ennen oli iso vaikutus ihnisten arkeen.
ReplyDeleteJuuri niin. Siellä on koko elämän kirjo nähty.
DeleteMielenkiintoinen paikka viehättävällä seudulla.
ReplyDeleteKyllä! Hiidenveden ympäristö on kyllä todella kaunista seutua.
DeleteTuttua seutua miehen sukulaiset asuvat Vihdissä.
ReplyDeleteKiva reissu sinulla ollut🌺
Ahaa, te sitten käytte siellä päin välillä. On kyllä hyvin kaunista seutua.
DeleteVarmasti hyvin mielenkiintoinen historiallinen kohde.
ReplyDeleteKyllä! Pieni on kirkko ollut, mutta luonnonkauniilla paikalla. Toisaalta järven korkean rantatöyrään liikkuva maa koitui sen kohtaloksi.
DeleteSamoilla poluilla - taisi olla 2023 kun polkaisimme Hiidenvettä Mustionselkää ja mielenkiintoisia paikkoja löytyi vaikka ja kuinka. Niin huono kuin olenkin rakennetun ympäristön perään, niin tällaiset kiviset rakennelmat kyllä kiehtoo... rakennettuhan nekin on, mutta tosiaan aikana jonka elämää mieli mielellään pohtii!!
ReplyDeleteKauniit ovat kyllä maisemat tuolla päin. Menneet ajat kiehtovat, silloin ei konevoimaa käytetty. Järkäleistä rakentaminen on vaikuttavaa.
DeleteEnnen on vaarittu rakentamisehen aivan erilaasia taitoja ku nykyään.
ReplyDeleteTodellakin. Tosin tukevalle maalle olisi ollut silloinkin parempi rakentaa, tuo kirkko tuhoutui sen takia, että rinteen maa liikkui.
DeleteKaunista. Jyhkeät muurit ihan huouvat mennyttä aikaa
ReplyDeleteNe ovat niin tunnelmallisia ja kauniita. Rakennusmateriaalin kauneus hivelee silmää.
DeleteOlen käynyt tuolla haistelemassa historian havinaa. Kerran siellä oli samanaikaisesti birgittalaisnunnia vierailulla. Olisivatko olleet Turusta. Tai Lohjallakin toimii katolisen kirkon birgittalaissisaria.
ReplyDeleteVau, olipa jännä sattuma, hienoa, että pääsit sitä todistamaan. Kyllähän se tuo paikalle lisäarvoa, että on birgittalaisnunnia paikalla.
DeleteMinustakin vanhat rauniot ovat hienoja kohteita. Aina mykistyy kun miettii, miten ovat ihmiset saaneet kaikenlaisia holvirakenteita ja vastaavia tehtyä aikakauden työkalulla ja työmenetelmillä. Hienoa kädentaitoa!
ReplyDeleteNäin juuri, kyllä tällaiset rakennukset ovat vaikuttavia.
DeleteSiskoni asuu tuon kauniin Hiidenveden rannalla; on siis monta hyvää syytä vierailla sillä seudulla. Tuollaisissa paikoissa tuntuu astuvansa välillä ihan eri aikavyöhykkeelle.
ReplyDeleteMerja
Onpa ihanaa, että sinulla on syytä vierailla Hiidenveden äärellä! Historia on kyllä kiehtovaa ja historialliset paikat vaikuttavia.
DeleteMinä kävin eilen Hattulan kirkossa ja olihan se elämys! Onneksi joitain keskiajan rakennuksista on säilynyt ehjinä kaikkien vuosisatojen läpi.
ReplyDeleteSe kyllä on! Etenkin, jos on lukenut Rottien pyhimyksen :-D No on kyllä muutenkin.
DeleteOnneksi tosiaan jotain on säilynyt. En ymmärrä vanhojen rakennusten tuhopolttajia ollenkaan. Että mennään tuhoamaan jotakin ihmisten, kenties esi-isien, käsin rakentamaa, joka on tähän asti säilynyt kuin ihmeen kaupalla. Se surettaa. Onneksi tosiaan jotain vielä on.