ja punaisia kukkia.
Viime vuonna myyrät nakersivat istuttamani imeläkirsikan kuoren, ja jänis popsi kevätkirsikan versojen latvat syksyllä, alaosa on onneksi tallella ja elossa.
Keijunpikkusydän 'Pink Punk' on söpöin pikku punkkari kuunaan.
Ensimmäiset varjohiipat alkavat kukkia, nehän ovat erityisiä lempikasvejani. Tarhavarjohiipassa on herkullisenpunainen väri.
Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on suureksi ilokseni talven jäljiltä hengissä eikä edes kuollut keväiseen auringon porotukseen. Se on alppipenkkini kasvien suurin haaste: ostan esimerkiksi joka vuosi uudet laukkaneilikat, kun edelliset ovat kuolleet maalis–huhtikuussa.
Rikot kuuluvat myös kasveihin, jotka yleensä kuolevat keväällä, mutta tämä 'Purple Robe' -patjarikko on selvinnyt elossa jo pari vuotta, tosin se on vain niukin naukin hengissä, kuten kuvasta näkyy. Tämä on koko kasvuston ainoa vihreä kohta ja hädissään se on pukannut jo kukkavarren – mahdollisesti siksi, että on kuoleman kielissä.
Viimeinen sinivuokko kukassa on kaunis punakukkainen sinivuokko (Hepatica nobilis var. rubra).
Punaimikässä on upea väri. Istutin monta ennen kuin tämä yksi suostui asettumaan taloksi, sittemmin minulla on jo toinenkin. Tämä isompi asuu Rohanissa 'Rohan Weeping' -pyökin juurella.
Siinä ihan lähellä on japaninmagnolia, jota olen kärsivällisesti kasvattanut pikkuisesta piiskasta – alun perin tämä on Peter Joyn kylvämä taimi. Nyt puu on jo minua korkeampi. Syksyllä huomasin ensimmäisen kukkanupun ja talven mittaan niitä on pullistunut neljä. Kookkain puhkeaa kukkaan minä hetkenä hyvänsä. Otin kuvan viime viikolla, kun lähdin kaupunkiin.
Toinen jännittävä nupputilanne on sisällä. Olohuoneessa kasvattelemani sitruunapuu on myös tuottanut ensimmäiset kukkanuput ikinä. Ne ilmestyivät oksille salamana, sillä vannon tarkkailleeni puuta hyvin tiiviisti ja säännöllisesti nuppujen toivossa. Yhtäkkiä, yhden huhtikuisen kaupunkireissun jälkeen, niitä vain oli kahdessa oksassa.
Suurin nuppu näytti tältä ennen kaupunkiin lähtöä viime viikolla. Voi olla, että huomaan jo sisään astuessani kukinnan alkaneen, sillä sitruspuiden kukissa on taivaallisen ihana tuoksu.
Alppipenkissä kukkii kylmänkukka, jonka piti olla 'Perlen Glocke' mutta ei sitä ole. Kaunis tämäkin, mutta punainen minulla oli jo entuudestaan. Tosin sen piti olla valkokukkainen. Ei mene ihan nappiin nämä kylmänkukkien hankinnat, pitäisi ilmeisesti ostaa ne kukassa.
Nyt odottelen, koska tämä muhkea neulatyyny puhkeaa vaaleanpunaiseen kukkaan!
Rikot kuuluvat myös kasveihin, jotka yleensä kuolevat keväällä, mutta tämä 'Purple Robe' -patjarikko on selvinnyt elossa jo pari vuotta, tosin se on vain niukin naukin hengissä, kuten kuvasta näkyy. Tämä on koko kasvuston ainoa vihreä kohta ja hädissään se on pukannut jo kukkavarren – mahdollisesti siksi, että on kuoleman kielissä.
Alppipenkin sipulikukista ei ole mitään raportoitavaa, sillä myyrät näyttävät syöneen niistä 95 prosenttia. Levitin tuohon nyt hydrauliöljyn hajuista kutterinpurua kylän klapityömaalta.
Jokin hajukarkote olisi tietysti pitänyt laittaa jo syksyllä tai viimeistään alkukeväällä ennen kuin sipulikukat alkavat nousta. Minullahan on iso purkki valkopippuria ikkunoiden kittaamista varten, eikä siitä ole mitään hyötyä talitinttien poissa pitämiseen ikkunoista. Ehkä se voisi kuitenkin karkottaa myyrät pois pienten sipulikukkieni kimpusta. Täytyy muistaa jatkossa, nyt on myöhäistä.
Siinä ihan lähellä on japaninmagnolia, jota olen kärsivällisesti kasvattanut pikkuisesta piiskasta – alun perin tämä on Peter Joyn kylvämä taimi. Nyt puu on jo minua korkeampi. Syksyllä huomasin ensimmäisen kukkanupun ja talven mittaan niitä on pullistunut neljä. Kookkain puhkeaa kukkaan minä hetkenä hyvänsä. Otin kuvan viime viikolla, kun lähdin kaupunkiin.
Jännittävää! Mieluiten olisin toki paikalla, kun puun ensimmäinen nuppu ikinä avautuu, mutta sekin käy, että pääsen näkemään ensimmäiset kukat avonaisina.
Säät ovat olleet sen verran viileitä ja merellä sitäkin viileämpiä, että kukinta tuskin on ohi. Voi olla, ettei ole alkanutkaan.
Tajusin vasta jälkikäteen, että minun olisi pitänyt valita japaninmagnolia Koska kukkii -haasteeseen, sillä siitä ei olisi ollut mitään vertailukohtaa arvauksen tueksi, kun kyseessä on ensikukinta. Se olisi tuonut mukavaa lisähaastetta.
Huomenna pääsen näkemään, mikä on kukkien tilanne.
Jännittävää viikkoa sinullekin, lukija!
Japaninmagnolia Magnolia kobus
Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria
Kylmänkukka Pulsatilla
Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä
Punaimikkä Pulmonaria rubra
Rusokirsikka Prunus sargentii
Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä
Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum
Tunturikohokki Silene acaulis











Sulla on tosi paljon kaikkea kaunista!
ReplyDeleteKiitos! Paljon on kaikkea vuosien mittaan kertynyt, myös kaunista ;-)
DeleteOijoi miten ihanat kevätkukkijat jälleen kerran. Minulla vain pari valkovuokkoa ja muutama tyhmä helmililja. Narsissit nousevat täällä hitaasti, jos ollenkaan. Kylmänkukatkaan eivät vielä kuki. Kullerossa on ollut nuput jo pitkään. Koskaan ei tähän aikaan ole ollut.
ReplyDeleteOn kyllä aikaiset nuput kullerossa! Toivottavasti narsissisi kukkivat.
DeleteMyyrien hommat ovat olleet niin ala-arvoisia, että kehtaavat tulla syömään ja kaikkein ihanimpia kaiken lisäksi! Mutta onneksi sinulla on kukkaihanuuksia ja hyviä yllätyksiä vielä tulossa kuten tuo sitruunapuu, siitä olen haaveillut. Minut yllätti passio, jonka ostin halvalla Rustasta, siinäkin on nuput. Nyt meillä on jännät ajat tiedossa!
ReplyDeleteHarmi, että et saanut suloista Perlen Glockea, toivottavasti sen löydät vielä.
Onneksi aina jotain jää jäljelle, vaikka tuholaisia puutarhassa vierailee ja asuu. Passion kukat ovat taivaallisen upeat ja tuoksuvat ihanasti passionhedelmältä.
DeleteTaisin sinun blogissasi ihastua Perlen Glockeen. Yritän vielä joskus hankkia sen uudestaan, se olisi niin kaunis.
Voi kun rusokirsikka on niin kaunis. Mutta ei tietenkään yksin korvaa myyrien tihutöiden seurauksena kärsineitä puita. Ymmärrän hyvin harmituksen niistä, samoin menetetyistä sipulikukista. Välillä tuntuu, että puutarhanhoidosta on tullut ihan taistelua "tuulimyllyjä" vastaan. Joku harmi aina odottamassa kulman takana. Täällä talven vähäluminen kylmyys ja kuivuus rusketutti kymmenkunta jo kymmenestä edellisestä talvesta selvinnyttä erilaista kaunista rohtokatajaa. Kevätahavalta ne oli hyvin suojattu, mutta se ei nyt auttanut. Samoin hävisivät tyystin viime keväänä rehevästi kukkineet persikansävyiset narsissit. Paikka oli niille varmaan liian kuiva. Tähän asti olen jännännyt Rozanne-kurjenpolvien selviytymistä, kun niistä ei ensin näkynyt mitään, vaikka kaikki muut kurjenpolvet olivat jo kasvussa. Onneksi tänään alkoi jotain piiperrystä nousta niidenkin juurrakoista. Sen kauhean jäätalven jälkeen jouduin jo kerran hankkimaan uudet taimet. Rozanne kun on ihan must itselleni. Cardinal de Richelieu on aivan kuiva ja Napoleonin hattukin on vielä epävarma tapaus. Onneksi kuitenkin talvesta selvinneitäkin on koko joukkko. Pitää ajatella, että "lasi on puoliksi täynnä".🤗
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Ihan totta, tässä ollaan tekemisissä luonnonvoimien kanssa, ja on ihan turha luulo, että ihminen pystyisi kontrolloimaan yhtään mitään. Harmitusta tuo filosofia ei toki estä, ja toisaalta uusien kasvien istuttamista täytyy kokeilla aina vain.
DeleteTalvivihannat kasvit näyttävät tosiaan tänä keväänä harvinaisen rujoilta. Toivottavasti se selviytyvät ja vihertyvät. Onneksi Rozannesi on hengissä!
Ruusuista on vielä vähän liian aikaista sanoa, ovatko elossa vai eivät. Tämän sadekauden jälkeen taidan viimein leikata omani. Osa on tosiaan tyvelle tai lähes tyvelle asti ruskeita.
Voi, on hienoa nähdä pikkuisesta taimista kasvatetun magnolian kukkivan! Toivottavasti olet paikalla näkemässä kukinnan. Muutkin nuppuiset ja kukkivat kasvit ovat kauniita. Harmi, jos myyrät tekivät jälleen noin matalan teon.
ReplyDeleteOn ollut niin viileää, etteivät japaninmagnolian kukat ole vieläkään avautuneet! Tähtimagnoliassakin nuput ovat kovasti pullistuneet, mutta eivät avautuneet.
DeleteOletko koskaan kokeillut laittaa kalutun puunrungon ympärille Elmukelmua. Sen on sanottu pelastaneen, jopa jäniksen tai myyrän ympäri kaluaman rungon pitäen sen kosteana ja estäen rungon kuivumisen. Kannattaa kokeilla. Minullakin on sen käytöstä hyvä kokemus.Tosin kyseessä oli murtuneen oksan suojaus.
ReplyDeleteEn muistanut tuota elmukelmu-vinkkiä. Toisaalta en tiedä, auttaisiko se, jos kuoren alla oleva solukko on tuhottu, niin ei elmukelmukaan saa kuljetettua vettä ylös latvukseen. Voi myös olla, että huomasin tuhon niin myöhään, että tyvet olivat ehtineet jo täysin kuivua. Voisin silti vielä laittaa kelmua vahan päälle. Aika näyttää, miten käy, tai nouseeko esimerkiksi juuristosta jotakin uutta tilalle.
DeleteHei Saila!
ReplyDeleteSinulla on paljon kauniita kasveja. Toivon että pääset nauttimaan kaikesta kauniista ennenkuin tuhoeläimet hävittää ne.
Ei ole mukavaa kun joku tuhoaa kasvit, muistan vielä kukkapenkin tyttären luona kun ruusut ja muut kasvit oli ihan löysänä, juuret oli syöty. Myyrä muutti onneksi pois tai sitten naapurin kissa sai saaliin.
Terveisin Marika
Onkaloiseksi mennyt maa ja heiluvat kasvit ovat tosi ikävä näky. Hyvä, että myyräongelma poistui.
DeleteMinäkin odotan täällä jännittyneenä sitruunasi kukintaa!
ReplyDeleteEnsimmäinen kukka on auki!
DeleteIhanaa on rusokirsikan kukinta. On kurja, että myyrät ovat muuten mellastaneet niin paljon puutarhassasi. Toivottavasti näet magnolasi kukinnan. Ja kaikkea pientä ja vähän isompaa ihanaa sinulla on myös siellä.
ReplyDeleteTaidan nähdä magnolioiden kukinnat, sillä sekä tähti- että japaninmagnolia ovat yhä nupulla. Nuput ovat kovasti pullistuneet, mutta eivät auki.
DeleteJoitain kasveja ei helposti tule hankittua sen takia, että niiden kasvu on todella hidasta. Lopulta aika kuluu kuitenkin niin nopeasti, että yht´äkkiä on kulunut useampi vuosi ja kasvu alkaa sittenkin näkyä.
ReplyDeleteSiellä on jo paljon kukkivaa. Täälläkin tulppaanit ja narsissit ovat jo nupuillaan. Helmihyasintit kukkivat jo kovasti. Tänään tajusin, että olisi aika ensimmäisen nurmikonleikkuun.
En tiedä, olenko koskaan jättänyt kasvia ostamatta, koska se kasvaa hitaasti. Menen kasvi, en järki edellä ;-) Ja kyllä ne tosiaan kasvavat. Ensin saattaa kulua pari vuotta, että puu tai köynnös kasvattaa juuristoa, mutta sitten kasvu alkaa näkyä myös maan päällä. Se on niin palkitsevaa ja kiinnostavaa seurattavaa.
DeleteTänään minäkin katsoin, että nyt täytyy leikata. Parin päivän runsaat sateet saavat seuraavaksi nurmikon räjähtämään kasvuun.
Kyllä on harmillista kun myyrät ja jänikset tuhoavat kasveja. No se on tietysti heidän tehtävänsä, mutta silti!
ReplyDeleteJännän värinen sinivuokko. Tosi paljon kaikkea kaunista on heräämässä puutarhassasi.
Puutarhurilla riittää vihollisia :-D Eipähän lopu haasteet, mutta puiden menetys kyllä harmittaa.
DeleteToivottavasti pelastustoimesi auttaisivat tuhon partaalle joutuneiden puidesi selviytymään sittenkin, peukut Parrotialle.
ReplyDeleteKeijunpikkusydän ’Pink Punk’ on söpö ja topakka; tuosta kuvasta saa halutessaan voimaa päivän harmituksia ja huolia vastaan: taidankin tallettaa tuon aivojeni kuva-arkistoon siltä varalta!
Merja
Ei voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.
DeletePikku punkkari on tosiaan söpöläinen.
Onpas sinulla paljon jännitettävää nyt. Patjarikoissa on muuten meilläkin jo nuppuja, joten ei tuo sinun patjarikkosi välttämättä ole hätäpäissään kuoleman kielissä nuppuaan pukertanut. Hyvällä tuurilla kukisa seuraa siemantaimiakin.
ReplyDeleteHirmuisen söpö sinivuokko ja ihana punainen kylmänkukka. Ne eivät onneksi ole kelvanneet myyrille toisin kuin kukkasipulisi ja puut. Eikö teillä ole vieläkään alkanut myyrien joukkokatovuodet? Murrrr!
Ahaa, aiemmin on patjarikko kukkinut täällä vasta kesällä. Siis silloin harvoin, kun on ollut jokin patjarikko elossa.
DeleteJoukkokatovuodet eivät ole vielä alkaneet, mutta ehkä tuotapikaa! Tosin se huolestuttaa, että edellisen myyrähuippuvuoden ja tämän nykyisen kaikkien aikojen pahimman myyrähuipun välissä oli vain muutama vuosi.
Kukkiva rusokirsikka saa kyllä huokailemaan ihastuksesta! Ja magnoliakin kohta, upeaa!
ReplyDeleteMeillä viime kesänä kukkineessa sitruunapuussa on vihdoin kellastuneita sitruunoita!
Tänään avautui ensimmäinen magnoliankukka!
DeleteSitruspuilla on hauska tuo vuodenkierto, kun hedelmät kypsyvät juuri, kun seuraava kukintakausi on käsillä. Niinpä puussa on samaan aikaan sekä kukat että edellisvuoden kukkien tuottamat hedelmät.
Hih. Huomaan, että puutarhanhoidossa on jotain samaa kuin lasten kasvatuksessa. Jos erehtyy yleistämään omien kokemustensa perusteella, että jokin asia on ehdottomasti näin, niin saa huomata erehtyneensä. Olen esimerkiksi ajatellut, että patjarikko on erityisen helppo kasvi, kun niitä muutaman taimen ostin ensimmäisenä keväänä ja ne ovat kiitollisena lähteneet leviämään ja voineet hyvin kaikki nämä vuodet. Mutta ei se näköjään joka paikassa olekaan. Ehkä olosuhteet vain sattuvat olemaan tällä pihalle niille suotuisat.
ReplyDeleteJa toisaalta vuodet eivät ole samanlaisia keskenään. Harmaa-ajuruoho Red carpet, kärsi viime talvesta kovasti, vaikka yleensä on tuntunut, ettei siihen pysty mikään. Onneksi sitä jäikin, joten enköhän saa jo syksyllä taas ihailla kaunista vihreää mattoa.
Olipa hauska vertaus! Jostain syystä rikot eivät ollenkaan viihdy luonani, ei mikään rikko, vaikka kuinka olisi rikkaruoho ystävän pihassa. Olen miettinyt, että ehkä yleensä lumettomat talvemme eivät ole niiden mieleen.
DeleteAjuruohot ovat täälläkin tosi surkeina. Yksi iso kasvusto näyttää menehtyneen kokonaan. Onneksi sinun ajuruohoosi jäi jotain eloon, ja minullakin on samaa ajuruohosorttia hengissä toisessa kohtaa, josta saan alkuja muuallekin.
Kaikki vauvat ovat suloisia, eläin-, ihmis- ja näemmä myös kukkasten - kiitos upeista kuvistasi!!
ReplyDeleteTosiaan, kukkanuput ovat useimmiten syötävän suloisia!
Delete