Kurjenmiekkojen poksahduspäivä

 Eilen, sumuisen aamun jälkeen, tuli aurinko esiin. Alkoi tapahtua!

Kevätkurjenmiekka "Caucasica" alkoi avata kukkaansa alppipenkissä. Tämä on niin upean värinen – onneksi on elossa. Kuvassa on epäselvänä vasemmalla toinenkin tumman purppurainen nuppu!

Muotopuutarhakin lämpenee auringossa tehokkaasti ja suuntasimmekin sinne Ransun kanssa.

No niin! On kyllä ihme, mitä aurinko saa aikaan. Kevätkurjenmiekan nuppu saattaa odottaa viikkokausia riittävän lämmintä hetkeä, nyt se hetki oli.

Paitsi että tämä ei olekaan kevätkurjenmiekka vaan huhtikurjenmiekka. Viimeinkin näille kaikille risteymälajikkeille saatiin oma suomenkielinen nimi, joka on vieläpä oikein sopiva ja osuva. Oikea kevätkurjenmiekka on vain puhdas luonnonlaji, ei muiden lajien kanssa jalostettu, kuten huhtikurjenmiekat. Tämä on lajiketta 'Katherine's Gold', joka on useiden lajien välinen risteymä. Kukkia on tulossa lisääkin!

Viereisessä penkissä olen monena päivänä tiiraillut kurjenmiekkojen versoja, mutta ne ovat äärimmäisen hitaita. Täällä merellä on toki äärimmäisen viileääkin keväisin, ollaan ikään kuin jääpalajuoman seassa.

Mutta hei! Lähes piilossa, laventelipuskan toisella puolella, onkin kaksi jo auki! Nämä ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja. Kukat vielä tuosta komistuvat, kun ulommat kehälehdet kiertyvät kokonaan auki. Katharinen väritys on taivaallisen kaunis.

Jotkut väittävät puksipuiden haisevan kissanpissalta. Voi olla, että Ransu on samaa mieltä. Ainakin se nuuhkii niitä tarkasti aina ohi mennessään.

Sitten Ransu jatkoi matkaa muotopuutarhan viereiselle kedolle.

Kedon laitaan, syreenipensaiden alle, sain eilen viimein kaivettua Mustille haudan. Maa oli vihdoin sulanut. Vieressä, vasemmalla, lepää Mustin nuoruuden paras kaveri Viljo.

Oli suuri huojennus saada Musti viimeiseen leposijansa. Kuten Viljo, myös Musti on kiedottu villatakkiini, jotta se on mamman sylissä haudassakin. Istuin pitkään tuolissa itkemässä ja juttelemassa rakkaille pojilleni. On hyvin tärkeää, että ne ovat pihapiirissä, edelleen lähellä.

Ransu oli tällä välillä ehtinyt jo ruskopenkin äärelle. Siellä on kiinnostavia asioita.

Esimerkiksi Crocus × leonidii 'Little Amber' ja tulppaaninversoja. Ihanaa, kun tuli aurinkoinen päivä, niin krookustenkin kukat avautuivat.

Turkinlumilellot ovat valtavat kauniita vaaleanvihreine, kaartuvine lehtineen. Mittakaavaero on huima oikeassa reunassa nousevaan pikarililjaan. Se on keisarinpikarililjan tyyppinen risteymä 'Sunset'. Aika päheä väriyhdistelmä valko-vihreiden lumikellojen kanssa.

Ransua kiinnostavat muut asiat. Ruskopenkissä kasvaa myös kissanminttua. Nyt se on tosin vain kuivia korsia.

Tämä ei ole sitä, vaan ruskosormustinkukkaa. Mamma, täältä pitää leikata perennanvarret!

Totta. Nyt lähdenkin siihen puuhaan. 

Mukavaa päivää!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pikarililja Fritillaria

Puksipuu Buxus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Turkinlumikello Galanthus woronowii