Ensimmäiset lumikellot auki!

 Vaikka otsikkoon ei pitäisi huutomerkkiä laittaa – se on huomionhakuista lööppityyliä – oli nyt pakko se tehdä. Eilen oli suuri päivä!

Naalit eli 'Snow Fox' -lumikellot avasivat ensimmäiset kukkansa eilen. Aamupäivän satoi, iltapäivällä tuli aurinko ja voi, miten hämmästynyt olinkaan, kun näin raollaan olevia kukkia. Nyt on kumminkin melko viileää ja maa on umpijäässä; miten nämä pystyvät tällaiseen ihmeeseen.

Ylemmässä kukassa näkyy Snow Foxin ominainen hento viherrys ulompien kehälehtien ulkopuolella. Vihreä on hentoina raitoina.

Vähän ylempänä saniaistarhassa on lumikello, jonka olen ostanut Snow Foxina. Näistä kuitenkin puuttuvat vihreät merkit, joten tämä on joku muu. Se ei oikeastaan haittaa, sillä tämä on myös superaikainen ja reipas tuottamaan sivusipuleita: yhdestä sipulista on muutamassa vuodessa tullut tällainen rypäs. Ja nekin avautuivat eilen!

Lumikelloja nousee koko ajan lisää. Kostealla kevätniityllä elelee puistolumikello 'Flore Pleno', kerrottukukkaisen lajikkeen nuput ovat pulleat. 

Kostean kevätniityn reunaojan partaalla kasvaa puuteripaju 'Mount Aso'. Sen pajunkissat ovat punertuneet nopeasti lauhoina päivinä.

Sitten muistin mennä tutkailemaan mustakissaista 'Melanostachys' -puuteripajua. Se ei ole minkään kulkureitin varrella, vaan se täytyy muistaa käydä katsomassa erikseen.

Kun pajunkissan kuori on vasta pudonnut, on kissa siitä kohdasta hetken aikaa punainen ennen kuin vaihtaa väriä mustaksi. Todella koristeellinen paju, upea kaikin puolin!

Myös 'Melanostachys' asuu ojan partaalla, tämä vain on eri oja. Minun tontillani ojia riittää.

Otin sitten kuvan myös vaaleanpunakissaisen Mount Ason kasvupaikasta. Laitoin sille syksyllä verkon hieman myöhään, jänis oli jo ehtinyt syödä kaikki versot puskan oikeasta reunasta, jonne ylettyy kivipengermän päältä kuivin käpälin.

Ojat ovat vielä jäässä. Maakin on, paitsi ohut pintakerros, joka menee kuravelliksi, kun siinä kävelee.

Muotopuutarhan ensimmäinen 'Hippolyta' -lumikello avasi myös eilen kukkansa. Se on ihan hassu, sillä tämä on melko korkeavartinen lajike, mutta kukilla on taipumus avautua heti maan pinnalle päästyään ja siitä varsi sitten kasvaa korkeutta nostaen kukkaa yhä korkeammalle. Eli tällä hetkellä kasvi on kääpiö, mutta nousee seuraavien viikkojen kuluessa elegantiksi ja ilmavaksi kaunottareksi.

'Hippolyta' on kerrottu lajike, niin sanottuja Greatorex-risteymiä.

Harmillista kyllä, muotopuutarhassa elelee ainakin yksi peltomyyrä. Olen nähnyt sen jo useaan kertaan ja pitänyt sille puhuttelunkin. Eilen jahtasin sitä rautakangen kanssa, kun sellainen sattui kädessä olemaan, mutta en usko, että sain sillä myyrää hengiltä, vaikka yritin kyllä. Nämä myyrän tunnelien päälle kertyneet pitkulaiset multakasat 'Hippolyta' -lumikellojen ja 'Hippolyte' ranskanruusun ympärillä ovat tuoreita. Eilen, kun leikkasin kuivia perennanvarsia tässä penkissä, upposi kantapää tunneliin monta kertaa eri puolilla penkkiä.

Hitsin hitsi. No, onneksi ainakin nämä lumikellot ovat toistaiseksi hengissä. Ja tämä on tosiaan lämmin paikka, maa on lähes kymmeneen senttimetriin sula.

Ja onneksi lisää lumikelloja nousee koko ajan. Virvaviivainen muoto muistuttaa concorde-yliäänikonetta ja vauhtikin on suunnilleen samaa luokkaa. Ovat nämä ihme kasveja! Kuvan lajike on puistolumikello 'Viridapice'.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla