Kevätkalenterin viimeinen luukku

 Talvipäivänseisaus.

Päivä, jolloin jumalatar synnyttää auringon.

Kuvassa on kaita-asteri 'Prince'. Reilun neljän kuukauden kuluttua sen kohdalla näyttää tältä:

Hyasintit ja kylmänkukka paistattelevat kevätauringossa. Kylmänkukan piti olla valkoinen, joten minulla ei ole sille lajikenimeä. Mutta tämä on vielä paljon kauniimpi kuin valkoinen!

Hyasintit ovat kermanvaalea 'Carnegie' ja luulen, että tumma on 'Woodstock'. Siirsin ne tähän Rohanista, jossa oli liian varjoisaa eivätkä ne enää kukkineet. Pari vuotta siirrosta ne ovat vahvistuneet oikein kukikkaiksi. Tämä onkin kuiva ja paahteinen paikka, niiden mieleen.

Että osaa kylmänkukka olla nätti.

Huomenna on vuoden pimein päivä selätetty ja blogiin tulee muita aiheita, jotka ovat odotelleet vuoroaan. Selviämme ehkä tästä eteenpäin ilman päivittäisiä kevätkuvia. Mutta ainakin kesäkuvia tulee kyllä vielä, sillä kesältä on pari kasviasiaa yhä raportoimatta.

Hyvää talvipäivänseisausta!

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Kylmänkukka Pulsatilla

Kevätkalenterin yhdeksästoista luukku

 Se hetki toukokuun lopussa, kun kasvillisuus vyöryy yli äyräiden.

Puihin ovat jo puhjenneet lehdet ja nurmikkoa täytyy leikata neljän päivän välein, kun kasvuvoima on niin suuri. Minulle tuolloin paras kevät on jo ohi – on liian vihreää, se tuntuu jopa ahdistavalta, se vyöryy joka suunnasta päälle. Valoisimmat viikot ovat myös takana, vaikka päivä pitenee; mutta kun valo ei enää siilaudu puiden paljaiden oksistojen läpi.

Niin hassulta kuin tämä kuulostaakin, koen luopumisen tuskaa tuohon aikaan, vaikka kesä on vasta alkamassa. 

Kuvassa on siperianesikko ja rotkolemmikki sekä varjoliljan versoja ja lukemattomia muita versoja ja korsia.

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesikko Primula cortusoides

Kevätkalenterin kahdeksastoista luukku

 Hetki toukokuussa

Kaikki kukkii! Keisarinpikarililja 'Lutea', monet ihanat narsissit, kääpiömantelit. Tähän on enää muutama kuukausi!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kääpiömanteli Prunus tenella

Kevätkalenterin seitsemästoista luukku

 Ihana kääpiötulppaani!

Olen näitä istuttanut aiemminkin, mutta eivät viihtyneet ja vesimyyrät veivät. Nyt toivon kovasti tapaavani nämä preerialle istutetut ensi keväänäkin! Tässä on kyllä juuri se vesimyyräongelma, minkä vuoksi olen istuttanut osan kasveista jyrsijäverkkojen sisään.

Kääpiötulppaani on kauneimpia; siro ja viehkeä. Yhdessä varressa on monta kapeaa kukkaa.

Kääpiötulppaani Tulipa turkestanica

Kevätkalenterin kuudestoista luukku

 Kissa ja kevät.

Kyllä kevät on kissankin parasta aikaa! Mustilla oli vapun aikaan paljon kiireitä, mutta Ransu ennätti asettua kissanmintun ääreen.

On tuoksuja ja tapahtumia, herkullinen heinä kasvaa. Mukulaleinikki tekee nurmikosta raikkaanvihreän.

Kumpi on kunkku, Ransu vai kevätsahrami 'King of the Striped'? 

Kevätsahrami Crocus vernus

Kevätkalenterin viidestoista luukku

Pari pikkuista narsissia. 

Narsissit jäivät taas viime keväänä esittelemättä! Ei tietenkään kaikki, mutta en ehtinyt esitellä esimerkiksi näitä paria edellissyksynä istutettua sulotarta. Mutta missä ovat istutusmuistiinpanoni...?

Muistini mukaan tämän piti olla 'Minnow', ja tasetti tämä selvästi on, mutta aivan liian tummankeltainen ollakseen 'Minnow'. Sen sijaan tämä voisi hyvin olla 'Grand Soleil d'Or'. Voiko ihanampaa olla? Todellinen aurinko!

Sen viereen olin istuttanut yhtä kauneimmista tuntemistani narsisseista: 'Sailboat' -nunnannarsissia. Ne kukkivat oikein runsain mitoin! Tämäkin on siro ja melko pikkuruinen. Taustalla kukkii kääpiömanteli.

Lupaan kirjoittaa lisää narsissijuttuja vielä tässä ennen kevättä!

Kääpiömanteli Prunus tenella

Nunnannarsissi Narcissus jonquilla ja Jonquilla-Ryhmä

Tasetti Narcissus tazetta ja Tazetta-Ryhmä

Kevätkalenterin neljästoista luukku

 Koiranhampaita.

Koiranhampaat ovat yksiä kauneimmista keväisistä sipulikukista ja yritänkin istuttaa uusia sipuleita puutarhaan lähes joka syksy. Näiden kanssa on sama keräilyongelma kuin edellisissä kalenteriluukuissa. Suomesta saa vain kolmea lajia / lajiketta ja sen jälkeen täytyy kokoelmaa kartuttaa ulkomaille tehdyillä tilauksilla. Uutuudet eivät ole vielä kukkineet kovin runsaina, ja viime keväänä missasin vaaleanpunaisen koiranhampaan kukinnan, kun olin matkoilla. 

Kuvassa on Erythronium californicum 'White Beauty', jota on kyllä saanut Suomesta jo monen monta vuotta, mutta sillä ei ole suomenkielistä lajinimeä. Lajikkeen lehdissä on hieno vaalea marmorikuvio. 

Toinen, jota on yleisesti myynnissä, on risteymälajike 'Pagoda'. Tämäkin on tavattoman kaunis. Katso myös lehtiä! Niissä on komea ruskehtava kuviointi. Koiranhammas on siitä erikoinen sipulikukka, että sen lehdillä on yhtä suuri koristearvo kuin kukilla.

Kumpaakin edellä mainituista istutin alussa vaahteran alle ojamaiseen notkelmaan, jossa on tiivistä savea. Yllätyksekseni ne ovat viihtyneet siinä hyvin ja rehevöityneet. Vuosittainen paksu lehtikerros on tähän mennessä jo parantanut maata huomattavasti. Edes viime talvena päälle kertynyt jääkerros ei hävittänyt koiranhampaita.

Koiranhampaiden suhteen en ole niin kranttu keräilemisen kanssa, vaan hankin mielelläni lisää samoja kauniita lajeja, joita puutarhassani jo kasvaa ja viihtyy, jos ei uusia löydy. Olen istuttanut näitä lajikkeita muuallekin, lähinnä saniaistarhaan kuusen alle, mutta se voi olla liian kesäkuiva paikka. Kyllä niitä on elossa, mutta hitaasti runsastuvat. 

Koiranhampaiden pahin haaste on kuitenkin sipulien kuivuminen jo pussissa puutarhaliikkeen hyllyssä. Sipulit ovat kapeita ja käyriä, kuin koiran hampaat, ja kuivuvat herkästi.

Laitetaan loppuun vielä kolmas laji, jota kotimaisista liikkeistä saattaa hyvällä onnella löytää: rusokoiranhammas. Tämä on edellisiä selvästi matalampi ja tämän lehdissä on upea pilkku- tai läikkäkuviointi. Aikaisempikin tämä on, mutta viime kevät oli niin kylmä, että rusokoiranhammas kukki vasta äitienpäivänä. 

Sitten tulikin lämpöaalto, jolloin korkeammat 'Padoga' ja 'White Beauty' rynnistivät kukkaan – ja myös lakastuivat nopeasti. Voi toukohelle, kevätihmisen painajainen!

 

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Kevätkalenterin kolmastoista luukku

 Pystykiurunkannus "Azov".

Taisin aloittaa tämän kevätkalenterin mukulaleinikeillä. Niitä kasvaa tontillani niin paljon luonnostaan, että selvästi viihtyvät. Siksi yritän keräillä niitä. 

Sama juttu on pystykiurunkannuksen kanssa. Sitäkin kasvaa pihallani lähes kaikkialla, mutta haluan myös monia erilaisia ja eri värisiä lajikkeita ja kantoja. Niitäkin joutuu tilaamaan ulkomailta heti sen jälkeen, kun on hankkinut niitä yhtä tai kahta lajiketta, joita Suomesta saattaa saada.

Tämä valkokukkainen kaunotar myytiin nimellä "Azov". Lainausmerkit, toisin kuin lajikkeesta kertovat yksinkertaiset lainausmerkit: kyseessä on tyyppi, muoto, taipumus tai kanta, mutta ei lajike.

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Kevätkalenterin kahdestoista luukku

 Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'.

Tämä luotettava ja runsaasti kukkiva tyyppi on viihtynyt puutarhassani jo pitkään. Unkarinsinivuokon lehdet ovat vähän eri muotoiset kuin kotoisella lehtosinivuokollamme, ja kukinta on hitusen aikaisempi. Tällä lajikkeella 'Blue Eyes' on erityisen kaunis väritys. Kukkien koko on vähän suurempi kuin lehtosinivuokon.

En tajua, miksei unkarinsinivuokkoa – ja sen sekä lehtosinivuokon risteymää tarhasinivuokkoa – myydä meillä melkein missään! Tämänkin hain Tukholman puutarhamessuilta. Olisi ihanaa kartuttaa sinivuokkojen kokoelmaa. Jos nyt paria eri lajia voi kokoelmaksi sanoa.

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Tarhasinivuokko Hepatica × media

Unkarinsinivuokko Hepatica transsylvanica

Kevätkalenterin yhdestoista luukku

 Tulppaanien vuoro.

Tässä kuvassa on tulppaaneja, joista kaikki on istutettu vähintään muutama vuosi sitten; tähtitulppaani 'Persian Pearl' ja tulitulppaanit 'Sweetheart' sekä 'Exotic Emperor'. Tähtitulppaanien takana on nupulla papukaijatulppaani, joita istutin tähän lähes 15 vuotta sitten.

Paikka on tulppaaneille mieleinen, sillä parin metrin päässä on syvä tienvarren oja. Tässä ei vesi seiso. Lisäksi tähän paahtaa aurinko lähes koko päivän.

Tulitulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Kevätkalenterin kymmenes luukku

 Kurkistetaan Englantiin!

Englanninsinililja kukkii Etelä-Englannissa huhti–toukokuun vaihteessa, kun minun puutarhassani se kukkii vasta kesäkuussa. Viime keväinen Englannin-reissu osui juuri ja juuri tämän ihastuttavan kukkasen kukinta-ajan lopulle.

Aidon englanninsinililjan erottaa meillä yleisemmästä espanjansinililjasta siitä, että englanninsinililjan kukkavarret nuokkuvat. Kukat kun ovat asettuneet varren samalle puolelle. Kukkien väri on myös tummemman sinivioletti. Englanninsinililja on Brittein saarilla luonnonkasvi ja koska se risteytyy herkästi espanjansinililjan kanssa, ei jälkimmäistä suositella istutettavan ollenkaan.

Kuva on Blenheimin palatsin puutarhasta. Paikka on kuuluisa mm. siitä, että eräs Winston Churchill sattui syntymään siellä.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Kevätkalenterin yhdeksäs luukku

 Toukokuun 15. päivänä näin ja kuvasin nupun, josta hihkuin ilosta. Silti en ehtinyt siitä tuolloin raportoida, kun toukokuun puolivälissä koko piha on jo täynnä kukkia.

Ruusumanteli! 

Tämän tarina on sellainen, että hankin taimen 2016 ja se kukki kauniisti, kunnes jonakin vuonna kuivui kesään tai paleltui talveen, muistaakseni se oli tuo kesäkuivuminen. Pensaan maanpäälliset osat kuolivat. 

Tyveltä nousi kumminkin uusia versoja. Niitä jännitin monta vuotta, sillä ne voivat olla joko perusrunkoa juuristosta tai ruusumantelia tyveltä – jos se on siis vartettu perusrunkoon, mitä se luultavasti on.

Viime keväänä, monen vuoden odotuksen jälkeen, versoihin tuli nuppuja. Ja tuona päivänä nupuista näki, että ne ovat kerrottuja eli oikeaa ruusumantelia!

Viisi päivää myöhemmin puska oli täydessä kukassa.

Ruusumantelin kukat ovat somat.
 

Suojaverkko piti poistaa rumentamasta kaunotarta.

Ruusumanteli Prunus triloba

Kevätkalenterin kahdeksas luukku

 Fritillaria raddeana. En voi tajuta, että en laittanut niistä blogiin yhtäkään kuvaa keväällä, kun ne kukkivat!

Korjataan nyt asia. Tässä tilanne 22. huhtikuuta.

23. huhtikuuta.

30. huhtikuuta.

Sitten kävin välillä Englannissa matkoilla, mutta onneksi oli kylmä kevät! Helleaalto tuli vasta vähän myöhemmin toukokuussa.

Fritillaria raddeanat olivat komeasti kukassa, kun palasin kotiin. Nämä viimeiset kuvat on otettu 11. toukokuuta.

Tämä toinen yksilö ei tosin ollut kovin komea, se kasvoi jotenkin kituliaasti. Mutta kukassa se oli silti.

Fritillaria raddeana on näköjään saanut viimein suomenkielisen nimen ternipikarililja.

Kevätkalenterin seitsemäs luukku

 Ensimmäiset kimalaiset

Ne havaitsin huhtikuun 12. päivänä ja niitä pörräsi kaksi kappaletta tässä runsaasti kukkivassa vaaleajouluruusussa. 

Tällä kimalaisella oli runsaasti petopunkkeja selässään. 

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Kevätkalenterin kuudes luukku

 On aika laittaa ensimmäinen luonnonkukkamme.

Minikoivikossani kasvaa luonnostaan pari sinivuokkoa – toivottavasti tulevina vuosina enemmänkin. Toisessa vuokoista on tällainen upea punertava sävy. Tässä se on kukassa viime huhtikuun 10. päivänä.

Sinivuokko Hepatica nobilis

Kevätkalenterin viides luukku

 Sisukkaat pienet kurjenmiekat odottavat sopivaa päivää kukan avaamiseen vaikka viikkoja, jos on tarvis.

Kuvan lajike on 'Sheila Ann Germaney', risteymälajike. Lumikurjenmiekan (Iris histrioides) ja Iris winogradowiin risteytys, eli ei kevätkurjenmiekka ollenkaan, jos tarkkoja ollaan. Vaikka se tuntuu olevan yleisnimi näille keväällä kukkiville kurjenmiekoille sen lisäksi, että on Iris reticulata -laji. Joissakin maissa puhutaan reticulata-ryhmästä tai -tyypistä, se onkin ihan hyvä termi erotuksena lajiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kevätkalenterin neljäs luukku

 Kun lauhaa ilmaa ja sadetta lounaasta tuovat pilvet ovat lähestymässä, mieleen nousee pieni keväinen aurinko.

Kirkkaankeltainen talventähden nuppu näkyy metrien päähän, vaikka on pikkuruinen!

Ihanaa, mittari on jo noussut nollaan eikä pakkasta ole vähään aikaan luvassa. Kevät on taas hitusen lähempänä, ja jokainen pakkaseton talvipäivä on... no, pakkaseton!

Kyllä tästä selvitään!

Talventähti Eranthis

Kevätkalenterin kolmas luukku

 Keväiset kurjenmiekat ovat ihmeellisiä.

Ne sietävät pakkasta jopa kukassa, vaikka näyttävät niin eksoottisilta. Tämä herkku on kevätkurjenmiekka Iris reticulata "caucasica". Istutin kaksi sipulia kaksi vuotta sitten ja ensimmäisenä keväänään kumpikin tuotti kaksi kukkaa, mikä on normaali määrä per sipuli. 

Viime keväänä toinen tuotti jo neljä, eli se on tehnyt sivusipulin! Ihanaa, sillä aidon kevätkurjenmiekan (vs. monet risteytetyt lajikkeet) viihtyvyys meidän ilmastossamme ei ole taattu. Näiden kotipaikka on Kaukasuksen vuoristo, ja olosuhteemme ovat melko erilaiset. Mutta se selittää kylmänsiedon. Talvi vain ei saisi olla märkä.

Toinen toive liittyy kesään, sekin saisi olla kuiva. Tämä kasvaakin alppipenkissä, navetan räystään alla, jossa on jonkinlainen sateensuoja.

Nälkä kasvaa syödessä ja ensi keväänä toivon näkeväni vielä enemmän kukkia tästä herkullisen värisestä kurjenmiekasta.

Kevätkalenterin toinen luukku

 Yön aikana maahan on ilmestynyt hyvin ohut huntu valkoista. Se vie ajatukset lumikelloihin.

Viime kevättalvi oli niin hyytävä ja jäinen, ja routa syvällä, että lumikellot nousivat hitaasti. Ensimmäisten joukossa oli puistolumikello 'Viridapice', joka puhkoi tiensä läpi rohtosormustinkukan lehtien Rohanissa maaliskuun alussa. 

Sitten seurasi monta viikkoa kylmää ja vielä kylmempää. Ne viikot koettelivat kärsivällisyyttä. 'Viridapice' oli valmis kukkimaan vasta maaliskuun viimeisinä päivinä. 

Tällä lajikkeella on hurmaavat vihreät laikut kukan ulkopuolella, ja piiitkät suojuslehdet.

Mutta sitten, kun alkaa tapahtua, tapahtuu nopeaan. Seuraavana päivänä kukat olivat jo auki!

Puistolumikello Galanthus nivalis

Kevätkalenterin ensimmäinen luukku

 Huomasin eloa mukulaleinikeissä.

Ohi kävellessäni näin Rohanissa raikkaat, tutun näköiset lehdet. Vaan normaalisti nämä lehdet löytyvät vasta keväällä! Mukulaleinikki se siinä. Tarkemmin ottaen 'Salmon's White'.

Tässä 'Salmon's White' kukassa viime toukokuussa. Harmittelen, että en tänä syksynä tajunnut hankkia yhtään uutta mukulaleinikkiä. Tämä erikoisuus on parin vuoden takaa.

Menin sitten tutkimaan toisiakin mukulaleinikkejä. Suurin osa on maan uumenissa, mutta Orkneyltä ystävän pihasta tuotu kerrottu muoto on myös herännyt. Sen tunnistaa helposti lehtien keskellä olevasta tummasta raidasta. Lehti näkyy oikealla.

Vasemmalla on vaaleakirjava rotkolemmikki 'King's Ransom', joka oli huonossa hapessa ja siirsin sen syksyllä tähän. Toivottavasti se on keväällä paremmassa hapessa!

Orkneyn mukulaleinikki alkoi kukkia vasta toukokuun puolivälissä viime keväänä. Se on aina viimeinen mukulaleinikki kukassa. 

Ensimmäisiä ovat luonnon mukulaleinikit, kirkkaankeltaiset yksinkertaiset, joiden ensimmäiset kukat avautuvat jonakin huhtikuun lämpimänä päivänä. Viime keväänä 'Salmon's White' tuli kukkaan pian niiden jälkeen.

Mukulaleinikit voi tunnistaa lehdistä ilman kukkiakin. Niillä on erilaisia kuviointeja. Tässä huhtikuisessa kuvassa on tavallista tasaisen vihreälehtistä, jota kasvaa puutarhassani lähes kaikkialla, ja seassa on täysin tummalehtinen lajike 'Brazen Hussy'. 

Mukulaleinikki on kasvi, joka tekee lehdet varhain keväällä. Toukokuussa seuraavat kukat, ja kesäkuussa lehdet jo kuihtuvat ja voimavarat vetäytyvät mukuloihin. Voisimmepa me ihmisetkin vetäytyä mukuloiksi maan tai peiton uumeniin talvikuukausiksi. Tosin ihan vielä en haluaisi vetäytyä, kun puutarhassa on niin paljon kiinnostavaa seurattavaa!

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Joulukuun kalenteripoika

 Kukaan ei ole niin tyytyväinen kuin Musti, joka pääsee kaupunkireissun jälkeen takaisin kotiin.

Nyt riittää tutkittavaa. Sekä Mustille että minulle.

Kanerva on edelleen kuohkea, vaikka huomasin sitä istuttaessani, että se oli päässyt aika kuivaksi. En ollut muistanut kastella riittävästi, kun se vietti ensimmäiset pari viikkoa ruukussa.

Syyssahrameita on noussut edelleen – onneksi on lauhaa! Vaikka oli täällä meilläkin lunta ja pakkasta välillä.

Vaaleajouluruusut ovat niin ihania, kun alkavat työntää nuppuja vuoden pimeimpään aikaan!

Musti miettii omiaan, minä mietin iloisena, että ehdin vielä haravoida viimeiset lehdet kukkapenkkeihin. Se jäi kesken ja sitten tuli lumi.

Jatkamme Rohanin ohi kasvimaan ovelle. Meillä on ollut aika tuulista, niinpä isosiniheinät ovat laonneet. Vasemmanpuoleinen on kuin kanan pehva, oikeanpuoleisessa sentään jotain pystyssä.

Kehäkukat piristävät aina, mutta ehkä kaikkein eniten joulukuussa.

Ovenpielen köynnösruusu Pierre de Ronsard on ränsistynyt herkullisen väriseksi – kukka tekisi mieli syödä! Siniheinän röyhyt ovat täydellinen pari kukalle.

Sitten jatkamme koivikkoon. Musti tuumaa...

Siirtyy sivummalle tuumaamaan...

Kyllä! Nyt on hepuli! Jee!

Se on puussa yhdessä sujauksessa. 

Loppuun vielä äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jolla taitaa viimeinkin olla viimeiset kukat käsillä. Johan sen kauniita kukkia ehtikin ihastella lähes seitsemän kuukautta.

Kalenteripantteri ja minä toivotamme kullekin mieleistä joulukuuta!

Kehäkukka Calendula officinalis

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kanerva Calluna vulgaris

Syyssahrami Crocus speciosus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger