Dagen efter

Jos eilen valitin säästä, on tänään kansalaisaloitteen paikka. Suomesta on tulossa Siperia, tämä on estettävä! Joku laki tällaista vastaan olisi oltava. Nostin tuolin pystyyn pariin kertaan, ihan turhaan, sillä se oli viiden minuutin päästä taas kumossa.

From Bad to Worse
Yesterday there was only snow, today there is also Siberia.

Lunta ei ole hirmu paljon, mutta tuuli kinostaa sitä dyyneiksi. Paikoin on lähes polvenkorkuisia kinoksia. Ja miten tämä köynnösporttikin on mennyt näin vinoon?

Oi ja voi. Äkkiä sisään.

Pojat eivät ole käyneet ulkona kuin pikavessalla (sisähiekkavadilla ei raavas mies voi kerta kaikkiaan käydä). Säätä voidaan sen sijaan tarkkailla ikkunastakin.

Poikien menovinkki: Menkää sänkyyn.

Päivästä toiseen

Tähtitulppaani 'Persian Pearl' alkoi kukkia ruukussaan. Huoneenlämpö vain veti terälehdet kuiviksi jo avautumisvaiheessa, kukkien kauneudesta ei oikein päässyt nauttimaan. Onneksi nämä ovat ihan söpöjä ruttuisinakin.

What a Difference a Day Makes
... 24 little hours... Yesterday I was tidying the borders in lovely sunshine and warm breeze, today I woke up to a snow world. Well, it is only February but I was so getting into the spring mood.

Kun sää viimein salli ruukun laittamisen ulos, olivat kukkaset jo kuihtumassa. Ei se mitään, näen ne sieluni silmillä jo ensi keväänä kukkapenkeissä kukkimassa.
Otin nämä kuvat eilen, +6 asteen lämmössä (varjossa!) kukkapenkkien siivoilun lomassa. Taustalla häämöttää toisenlainen penkki...

...pari viikkoa sitten Paraisten Honkkarista löytynyt hempeä rautapenkki. Joidenkin asioiden kohdalla vain ei voi odottaa alennusmyynteihin, sitä riskiä ei voi ottaa, että ei saisikaan. Tässä on todella kaunis kuvio, ei liikaa kiemuraa, niin kuin useimmissa rautaisissa pihakalusteissa on. Hinta noin 90 euroa on paljon, mutta kahdenistuttavasta penkistä ei sittenkään, järkeilin. Naisen logiikkaa?
Kun vielä myymälän avulias pilkkihaalarinen miesmyyjä auttoi nostamaan paketin ostoskärryyn ja toi pudonneen hanskan perässäni parkkipaikalle, olin pelkkää hymyä. Eikö siinä ole mahtavaa arkipäivän romanttista komediaa, että pilkkihaalarinen gubbe tuo pitsikoristeisen hansikkaan daamille Honkkarin parkkipaikalla?
Penkin alle on tulossa laatoitus, sillä olen jo pidempään miettinyt, että tuon nurmikäytävän leikkuu on ärsyttävää.

Tähän väliin sopiikin pieni avautuminen blogeissa usein näkyvästä "tämä ei ole maksettu mainos" tai "blogiyhteistyö" -maininnoista. En oikein ymmärrä niitä, ts. ne oikeastaan häiritsevät. Ammattitoimittajana näen asian niin, että joskus tuotteita saa kokeiluun, joskus ei, mutta joka tapauksessa niistä on kirjoitettava oma puolueeton arvio ja käyttökokemus, riippumatta siitä, onko tuote saatu tai ostettu. Näin tekee toimittaja, enkä näe tässä asiassa mitään eroa bloggaajan ja toimittajan välillä. Asiaa ei kuulu kehua siksi, että se on saatu, vaan siksi, että se on hyvä. Jos se ei ole hyvä, se täytyy kertoa. Jos se on osittain hyvä, osittain huono, se täytyy kertoa (omista lähtökohdista, omaan kokemukseen ja tarpeeseen perustuen). Siinä se. Sitä ei tarvitse kertoa, miten tuote on hankittu tai saatu, sillä sen ei kuulu mitenkään vaikuttaa arvioon.

Tänä aamuna todellisuus paiskautui vasten kasvoja. Kevätaurinko tiessään, sen tilalla valkoiseksi mennyt maailma! Ja lisää tuli koko ajan.

Ransu rohkaistui kanssani ulos.

Mamma, täällä on epäilyttävää.

Pikainen pisu.

Sen jälkeen sisälle, niin vähän tassuja lumeen kuin mahdollista!


Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Helmikuun kalenteripoika

Helmikuun poika nauttii siitä, että tassuja ei tarvitse laittaa lumeen. Tänään hän teki lenkin kanssani viemään roskia ja hakemaan posteja laivarannasta, tie oli paikoin jäinen ja siitä riitti purnattavaa. Onneksi kotipihalla ei ole melkein yhtään jäätä.

February Calendar Boy
Ransu enjoys having grass and moss under his paws, not snow or ice. He also enjoys the sheepskin that I put in the bed – the house is always quite chilly after my absence. Friends recommended sheepskin, and indeed: it is super cosy to sleep on, even if it is no warmer than the bed. It just does not have that damp and cold feel to it that a regular mattress does. Actually, it is so comfy that I have not wanted to remove the sheepskin at all and keep sleeping on it. Probably will into the summer.

Tarkastamme kalenteripojan kanssa pihan piipot päivittäin: ei edistystä kevään suhteen, mutta hienoja säitä on pidellyt. Kalenteripojalle siellä on kyllä kaikenlaista kiinnostavaa.

Laitoin ystävien neuvosta lampaantaljat sänkyyn, kun tulin koleaan taloon. Sanoivat, että taljan päällä on mukava nukkua, ei tunnu sänky kylmältä. Minulla on yleensä käytössä kuumavesipullot, mutta tällä kertaa vesijohto on jäätynyt enkä ennättänyt kaivolle valoisan aikaan, niinpä luotin pelkkiin lampaantaljoihin sängyn lämmikkeenä.
Ai että niillä on ihanaa nukkua! Eivät ne sen lämpimämmät olleet kuin sänkykään, mutta taljan päällä ei ollut lainkaan sitä normaalia kosteanviileää tuntua, mitä sängyssä yleensä on ekana yönä talvisin. Olen nyt nukkunut taljojen päällä joka yö, vaikka talo on jo lämmin, ja voi olla, että nukun vielä kesälläkin.. on taivaallista! Kuin pilvenhattaralla nukkuisi. Ransukin tykkää.

Alkuiltaunet isoveljen kainalossa maistuvat myös.

Ehkäpä Ransu näkee unia kesästä ja siitä, kun Leena-täti kävi rapsuttamassa. Oli mukavaa.
Makoisia kesäunelmia kaikille,
toivottaa Ransu

Ylösnousemisia

Kaivoin maasta nousseita kukkasipuleita takaisin multaan – hitsi, onpa se jäätynyt viimeisten parin viikon aikana – kun huomasin silpovani narsissin versoa. Apua! Vieressä oli jo maan pinnalle noussut pikku verso. Se viettänee tuossa tuumaustauon jos toisenkin, kun nyt on taas viileämpää.
Narsissinversot tunnistaa helposti siitä, että ne ovat litteitä.

Spring approaching slowly
There was a warm wind for a couple of days and some improvement can be noticed in the garden. However, it has cooled again to below zero temperatures at nights – there is not much hope of spring advancing.

Piti sitten tehdä oikein versokierros. Vähänpä niitä on. Mutta jotakin kumminkin! Tässä on syklaaminarsissi 'Jetfire' -poppoon ensimmäinen rohkelikko.

Ensimmäiset puistolumikellot versovat, muut lumikellot kasvavat varjoisammilla paikoilla eivätkä vielä nouse vähään aikaan.

Käärmeenlaukan versoja voi jo leikata leivän päälle, tämä on muinaisen merenkulkijan lääke keripukkia vastaan. Tämän voimin minäkin selviän talvesta.

Tarhajouluruusun tyvellä ovat tämän vuoden versot valmiina. Harmi, että näiden lehtiä syödään, olisivat niin komeat talvisin.

Japaninvaahteroitakin verotetaan; harmi, ettei verkkoa riittänyt viime vuonna istutetun 'Enkanin' ympärille. Mutta näitä ei syödä kokonaan, ainoastaan versonkärkiä – silti se rumentaa pensasta. Uudet lehtisilmut ovat mielettömän punaiset!
Vesi johtuu yöllisen kuuran sulamisesta auringossa: joka oksalta ja katolta tippuu vettä, kun aamuaurinko alkaa lämmittää.

'Tove Jansson' -ruusun silmut valmistautuvat.

Ransu tarkistaa omat puskansa: ensin mirrinmintun ja sitten tämän kissanmintun, jonka Suvikummun Onni lähetti viime vuonna.

Ilmeisesti aromit ovat hyvin tallella, kun manuli näin miehekkäästi pörhistelee. Taitaa olla äijäpuska, vai mitä Onni?

Tallella on!
Sopivaa kevään etenemistä kaikille!


Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kissanminttu – Nepeta cataria
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Kukka-astioita

Syksyllä ruukkuun istutetut 'Persian Pearl' -tähtitulppaanit alkavat kohta kukkia.

Keittiön ikkunalla asustava tomaatti on vaihtanut väriä vihreästä oranssiksi.

Kauppoihin on jo ilmestynyt pistokkaita, tässä pikkuinen verenpisara. Taustalla on murattisyklaamia ja syyssahrameita.

Tammikuussa aloitetun keramiikkakurssin ensimmäinen tuotos on niittyvati.

Lisäksi kaupoista löytyy jo mämmiä! Asiat ovat selvästi menossa parempaan suuntaan.
Iloisia föhn-tuulipäiviä kaikille!


Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Verenpisara – Fuchsia

Vähän suojaa

Tässä tämän saaren lumikerros, tuoksukurjenpolvi esittelee. Onneksi kukkapenkkien suojana on hieman syksyn lehtiä ja muuta kasviroinaa – syksy meni keväällä ilmestyvää kirjaa takoessa ja talvi tuli samana päivänä kuin deadline; täydellisen surkea ajoitus talvelta, jälleen kerran! Kiirehän siinä tuli. Priorisointia on pakko harrastaa jatkuvasti muutenkin, puutarhatöissä lehtien kompostiin kuskaaminen on työlistalla viimeisenä, vaikka niistä mehevää lehtikompostia saisikin.

Eilen keräsin notkelmiin ja nurkkiin muodostuneita lehtikasoja ja tungin niitä muun muassa talvenaran samettihortensian suojaverkon sisään, sillä sen talvisuojaus jäi muutenkin syksyllä hoitamatta. Huomasin myös, että kaksi soihtuliljaa on tehnyt vihreitä pieniä versoja. Ne saivat ohuen lumipeitteen, sillä joissakin ojissa ja painanteissa on pieniä lumilämpäreitä, joista sitä saa. Samoin tein kaikkien viime vuonna Barnhavenista tilattujen erikoisesikoiden kohdalla siinä toivossa, että parin sentin lumikerros voi olla se ratkaiseva ero talvesta selviytymisessä. Niistä lähes kaikilla on isompi tai pienempi vehreä lehtiruusuke ♥

On ihanaa, kun kuivien lehtien seasta pilkistää vihreää: sinivuokko ja harjaneilikka, jälkimmäisen latvat on syöty, mutta se ei haittaa. Yläreunassa näkyy kookoskuitua: kippasin yhden kesäkukkaistutuksen vuorauksineen tuohon syksyllä suojaamaan marskinliljaa, joka on pinnassa ja lähtee kasvuun yleensä liian aikaisin kylmään kevääseen.

Tällaiselta maisema näyttää. Vielä ollaan nipin napin plussalla, mutta kylmenee...

Ei voi lopettaa noin talviseen kuvaan, niinpä tässä toivoa tulevaisuuteen: viime maaliskuun puolivälissä otettu kevätvalokuva. Tähän on enää muutama viikko!
Jaksetaan!


Endurance
One waits for the spring, the lovely airy spring, but we will have a cold spell starting today. Sigh. There is hardly any snow, so this would be a perfect opportunity for spring to arrive! The final image is taken last March, only a month or so from now. There is hope in the horizon.


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Marskinlilja – Eremurus
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sinivuokko – Hepatica
Soihtulilja – Kniphofia
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum

Pahoin pelkään

Niin rakastan sumua ja lauhaa talvea. Tämä on tunnelmallista eikä inha pakkanen nipistele poskia eikä lunta tarvitse kauhoa pois oven edestä, auton ympäriltä, pihateiltä, kaikkialta. Talvi mieleeni!

Mutta. Ensi viikolle on luvassa kireitä pakkasia. Seuraa kuvia tasan vuoden takaa, oli lähes tismalleen samanlaista kuin nyt:

Vaaleajouluruusut olivat nupulla (nyt ei ole nuppuja, on ollut viileämpää).

Lumikellot versoivat (nyt ei näy versonpäätäkään, mutta ei sen väliä, kun talvi kerta tulee, prkl).

Haisujouluruusu oli ihanan rehevä ja valmistautui kukintaan – sitten se kuoli, kun tuli hirmutalvi ja pakkanen. Hemmetti, tapahtuuko sama uudestaan taas! Lumitalvi tuli jo tasan kolme kuukautta sitten, alkaisi jo riittää, sitä on jo katseltu riittämiin, kuuluuko sinne ylös, huhuu?!

Koska talvi tuli tällä kertaa aikaisin, voi olla, että kasvit ovat vaipuneet aiemmin lepotilaan eikä niitä ehkä menehdy viimevuotiseen tapaan. Toivottavasti.
Silti.

Tämäkin kuva on tasan vuoden takaa. Lumitilanne on lähes sama kuin nyt, paitsi että nyt on ohut paikoittainen kerros ikävää valkoista maassa ja pihalla on jäisiä lämpäreitä, joissa olen lentänyt kumoon. Ikävää on sekin, että tässä joutuu toivomaan pyryä, jotta kasvit saisivat pakkassuojaa. Voi möhnä.

Ehkä ennuste on väärässä. Toivomme lauhaa säätä, minä ja Ransu.
(Myyrätkin maistuvat silloin paremmilta.)

Forever and Ever
This winter seems to never end. It started with a snowstorm three months (!) ago and still there is snow, albeit little. Next week there seems to be heavy frost. Oh hell. Just when it was getting lovely and mild.


Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Lumikello – Galanthus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger