Tuesday 17 January 2017

Pari kuvaa Viljosta


Etsin arkistoista kuvia ja vastaan tuli pari kuvaa Viljosta.

Hassu karvatassu, mussukoiden ruhtinas ♥
Viltsu ♥
Eipä tässä muuta. Pitäkää varpaat lämpiminä!

Keep Your Toes Warm!

37 comments :

  1. Olipa Viljo ihanuuksien ihanuus, pehmeä ja suloinen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli se niin ihana ja loputtoman hassu, arvaa vain, paljonko Viljoa on ikävä joka päivä. Onneksi Ransu on niin monessa Viljon henkinen pikkuveli, ja ulkoisestikin samanlainen harmaa pehmokasa.

      Delete
  2. Suloinen! Minulla on jo monta kissaa muistoissa...

    ReplyDelete
  3. Viljo totisesti näyttää mussukoiden ruhtinaalta! Ihana pörrötassu karvakorva komistus ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli se, ja ihan hassu ja rasittavakin läheisriippuvainen, mutta voi veljet, että sitä on ikävä.

      Delete
  4. Ihanat kuvat. Todellinen söpöliini hän oli.

    ReplyDelete
  5. Kaunis ja pörheä mussukka oli hän ♥

    ReplyDelete
  6. Ihana, suloinen Viljo! Epäilemättä on jättänyt ison tassunjäljen sydämeesi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viljon tassut olivat isot :-) Sekin oli kookas kolli, näköjään niitä minulle siunaantuu, ja hyvä niin. On enemmän halattavaa, vai mitä se entinen isä emännälle taas sanoikaan :-D

      Delete
  7. Viljo on tosi komea kissapoika ♥ Yritetään pitää jarpaat lämpiminä, nyt kyllä jo lauhtuikin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, mutta pakkasta voi tulla takaisin! Kannattaa kasvatella varvasvälikarvoja ;-)

      Delete
  8. On ollut komea kissa tuokin herra.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viljo oli todella upea, jopa kissavihaaja-äitini sanoi, että se oli kaunis.

      Delete
  9. No joo tuli taas preesenssiä väliin, en tiedä miksi:)

    ReplyDelete
  10. ♥ Viljosta kävin lukemassa aiempia postauksia, oli niin nätti kissa... Suru voi olla hyvin pitkään, minulla on ollut vastaavia kokemuksia ja olen monesti ihmetellyt miten sitä voi kaivata niin kauan.Toiset rouhivat sydäntä enemmän kuin toiset, mutta kaikki kipeät tassun jäljet sydämeen.

    Tällä hetkellä minulla eräänlainen "löytökissa", kaltoin kohdeltu Pinkku-mamselli, joka halusi uuden kodin ja tuli portaalleni itse:) Hän täyttää tänä vuonna 17-vee. Meillä on vielä aikaa? sillä aiemmasta huonosta kohtelusta huolimatta hän vaikuttaa aika kopsakalta. poistin tuon aiemman sekopää-sössötyksen, kun tuli niin paljon kirjoitus- ja aikamuotovirheitä:) Mukavaa talven jatkoa kaikille karvaisille ystäville ja emännälleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä suru on ikuinen seuralainen, vaikka se alkuajan huutava tuska onkin laimentunut. Ajattelen Viljoa silti joka päivä, se oli ja on niin tärkeä (preesens on ihan aiheellinen).
      Pinkku-mamselli on saanut (valinnut!) itselleen hyvän kodin :-) Onneksi terveyttä ja sitkeyttä riittää. Paljon rapsutuksia hänelle!

      Delete
  11. Replies
    1. Viljo oli näyttävä poika :-) Musti oli tuolloin vielä nuori ja ketterä(mpi) pantteri, Viljo oli sumopainija.

      Delete
  12. Voihan Viljo, komea ja kauniin värinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain. Tuo sininen karva on muuten erittäin pehmeää, yhtä pehmää kuin valkoinen. Toisaalta se takkuuntuu hieman herkästi, mutta sinipilkullinen Ransu ei toisaalta mene niin takkuun - Ransulla on kai vähän lyhyemmät kainalokarvat kuin Viljolla oli :-D

      Delete
  13. Tätä en voinnut itkemättä lukea kirpaisi niin. Minäkin menetinrakkaan Tiituni 2013 toukokuussa, kun joku oli potkaissut pikkuiselta lonkan irti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin päästää pikkuinen vihreimmille niityille. Onneksi meillekkin tuli heinäkuussa 2013 Luna joka on ihana kaveri Millalle ja Chocolle♥. Voi näitä kissa ihanuuksia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, anteeksi. Niinhän se on, että toisten surut - jo kaukaisetkin surut - tuovat omat surut pinnalle ja sitä huomaa olevansa vieläkin aivan vereslihalla. Voi pientä Tiitua, rauha hänen levolleen. Onneksi on uusia keppostelijoita elämässä, vaikka ei ne entiset mussukat ikinä unohdukaan, mutta silti.

      Delete
  14. Voi että, sinulla on ollut tälläinenkin karvatassu. Hyvin hauskan näköinen tuo naama. Uskallanko kysyä, että vanhuuteenko kuoli tämä ihanuus?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, Viljo jäi auton alle vain kaksivuotiaana. Oli aivan hirveää ja on vieläkin. Viljon pitäisi vielä olla tässä mukana, joka päivä.

      Delete
  15. Herttinen sentään<3

    Kuvittelin, että elätte siellä luonnon helmassa vailla harmeja autoista, vain paatit puksuttavat silloin tällöin laituriin...

    No, jos haluat lukea merellisen jännärin, se on Annoin sinun mennä.

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, ei sentään meidän saarella, mutta tämä tapahtui Korppoon pääsaarella, missä oli Viljon varakoti. Tosin onnettomuuksia voi sattua missä vain. Mutta en pystyisi asumaan vilkkaan tien varrella, paitsi niin, että kissoilla on tarha.
      Kiitos vinkistä!

      Delete
  16. Oih kuinka suloinen hurmuri :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viljo oli todella suloinen iso riiviö :-)

      Delete
  17. 💓💓💓💓💓💓💓💓 Ihana kaunis Viljo.
    Niin raastavaa, kun menetys tulee ja kun se tulee niin nuoren kisun kohdalla ja traagisesti.
    Ransu on Viljon pikkuveli❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viljo oli niin ihana, uniikki kissaherra. Oli raastavaa, ja on vieläkin, ei siitä menetyksestä kai ikinä täysin toivu.

      Delete
  18. Viljo oli kyllä todella komea ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viljo oli monta asiaa, komea on yksi niistä :-) Se oli oikea persoona.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!