Yritystä

Viime päivinä on somessa pyörinyt testejä laittaa tai piirtää rinki ja katsoa, kuinka kissa menee automaattisesti siihen. Koetetiin sitä nyt sitten eilen illalla meilläkin, kissattoman ystävän vaatimuksesta.

Ransu: Niin?

Hmm. Raps, raps.

Sitten Ransu painui keittiöön syömään.

Takaisin tultuaan se asettui maton kulmalle tarkkailemaan rinkiä ja nukahti siihen.

Vähän myöhemmin Musti tuli paikalle. Keittiön kutsu vaikutti olevan huomattavasti ringin kutsua voimakkaampi.

Yritin asettua seisomaan ihan ringin viereen, jos Musti kiinnostuisi siitä sitten.

No niin, no niin!

No... niin.

Ei tästä taida nyt oikein tulla testivoittoa...

Yksi asia on kyllä varma. Jos hankit jotakin rapisevaan paperiin käärittyä ja annat paperin pudota lattialle, sen päältä löytyy pian rintakarvojaan sukiva Ransu.

Siitä taas emme ole varmoja, millainen Ameriikan-meininki Suomen kaupungeissa nykyään on. Kiertävätkö pikku trullit ovelta ovelle kerjäämässä karkkeja ja loitsumassa pyhäinpäivänä? Varauduimme asiaankuuluvasti pantterieväin mahdollisiin kiertäviin noitiin ja luurankoihin, sillä vietämme tämän pyhäinpäivän kaupungissa.

Karkki vai kepponen?

Hyvää pyhäinpäivää!

Reissukissa Ransu

Ransulla on joskus aika nautinnollisia ilmeitä, kun ollaan menossa kotisaarelle. Tässä muutama kuva viimeisimmältä matkaltamme. Nyt ollaan lossissa.
Mustikin nauttii, kun päästään kotiin, mutta matkan aikana se on yleensä kärttyinen ja levoton. Kun auto on pysähdyksissä, kuten lossissa, on Musti istuimeni alla.

This is how our trip to the home island goes. Car full of plants, Ransu on top of everything and Musti usually under my seat.

Jos nousen tuoliltani, Ransu valtaa sen välittömästi.

Nauvossa jouduimme odottelemaan sillä aikaa, kun laivaa tankattiin. Siihen kului niin kauan, että laiva lähti puoli tuntia myöhässä. Kuka niitä minuutteja saaristossa muutenkaan laskee. Paitsi Musti. 

Ransu näyttää siltä, että välipalasilakka maistuisi.

Lopulta tullaan kotisaaren rantaan. Ransu voisi lojua taljalla vähän pidempäänkin.

Kuukauden puutarhakuva

Karolinan puutarhablogista alkanut puutarhakuvahaaste on edennyt lokakuuhun. Haasteessa kuvataan jokin paikka tai kaunis kasvi puutarhasta kunkin kuukauden lopulla, se saa olla aina eri kohta, mitä milloinkin tekee mieli näyttää.
Mukaan voi haastaa uusia bloggaajia, jos siltä tuntuu. Tällä kertaa haastan Pirkon Elämää ja elämyksiä -blogista.

Japaninlehtikuusen väritys on alkanut muuttua ihan vähän keltaiseksi. Ensin väriään muuttavat vanhojen oksien neulaset ja vasta viimeiseksi oksien kärjet. Ruoho on smaragdinvihreää, kiitos sateiden. Se pitäisi kyllä vielä leikata.
Tässä ajassa on hyvää se, että hyttyset ovat vihdoin viimein luovuttaneet. Muutama viikko sitten niitä vielä oli runsain mitoin. Näin syksyisin on niiden sijaan jotain ihmeen mäkäräisiä, jotka hyökkäävät paljaisiin kohtiin, joita ei onneksi paljoa ole. Täytyy pitää huoli siitä, että housujen ja takin välistä ei pääse kukaan pistämään kun kyykkii sipuleita istuttamassa, muuten tulee kutisevia paukamia alaselkään. Punkkeja vielä on, mutta niitäkin onneksi vähemmän kuin kesällä.

Pihlajien ja ruusujen marjat ja kiulukat koristavat maisemaa. Havukasvit alkavat nousta arvoonsa.

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Tilkettä ja tuulensuojaa

Takaisin paikoilleen laitettujen ikkunankarmien ympärille tarvitaan listoja. Olen pari vuotta odotellut, että rikastuisin sen verran, että voisin hankkia vanhan listamallin mukaan höylättyjä uusia listoja. Niin ei ole tapahtunut, joten ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin kiinnittää vanhoja karmilistoja takaisin, tai niitä kohtia ainakin, joita voi vielä käyttää. Tähänkin puuhaan tarvitaan pellavarivettä, se tuntuu olevan varsinainen vanhan talon perusainesosa.
Pellavarive kuuluu tietenkin tunkea rakoon isoisän vanhalla puukolla, eihän hommasta muuten tule kunnollista.

I have started to put back the old moulded architraves, in waiting to save enough money to get new ones specially made to match the old ones. If they have survived from the 19th century, I don't want to be the generation that destroys that architectural heritage. The windows in my house are 200 years old!

Pellavariveen lisäksi ilmansulkupaperia tai tervapaperia kuluu runsaita määriä. Hirsi on erittäin hyvä eriste, mutta vain niillä kohdin, missä sitä on – hirsirakennuksessa on rakoja, vanhassa talossa niitä on vielä enemmän kuin uudessa.
Siispä myös paperia tungetaan joka väliin: seinän sisä- ja ulkopuolelle, huoneiden ylle ja alle. Kulmiin ja nurkkiin vaikka kaksi kerrosta, ja liepeet reilusti toistensa päälle.

Jos karmin ja seinän välissä on paljon tilaa, olen täyttänyt sitä puulla. Puuosien väliin tungetaan niin paljon pellavarivettä kuin mahtuu ja päälle liuska paperia, joka pitäisi saada kuvan mallista poiketen mahdollisimman sileäksi seinän päälle. Ja voisi sen leikata suoraankin ja vähän leveämmäksikin.
Sitten päälle vielä puulista niin tiiviisti kuin sen saa. Tein sen ratkaisun, että vaikka seiniin tulee hieman eristettä, pysyy ikkuna ulkolaudoituksen kanssa samassa linjassa. On hiukan sääli nähdä vanhoja taloja, joiden ikkunat ovat uponneet syvemmälle seinään samalla, kun seinä on paksuuntunut. Toisaalta, se tulee näkymään sitten sisäpuolella, mikä on kyllä harmi, kun näissä vanhoissa karmeissa on upeat reunoiltaan pyöristetyt ikkunalaudat, jotka eivät enää tule niin kauniisti seinästä esiin kuin ennen.

Kaikkea ei voi saada. Jos tämä olisi museotalo, tulisi kaikki entiselleen, mutta kun tästä tulee koti, on eristystä pakko lisätä. Samoin oli lattiarakenteen laita: se muuttui kokonaan multapenkasta rossipohjaksi, mukaan tuli vielä lattialämmityskin! Asumismukavuutta täytyy ajatella, ja lattialämmitys on esteettisin ja taloudellisin vaihtoehto vanhaan taloon, ehdottomasti. Ja viluvarpaalle myös miellyttävin vaihtoehto.
Kuvassa yllä näkyy, miten olen ratkaissut sen ongelman, että vanhan karmin alapuu on halkeillut niin, ettei vesi enää valunut siitä kunnolla, vaan jäi uriin. Halkeamista huolimatta karmi oli niin hyvässä kunnossa, että en halunnut sitä vaihtaa, varsinkin, kun sisäpuolella on se kaunis pyöristys ja vielä koristerihlauksiakin. Leikkasin ja taivuttelin pellin tuohon ikkunan alle, se ulottuu ikkunan alta karmin reunaan asti ja ohjaa veden pois. Aika ovelaa, vaikka itse sanonkin.

Tässä niitä vanhoja karmilistoja. Olen joutunut leikkaamaan joistakin pätkiä saadakseni riittävästi listaa ikkunoiden ympärille, mutta pääasia, ettei tuuli puhalla enää sadevettä rakenteisiin.

Sateisen työpäivän aikana kuluu monta paria hanskoja, sillä märissä on ikävä työskennellä, näpit jäätyvät ja kosteina hanskat myös hajoavat entistäkin nopeammin, etenkin jos niillä tekee raskasta työtä kuten kiven pyöritystä. Niinpä vaihdan aina välillä kuiviin hanskoihin.
Työpäivän päätteeksi sytytin leivinuuniin tulen ja hanskat pääsivät lämmittelemään sen päälle mietoon lämpöön.

Päivän pasuunakuva.
Tunnelmallista pyhäiltaa!

Pasuuna – Brugmansia

Kalvennut Winston Churchill

Olen tässä ihaillut Rohan-puutarhani onnistunutta värimaailmaa, vaikka sen ensimmäinen kukkapenkki onkin vasta vuosi sitten perustettu ja sekin on vielä vaiheessa. Ideana oli yhdistää tummaa ja valkoista, etenkin tummaa purppuraa ja ruskeanpunaista. Mukana on tietysti muitakin sävyjä, ei se noin jyrkästi mene.
Paikoitellen värimaailma on jo tavoitettu! Tummaa edustaa tässä yhä ahkerasti kukkiva ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum'. Shokkipinkki harmaakäenkukka komppaa kivasti. Valkoisia ovat Raakkilasta saatu kellohyasintti ja taustan valkoinen syysasteri.

Hetkinen. Valkoinen syysasteri? Tämän piti kylläkin olla purppuranpunainen 'Winston Churchill'! Ostin tämän taimimyymälän syysalesta viime syksynä. Taimi oli niin härmän peitossa, että leikkasin sen matalaksi eikä se tietenkään kukkinut. Minulla ei ollut hajuakaan tähän asti, että tämä onkin joku ihan muu tyyppi kuin Winston.
Voi... Winston on niin kaunis. Mutta onneksi tämäkin sopii Rohanin värimaailmaan.
Täytynee tehdä uusi taimistoreissu. Se ei harmita kovinkaan paljon! Olisi vain kiva tietää, mitä tämä on. Pitkän kesän aikana käy helposti niin, että taimien nimilaput saattavat vaihtaa paikkaa – jos jostakin taimipurkista putoaa lappu, asiakas työntää sen takaisin ja se voikin mennä viereiseen purkkiin. Tällaista sattuu, eikä taimimyymälää voi siitä syyttää.
Pikainen nettihaku paljasti, että tämä voisi olla 'White Ladies', sillä sitäkin myydään sillä taimistolla, mistä tämän hankin.

Onneksi puutarhassani on tämä kauniin punainen 'Royal Ruby' -syysasteri! Tämä kasvaa villissä punaisessa penkissä, mistä voisin tietysti jakaa tätä Rohaniinkin, joskus kun tämä on tarpeeksi suuri jaettavaksi.

Sitten takaisin Rohaniin. Toinen väriään yllättävästi vaihtanut on tämä, jonka ostin sentään kukkivana! Viime vuonna tämä oli punakukkainen syyshohdekukka 'Rote Tone', tänä vuonna sävy on muuttunut epäilyttävästi keltaiseksi.
Mitä puutarhassani oikein tapahtuu? Joku hobitti käy siellä yön hiljaisina tunteina vaihtamassa kasveja?
Toisaalta tämän muut kukat ovat voineet ollakin punaisia, ne vain ovat joko kukkineet poissa ollessani tai sitten peura on syönyt ne. Kummastakin on todistusaineistoa.

Tässä on juuri sitä värimaailmaa, jota hainkin. Kukkapenkin reunuskasviksi ostettu purppurahappomarja 'Concorde' on yhä yksittäiskasvi, sillä viime vuonna otetut pistokkaat eivät onnistuneet enkä ole muistanut ottaa uusia. Täytynee kirjoittaa asia ylös johonkin listaan...
Vasemmalla on tummakurjenpolvi 'Samobor', se sopii Rohaniin kuin nakutettu niin lehtien kuin tumman violettien kukkienkin puolesta.

Tämä Rohanin yhden puolen kukkapenkki on ehkä jo seitsemän metrin pituinen, enää puuttuu muutama metri tuolta kauemmasta päästä. Jos talvi ei nyt päätä alkaa tästä, ajattelin vielä istuttaa muutaman (kymmenen) taimen, jotka ovat matkalla Hollannista.
Älä yritä tulla, talvi! Lähde takaisin Siperiaan, mistä tulitkin!

Päivän asu -kuva työpäivän päätteeksi. Huomaa myös kuraiset hihansuut.
Nämä ovat tällä kertaa ainoat housuni täällä. Pesukone on kaupungissa ja unohdin ottaa muita housuja mukaan kuin nämä, jotka jalassa tulinkin. Oikeasti käyn näissä jopa töissä, mitä ei nyt uskoisi.
Kuraisilla housuilla ei viitsi istua sohvalle, niinpä olen viettänyt illat pitkissä vanhoissa villakalsareissa. Älkää vain kertoko kenellekään!

Ai niin, onhan minulla ne untuvahousut. Nehän olisivatkin huomattavasti villakalsareita tyylikkäämmät.


I thought I had a Winston Churchill in my border. How surprised I was to discover white flowers! Winston, you look very pale...


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Kellohyasintti – Galtonia candicans
Purppurahappomarja – Berberis thunbergii, punalehtiset lajikkeet
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Gerahium phaeum

Kadonnutta impeä etsimässä

Jokasyksyinen ilonaihe pihani "pienet ja herkät kaunottaret" -kulmassa ovat myrkkyliljat ja syysvuokko. Tällaisella reheväkasvuisella savimaan pihalla, ja maalaispihalla muutenkin, täytyy miettiä tarkkaan, mihin laittaa sellaiset, jotka jäävät herkästi jalkoihin. Valkokukkaisesta 'Alboplena'-syysmyrkkyliljasta oikealle puoliksi vaahteranlehden takana on japaninhiirenporrasta, joka on niin pieni ja siro saniainen, ettei sillä olisi mitään henkiinjäämisen mahdollisuuksia monessakaan muussa paikassa tontillani.

Colchicums are a joy every autumn. This autumn the fabulous 'Waterlily' has apparently decided not to bloom at all. I did find its shoot, but it is very thin and not growing at all. Well, gardening is a good lesson in patience. Next autumn it will surely flower more than ever.

Tarhasyysvuokko 'September Charm' on ensimmäinen pihalleni istuttama syysvuokko ja ainoa lähes kymmenestä, joka on hengissä! Kaikki muut ovat kuolleet kuka mihinkin. En lannistu, vaan istutin tänä syksynä pihalleni kolmea syysvuokkoa, kutakin vähintään kaksi kappaletta. Näitä täytyy saada lisää!
Vaikka aiemmin mainitsin tämän kasvavan hentoisten kasvien paikassa, ei syysvuokko välttämättä ole kovin hento. Ajan kuluessa kasvusto voi levittäytyä hyvinkin laajaksi, sillä syysvuokkolajit leviävät voimakkaasti juuristollaan, silloin kuin ne viihtyvät, samoin kuin luonnonkasvimme valkovuokkokin. Syysvuokot ovat huomattavan korkeitakin, jopa yli metrisiä.

Tässä kaksi syksyn kaunotarta, syysvuokon seurana on ruostekukka 'George Davidson'. Kuva on huijausta, sillä ruostekukka kasvaa ruukussa ja olen jo siirtänyt sen sisään. Viime talvi vei kaikki kukkapenkkini ruostekukat ja nyt ajattelin pelata varman päälle.
Vielä yksi Raakkilasta saatu ruostekukka täytyy ottaa sisään, se ei ole kukkinut vielä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna sitten. Se oli huonolla hoidolla kesän enkä kastellut sitä kuivana jaksona kertaakaan, vaikka ruostekukat pitävät kosteanpuoleisesta maasta kasvukaudella. Mutta periaatteeni tosiaan on: pääasia, että on hengissä! Kukkia ehtii ihailla seuraavanakin vuonna.

Syysvuokon juurella kasvaa siis näitä valkoisia kerrottuja syysmyrkkyliljoja eli alastonimpiä. Siinä pitäisi myös kasvaa upea vaaleanpunainen 'Waterlily'-tarhamyrkkylilja. Olen sitä etsinyt ja etsinyt, raottanut vaahteran lehtiä ja mittaillut yhtä pientä tappia, joka on jonkun verso, mutta kovin kapea kerrotuksi myrkkyliljaksi. Ja jotenkin sitkeältäkin se tuntuu, mikä pisti epäilemään peltokortetta!
Sitten tartuin haarukkaan ja varovasti raaputin multaa pois tuon korren ympäriltä, ja sieltähän tuli vastaan sipuli. Hieman onnistuin haavoittamaan sen pintaa, toivottavasti se ei tykkää pahaa. Ihmetyttää vain, miksi se ei kasva yhtään. Ehkä se odottaa jotakin tiettyä lämpötilaa, jota täällä saaristossa ei vielä ole saavutettu. Nyt on kyllä hyytävää ja ensi yönä mittarin pitäisi käväistä nollassa ja ehkä jopa vähän alapuolellakin. Viime viikolla oli jo vähän riitettä kottikärryyn sataneen veden pinnassa aamuisin.

Valkoista kerrottua syysmyrkkyliljaa kasvaa myös metsäpuutarhapenkissä vaahteran alla. On tämä niin kaunis ja hassu samaan aikaan, kuin lauma hattivatteja, joilla on kruunut päässä.

Vielä kerran, lähes sama kuva kuin kirjoituksen alussa, mutta vähän eri kulmasta. Nämä ovat niin kauniit!

Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Ruostekukka – Crocosmia
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhamyrkkylilja – C. Speciosum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida

Inspiroivien blogien haaste

Sain Mummelin blogista – Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja – kivan haasteen. Siinä nimetään kolme blogia, jotka inspiroivat minua.
Monet blogit inspiroivat, Mummelin tapaan koen tuskaa siitä, että pitää valita vain kolme! Niinpä valitsin yhden pienen aiheen.

Tein yllä olevan mini-patapuutarhan muutaman blogin inspiroimana. Jennin pieni hobittila Koko lailla kodikkaasti -blogissa on valtavan suloinen. Lisäksi Annun itse keramiikasta tekemä hobittitalo blogissa Pientä piharemonttia on hurmaava!
Sitten kun vielä Sametti Hortensia teki ihanan minipuutarhan ja esitteli sen Pikkuinen puutarhani -blogissaan, täytyi minun viimein alkaa toteuttaa omaani. Innostuin tekemään vanhaan haljenneeseen rautapataan tällaisen talvenkestävän minipuutarhan. Siinä on puolukkaa, kahta eri ajuruohoa, sammalta, jäkälää, kiviä ja rekvisiittana minityökalut nyt jo edesmenneestä Tiimarista.

Kiitos edellä mainituille blogeille inspiraatiosta ja haastan teidät jatkamaan haastetta, mutta vain jos inspiroiduitte tekemään niin! Muussa tapauksessa saatte vain iloisina ottaa kehut vastaan.

Loppuosa tästä kirjoituksesta onkin sitten omistettu jokapäiväisille inspiraation ja naurun lähteilleni eli kissapojille Ransulle ja Mustille. Ransu näyttää, että mamma ei vieläkään ole saanut ruohonleikkuria käyntiin.

Innostuin siirtämään parsaa ja sen varret katkeilivat herkästi, mutta ne olivat niin hienot, ettei niitä tohtinut heittää kompostiin. Siinä ne nyt keikkuvat siihen asti, kunnes vaasi kaatuu. En ole kova tekemään nättejä asetelmia, eikä tätäkään nyt oikein hyvällä tahdollakaan voi sanoa huolitellusti asetelluksi. Ehkä vähän miehekäs, sori vaan miehet. Mutta täällä päin voi puolustautua sillä, että tuuli kumminkin kaataa tuon, ja on se rikkonut muutaman lyhdynkin, niin eipä niidenkään parissa kannata niin nyherrellä. Parempi vaan nyhertää pomminkestävää rautapataminipuutarhaa.

Musti esittelee, miten ransunhäntäkukka on yhä kukassa, vaikkakin sateista taipuneena. Portlandruusun viimeiset nuput luultavasti homehtuvat niille sijoilleen.

Pojat toivottavat tarkkaavaista viikon jatkoa!

Loppuun päivän pasuunakuva, siinä on yhtä kutkuttavan lämpimänkeltaiset kukat kuin vaahteranlehdet pihalla!
Tästä värimaailmasta inspiroituneena olenkin mennyt hankkimaan lämpimänkeltaista lankaa. Mitä siitä tulee, selviää joidenkin viikkojen kuluessa.

Pasuuna – Brugmansia
Ransunhäntäkukka on komealuppio, Sanguisorba hakusanensis
Ruokaparsa – Asparagus officinalis

Vuoden ikkuna

Tänä vuonna olen saanut vain yhden ikkunan lasitettua, mikä on kyllä hitausennätys. Onhan tässä vielä kuukausia jäljellä, mutta kun lämmitetty työskentelytila puuttuu, niin sormien jäätyminen ja kitin jähmeisyys asettaa rajoja ikkunapuuhille talvella.
Syynä ehkä se, että tänä vuonna on ollut vähemmän aikaa tehdä ylipäätään mitään, ja toisaalta olen tehnyt muita hommia. Tai sitten se, että olen hidastunut entisestään, entinen etana onkin nykyään yksisoluinen!
Joka tapauksessa tämä yksi- tai monisoluinen sai eilen yhden ikkunan paikoilleen.

This is the only window I have finished this year so far. It seems that a former slow-person has become near immobile!

No, hitaus ei liene synti, eikä siitä sakoteta kuten nopeudesta, heh.
Olen kai hehkuttanut tätä ennenkin, mutta eikö metsätyräkki 'Chameleon' soinnu mukavasti tummalla punamullattuun taloon?

Edellisen vieressä kukkii yhä vain tämä hitaasti kukinnan lopettava ängelmä 'Splendide White'. Nyt se on kukkinut jo kaksi ja puoli kuukautta putkeen.

Syksy etenee verkkaisesti muutenkin. Viime yö oli huisin lämmin, illalla alkoi voimakas lounaistuuli, jonka mukana lämpötila alkoi nousta illan kahdeksasta asteesta yöllä jopa kymmeneen. On tuntunut hyvin lämpimältä muutaman kylmemmän päivän jälkeen, viiden asteen nousu lämpötiloissa tuntuu luissa ja ytimissä – positiivisesti.
Voi! Tässä kuvassa on Musti esittelemässä, mutta se on juuri vesileimani alla. Mikä moka! Kuvassa on syreeniä oikealla, ne ovat vielä vihreitä, jonkin verran limenvihreää syysväriä on jo. Saarnessa on vielä osa lehdistä tallella.

Musti.

Paahdepenkissä kukkii vielä jokunen punakukkainen siankärsämö.

Paahdepenkin yläpäässä marjaomenapensas 'Marleena' on heittäytynyt pirteän punaiseksi. Keto on täynnä vaahteran lehtiä, jotka haravoin pois varmaan vasta keväällä, jos niistä on enää mitään jäljellä. Ne luultavasti lentävät tiehensä syysmyrskyissä. Taustalla näkyy muotopuutarha.

Tämä kuva on otettu muotopuutarhaan päin täysin vastakkaisesta suunnasta, Rohanista käsin. Välissä on metsäpuutarhapenkkejä, tosin niistä on vaikea nähdä oikein mitään. Vasemmalla on pari mäntyä, niiden alla on yksi metsäpuutarhapenkki, mutta sen edessä on komposti.
Muotopuutarhan 'Åkerö'-omenapuu on vielä täysin vihreä. Tuo keltainen vaahteranlehtimatto taustalla, muotopuutarhassa ja kedolla, on aivan ihanan värinen!

Loppuun vielä iltakuva talosta. On onnea saada edetä omaan tahtiinsa, vaikka sen verkkaisuus joskus kanssaihmisiä ihmetyttääkin. Talojen nopeaan nousemiseen on kai niin totuttu. Korjausrakentaminen on paljon hitaampaa, mutta onhan heitäkin, jotka saavat koko talon ikkunat korjattua parissa vuodessa. Ja sitten on vähän hitaampia korjaajia.
Uskotteko, että tästä tulee joskus valmista?
Minä en ole aina ihan varma.

Koristeomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Saarni – Fraxinus
Siankärsämö – Achillea millefolium
Ängelmä – Thalictrum