Koirat kissojen kaitsijoina

Sulo pyysi kommentissaan Mustin ja Ransun kuulumisia. Hyväähän pojille kuuluu. Meillä on ollut koiria kylässä, vanha tuttu Vanni, joka oli Mustin paras kaveri, kun Musti oli pieni. Vannin tytär Lávvi on vielä muutaman vuoden iässäkin aika riehakas, mutta Musti puskee Lávviakin silti. Koirat ovat Mustin kavereita.
Kuvia vierailusta ei ole tätä yhtä enempää, tässä on Vanni. Vanni ja Lávvi ovat lapinporokoiria.

We had dog visitors. They are Musti's friends and Ransu's foes. A friend stayed looking after my house and cats (and his dogs) while I had a shard of glass removed from my thumb in a hospital.

Olin itse poissa kotoa reilun vuorokauden, kun kävin peukalon leikkauksessa Turunmaan sairaalassa. Peukalon päässä on vuodenvaihteesta saakka ollut kipeä esine, jota ei löydetty kolmessa terveyskeskuksessa tehdyssä avauksessa eikä röntgenissäkään. Nyt se leikattiin oikein leikkaussalissa ja luun vierestä löytyi ilmeisesti lasinsiru, joka oli jo ehtinyt koteloitua kudokseen.
Tikkien poistoon on vielä viitisen päivää, siihen asti käsitöiden teko sujuu hitaasti.
Mutta odotan suurella ilolla sitä päivää, kun voin tarttua kädellä johonkin ilman sirun aiheuttamaa viheliäistä kipua!

Sairaalassa ollessani ystävä ja koirat hoitivat kissoja. Ransu suostui jossain vaiheessa tulemaan sisällekin, vaikka tupa oli täynnä koiria. Se sai nukkua omassa sängyssään, kun vieraat nukkuivat keittiössä.

Kun olin jo saapunut kotiin ja ystäväni oli toisessa huoneessa, menin katsomaan, mitä meteliä keittiöstä kuuluu. Ransu oli ajanut koirat keittiön nurkkaan! Se on näköjään ihan parantumaton vihulainen koirien kanssa.

Nyt on taas rauha maassa. Ransu on varmaan sitä mieltä, että koirat ovat yliarvostettuja, sanoo ystäväni.

Ilo on pienissä kukkasissa

Kun kesällä pienet ja mitättömät kukat jäävät herkästi huomaamatta, on niistä nyt iso ilo. Kurjenkelloissa on vielä jokunen kukka!

There are a handful of plants still flowering. Even if there are only one or two flowers, and even if the plants look shabby, these little performers bring the greatest joy.

Loistosädekukka availee viimeistä kukkaansa.

Sädekukan taustalla kasvaa keltalehtinen hopeatäpläpeippi, sekin kukkii vielä, tosin vain yhdellä kukkavarrella.

Asterit ovat hyvässä vedossa. Elokuunasteri 'Rudolf Goethe' kukkii vielä noin kymmenen kukan voimin.

Syysasteri 'Royal Ruby' on täydessä vauhdissa, paitsi että yksi varsi on laonnut. Puuskaisessa tuulessa on lisäksi vaikeaa saada tarkkoja kukkakuvia!

Astereita ei onneksi syödä, mutta kärsämöitä syödään. Yksi punakärsämön kukinto on kuitenkin säästynyt peurojen hampailta.

Koristemansikka 'Pink Panda' kukkii yhä vain ja nupuista päätellen aikoo jatkaakin.

Osa syyskukista on jo hiipumaan päin. Endless Summer -hortensian värit ovat haalistuneet, sen lehtiin tulee sen sijaan hieno tumma punaruskea sävy.

Jättiverbena vetelee viimeisiään. Kukinnoissa on pääasiassa lakastuneita kukkia. Kohta nostan tämän ruukkuun ja otan sisälle talveksi, jotta tämä kukkii aikaisemmin ja suurempana ensi kesänä.

Ja yksi on vasta aloittamassa. Siirsin ADHD-loistokevätesikon alkukesällä villiin punaiseen penkkiin, sillä se sointuu sinne paremmin. Tämä on joka vuosi aloittanut toisen kukinnan syyskesällä, mutta tänä vuonna se viivästyi ilmeisesti siirron takia. Esikko on nyt tehnyt kukkanuput!






Elokuunasteri – Aster amellus
Endless Summer -hortensia (The Original) – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä 'Bailmer'
Hopeatäpläpeippi, kuvien keltalehtinen lajike – Lamium maculatum 'Aureum'
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Loistosädekukka – Gaillardia × grandiflora
Punakärsämö – Achillea millefolium, punakukkaiset lajikkeet
Syysasteri – Aster novi-belgii

Lehtien loistoa

Pihasyreenin syysväri on upea. Limenvihreä tuo raikkautta puutarhaan. Yhdistelmä taustalla oikealla näkyvän kirsikkapuun kanssa on kiva, kirsikka kun menee punertavaksi.

Autumn colours again, can't get enough of them...

Tässä kuvassa parivaljakko näkyy paremmin. Peurat syövät syreenit, mutta onneksi täysikasvuisista pensaista syödään vain alemmat oksat ja lehdet reiluun puoleentoista metriin asti.

Lehtikuuset ovat syyskauden sulottaria. Lämpimän keltaiseen hitaasti vaihtuva pörröinen olemus on hauska. Syysväri alkaa rungon viereltä ja siirtyy hitaasti kohti oksankärkiä, nyt ne ovat vielä vihreinä. Tämä puu on japaninlehtikuusi. Taustalla näkyy tarhapiiskujen keltaisia varsia. Osassa koivuista on vielä lehdet.

Muotopuutarhan vanha 'Åkerö'-omenapuu on piristävän kellanvihertävä. Kuvan oikeassa reunassa voi huomata, että palloleijonankorvat eivät vieläkään ole luovuttaneet, vaikka ne ovatkin lähes lopettaneet kukinnan. Jättiverbenakin kukkii juuri ja juuri. Mutta ajattelin tehdä kukista oman kirjoituksen.

Tämä on näkymä kuistiltani kylälle päin. Vaahterat ovat pudottaneet lehtensä, mutta koivut ja tammet ovat keltaisessa asussa. Kirsikkapuussa on oranssia väriä kuvan oikeassa reunassa, sen takana on vihertäviä syreenipuskia. Vasemmalla navetan edessä on ilmeisesti tummalehtinen kirsikkaluumu 'Nigra', joka on aikoinaan tuotu Saksasta. Sen syysväri on kuin parasta punaviiniä. Istutinkin samanlaisen omalle pihalleni tänä vuonna, onneksi näitä saa nykyään Suomestakin.
Kauniin väristä uutta viikkoa kaikille!

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kirsikka – Prunus cerasus
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Palloleijonankorva – Leonotis nepetifolia
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä

Kävely Lenholmenissa

Torstaina minulla oli puoli tuntia ylimääräistä aikaa, niinpä poikkesin pienelle kävelylle Lenholmeniin. Se on pieni saari Paraisilla aivan saaristotien varrella, missä sijaitsee luonnonsuojelualue.

A little walk at the nature reserve of Lenholmen. It is on my way home or, this time, to the dentist.

Alueella on paljon tammia, joista osa on vielä vihreitä, toisissa on jo ruskeat lehdet.

Tänne täytyy tehdä retki keväällä sinivuokkojen kukkiessa, niin paljon niitä näkyy olevan.

Osa Lenholmenista on laitumena. Laidunnus tekee maastosta siistin ja puistomaisen.

Rantalepät ovat jo riisuutuneet.

Kaunista ja rauhallista sunnuntaita!

Mahtavat värit

Lokakuu on kauniiden värien kuukausi. Vaikka talven tulo ahdistaakin kovasti, pidän tästä kuukaudesta erityisesti näiden värien takia. Tältä näyttää venevajani ranta tänä aamuna.

This is what it looks like at the moment at my boat house and garden. Love the colours!

Puutarhassakin on ihana lämmin värimaailma. Rotkolemmikkien lehdet ovat hienot ja raikkaan vihreät, harmi vain että peurat syövät kaikki pidemmät varret. Mutta nuo vaahteranlehtien seasta pilkistävät vihreät lehdet ovat silti hauskat.

Keijunkukissa on upeita lehtiä. Jätän vaahteranlehdet kukkapenkkeihin, sillä ne ovat niin koristeellisia.

Perhoangervon lehdet maastoutuvat täydellisesti vaahteran lehtiin, kasvia tuskin huomaa – paitsi että se kohoaa lehtikatetta korkeammalle. Aika hauska, kasvi on kuin kameleontti.

Saniaisen lehdissä on hienoa keväänvihreää, aah! Tämän ostin virolaiselta Enno Talulta Uudenkaupungin kukkamessuilla, mutta en juuri nyt muista mikä tämä on, täytyy kaivella taimilappulaatikkoa. (EDIT: Se on Dryopteris lepidopoda.)
Taustalla näkyy jouluruusun vehreitä lehtiä, nekin ovat iloisen elinvoimaisia.

Kirkkaanpunainenkin kuuluu lokakuuhun. Harmi vain, että peurat syövät myös japaninvaahteraa, mutta onneksi muutama lehti on jäljellä, joita voi ihailla. Tämä vaahtera on lajiketta 'Osakazuki'.

Rinneakebian syysväri on hieno ja tumma, miksi tätä kuvailisi? Vihertävä viininpuna? Violetinruskea? Mikään kuvailu ei tee tälle oikeutta, niin hienostunut väri tässä on. Viime vuodesta viisastuneena laitoin verkon tämän ympärille nyt hyvin aikaisin, muuten tämä olisi jo syöty maan tasalle.

Hehkutan siniheinää koko loppukesän eikä hehkutus lopu syksylläkään. Tuulessa oli vaikea saada tarkkaa kuvaa, mutta katsokaa nyt tätä keltaisen ja vihreän eleganssia!

Parasta lokakuussa on kuitenkin se, että kissat sointuvat sen väreihin täydellisesti. Musti esittelee.

Ja Ransu. Lokakuun kostean viileähkö sää on täydellinen Ransun mielestä.

Iloisia ihanan lokakuun viimeisiä päiviä kaikille!

Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keijunkukka – Heuchera
Perhoangervo – Gillenia trifoliata
Rinneakebia – Akebia quinata
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Siniheinä – Molinia caerulea

Minihurahdus

Kävin viikonloppuna Vantaalla Suuri snadi -messuilla. Minullahan on nukkekoti, jonka remontti on viime aikoina jäänyt vähän vähemmälle huomiolle kuin ihmismittakaavan remontit. Mineily kiinnostaa silti, joten lähdimme matkaan samanhenkisen ystävän kanssa.
Messuilla olivat mukana myös pienoisrautatiet. En tiennytkään, että ne voivat olla näin hienoja!

Last weekend I went to see a miniature fair. There were also model railways, I had no idea they could be so fascinating!

Erityisesti se sykähdytti, että näissä oli myös kotimaisia maisemia ja rakennuksia. Tämäkin radanvartijan talo, siis juuri tällaisia ne ovat! Sieltä se juna tulee, sekin oli jännittävää että ne tulevat ja niissä on valot! Ooh!

Punkaharjun maisemaa minikoossa.

Tämä syksyn väreissä koreileva piha oli erityisen hieno. Kiljahtelimme ystävättäreni kanssa innosta, kun huomasimme mm. antennit talojen katoilla, jalkarännit ja muita yksityiskohtia. Jotkut ratoja esittelevät miehet olivat selvästi vähän ihmeissään, kun tädit vinkuivat innosta.

Entäs tämä sitten! Minilautatarha, iik miten hieno!

Sahakokonaisuus on voittanut kansainvälisen palkinnon, eikä ihme. Tätä olisi voinut ihailla tuntikausia.

Raitiovaunujakaan ei ole unohdettu.

Kun pystyimme irrottautumaan junaosastolta, teimme vähän ostoksia – olin liikkeellä minibudjetilla, mutta goottikirjastooni löytyi muutama teos.
Messuilla sai ihailla myös katettujen minipöytien kilpailua, miniasuntomessuja sekä kauppakatua. Tässä on sekatavarakauppa, kellarivarasto ja seinän takana vielä sauna.

Kaupan valikoimaa lähempää.

Tässä kahvilassa alkavat sulkemisen jälkeen mellastaa hiiret, jotka laskeutuvat vintiltä kattoluukun kautta.
Mini-ihanaa viikkoa kaikille!