Kevätkylvö

Eilen illalla, kostoksi karmealle säälle, ryhdyimme Ransun kanssa kylvöpuuhiin.

Last night it was raining cats, dogs and wet blankets, so we decided to advance the spring by doing some sowing with Ransu.

Tulimme kaupunkiin, mutta olin kerrankin niin kaukonäköinen, että otin muutaman siemenpussin mukaan. Arvasin, että en enää malta odottaa niiden kanssa. Taimiston siirtely osoitteesta toiseen on sitten sen ajan murhe.
Multaa oli parvekkeella ja sitä piti lämmittää kaatamalla kuumaa vettä joukkoon. Ransu tarkistaa lämpötilan.

Siemenet tilasin taas Chiltern Seedsiltä. Tämä menee ihan mainostukseksi, mutta se vain on lempisiemenkauppani. Löysin sen Englannissa asuessani ja olen jatkanut tyytyväisenä asiakkaana. Pidän siitä, että pusseissa on korrektit tieteelliset nimet (paitsi vihannesten osalta), pussien asiallinen ja simppeli ulkoasu miellyttää...

... samoin kuin maailman kaunein siemenluettelo. Siinä ei ole kansien jälkeen kuvan kuvaa, mutta sitä paremmat kuvailut kasveista. Lisäksi kaikki, ihan kaikki kasvit (paitsi vihannekset, jotka ovat omassa luettelossaan) ovat tieteellisen nimen mukaan aakkosjärjestyksessä – ei tarvitse arpoa, miltä osastolta mikäkin löytyy. Valikoima on hyvä, esimerkiksi esikkolajeja ja -lajikkeita on tämän vuoden luettelossa 52.

No niin. Kylvimme kerrottua "kameliakukkaista" mummonpalsamia, siipipähkinää Pterocarya stenopteris, jolla ei ole suomenkielistä nimeä, ja preeriakaristeheinää.

Pus!

Siinä ne nyt ovat päivänvalossa. Siementilaukseni tuli jo ennen vuodenvaihdetta ja pussit viettivät eteisen kaapissa (joka on kylmää tilaa) muutaman viikon. Toivon, että mahdollisesti kylmäkäsittelyä kaipaavat saivat tarvitsemansa stratifioinnin. Puiden suhteen saattaa olla hankalaa, mutta kylmäkäsittelyä tarvitsevien lajien pusseissa kehotetaan tarvittaessa tekemään uusi kylmän ja lämpimän muutaman viikon vaihtelu, jos itämistä ei ala kuulua.
Taustalla häämöttää jo yksi pikku taimi!

Se on Biolanin ja Hyötykasviyhdistyksen sponsoroima kylvös parin viikon takaa lehdistötilaisuudesta. Kylvämistäni kahdesta pelargoni 'Cheeky Chappyn' siemenestä toinen iti ennätyksellisessä kahdessa päivässä (toinen siemenistä ei lähtenyt kasvuun).

Pikkuinen reipas pelargonipoika tänään.
Iloista päivänjatkoa!

Mummonpalsami – Impatiens balsamina
Preeriakaristeheinä – Sporobolus heterolepis

Lumitaidetta

Saaripalstalle tuli lumigraffitihaaste Puutarhailmiöitä-blogista. Lumigraffitihaaste lähti liikkeelle Forssasta, jossa 7-luokkalaiset koristelivat Kehräämöaluetta lumigraffitein.

Haasteeseen sisältyvät seuraavat ohjeet:

- Odota suojasäätä, taiteile ja dokumentoi blogiisi.

- Lisää myös http://muotoilijanpuutarhassa.blogspot.fi/2013/01/lumigraffitihaaste.html -linkki kirjoitukseesi. Voit kopioida yllä olevan Lumigraffitihaaste-kuvan ja käyttää sitä linkkinä kirjoitukseen.

- Haasta mukaan ainakin kaksi muutakin blogia, jotta saamme enemmän taidetta pihoillemme.

- Laita vielä lopuksi kommentti tähän kirjoitukseen linkitettynä omaan blogijuttuusi.

Nyt vähän huijaan, sillä en yhtään pidä lumesta enkä halua mennä muotoilemaan siitä mitään... Sen sijaan laitan pari kuvaa lumen ihan itse tekemästä taiteesta. Kivimuuri on aika koristeellinen lumikiehkuroiden koristamana.

Lumi on kuorruttanut jännät kidemyssyt kiville.

There has been some snow art in my garden these last days.

En myöskään jatka haastetta, sillä nyt kun helmikuu alkaa, uskon, että lumi sulaa tuossa tuokiossa ja kevät koittaa!

Jos joku inspiroitui, saa haasteen toki napata täältä mukaansa! Muista silloin ilmoittaa täällä, jos jatkat, niin haasteen kehittäjä voi seurata haasteensa liikkeitä.

Ransukin on ulkoillut, kun ei ole enää tarvinnut kahlata juoksuhaudassa.

Juoksuhaudasta on jäljellä enää alle Ransun korkuinen keko.

Reipasta tammikuun viimeistä päivää kaikille!

Pus, sanoo Ransu.

Ja joulukortista kevääseen

Yksi mieluisimmista joulukorteista saapui sopivasti vasta tammikuussa, kun olin jo ehtinyt hankkia vuoden ensimmäisen esikon. Kortin lähettäneet ihmiset tuntevat minut näköjään tosi hyvin! Kiitos T ja K ♥
Kuvassa on keväinen kirjopikarililjaniitty Uppsalassa. Mikä näky!

The prize for the loveliest Christmas card this year goes to... a snake's head fritillary field (in Uppsala, Sweden)! Which vividly brings to mind a similar field in France a few years ago (below, photo courtesy of R. Seijo).

Piti ihan kaivaa arkistosta ystävän ottama kuva muutaman vuoden takaa Cognacin seudulta Ranskasta, siellä kostealla keväisellä laidunniityllä meidät kohtasi tällainen kukkameri.

Tässä on oma kostea kevätniitty-yritelmäni. Se on hyvin pieni, sillä jo keskellä kuvaa näkyvän kiven edustalla kulkee oja ja kaivan siihen syvemmän mutapuutarhan – niittyni on ehkä kymmenen neliömetriä. Pikarililjojen lisäksi siinä kasvaa kosteassa viihtyviä narsisseja. Pikarililjojen ongelma on se, että peurat syövät niitäkin, usein jo silloin kun verso vastaa työntyy maasta. Kartiot auttavat vähän suojaamaan niitä.

This is my own attempt at spring meadow, the problem being that deer eat fritillaries (too!).

Kirjopikarililjan lisäksi niitylläni kasvaa assyrianpikarililjaa. Narsisseista ainakin tasetit viihtyvät hieman kosteassakin, kuvan pieni vaaleankeltainen on 'Minnow'. Pinkit kukat ovat punapeippiä, mutta suunnittelen tähän kääpiöesikoitakin. Toivottavasti kukkasten määrä lisääntyy vuosittain ja kirjopikarililjat onnistuvat siementämään uusia yksilöitä. Syksyllä istutin lisää tähtihyasinttia ja kostean paikan narsisseja. Kevättä on ihana odottaa!
Iloista tiistai-iltaa!

Assyrianpikarililja – Fritillaria uva-vulpis
Kirjopikarililja – Snake's head fritillary – Fritillaria meleagris
Tasetti – Narcissus Tazetta-Ryhmä

Sinisateen talvi on aasinsilta kesään

En hirveästi harrasta talvisuojausta, mutta joskus on pakko. Syksyllä istutetut kasvit ovat herkkiä, niiden juuret kun eivät ole ehtineet tunkeutua maaperään – ja taimi saattaa olla saman vuoden aikana esimerkiksi Hollannista tuotu. Ajattelen aina, että ne sopeutuvat ehkä vähitellen uuteen ilmastoonsa, vaikka en oikeasti tiedä, onko se mahdollista.
Tein viime syksyn taimialesta sellaisen järjettömän hankinnan, että ostin sinisateen.

Sinisade on tämä eurooppalaisista, etenkin Välimeren maista tuttu runsaasti kukkiva köynnös, joka kasvaa hyvinkin kymmenmetriseksi ja koristaa talojen seinustat sinisin kukkaputouksin keväällä – esimerkiksi maaliskuussa Provencessa, mistä tämä kuva on otettu.

Vaikka yli kymmenmetrisestä sinisateesta on turha haaveilla, ei oma haaveeni ole ihan tuulesta temmattu, sillä eräällä kumlingelaisella pihalla, ei siis kovin kaukana kotisaarestani, kasvaa tämän näköinen sinisade. Tiedän sinisateen menestyneen joitakin vuosia ystävän pihalla omalla kotisaarellani, mutta pari vuotta sitten se menehtyi. Kannattaa siis kokeilla, vaikka hölmöltä tämä tuntuu – kasvi ei ikinä pääse täyteen kokoonsa, hyvä jos edes kukkii.

Siellä se nyt jököttää hallaharsoon käärittynä, kun pakkaskangasta ei varastossani ollut. Toivon, että kasvi pärjää. Tämä on hankalan paahteinen paikka monelle köynnökselle, sillä useat niistä ovat varjoisamman paikan kasveja – nehän kurkottavat versojaan puiden runkoja pitkin ylös aurinkoon. Köynnöskaaren toisella puolella kasvaa ruusu, se menestyy, mutta en halua samaan kaareen kahta ruusua, vaan kasvit saisivat mieluummin kukkia eri aikoihin. Kärhö ja köynnösukonhattu ovat vuoron perään kituuttaneet niin, että ne piti siirtää viileämpään kasvupaikkaan. Mutta sinisade kestää vaikka minkälaista paahdetta – kysymys onkin, kestääkö se talvea...

Sain samalta kumlingelaiselta pihalta myös samettisumakin juurivesan, mutta se menehtyi. Tämä on ihan koristeellinen pieni puu tai suuri pensas, mutta se tekee mahdottomasti juurivesoja – jos siis ylipäätään viihtyy. Ehkä raskas savimaani oli sille liikaa, kasvi kai pitää hiekkapitoisesta maasta. Olen kyllä nähnyt menestyviä sumakkeja muuallakin Ahvenanmaalla sekä Korppoossa, joten kannattaa ehkä kokeilla paremmalle kasvupaikalle uudestaan.

Oman pihani raunioyrtit ovat myös kumlingelaista kantaa, ystävän pihalla ne olivat villintyneet hurmaavaksi kukkamereksi.

Tästä päästiinkin mukavasti aasinsiltaa pitkin juhannukseen, sillä nämä Kumlingen kuvat sattuvat olemaan juuri juhannukselta.

Eivät kesäkuvat siihen loppuneet, älkää luulko. Tehkäämme vielä pieni juhannusretki pikkuiselle kallioluodolle.

Elämä ja kuolema kulkevat aina käsi kädessä.

Uudet sukupolvet syntyvät.
Aurinkoista päivänjatkoa!

Raunioyrtti – Symphytum
Samettisumakki – Rhus typhina
Sinisade – Wisteria

Lempiasiat ja tunnustukset

Saaripalstalle tupsahti viime päivinä Lempiasioita-haaste Elämää ja elämyksiä -blogista sekä

Kaunis blogi -tunnustus Käsintehtyä-blogista.
Kiitos!

Lempiasioita-haasteeseen kuuluu listata kymmenen lempiasiaa kuvin. Kaunis blogi -tunnustukseen sisältyy haaste kertoa kahdeksan asiaa itsestä. Ajattelin toimia säästeliäästi ja yhdistää nämä kaksi haastetta kertomalla kahdeksan lempiasiaa kuvin...

This blog received two challenges which I combined... here are eight of my favourite things in pictures.

Lämmin ja viihtyisä koti täynnä vanhoja huonekaluja ja tavaroita, joihin liittyy tarinoita. Vanhan hirsitaloni rakensi merimies, jonka tyttärenpoika oli myös merimies. Hän meni naimisiin ompelijattaren kanssa ja heidän poikansa rakensivat rintamamiestalon, jossa nyt elän. Siksi vanhassa talossa ollut ompelukone ja vintiltä löytynyt vanha taulu Bore I -laivasta kuuluvat yhteen.

Kevään heräävä luonto ja puutarha. Kuvassa on ruotsinköynnöskuusaman versoja viime maaliskuussa. Meidän ja maaliskuun välissä on vain muutama viikko!

Kukkivat omenapuut ja toukokuun valoisat illat...

Ruostuva rauta puutarhassa ja vanhat metalliesineet yleensä. Kuva on viime kevään Tukholman puutarhamessuilta.

Kasvierikoisuudet ja talvenarkojen kasvien kokeilu, kuvassa on kerrottu luhtarentukka eli pallorentukka.

Meri ja sen saaret, niemetkin käyvät jos saaria ei ole.

Musti-pantteri kotipalstallaan tarkkana ja tyytyväisenä hännänpäätä myöten.

Ransu.

Kumpaankin haasteeseen kuuluu lähettää se eteenpäin, nyt nämä haasteet vähän muuttuivat kun yhdistin ne, mutta haastan seuraavat blogit kertomaan kahdeksan lempiasiaa kuvien kera:
Rikkaruohoelämää
Memento mori
Talvi Männiköllä
Tuutusen basaari

Pallorentukka – Caltha palustris 'Multiplex'
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum

Tammikuun ikkunanäkymät

Tammikuun ikkunanäkymäkuvaukset myöhästyivät muutamalla päivällä, mutta näkymä on tuskin niiden päivien aikana muuttunut. Tänään vain on pilvinen sää, se ei haittaa, kun tietää lämpötilan sitä myötä nousevan!
Eli kymmenen kuvaa kesään -haaste on edennyt viidenteen kuvaan. Tässä näkymä keittiön ikkunasta etelään. Joulukuun näkymässä lunta oli paljon enemmän, nyt näkyvät tuolin jalat lähes maahan saakka. Lunta on alle kymmenen senttimetriä.

These are my January window views.

Itään päin näkyy sauna ja navetta.

Sitten jalkauduin pihalle. Tienvarren ojassa on hämmästyttävän korkea jäänpinta. Tämä oja on yli metrin syvyinen eli jäätä on arviolta 80 cm. Kun lämpötila on sahannut, on sulamisvettä kertynyt ja jäätynyt edellisen jään pinnalle.

Oja kulkee muotopuutarhan ja tien välissä, muotopuutarhan reunaa kiertää pieni risuaita.

Tässä sama oja on viime maaliskuussa, kun olin haravoinut sen puhtaaksi. Ojat on hyvä pitää kunnossa haravoimalla kasvijäte niiden pohjalta ja reunoilta, näin ne eivät täyty maatuvasta aineesta. Tontillani on niin paljon ojia, etten puhdista niitä kaikkia vuosittain, vaan vuorottelen. Helpointa puuha on keväällä, kun edellisvuoden kasviaines on painunut liiskaksi pohjalle ja reunojen kasvinkorret irtoavat helposti. Veden virtaamisen katselu on lisäksi erityisen mukavaa, se on varma merkki talven loppumisesta.
Kerään mönjän kottikärryyn ja levitän katteeksi kukkapenkkien pinnalle silläkin uhalla, että mukana saattaa olla rikkaruohojen siemeniä. Täytyyhän kukkapenkkejä kumminkin kitkeä. En ole toisaalta huomannut, että katteen mukana tulisi erityisen paljon rikkaruohoja.

Nyt ojan puhdistuspuuha on vielä kaukainen haave.

In these images it looks like there is a lot of water in the ditch – it is frozen. Rarely it is this high, but fluctuating temperatures have cumulated such a thick ice.

Ransuli Karvapehva tuli mukaan pihakierrokselle.

Reippaasti yli vuorten...

Löysimme vihreän lehden paikasta, jossa lunta on hyvin vähän (siksi tähän on istutettu talventähtiä, jotta ne kukkivat mahdollisimman aikaisin). Tämä lehti kuuluu maahumalalle. Hei vain! Elossa ollaan!
Yhdestä pienestä lehdestä voi tulla mahdottoman iloiseksi.
Mukavaa viikonloppua!

Maahumala – Glechoma hederacea
Talventähti – Eranthis

Talvinen laivamatka

Blogin lukijalta tuli kysymys: miten saariin pääsee talvella? Vastaus on: samoin kuin kesälläkin eli losseilla ja yhteysaluksella. Vasta sitten, kun jää on hyvin paksua, ei laiva enää pääse kyntämään jäissä, mutta toistaiseksi kuljetaan lähes normaalilla talviaikataululla. Vuoroja joudutaan jään paksuuntuessa karsimaan, kun laiva kulkee hitaammin eikä muuten pysyisi aikataulussa. Tänään reittiä supistettiin sen verran, että pääsen kotisaareeni enää yhdestä satamasta – toinen on pitkässä lahdessa, johon on jo tullut hankalan paksu jää. Tämä ei mainittavasti hankaloita elämää. Saarilla joka tapauksessa tottuu siihen, että matkat täytyy suunnitella etukäteen. Saaresta riippuen yhteysalus saattaa kulkea pari kertaa tai kerran päivässä, tai ei edes ihan joka päivä. Kaikkeen tottuu.

Here are some images of the journey to my home island. The ferry operates until the ice gets too thick (which hopefully will not happen). Statistically, the area of frozen water is at its largest in early March.

Yhteysalukset ovat jonkin verran jäävahvistettuja, ja reitti, jota kuljetaan päivittäin, pysyy avoimena. Ensi viikolle on näköjään taas ennustettu pluskelejä, toivon, että ennustus pitää! Jään vahvistuminen hankaloittaa liikkumista siten, että ennen kuin uskaltaa ajaa autolla jäälle (mikä tapahtuu täällä päin Suomea yleensä aikaisintaan helmikuun loppupuolella), kuljetaan ilmatyynyaluksella. Siihen ei saa autoa, vaan kaikki kamppeet: kissat, ruoka- pyykki-, kirja-, tietokone- ja kamerakassit sekä nettikauppani tilaukset kannetaan lähtörannassa autosta alukseen ja ne on saatava saaren rannasta kotiin jollain keinolla – ja sama toisinpäin. Toivon aina, että siihen ei jouduta. Se on nimittäin todellista sisseilyä jopa minulle. Ja olen sentään ihminen, joka peseytyy lahossa pihasaunassa ympäri vuoden ja tälläkin hetkellä kantaa juomaveden kaivosta, kun letku taas jäätyi (ei se mitään, se on tähänkin asti jäätynyt joka talvi joksikin aikaa).

Tämän kirjoituksen kuvat ovat tältä päivältä, tässä on Innamon satamaa.

Innamossa on hienoja korkeita rantakallioita. Kylän tuulimylly on jo menettänyt siipensä.

Lämpöistä illanjatkoa kaikille!