Kurjenmiekkasesonki

Kurjenmiekkojen sesonki ei ole nyt, mutta kun vastaan tuli tämä lumoavan valoisa kuva kesäkuulta... nupullaan olevat miekat ovat huumaavan kauniit, mutta kun kukat sitten aukesivat, eihän tällaista kuvaa tullut enää julkaistua.
Kurjenmiekkakausi on kuitenkin varsin pitkä ja olisi sitä myös omassa puutarhassani, ellen olisi muninut (en kuitenkaan kirjaimellisesti) hollanninkurjenmiekkojen kanssa kahtena vuonna peräkkäin. Ensi vuonna uusi yritys. Ne kukkivat ystäväni Intopiin puutarhassa mukavan myöhään, vasta loppukesällä!

Some summery images of irises, although I must try to have success with the hollandicas. I have now failed two years in a row. Also, no tall bearded irises flowered this year but at least they had leaves and are alive.

Äskeisessä kuvassa nupullaan olevat kauno- ja siperiankurjenmiekat asuvat tässä pihatien alapuolen kosteassa mutta hyvin aurinkoisessa kukkapenkissä ja viihtyvät erinomaisesti. Siinä kasvaa myös loistokurjenmiekka, joka on siperiankurjenmiekan pidemmälle jalostettu muoto ja sekin viihtyy niin hyvin, että olen voinut jakaa tuppaasta jo varjoisampaan paikkaan metsäpuutarhaan. Saman kasvin kasvattamisessa sekä aurinkoisessa että varjoisassa paikassa on sekin ilo, että varjopaikassa sama kasvi vasta aloittaa kukinnan, kun sen paahteessa oleva lajitoveri jo lopettelee.

Siinä missä äskenmainitut lajit kasvavat kosteassa mutta eivät aivan ojan pohjalla, viihtyy keltakurjenmiekka pihatien toisella puolella mutaisessa ja märässä ojassa aivan sen pohjamudissa. Se on kolmessa vuodessa kasvanut huikeaksi pehkoksi.

Mutta siirrytäänpä alkuun eli huhtikuulle. Silloin avautuvat nämä siniset tai purppuraiset kevätkurjenmiekat ja muut pienet aikaiset lajit, kuten keltainen jääkurjenmiekka. Nämä peukaloiset värittävät vielä täysin paljaan maan.

Seuraavaksi on ainakin minun pihallani pieni tauko kurjenmiekoissa, mutta toisaalta tulppaanishow vie toukokuussa muutenkin kaiken huomion. Touko–kesäkuussa aloittavat pikkukurjenmiekat; ensin luonnonlaji kääpiökurjenmiekka, joka on tumman sinipunainen. Siitä jalostetut pikkukurjenmiekat kukkivat vähän luonnonlajia myöhemmin. Oma vaaleansiniseni on 'Sapphire Gem', toivottavasti toiseen paikkaan istuttamani vaaleansiniset 'Blue Denimit' kukkivat jo ensi vuonna.

Kesäkuun puolivälissä on sitten siperiankurjenmiekkojen aika. Tämä raidallinen lajike on 'Wealden Butterfly'.

Äskeinen kukka näkyy taivaansinisenä taustalla, edessä aloittaa violetimpi kaunokurjenmiekka samaan aikaan, mutta sen kukinta kestää pidempään.

Kahden edellämainitun välissä on valkokukkainen loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice'. Kun aikoinaan raivasin tätä kukkapenkkiä ja hankin kurjenmiekkojen juurakoita, istutin ne kaikki riviin siihen ensimmäiseen maanpätkään jonka olin saanut kaivettua nokkosista vapaaksi. Olisi mukavaa, että näiden välissä kasvaisi toisen muotoisia lehtiä. En toisaalta tohdi siirtää hyvinvoivaa kasvia kokonaan muualle, sillä siinä on kasvin menettämisen riski. Onneksi istutin nämä vahingossa sentään niin, että keskimmäinen valkoinen kukkii hieman noita kahta sinistä kurjenmiekkaa myöhempään.

Samaan aikaan pihatien toisella puolella kukkii keltakurjenmiekka.
Tänä vuonna tarhakurjenmiekkani eivät kukkineet, ehkä siksi, että yhdet olivat vasta viime ja tänä vuonna istutettuja ja vanhempi kasvusto oli verikurjenpolven valtaama. Siirsin sen parempaan paikkaan ja toivon kukkaloistoa taas ensi vuodeksi. Ehkä silloin saan esitellä myös sekä ystävän antamaa maatiaiskurjenmiekkaa että vihdoin niitä hollanninkurjenmiekkoja.

Hollanninkurjenmiekka – Iris × hollandica
Jääkurjenmiekka - I. danfordiae
Kaunokurjenmiekka, kuvan laji – I. setosa ssp. canadensis
Keltakurjenmiekka – I. pseudacorus
Kevätkurjenmiekka – I. reticulata
Kääpiökurjenmiekka – I. pumila
Loistokurjenmiekka – I. Sibirica-Ryhmä
Pikkukurjenmiekka – I. Pumila-Ryhmä
Siperiankurjenmiekka – I. sibirica
Tarhakurjenmiekka – Tall bearded iris – I. Germanica-Ryhmä