Arkiston aarteita

Viime vuosina blogiani lukemaan ryhtyneet, joita suurin enemmistö Saaripalstan lukijoista on, eivät ole koskaan oppineet tuntemaan Viljoa. Viljo kuoli äkillisesti ja aivan liian nuorena, vain kaksivuotiaana, kohta neljä vuotta sitten. Ei silti taida edelleen mennä päivääkään ilman, että tämä kultainen karvakasa hiipisi ajatuksiin jossain vaiheessa.
Tänä iltana käyn läpi vanhoja kuva-arkistoja ja nämä kuvat tulivat vastaan. Kuvat on otettu neljä vuotta sitten eli Viljon viimeisenä syksynä. Kaupunkiasuntoni makkarissa oli silloin vielä rumat tapetit, sitäkin rumempi muovimatto ja vielä rumempi liukuovikaapisto. Viljo harrasti yöpöydältä sen ylähyllylle hyppäämistä, sieltä Viljo punnersi itsensä katonrajassa olleen kapean raon kautta eteiskaappien päälle. Vaikka Viljo painoi yli kuusi kiloa, se oli aina etsimässä paikkoja mihin kiivetä.
Koska en pitänyt siitä, että Viljo häviää eteiskaappien päälle, jossa se oli luoksepääsemättömässä kammiossa, josta en olisi koskaan saanut sitä pois jos tarve tulisi, yritin aina kieltää.

Mitä? Olen pikku enkeli, en ollut miettimässä mitään hyppytemppuja! Ei käynyt mielessäkään!

Katso nyt. Olen ihan pieni ja viaton ja menossa ihan toiseen suuntaan.

Yritin myös pitää kaapin liukuovia kiinni, jotta Viljo ei pääsisi hyllylle, mutta Viljopa oppi avaamaan ovet sekä työntämällä että vetämällä alta aikayksikön.

Voi Viljo! Olet rakas pieni enkeli. Nuku hyvin.

My darling Viljo, who deceased nearly four years ago. Not a day goes by without missing him. Sleep well dear.

Vuosi muotopuutarhassa

Nyt seuraa taas katsaus ajankulusta ja jälleen muotopuutarhassa, joten jos jotakuta ei kiinnosta niin kannattaa vaihtaa kanavaa...
Muotopuutarhassa on vielä ihan kiitettävästi kukkia, vaikka on noita ränsistyneitä kasvinosiakin. Ne jos siivoaisi niin näkymä paranisi, toisaalta ainakin lakastuvat lehdet mullan pinnalla estävät lentävien rikkaruohonsiementen itämisen. Jättiverbenat kukkivat edelleen, samoin punainen David Austin -ruusu 'L. D. Braithwaite', vaaleanpunaiset unikot ja tarhaiiso 'Blue Fortune'.

A year in my English garden. The above image is now.

Nyt siirrytään lähes vuosi taaksepäin. Viime syksy oli mukavan lauha ja pitkä, toivon samanlaista. Se oli täydellinen pihallapuuhailusyksy! Marraskuun alussa näytti tältä.

Last year's November.

Syksyn tuuleton, sumuinen sää on lempeä ja tunnelmallinen. Tämä on viime marraskuun lopulta. Viimeiset puut menettivät lehtensä marraskuun aikana.

Jouluna oli mukavan vihreää.

Last Christmas.

Tammikuu toi lumen tullessaan.

January.

Sormustinkukat pysyvät vihreinä ihailtavan pitkään. Kukkapenkkien reunojen puksipuutkin ovat piristävät talven värittömyydessä.

Sitten olikin samannäköistä koko talven... tässä ollaan jo maaliskuun alussa, jolloin maalasin pöydän kyllästyttyäni perin juurin valkoiseen. Vesoista tekemäni köynnöskaari alkoi uhkaavasti kallistua, joten senkin uusiminen oli vuoden ohjelmassa.

By the beginning of March, I was so fed up with white I painted the garden table Mediterranean blue.

Maaliskuun loppu toi muassaan tuoksuvan sulavan maan! Pöytä sai yhä uusia maalikerroksia milloin millekin kyljelle. Tästä kuvasta näkyy hyvin, miten akuutti oli köynnöskaaren hätä.

By the end of March, snow was history.

Vaikka maa paljastuikin, kesti jokakeväiseen tapaan hurjan kauan ennen kuin mitään laajempaa edistystä tapahtui. Toukokuun puolivälissä kukkivat monet pienet tulppaanit, helmililjat ja hyasintit. Muut puut ovat hiirenkorvalla, mutta vastapäinen suuri saarni pidättelee vielä.

Then it always takes ages for the ground to thaw and any real progress to happen. This is mid-May.

Sitten muotopuutarha sai uuden metallisen köynnöskaaren ja korkeammat, värikkäämmät tulppaanit aloittivat. Osa siemenkylvöistä muutti jo ulos pienten minikasvihuoneiden suojiin, joiden kannet saa öiksi kiinni.

Omenapuiden kukinta ja tulppaanit samanaikaisesti ovat juhlaa. Jos omassa puussa ei ole tarpeeksi ihailtavaa, näkyy myös naapurin omenatarha muotopuutarhaani.

When apple trees blossom it is perhaps the best moment. To top it, the neighbours' orchard is on the other side of the street.

Kesäkuun auvoisaa valoa.

June and its endless light.

Kesä! Kesä!

Heinäkuun lopun helteissä Ransu hakeutui varjoon.

In the July heat.

Näihin lämpimiin ajatuksiin: oikein ihanaa ja lämpöistä viikonloppua!

Helmililja – Muscari
Hyasintti (tuoksuhyasintti) – Hyacinthus orientalis
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Tarhaiiso – Agastache-risteymät

Parhaita paketteja

Varoitus: tämä kirjoitus sisältää tuotesijoittelua sekä saattaa aiheuttaa tarvetta hankkia sipulikukkia.

Joku ehkä jo ajatteli, että kyseessä on joulupostaus... ei sentään, vaikka tavallaan. Mikään joululahja ei taida olla kukkasipuli-pakettien vastaanottamista ihanampaa. Syksyllä ei ole mukavampaa asiaa kuin kevään tekeminen! Vaikka sohvannurkkaan vetäytyminen vilttiin kääriytyneenä kirjan kanssa kuulostaa periaatteessa kivalta, se ei jostain syystä ole minua varten.

Eilen saapui kaksi odotettua pakettia, yksi Viherpeukaloilta ja toinen Villi niityltä. Jälkimmäinen on suurta kannatusta ansaitseva pieni loviisalainen nettiputiikki, joka on erikoistunut vanhoihin historiallisiin sipulilajikkeisiin sekä villilajeihin, joita ei muualta Suomesta saa. Kuuden vuoden ajan olen tilannut Villi niityltä ja aina saanut mitä tilasin, vaikka sipulien saatavuus on heillekin hankalaa ja joskus sipuleita saattaa olla vähemmän kuin halukkaita ostajia.

Yesterday I received two parcels of bulbs, on top of the numerous bags I have bought at garden centres (and there are still some species I think I must have, therefore more visits to garden centres are due in near future).

Puutarhassani kukkii Villi niityn satoa muun muassa seuraavaa: punainen vihreäraitatulppaani ...

... ja pienitorvinen narsissi 'White Lady': vanha tuoksuva lajike 1800-luvun puolelta. Tämä kukkii pitkään ja on mukavasti levinnyt. Minusta narsissit eivät kuulu kukkapenkkiin vaan esimerkiksi puiden alle nurmelle, missä niiden innokas paikan kansoittaminen on vain hyväksi. Tänä kesänä nostin kaikki nämä ylös ja istutin väljemmin suuremmalle alalle, sipulit olivat jo muodostaneet tiiviin rykelmän.

Ikivanha tulppaanilajike 'Duc van Tol Rose', myös Villi niityltä ihastuttaa muotopuutarhassa. Vieressä kukkivat 'Top Hit' -hyasintit. Suosittelen hyasinttien istuttamista kaikkiin kukkapenkkeihin, sillä ne kukkivat pitkään, sointuvat mukavasti tulppaaneihin ja ehkä jopa karkottavat tuholaisia tuoksullaan. Ainakin minusta niillä vaikuttaisi olevan tällainen ominaisuus.

Tämä kuva on Villi niityn järjestämästä Tulppaanien lumo -näyttelystä Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta viime huhtikuussa. Tällä kertaa tilasin heiltä lisää vanhoja narsisseja sekä kostealle niitylleni sopivaa Narcissus moschatusta, violettia kevätkurjenmiekkaa, kiinnostavaa villitulppaania (T. sprengeri), ruskeaa 'James Wild' -tulppaania, rembrandttulppaania sekä sain kanta-asiakaslahjana tässä kuvassa (luullakseni) näkyvää 'Silver Standard' -rembrandttulppaania!

Tätä ihanuutta kasvoi minulla jo ennestään, mutta kun Viherpeukaloilla oli kolmen tähtitulppaanin lajitelma, niin... Kuvan 'Little Beautyn' lisäksi paketissa oli 'Pulchellaa' ja 'Lilliputia'.

Kyllä nyt kelpaa! Saappaat jalkaan ja lapio käteen, tämä tyttö on onnellinen.
Iloista päivänjatkoa!

Rembrandttulppaani – Tulipa Rembrandt-Ryhmä
Tähtitulppaani – T. humilis
Vihreäraitatulppaani – T. Viridiflora-Ryhmä

Kurjenmiekkasesonki

Kurjenmiekkojen sesonki ei ole nyt, mutta kun vastaan tuli tämä lumoavan valoisa kuva kesäkuulta... nupullaan olevat miekat ovat huumaavan kauniit, mutta kun kukat sitten aukesivat, eihän tällaista kuvaa tullut enää julkaistua.
Kurjenmiekkakausi on kuitenkin varsin pitkä ja olisi sitä myös omassa puutarhassani, ellen olisi muninut (en kuitenkaan kirjaimellisesti) hollanninkurjenmiekkojen kanssa kahtena vuonna peräkkäin. Ensi vuonna uusi yritys. Ne kukkivat ystäväni Intopiin puutarhassa mukavan myöhään, vasta loppukesällä!

Some summery images of irises, although I must try to have success with the hollandicas. I have now failed two years in a row. Also, no tall bearded irises flowered this year but at least they had leaves and are alive.

Äskeisessä kuvassa nupullaan olevat kauno- ja siperiankurjenmiekat asuvat tässä pihatien alapuolen kosteassa mutta hyvin aurinkoisessa kukkapenkissä ja viihtyvät erinomaisesti. Siinä kasvaa myös loistokurjenmiekka, joka on siperiankurjenmiekan pidemmälle jalostettu muoto ja sekin viihtyy niin hyvin, että olen voinut jakaa tuppaasta jo varjoisampaan paikkaan metsäpuutarhaan. Saman kasvin kasvattamisessa sekä aurinkoisessa että varjoisassa paikassa on sekin ilo, että varjopaikassa sama kasvi vasta aloittaa kukinnan, kun sen paahteessa oleva lajitoveri jo lopettelee.

Siinä missä äskenmainitut lajit kasvavat kosteassa mutta eivät aivan ojan pohjalla, viihtyy keltakurjenmiekka pihatien toisella puolella mutaisessa ja märässä ojassa aivan sen pohjamudissa. Se on kolmessa vuodessa kasvanut huikeaksi pehkoksi.

Mutta siirrytäänpä alkuun eli huhtikuulle. Silloin avautuvat nämä siniset tai purppuraiset kevätkurjenmiekat ja muut pienet aikaiset lajit, kuten keltainen jääkurjenmiekka. Nämä peukaloiset värittävät vielä täysin paljaan maan.

Seuraavaksi on ainakin minun pihallani pieni tauko kurjenmiekoissa, mutta toisaalta tulppaanishow vie toukokuussa muutenkin kaiken huomion. Touko–kesäkuussa aloittavat pikkukurjenmiekat; ensin luonnonlaji kääpiökurjenmiekka, joka on tumman sinipunainen. Siitä jalostetut pikkukurjenmiekat kukkivat vähän luonnonlajia myöhemmin. Oma vaaleansiniseni on 'Sapphire Gem', toivottavasti toiseen paikkaan istuttamani vaaleansiniset 'Blue Denimit' kukkivat jo ensi vuonna.

Kesäkuun puolivälissä on sitten siperiankurjenmiekkojen aika. Tämä raidallinen lajike on 'Wealden Butterfly'.

Äskeinen kukka näkyy taivaansinisenä taustalla, edessä aloittaa violetimpi kaunokurjenmiekka samaan aikaan, mutta sen kukinta kestää pidempään.

Kahden edellämainitun välissä on valkokukkainen loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice'. Kun aikoinaan raivasin tätä kukkapenkkiä ja hankin kurjenmiekkojen juurakoita, istutin ne kaikki riviin siihen ensimmäiseen maanpätkään jonka olin saanut kaivettua nokkosista vapaaksi. Olisi mukavaa, että näiden välissä kasvaisi toisen muotoisia lehtiä. En toisaalta tohdi siirtää hyvinvoivaa kasvia kokonaan muualle, sillä siinä on kasvin menettämisen riski. Onneksi istutin nämä vahingossa sentään niin, että keskimmäinen valkoinen kukkii hieman noita kahta sinistä kurjenmiekkaa myöhempään.

Samaan aikaan pihatien toisella puolella kukkii keltakurjenmiekka.
Tänä vuonna tarhakurjenmiekkani eivät kukkineet, ehkä siksi, että yhdet olivat vasta viime ja tänä vuonna istutettuja ja vanhempi kasvusto oli verikurjenpolven valtaama. Siirsin sen parempaan paikkaan ja toivon kukkaloistoa taas ensi vuodeksi. Ehkä silloin saan esitellä myös sekä ystävän antamaa maatiaiskurjenmiekkaa että vihdoin niitä hollanninkurjenmiekkoja.

Hollanninkurjenmiekka – Iris × hollandica
Jääkurjenmiekka - I. danfordiae
Kaunokurjenmiekka, kuvan laji – I. setosa ssp. canadensis
Keltakurjenmiekka – I. pseudacorus
Kevätkurjenmiekka – I. reticulata
Kääpiökurjenmiekka – I. pumila
Loistokurjenmiekka – I. Sibirica-Ryhmä
Pikkukurjenmiekka – I. Pumila-Ryhmä
Siperiankurjenmiekka – I. sibirica
Tarhakurjenmiekka – Tall bearded iris – I. Germanica-Ryhmä

Tontin luoteisnurkalla

Tonttini luoteiskulmassa on kallio ja siitä vähän alaspäin vanhan taloni pääty. Tein siihen viime vuonna kukkapenkin raivattuani ensin kirsikkapuun ja syreenin vesat, keltamot sekä nokkoset ja huomasin, että maa on aika hiekkapitoista. Niinpä siihen saattoi istuttaa talvimärkyyttä kaihtavia lajeja.
Tässä kukkii etualalla nepalinhanhikki 'Miss Willmott', keskellä hopeapiiskaristeymä 'Little Spire' ja sen takana häämöttää sinipiikkiputken kukintoja, joista osasta sinisyys on jo kauhtunut. Tämähän on Tolkien-kukkapenkki, vaikka näissä kuvissa ei näy mitään Tolkieniin viittaavaa, korkeintaan 'Little Spiren' voisi katsoa viittaavan esimerkiksi Sarumanin torniin.

Hopeapiiskan ja sinipiikkiputken yhteispotretti.

At the west end of my house, there is a sandy border where I can try to grow plants that would not overwinter in the otherwise heavy clay soil. There is also cause for celebration: all windows of that facade are now restored.

Hurmesilkkiheinä on viihtynyt hyvin yhden talven yli, ehkä jopa hieman kasvanutkin.

Juhlan paikka: koko taloni länsipäädyn ikkunat ovat valmiit, enää puuttuu kaikki muut ikkunat ja seinän yläosan paneloinnin uusiminen. Niin, ja räystäslaudat, ikkunalistat ja rimat... Äskeisissä kuvissa näkyvät kasvit kasvavat tämän päädyn juurella. Edessä näkyy pionia, joka kasvaa punaisessa kukkapenkissä.

Punaisessa kukkapenkissä kasvaa myös lempparityräkki: metsätyräkki 'Chameleon'. Tämä on keväällä maasta noustessaan voimakkaan viininpunainen, muuttuu suklaanruskeaksi kesän mittaan ja ilahduttaa syksyn tullen uusilla punaisilla lehdillä, kun kasvi on muuten muuttunut vihreäksi. Varsinainen kameleontti.

Ilokseni olen huomannut muutaman metsätyräkin siementaimen nousevan talonvierun kukkapenkistä. Kuivuneet kukinnot kuuluvat sinilaukalle.

Kun yritin ottaa kuvia kaikista kukista samanaikaisesti, tuli paikalle pari karvaista assistenttia.

Hieno kallio, josta keväällä raivasin kirsikanvesoja ja muuta kasvillisuutta, onkin lähes siitä pitäen ollut täynnä oksia ja runkoja, kun tontin reunalta kaadettiin muutama puu. Ehkä näitä nyt syksyn, talven tai ensi kevään tullen ehtisi pilkkoa ja silputa. Musti näyttää, miten runkoja voi käyttää hyödyksi näinkin.

Hopeapiiska, kuvien risteymä – Perovskia 'Little Spire'
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Nepalinhanhikki – Potentilla nepalensis
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipiikkiputki – Eryngium planum

Syyskuun kalenteripoika

Syyskuun kalenteripoika on tarkkakatseinen pantteri-isäntä Musti.

September calendar boy: Musti the piercing-look-panther. Nothing gets unnoticed!

Musti-isäntä partioi tiluksillaan ahkerasti. Hän on omien teidensä kulkija, mutta muistaa tulla tervehtimään mammaa hellän kur-äänen saattelemana monta kertaa päivässä. Partionti voi tapahtua myös mamman olkapäältä käsin.

Pikkuveli voi yrittää pysyä vauhdissa mukana.

The little brother may try to follow the leader-panther, but the latter prefers to patrol alone. However, he is playful and may like to play for a while before continuing his round.

Jaaha, mihinkäs sitten mentäisiin.

Mutta isäntäpantteri jatkaa kulkuaan yksin kohti omaa päämääräänsä.

Viimeiseksi vielä pari keväistä kuvaa Musti-pantterista vuorellaan.

Mukavaa ja tarkkaavaista viikonlopun jatkoa!