Eteisremontti

Tähän väliin raportoin viimein melkein valmistuneesta eteisremontista kaupunkiasunnossa. Ennen-kuvaa ei ole, sillä eteinen oli todella tylsä tila. Kuvassa kauimpana on ulko-ovi, sen vasemmalla puolella oli kaappirivi, joka toimi väliseinänä makuuhuoneen ja eteisen välillä. Kaapit olivat tuota ruskeaa olevinaan puista laminaattipintaista mdf-levyä, jota näkyy oikealla.
Siirsin vasemmanpuoleista väliseinää jonka takana ovat makuuhuoneen kaapit vastaamaan paremmin kohtaa jossa lattiamateriaali vaihtuu, tapetoin seinän lapsuudenkotini ylijäämätapetilla ja tila alkoi jo näyttää enemmän itseltäni.

Edellisessäkin kuvassa näkynyt kaappi jäi jäljelle tuohon oikeanpuoleiselle seinälle, mutta maalasin sen hailean vedenväriseksi. Samalla maalilla maalasin myös vasemmalle seinälle tulleen hyllyn, vaikka ne näyttävätkin kuvassa valkoisilta. Aion varmaankin maalata samalla maalilla vielä vasemmalla pilkottavan valkoisen seinän. Makuuhuoneeseen mennään tuosta vasemmalta, tikkaiden jälkeen (ne eivät varmaankaan jää tuohon, ovat vähän tiellä, älähän kompastu).

Makuuhuoneen puolelta tilanne näytti rempan yhdessä vaiheessa tältä. Tässä kuvassa puolet seinämästä, joka erottaa eteisen makkarista, on paikoillaan. Koska olen luonteeltani kierrättäjä, käytin seinämään vanhojen kaappien välissä ollutta tukevaa lastulevyä, mutta se koostui muutamasta palasta. Siksi eteisen puolella seinässä on useampi pystylauta, ne ovat saumojen kohdalla.
Takakulmassa pilkottaa vadelmanpunaista, se on eteisen naapurin puoleinen seinä, jonka edelliset asukkaat ovat maalanneet. Se sai jäädä, sillä turkoosi ja vadelma ovat lempiväriyhdistelmiäni. Tässä kuvassa näkyy myös eteisen parkettilattiaa ennen kuin hioin sen ja vahasin vaalealla puuvahalla.

Tässä vielä näkymä makuuhuoneesta eteiseen nyt. Halusin, että tuo seinämään tuleva hylly jatkuu makuuhuoneen kulkuaukon yli. Toki kaikenlaista siloteltavaa vielä jäi, esimerkiksi tuo seinää vasten nojaava makuuhuoneen ja keittiön entinen väliovi, jonka haluan ulko-oven sisäoveksi eristämään rapusta kulkeutuvaa ääntä.

Nyt ollaan taas eteisen puolella. Olen varsin iloinen siitä, että tapettia riitti tälle väliseinällekin. Näkemykseni oli, että ainakin päätyseinä, jolla ulko-ovi on, suorastaan vaatii juuri tätä tapettia. Se oli lapsuudenkodissani minun ja siskoni yhteisen makuuhuoneen tapettina eli kuvio ja väri ovat hyvin tuttuja. Tämä on ehkä kaunein tapetti minkä tiedän, mutta jos sitä kuvailisi pelkin sanoin – neonkeltaista, turkoosia, vaalean ja tumman sinistä, harmaata, oliivinvihreää – olisi kuulijan sitä hyvin vaikea uskoa näkemättä! Tapetti edustaa isäni tapettimakua ja on niitä Tapettitalosta hankittuja aarteita, joista ammennan vielä monta vuotta ja moniin projekteihin!
Peilistä heijastuu vadelmanpunainen vastapäinen seinä, eikö olekin mukava yhdistelmä (no ei ehkä sentään ihan kaikkien mielestä).

Korit, laatikot ja muutama kaluste varmaan vielä hakevat paikkojaan jonkin aikaa. Kunhan nyt sain tavarat kuljeksimasta edes johonkin!

Tämä on näkymä, kun peruutin ihan ovelle asti. Juu, siistittävää riittää vielä.

Heti ulko-oven vieressä, ennen vedenväristä kaappia, on naulakko ja hattuhylly. Kalusteesta tulee mieleeni juna. Ehkä koko pitkä käytävämäinen eteinenkin on kuin junanvaunu. Muotoa ei voi muuttaa purkamatta koko makuuhuoneen ja eteisen välistä seinämää kokonaan, mutta onneksi siihen tuli nyt vähän persoonaa ja väriä.

Vielä vastapäistä seinää. Turkoosin ystävänä olin jo hankkinut eteiseen pienen pöydän ja tuonut saaresta vanhan siniharmaan tuolin. Se sai turkoosin samettityynyn kaverikseen.

Finally, some progress in the city flat entrance! It can not be called a hall, more like a train wagon. But now at least it is a colourful wagon. The wallpaper is leftover paper from my dad's archives, it was used for me and my sister's bedroom at my childhood home.

Kukkia kosteaan, vähän kuivempaan ja villiyttä taltuttamaan

Viime vuonna tähän aikaan ostin Porin Multasormesta – mainio myymälä muuten – kassillisen päivänlilja 'Fragrant Treasurea'. Taimia oli laitettu kassiin muistaakseni peräti kahdeksan kappaletta ja hinta oli hyvin kohtuullinen. Tähän aikaan vuodesta ei pidä tuijottaa sitä, jos taimi näyttää ruukussaan vähän nuutuneelta, vaan on verrattava hintalappua siihen visioon, miltä kasvi tulee näyttämään ja todettava, että se kannattaa hankkia nyt eikä ensi vuonna kukoistavampana mutta täyteen hintaan.
Koska savimaatonttini on erinomainen juuri päivänliljoille, ostin koko kassillisen ja jaoin siitä vielä savimaalla puutarhuroivalle ystävällekin, jonka luokse olin matkalla kylään. Näin meillä oli yhteinen joulu, ystäväni sanoin.
Äskettäisen kaupunkipiipahduksen aikana ensimmäinen kukka oli jo ehtinyt kukkia, mutta varsin kaunis se on vielä läpikuultavan ohikukkineenakin, eikö vain. Tuoreena kukan pitäisi olla hailakan kermankeltainen. Ja sekä tässä että muissa taimissa on uusia nuppuja vaikka kuinka.

Here are some currently flowering plants, mainly ones that thrive in clay soil and slightly damper places.

Tonttini keskikohta vihertävän saunan edustalla ja kulmalla on hyvin märkä. Rinnettä alas taitaa tulla jonkin lähteen vettä tai sitten paikka kerää muuten vain paljon valumisvettä. Maa pidättää kosteutta niin paljon, että siinä kohdassa ei ole koskaan kuivaa.

Tämä kasviyhdistelmä on esitelty ennenkin, mutta laitan sen uudestaan, sillä olen näihin niin kovin tyytyväinen: täpläpunalatva, siniheinä ja matalampana keltakaunokki. Pakko sanoa taas kerran: rulettaa kuin rullalauta! Kaunokin keltainen on violetin vastaväri ja nostaa punalatvojen sävyn sekä siniheinässäkin esiintyvän marjapuuronhäivähdyksen ihan uusiin sfääreihin. Erinomainen kokonaisuus raskaalle maalle, hieman kosteaan mutta ei aivan märkään kohtaan. Nämä kasvavat ojantapaisen painanteen reunalla, oja ei tässä kohdassa enää ole kovin vetinen, vaan tämä on sen kuivempi kohta.

Saunan tai oikeastaan puuliiterin nurkalla kasvaa Raakkilasta saatuja perinneperennoja, jotka ovat hienosti vallanneet tilansa. Ensin kesäkuussa tässä kukkivat lehtosinilatvat, sitten palavarakkaus ja nyt nämä tarhapiiskut ja helminukkajäkkärät. Tiikerililjakin kukki tässä välissä. Kiitos Raakki!
Reheviksi kasvavat perinneperennat ovat oivallinen valinta tällaiseen paikkaan, jonka vieressä alkaa hoitamaton ja hurjan rehevä nokkos-ohdakepöheikkö (ohdakkeen siementupsuja näkyy tuolla piiskujen takana). Liiterin kulmassa on vanhan puuseen paikka ja se sekä viereinen navetta ja sen vieressä ollut talli ovat rehevöittäneet maan ja kasvattaneet kasvuston sellaiseksi viidakoksi, että sitä raivatessa kuluu vuosi jos toinenkin. Neliömetri kerrallaan sitä jaksaa kaivaa per päivä, enempään ei ihminen kykene. Eikä niitä raivauspäiviä ehdi kovin montaa pitääkään per vuosi.

Liiterin toisessa päässä saunan nurkalla on tonttini märin paikka. Siinä kukkii nyt pohjanrantakukka 'Robert', sen vieressä on rusopäivänliljoja ja takana näkyy valkokirjava viiruhelpi sekä tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate'. Taustalla saunan takakulmalla näkyy ohdakkeikko-nokkosikon alku siinä, mihin asti olen saanut sitä raivattua. Valkolatvan takana voi hyvällä mielikuvituksella nähdä häälymässä yhden vaaleanpunertavan ketomesianvervo 'Elegansin' kukan, tai ehkä se onkin rantapunalatva, jonka luulin jo vahingossa hävittäneeni keväällä ketomesiangervoja istuttaessani, mutta se nousikin onneksi aivan niiden vierestä.

You can see, at the background of this image and the one above, some of the creeping thistle jungle that my plot was and still to a large part is. But it gets less every year! The key is to use robust plants that take the conditions well and can defend their space (and, hopefully, gain some and do a bit of the work for me).

Toisaalla, metsäpuutarhan hieman kosteassa painanteessa kukkii yhä ihastuttava keijuängelmä. Peura söi korkean varren, mutta ei se mitään, kun kasvi osaa haaroittua. Että osaa kukka olla kaunis. Sanat loppuvat kesken!

I have to confess a deep love for meadow rues. Were there ever sweeter flowers and more delicate leaves? Deer have partly eaten the plant, but luckily it knows how to grow new shoots.

Metsäpuutarhasta täytyy kitkeä sinnekin ahkerasti levittäytyvää piparjuurta (suuret lehdet mm. koirankopin kulmalla). Sen vieressä kukkii ystävältä saatu punahattu, kiitos Maria! Istutin yhden yksilön aurinkoon muotopuutarhaan (aurinkoinen alue kuvassa taustalla), toisen tänne metsäpuutarhapenkkiin ja vain tämä varjossa kasvava kukkii. Paikka on jo aika kuiva, sillä se on aivan vaahteran juurella. Kasvin pitäisi viihtyä paremmin auringossa, joten ehkä tämäkin olisi syytä istuttaa muotopuutarhaan. Joskus kukkiminen voi olla merkki äärimmäisestä hädästä eikä suinkaan viihtymisestä.
Teen tällaisia kokeiluja, sillä kasvien menestymisestä omalla pihalla ei voi koskaan olla varma. Jos niitä istuttaa kahteen eri paikkaan ja katsoo sitten, kumpi viihtyy paremmin, voi sen toisenkin lopulta siirtää.
Etualalla kasvaa myös Marialta saatu tähkätädyke 'Rotfuchs'. Meillä oli tosiaankin joulu silloin viime elokuussa!

Tätä ei tietenkään sovi unohtaa: ADHD-esikko, joka kukki esikoistani pisimpään koko kevään ja alkukesän, sekä viime vuoden kevään lisäksi myös koko syksyn lähes jouluun saakka, on taas aloittanut kukinnan!
Iloista illanjatkoa!

Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Isovalkolatva – Ageratina altissima
Keijuängelmä – Meadow rue – Thalictrum rochebrunianum
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Pohjanrantakukka – Lythrum salicaria
Punahattu – Echinacea purpurea
Päivänlilja – Hemerocallis
Rantapunalavta – Eupatorium cannabinum
Rusopäivänlilja – Hemerovallis fulva
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Tähkätädyke – Veronica spicata
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'

Rakas romu

Maikkilasta tupsahti jo jokin aika sitten Rakas romu -haaste. Valitse ja esittele oma rakas huonekalu, josta et koskaan luopuisi.
Valinta ei ollut helppo, sillä elän vanhojen rakkaiden romujen keskellä. Eikä valintaani edes hyvällä tahdolla voi kutsua romuksi, niin kuin ei kenenkään muunkaan rakasta kalustetta.

Yksi on silti ylitse muiden: isäni vanha flyygeli.

My blog got a "name your most precious piece of furniture" -challenge. I live among precious old bits, precious perhaps only to me, but most precious of all is my dear dad's old grand piano.

Isällä ei paljon vanhaa sukuomaisuutta ollut, kun he äidin kanssa muuttivat yhteen eikä tämäkään ole sellainen. Isä oli flyygelinsä hankkinut itse. Tämä ei edes ole se sama flyygeli, joka meillä oli alun perin, sillä sen ääni kului loppuun ja tilalle ostettiin uusi, huomattavasti heleä-äänisempi. Isäni oli innokas kotipianisti, hän soitti flyygeliä monta kertaa päivässä.

Isäni äiti oli pianonsoitonopettaja, joka rakasti Chopinia. Niinpä meillä kuultiin Chopinin valsseja ja masurkkoja varsin usein, kun siskoni kanssa niitä harjoittelimme mummille esitettäviksi. Isä soitti mielellään Mozartia.

Kun isäni viisi vuotta sitten äkillisesti menehtyi, en voinut sietää ajatusta, että niin oleellisesti häneen liittyvä kaluste myytäisiin. Toisin kuin voisi luulla, vanhat soittimet eivät edes ole arvokkaita (ellei kyseessä ole 1700-luvun Stradivarius). Mutta myyntiarvo oli toissijainen seikka.
Pidän pianonsoitosta itsekin, soitan vain harmillisen harvoin. Kun ei enää soita päivittäin tai edes viikoittain, tuntuu koskettimien äärellä siltä kuin käsien tilalla olisi kaksi paketillista nakkeja. Nyt kun kaupunkiasunnon eteisremontti on valmis ja flyygelin päällinen ja alunen vapaat eteiskaappien romuista, lupaan virityttää flyygelin ja soittaa ahkerammin.
Flyygelin yllä on isäni taidetta, rakennuksen räjäytystyömaalta löytynyt vääntynyt kattopelti johon on liimattu meidän lasten muovisia eläimiä. Taulu toteutettiin yhdessä isän, äidin ja isosiskon voimin, itse taisin olla silloin vielä liian pieni. Sellainen oli isäni.

Haaste matkaa täältä eteenpäin Irenelle Vironperään ja Mamma N:lle Muistikirja-blogiin.

Kukkia ja ryteikköä

Komealuppio kukkii yhä pitenevin kukkatähkin. Muuten puutarhan yleisilme on aika väritön ja homssuinen, kun en ole ehtinyt leikata kasvien ohikukkineita varsia sitten kesäkuun. Niiden siistiminen kohottaa puutarhan ilmettä välittömästi.

There is some colour in the garden, although I have not had the time to deadhead since June. All that decaying plant material makes the garden seem very neglected indeed.

Paahdepenkin viimeiseksi istutettu pää näyttää varsin hyvältä, kiitos punavirmojen, jotka ovat kukkineet jo kuukausia. Keskellä on juuri kukkiaan avaava 'Green Jewel' -tarhapunahattu ja siitä vasemmalle Plantagenilta hankittu 'Summer Pastels' -kärsämö, joka näyttää erehdyttävästi aivan tavalliselta siankärsämöltä ja niitähän tontillani on riittämiin omastakin takaa. Vaaleanpunaisiakin täällä kasvaa ihan itsekseen, jopa yksi kohtalaisen tumma, joka on täysin luonnonkantaa. Nyt voikin hyvällä syyllä kysyä, miksi ihmeessä hankin tämän sitten taimimyymälästä? Nooo, se oli alennuksessa ja kuvittelin, että ehkä siitä tulee joku mukava oranssin- tai kellansävyinen...
Tässä kohdassa olisi vähän enemmänkin väriä, elleivät peurat olisi syöneet komeamaksaruoho 'Matronaa' (tumma tappi oikealla) ja salkoruusua (tappi kärsämön edessä).

Muotopuutarhassa on yksi salkoruusu tehnyt uusia kukkanuppuja peuran katkaiseman varren alaosaan. Se on Viherpeukaloilta tilattu 'Crème de Cassis' -lajikkeena, joka se ei kylläkään ole, mutta kaunis se on silti. Toivottavasti saamme lisää kukkia, nuppuja kyllä on ellei niitä syödä.
Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' hyötyisi siitä, että leikkaisin sen kuihtuneet kukat pois. Se kukkii enää noin yhdellä oksalla.

Tuoksumiekkalilja on viimein alkanut kukkia, tämä yksilö nousee Endless Summer -hortensiapuskasta.

Onneksi hankin keväällä muutaman jättiverbenan taimen, niistä riittää väriä ja eleganssia tähän aikaan eivätkä korkeat kukkavarret edes lakoa sateessa, kiitos keveiden kukintojen. Vieressä oikealla näkyy jälleen yksi siivouskohde: herttamerikaalin aikaa sitten lakastuneet kukinnot muodostavat aikamoisen risukon. Jospa tästä lähtisi siivoamaan ennen kuin sade alkaa! Ruohonleikkuu jo keskeytyi, kun tuli pieni kuuro. Voisin myös opetella ottamaan kuvat jälkeen ruoholeikkuun ja reunusten siistimisen eikä ennen sitä.

Muotopuutarhan vieressä olevan kedon kuuluu onneksi ollakin vähän pörröinen. Samoin kuin Ransun, joka lähettää kaikille terveisiä ja mukavaa viikonloppua!

Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Hortensia Endless Summer – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä 'Bailmer'
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Komealuppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Komeamaksaruoho – Sedum-risteymä
Kärsämö – Achillea
Punavirma – Centranthus ruber
Salkoruusu – Alcea
Tarhapunahattu – Echinacea-risteymä
Tuoksumiekkalilja – Gladiolus callianthus

Nukketalon kuulumisia ja minivoittoja

Kävipä ihan supertuuri, kun voitin Hanna & Leijona -blogin arpajaisista minikokoisen simpukkakoristeen ja maalatun lautasen, johon on ikuistettu Hannan oma rantamökki! Koko hauskuus tuli suloisessa noin tulitikkulaatikon kokoisessa askissa, joka on päällystetty samalla kankaalla kuin rantamökin markiisi.

I won some luuurvely seaside mini-accessories from Hanna, who is currently building a miniature beach hut. It is pictured in the tiny plate she painted. I just have to show a friend's 1:1 scale sea shell decoration at his house by the sea, it is so identical with the one I got:

On ihan pakko näyttää tämä kuva ystäväni talolta englantilaisessa merenrantakaupungissa. Hänellä on ihan samanlainen (ihmismittakaavainen) simpukkakoriste pihaoven päällä!

Hanna ei arvannut, miten lähelle tulevaa miniprojektia hän osuikaan. Olen jo tilannut hummeripyydyksen kohot, ihan Ameriikasta saakka (tekijä Marquis Miniatures).

A future project will be something to do with the ocean. I already have some lobster buoys...

Jo hyvän aikaa sitten, ehkä viime talvena, voitin Motserrat Folchin arpajaisissa nipun romantiikkaa: kirjeen ja ruusut, piirroslehtiön jossa on alkusivuilla minipiirroksia, sekä minipostikorttihaitarin Barcelonasta. Tämä miellyttää erityisesti, sillä minulla on tallella joitakin isovanhempieni matkoiltaan hankkimia samanlaisia postikorttihaitareita, lisäksi olen asunut Barcelonassa, tosin en niin kauan aikaa sitten kuin postikorttien kuvissa...

This lovely set I won ages ago from Montserrat Folch. ¡Moltes gràcies Montse! Ahora que voy a recuperar la casa de muñecas y dejo la construcción de mi propia casa a un lado, tus miniaturas van a tener su sitio en la casa (nuevas fotos en seguida...) Por el momento, no he tocado la casa hace seis meses. Vamos a ver cómo está...

Katsotaanpa miltä talossa näyttää... valot menevät päälle...

Ulko-ovesta ei tahdo mahtua sisään, kun tien tukkii laatikollinen magnum-samppanjapulloja. Hmm. Jotakin on tekeillä. Miss Marple istuu keinutuolissaan jonkinlaisen tarjoilupöydän takana.

Keittiön puolella Herculella on edelleen samat makkaransiivut lautasellaan kuin viime talvenakin. Toivottavasti Hercule pitää makkarasta. Luuta on näköjään kaatunut lattialle. Niin käy meilläkin, kun Ransu teroittaa kynsiään jokaiseen sopivan korkeaan esineeseen.

Ruokasalissa on takanreunuksella vieläkin joulukoristelu. No eihän sitä oikeastaan enää tässä vaiheessa kannata ottaa poiskaan. Laskiaispullia ja runebergintorttuja on esillä.
Mennäänpä yläkertaan.

Saavutaan ompeluhuoneeseen. Siellä hiipparoi ystävän antama pieni musta kissa. Tämä pieni musta tyyppi on vähän ujo. Sähköasentaja ei ole vieläkään käynyt kytkemässä ompeluhuoneen valoa päälle. Miss Marplen on ehkä syytä tehdä valitus firmaan, kunhan ehtii kotibileiden valmistelultaan.

Viereisestä makuuhuoneesta puuttuu sänky, sillä se on vähän liian pitkä patjalle ja sitä pitää lyhentää. Muutenkin makuuhuoneessa näyttää olevan autiota. Yläkerrassa, tulevassa kirjastossa, on aikamoinen kaaos.

Kylpyhuone on silti valmis, paitsi kylpyammeen hana ei vielä ole paikoillaan. Kylpyvesi täytyy kaataa ämpärillä. Kattolistatkin puuttuvat vielä, mutta kyllä tämä tästä taas talven tullen edistyy.

Pantteri ottaa vastaan tunnustuksen

Saaripalstan isäntänä Musti ottaa vastaan I ♥ your blog -tunnustuksen, joka on meille ojennettu sekä Myrskyltä Kissanpäiviä sijaiskodissa -blogista että Paavolta & Harmilta.

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Muustiiiii! Olemme saaneet tunnustukseeen!

(pitkä venytys ja haukotus)

Jaha, kiitos. Ojennamme sen eteenpäin Sylville Elämää luonnossa -blogiin, Amalialle Mummon kammariin, Sirpalle ja Kollolle, Kartanonrouva Eliselle Kirjeitä Kartanonrouvalta -blogiin ja Santralle Puhu mun ruohoille -blogiin.

Ja saiskos sitten nukkua rauhassa.

Leppoisaa illanjatkoa!

Elokuun kalenteripoika

Meinasipa käydä köpelösti. Kuukausi lähenee loppuaan eikä kalenteripoikaa ole vielä esitelty.
Tässä elokuun pusupoika Ransu, jonka nähdessään lähes kaikki sanovat: Onpa kauniin värinen kissa!
Olen täysin samaa mieltä. Samoin Ransu.
Ransu on muuten sitäkin mieltä, että jos muuri on rappaamisen jälkeen harmaa niin ei sitä tarvitse maalata, sillä se on ransunvärinen.

August calendar boy is Ransu. The comment that I near always hear when someone sees Ransu for the first time is: what a lovely colour!
Ransu so agrees.

Ransuli viihtyy pihalla etenkin kun kiertelen siellä itsekin.

Ransu tuli myös mukaan kohopenkkikasvimaalle kuvaamaan unikoita, jotka ovat melkein yhtä pörröisiä kuin Ransu itse.
Pehmoista päivänjatkoa!

Valmis rappaus

No niin, nyt on loppuraportin aika! Anne sai työnsä rivakasti päätökseen. Vanhan rappauksen tunnistaa valkoisesta maalipinnasta, kaikki harmaa on uutta rappausta. Vasemmalla seinää vasten oli leivinuunin talvihormi, joka sortui kun talo kengitettiin. Anne rakensi vastaavan korkean seinämän mutta siihen ei mahtunut hormia. Nykytietämyksellä muuria ei saisi rakentaa puuseinään kiinni. Päätimme, että seinämän yläosasta pitäisi tehdä pyöristetty kuten toisellakin puolella on ja niin kuin puretussa hormiosassakin oli, vaikka tämä jätettiinkin entistä osaa matalammaksi.

The kitchen stove is now finished!

Muistin virkistämiseksi: tältä muuri näytti viime vuoden kesäkuussa, kun Anne oli purkanut kaiken mitä purkaa piti. Perustuksia uusittiin ja sitten suunta oli vain ylöspäin...

This is last year, when Anne had taken off everything that needed renewing.

Ja tässä viime kesän saavutus, viimeistelyt kuten pyöristetyt yläkulmat jäivät tälle kesälle.

And this is after rebuilding the stove last year.

Luukut paikoillaan, mutta hellanrinkulat puuttuvat vielä, osa on vielä hiottava ja käsiteltävä liesimustalla. Oikeaan kulmaan tarvitaan vielä pala valurautaa, siihen on tällä hetkellä väliaikaisena levynä pala paksua terästä. Toisin kuin valurauta, teräs vääntyy kuumuudessa, siksi hellalevyt ovat aina valurautaa.
Lisäksi unohdin ottaa kuvia sen jälkeen, kun poistin lattiapaperit ja siivosin... katsokaa nyt vain sitä hellaa.

Anne laittoi pyynnöstäni tapit, jotka ovat vanhat paksut taotut naulat, yhteen tiilikerroksen saumaan.

It is great to be able to invent one's own finishing touches, such as old forged nails added in the joint.

Vanha vihreäksi maalattu pinta on minusta varsin kaunis, sen kuluneista kohdista pilkistää sinisempää maalia. En nyt todellakaan ole maalaamassa tätä hellaa vielä tänä vuonna enkä ehkä seuraavanakaan, joten on hyvin aikaa miettiä tämän väritystä ja sitä, maalaanko näitä vanhoja maalipintoja vai jätänkö muistoksi, vai tuleeko siitä liian levoton. Kun ostin talon, hella oli alasastaan vihreä ja yläosastaan valkoinen. Hellalevyjen taakse oli muurin seinään kiinnitetty suojapelti, joka oli maalattu samalla vihreällä maalilla.
Yhden puhkiruostuneen nokiluukun tilalle löytyi omasta varaosapankistani eli navetasta juuri oikean kokoinen kaakeliunin kierreilmaventtiili. Se saa luvan asua nyt siinä ja toimittaa alempiarvoisen nokiluukun virkaa. Anteeksi vain, venttiili!

Mukavaa alkanutta viikkoa!