Kasvihaaveita

Nyt heitti Tiina niin ihanalla haasteella, että toimeen oli tartuttava heti kun pystyin! Haasteen keksi ja toteutti siis Tina's-blogin pahanlaatuisesta ja kroonisesta puutarhakuumeesta kärsivä Tiina, joka ei malta olla miettimättä kuumeisesti ensi kesän istutuksia, vaikka talvi on vasta edessä. Haasteessa pitää kertoa, mitä kasvihankintoja aikoo tehdä ensi vuonna.
Oma suunnitelmani ei liity niinkään yksittäisiin kasveihin, vaikka niistäkin puutarha lopulta koostuu. Mutta koska sain tänä vuonna muotopuutarhan viimein valmiiksi, alan ensi vuonna tehdä nykyisestä perunamaasta koristepuutarhaa. Inspiraationa toimii tämä pieni puutarhanurkkaus, jonka kuvasin Chelsean puutarhanäyttelyssä muutama vuosi sitten. Puhun oikeastaan tilan tai puutarhan osan suunnittelusta ennemmin kuin kasvihankinnoista. Värimaailma ja tunnelma tulee tästä, vaikka kuvien nurkkaus onkin paljon pienempi kuin oma alueeni. Itse tilan suunnitteluun käytän inspiksenä mm. ystävän ottamaa kuvaa Chelsea Physic Gardenista, missä on pieni suorakulmainen aukio keskellä reheviä istutuksia: symmetristä rakennetta ja muotoa, silti villä kasvien rehotusta.
Blogi on muuten mahdottoman kätevä puutarhapäiväkirja, oletteko huomanneet? Hakusanoilla löytyvät kaikenlaiset asiat ja kasvit, jotka on tullut tehtyä ja istutettua. Tälle puutarhan osalle täytyisi nyt keksiä nimi, sillä tästä postauksesta tulee sen ensimmäinen juttu. Ja koska ehdin jo istuttaa tulevan puutarhan ensimmäisen kasvin, joka on riippaoksainen punalehtinen pyökki nimeltä 'Rohan Weeping', ajattelin aluetta nimeltä Rohan. Kun on se Tolkien-kukkapenkkikin, vaikka se onkin talojen toisella puolella.

My blog received a challenge to list plants that I want to acquire next year. Well, instead of plants, I actually have a whole new garden in sight... in place of a current potato patch.

Rohan-puutarhan tunnelma koostuu tummalehtisestä pyökistä, jos se ylipäätään selviää talvesta, ja sille tulee pitämään seuraa ainakin jokunen punalehtinen pähkinäpensas. Hopeanväristen lehtien käytöstä olen ollut kahta mieltä. Voi olla, että haluankin ennemmin keltavia Aurea-lajikkeita tummien lehtien vastapainoksi. Tai ainakin muutamia valkokirjavalehtisiä pensaita. Kukkien värit tulevat olemaan tummia ja valkoisia sekä vanhaa roosaa ja tietenkin limenvihreää. Uusia kasveja ei niinkään tarvitse hankkia puuvartisten lisäksi, sillä minulla on jo tummakurjenpolvea, valkoista lehtoakileijaa ja sormustinkukkaa, joista saa helposti siementaimia, lisäksi blogiystävä lähetti vihreäkukkaisen akileijan siemeniä kuin tilauksesta! Hiirenporrasta löytyy, kun menee metsään pienen istutuslapion kanssa. Mutta totta kai kasveja tulee silti aina hankittua...

Kuvista voisi päätellä, että kyse on jostakin vanhasta puutarhasta, mutta Chelsean puutarhanäyttely rakennetaan joka kevät uudestaan. Villiintyneen puutarhan tunnelmaa saa aikaan, jos on riittävän ovela ja taitava. Katsotaan, miten itse onnistun. Projektihan tulee kestämään monta vuotta: muotopuutarhaakin, joka on tätä pienempi, rakensin kaksi ja puoli vuotta. Enkä tiedä, tulenko tekemään varsinaisia kivimuureja, mutta jotakin ryhtiä ja muotoa tarvitaan.
Marjakuusia on jo raja-aidaksi, mutta ne ovat vielä hyvin pieniä, alle kymmensenttisiä! Marjakuusista saa kauniita aitoja ja muotopensaita, siis myös meillä euroopanmarjakuusta paremmin viihtyvästä japaninmarjakuusesta. En ymmärräkään, miksi sen annetaan niin usein kasvaa leikkaamattomana paikoissa, joissa se olisi paljon edustavampi tuuheaksi seinämäksi leikattuna.

Olin vähän ajatellut tähän Rohan-puutarhaankin matalia reuna-aitoja istutusten ympärille, mutta ne saisivat olla muotopuutarhan puksipuun sijasta purppurahappomarjaa, varmaan pienikokoista 'Nana'-lajiketta.
Rohan-puutarhan koko on noin 12 × 5 metriä ja se on muodoltaan melkein säännöllinen suorakaide tasamaalla, tosin sen yhdelle kulmalle kaivan mutaista puutarhalampea.

Asiasta toiseen, tai oikeastaan itse asiaan. Haaveilen parista kanukasta, jotka ovat liian talvenarkoja meille, mutta se ei estä haaveilemasta... yksi on tämä, idänpagodikanukka 'Variegata' (kuvattu Englannissa Arley Hallin puutarhassa). Siinä on maailman kaunein ilmava ja kerroksellinen kasvutapa! Tiedustelin tätä Vakka-Taimesta, jonka Vesa Muurinen tietää kaiken, mitä puuvartisten kasvien menestymisestä lounaisessa Suomessa voi ylipäätään tietää. Hän sanoi, että idänpagodikanukka ei voi menestyä meillä, mutta suositteli samantyyppisesti kasvavaa lännenpagodikanukkaa. Toivon siitä yhtä kauniin muotoista kuin tämä, vaikka peurat ehtivätkin syödä kasvin latvan ja puolet oksista ennen kuin sain sen verkon sisään, siis sekä viime että tänä syksynä...

Toinen haaveideni kanukka on tämä: lännenkukkakanukka, tai hyvin samantapainen liljakanukka (kuvat otettu Appelternin puutarhanäyttelyssä Hollannissa). Vakka-Taimessa myydään kumpaakin ja Kauppila on ainakin aiemmin myynyt liljakanukkaa, mutta eivät ne kuulemma meillä oikein pärjää, varsinkaan tällaiset punakukkaiset lajikkeet.

Lännenkukkakanukka 'Rubran' kukkia... ei näihin sanat riitä. Liljakanukan punaisten lajikkeiden kukat ovat samanlaiset.

Lopuksi yksi saavutettavissa oleva kasvihaave: turkinkaihonkukka 'Starry Eyes' (kuva myös Arley Hallista), kunhan tätä jossakin näen niin hankin heti. Tämän naivistista suloisuutta ei vain voi vastustaa.

Lähettäisin haasteen eteenpäin, mutta Tiinalla oli jo niin kattava lista puutarhablogeja, että en tiedä kenelle sitä enää voisi laittaa... nyt keksin: Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolle!
Suloista sunnuntaita!

Euroopanmarjakuusi – Taxus baccata
Hiirenporras – Athyrium
Idänpagodikanukka – Cornus controversa
Japaninmarjakuusi – Taxus cuspidata
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Liljakanukka – Cornus kousa
Lännenkukkakanukka – Cornus florida
Lännenpagodikanukka – Cornus alternifolia
Purppurahappomarja – Berberis thunbergii, punalehtiset lajikkeet
Pähkinäpensas – Corylus avellana
Sormustinkukka – Digitalis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

Kaunista keskitalven iloksi

Kerron tässä vähän, minkälaisia juttuja nettikaupassani Elsan lempituolissa on talven varalle. Pääasiassahan se on puutarha-aiheinen nettikauppa, jossa myydään myös saariston lampaiden villaa ja niistä kudottuja neuleita, mutta mukana on hieman piristystä keskitalven hämärään.
Kuvan jättipurkki maksaa 14,30 €, valosarjaa ei ole valikoimissani, se on muistaakseni Siriuksen mallistoa.

Vaasi, jossa amaryllis näyttää suorastaan kuninkaalliselta, tarjoushinta 13,40 €, metallinen kukkakeppi 1,75 € ja rautalankasydän kristallipisaralla 6,80 €.

Huurrelasinen tuikkulyhty, jossa on ripustuslenkki, 8,50 €.

Lasiset joulukuusenkoristeet 5,20 € / kpl.

Ihastuttava punainen litteä lasipallo, kastamalla samettipintaiseksi värjätty, 5,60 €.

Nämä kaikki löytyvät osoitteesta Elsan lempituoli eli www.elsanlempituoli.fi.
Tervetuloa ostoksille tai muuten vain mukavia tunnelmointihetkiä!

Kevään tekoa

Eilen sain viimeiset kukkasipulit multaan, ja tänään viimeiset kaksi pensasta ja puun! On niin ihanaa tehdä kevättä, tihkusateessa kyykkiminen ja niljaisen savimaan kaivaminen ei ole yhtään vaikeaa, kun silmissä siintävät nämä kevään kukkaset. Tämän kirjoituksen kuvat ovat viime keväältä, näistä tämän syksyn istutuksista tulee sitten kuvia ensi keväänä...
Sipulipusseja oli varmaan lähemmäs 50, voi olla ylikin, en laskenut. Vaikka alkusyksyllä sipuleiden määrä on vielä maltillinen, on loppuvaiheessa aina pakko hankkia alennusmyynnistä lisää – ja mielellään suuria määriä samaa laatua.
Keväällä on odotettavissa ainakin ... tulppaaneja (kuvassa 'Duc van Tol Rose') ...

Yesterday I planted the last remaining bulbs.

... hyasinttejakin on luvassa, ja paljon. Niitä ei nimittäin ole pihallani ikinä syöty. Istutin vaaleankeltaisia, sinisiä, purppuraisia ja aprikoosinvärisiä ...

... narsissejakin on luvassa aiempaa enemmän, sillä nekään eivät ole jänisten tai peurojen ruokalistalla ...

... talventähtiäkin istutin aiempaa enemmän, tämä kuva ei ole omasta puutarhastani, vaan Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta. Tässä kuvassa on italiantalventähteä, tänä vuonna istutin turkintalventähteä, joka on hieman tätä sirompi ...

... kevätkurjenmiekkojakin on luvassa aiempaa enemmän ...

... samoin kuin keisarinpikarililjaa, tänä vuonna istutin 'Aureomarginata'-lajiketta, jolla on keltareunaiset lehdet.
Mukavaa kevään odotusta kaikille muillekin sitä odotteleville!

Hyasintti, tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis
Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Turkintalventähti – Eranthis cilicica

Kesä kuudessa kuvassa

Mukava kesäinen haaste tulla tupsahti Rakkaudesta Vironperään -blogin Ireneltä. Kiitos!
Toteuttaminen ei ollutkaan niin helppoa, vaikka aihe on mitä ihanin. Haasteessa pyydetään kertomaan kuuden kuvan avulla viime kesästä. Muita ohjeita ei ole, mutta kuvien täytyy olla viimekesäisiä.
Eihän yksi kesä mahdu millään kuuteen kuvaan! Ennen julkaisemattomia kuviakin on ainakin briljardi. Mutta yritetään.
Kesäkuuni alkoi tuoksuvissa merkeissä, kun sain toimeksiannon kuvata vanhoja syreenilajikkeita Helsingissä.

My blog got a lovely challenge to describe last summer with six photographs.

Saariston kesään kuuluu aina vesilintujen kuten haahkojen tarkkailu.

Muotopuutarha sai keväällä uuden köynnöskaaren lahonneen risukaaren tilalle, ja loppukesällä vielä kaksi lisää. Puutarhan neljäs eli viimeinen kukkapenkki valmistui loppukesällä. Kukkapenkkien keskellä on pieni pyöreä nurmikenttä.

Maasta nousee niiden Alkon kierrekorkkien ja lasinsirpaleiden lisäksi joskus myös ehjiä pulloja. Olisi kiva tietää, mitä tässä pullossa on ollut, toistaiseksi kukaan, äitini mukaanlukien, ei ole keksinyt. Pullossa lukee Paulig ja siinä on mittaviivat noin puolen desilitran välein.

Heinäkuun lopussa kävin äidin ja siskon kanssa äidin lapsuudenajan kesähuvilalla Lahden Enonsaaressa. Siellä oli näyttely 1920–50-luvuilta, kun huvila oli äitini isovanhempien omistuksessa. Visiitti oli merkittävä, sillä en ollut käynyt Enonsaaressa kuin kerran 1970-luvulla, jolloin isoisäni haudattiin Lahteen. Huvila on 50-luvulta alkaen kuulunut Lahden kaupungille, nykyään se on virkistysaluetta.
Kuvassa näkyvä pikkutyttö Brita on äitini serkku ja hänkin osallistui näyttelyn järjestämiseen.

Talonkunnostusmielessä kesä oli merkittävä, sillä vanhaan merimiehen taloon tehtiin uudet lattiarakenteet ja vanhat lankut saatiin kolmen vuoden odotuksen jälkeen kantaa takaisin sisään! Viime kesänä kunnostettu tuvan muurikin sai päälleen rappauksen. Kuvassa yksi taitavista tekijöistä: Uuni-Anne. Hän ei ollut kovin innostunut siitä, että raksa-look päätyy blogiin, mutta kun sanoin, että kuvia ei saa klikattua suuremmiksi, hän huokaisi helpotuksesta. Minusta Annen raksa-look on varsin asiallinen, sitä paitsi Napalm Death rulettaa. Näin tästäkin tuli muotiblogi. Sitä paitsi tuota upeaa hellaahan kaikki katsovat! Eikö ole silmiähivelevä.

Lähetän haasteen eteenpäin Kartanonrouva Eliselle ja Sulolle, Kallelle ja Eikalle!

Jotta tärkein ei unohtuisi, laitan mukaan ekstrakuvan. Tämä on otettu kesällä, mutta aihe liittyy jokaiseen vuodenaikaan, siksi se saa olla tässä ekstrana mukana! Pehmonyrkkeilijät ♥
Pehmoista viikonjatkoa!

Meitä rakastetaan

Me saatiin Mustamosse-koiralta tällainen rakastustunnustus! Tai sitten vain suosikkitunnustus. Kiitos!

Tällaisissa olosuhteissa täällä bloggaillaan. Kuten kuvasta voi päätellä, aterioita ei juurikaan syödä ruokapöydän ääressä, sillä se on myös työpöytä, Mustin pedikyyripöytä ja muutaman pelargonin talvetuspöytä. Loput pelakuut ovat olo- ja makuuhuoneissa. Joissa myös syödään.

Pöydän vieressä on vierasvuode. Kyllähän me arvataan, miksi me saatiin tällainen kiintymyksenosoitus. Syynä ovat nämä kaksi vastustamatonta veijaria!

Tunnustukseen ei liity tehtäviä, muuta kuin kiittää ja linkittää sen antajaa ja sitten antaa se eteenpäin viidelle alle 200 lukijan blogille.
Me laitetaan vain kolmelle, koska meillä on oikeesti vähän oli 200 lukijaa, mutta ei se mitään, ei moni muukaan koira osaa laskea yli kahteensataan. Eikä edes ehkä kissakaan.
Me lähetetään tää Villille pihalle, Kukkahattuneidille ja Viherpiiperrystä sun muuta -blogiin Katjalle!
Iloista päivänjatkoa!

Operaatio saunankaivuu jatkuu

Viime päivät olen istuttamisen lisäksi kaivanut ojia saunan ympärillä. Saunaa kävi sääliksi, kun se lilluu niin märässä paikassa. Ja totta puhuen se alkaa olla niin huonossa hapessa, että yritän näin saada sille hieman lisää elinaikaa siihen asti, kunnes joku toinen pesupaikka valmistuu, joko uusi kuisti kylppäreineen tai sitten uusi sauna.

These last few days I have been digging around the sauna again, in an effort to prolong its life by hopefully enough until a new sauna or bathroom are built.

Tästä sitä vettä tulee, äskettäin avatusta salaojaputkesta pihatien ali. Tämän saunan päädyn kaivoin irti maasta viime vuonna.

Saunan alakulmalla on mutapuutarha. Kaivan tuohon ojanmutkaan myöhemmin vielä lampea, nyt oli tärkeää saada ojia vetämään vähän paremmin. Oikealta vesi menee toista salaojaputkea pitkin tienvarren isoon ojaan.

Saunan toisessa päädyssä on puuliiteri, vaikka ei siellä polttopuuta kannata säilyttää – märästä maasta johtuen ilma on niin kosteaa, että puut kostuvat siellä keskikesälläkin. Se onkin pihakonevarasto ja vähän muukin varasto. Rakennuksen edessäkin on aivan märkä maa, kaivoin ojaa seinän eteen ja syvensin ojaa pihatien yläpuolella, jos se vaikuttaisi asiaan. Kun kaivoin maata pois saunan oven ja betonilaatan välistä, jotta siitäkin valuisi vesi alemmas ojaan, ilmestyi sieltä kymmeniä Alkon kierrekorkkeja. Se on kumma miten niitä riittääkin. On punaisia, vihreitä, valkoisia ja hopeanvärisiä. Lasinsirpaleitakin on vaikka kuinka, käsin ei kannata maapaakkuihin tarttua.

Puuliiterin kulmassa on vanhan huussin paikka, siksi tuossa on luukku. Onneksi minua edeltävät omistajat rakensivat tontin toiseen päähän uuden hienon ja mukavan huussin, jossa on asianmukainen turveallas alla. Se onkin tonttini hyväkuntoisin rakennus.
Tällä yläkulman puolella jatkuu maankaivuu, jotta saisin vettä valumaan paremmin tätäkin kautta pois. Maa on vain kovin märkää mutavelliä ja raskasta heitettävää, joten yhden varsinaisen urakkapäivän jälkeen olen jatkanut tätä vain muutaman lapiollisen kerrallaan muiden hommien ohessa, kun käsivarret ovat vähän kipeytyneet. Ei menaa jaksaa kudinta kannatella iltaisin.

Tämän alamäen puolen seinänvierustan putsasin kasvillisuudesta ja seinässä kiinni olevasta maasta jo pari viikkoa sitten. Ojaa en vielä syventänyt, paitsi tässä päässä. Tässä näkyykin, miten vesi seisoo, vaikka parin metrin päässä on oja, joka on selvästi alempana. Maa on niin tiivistä savea, että vesi ei lainkaan imeydy maahan – otollista lammenpohjasavea siis. Olisin voinut lähettää tätä Talvivaaraan vuotoa tukkimaan.
Pohjavesikin on hurjan korkealla, tontin yläpäässä olevassa saunavesikaivossakin vain 20 cm maanpinnan alapuolella!

Hyvä uutinen on, että tämänkin kulman alta löytyi kivi, joka ehkä vielä pystyy kannattelemaan tätä päätä jonkin aikaa. Nämä alamäen puolen kivet eivät kylläkään ole tasan kulmien alla, mutta toivottavasti ne tukevat kehikkoa edes vähän. Kevythän tämä rakennus on, lähes pelkkää lautaa.
Tuossa sitä savea on. Se on sellaista siniharmaata massaa, josta voisi varmaan dreijata kippoja ja kuppeja.
Antoisaa alkuviikkoa!

Tunnelmointia sateisessa illassa

Eilen oli aika märkä päivä. Koska minulla on vielä paljon istutettavaa, tein täsmäiskuja aina kun sade hieman taukosi. Kerrallaan pystyi istuttamaan noin 15 minuutin ajan ennen kuin alkoi taas sataa rankemmin – yleensä paketillisen sipuleita, mutta yhdellä iskulla onnistuin saamaan maahan kolme pensasta, toisella kerralla nostin daaliat ja osan ruostekukista.
Sitten taas katsottiin Mustin kanssa ikkunasta ulos ja mietittiin, mitä nyt tehdään. Tänäänkin sataa, joten puuhamme on sama kuin eilen.

It is the dark season – must put some lights!

Olen ehdottomasti enemmän ulkoilma- kuin sisäilmaihminen ja nyt on sanottava, että se harmittaa, kun päivät loppuvat aivan kesken. Jo iltapäivällä alkaa tulla hämärää, siinä vaiheessa kun normaalisti pidän kahvipaussin ja vasta valmistaudun päivän varsinaiseen koitokseen, pitääkin jo lopettaa hommat. Ryhdyin eilen laittamaan valoja sisälle, jotta edes jossakin olisi valoa. Keittiön ikkuna sai messinkitähden.

Tämä valosarja on eteisessä ympärivuotisesti, mutta sitä ei juuri kesäisin tarvita.

Tämäkin valopuu on olohuoneessa aina. Runko on halkaisuharjoitus muinaisilta metalliseppäopintojeni ajoilta.

Makuuhuoneen renginkaappi sai päälleen helmivalosarjan ja lasiset kynttilänjalat.

Näin tunnelmallinen näky odottaa sängyssä iltaisin. Kissa ja hyvä kirja, eipä paljon muuta tarvita. Paitsi että viideltä iltapäivällä ei tarvitsisi vielä olla tällaista!

Kyllä se kevätkin joskus tulee. Sitä paitsi, näinä kosteina aikoina vesimyyräapajat ovat erinomaiset, huomauttaa Ransu (pötsi piukeana).
Pehmoista ja tunnelmallista pyhäpäivää kaikille!