Tauko muotopuutarhassa

Nyt saimme vettä ja ukkostakin! Sademittariin on aamupäivän aikana kertynyt 12 mm, huraa! Sade taukosi, aurinkokin tuli ainakin puolittain näkyville ja ihmiset esiin taloistaan. Tiellä kulkee kävelylle lähteneitä ja joku naapureista käynnisti juuri traktorin.
Huomaan, että muotopuutarhassa on pieni kesäkuun alkupuolen kukkavaje. Tulppaanifestivaalin jälkeen on tauko. Vihreää on jo paljon, mutta kukat puuttuvat.
Tarhaidänunikko lupailee jo.

Yksi on jo auki. Tämä lohenpunainen lajike on 'Cedar Hill'. Ensimmäinen kukka on aivan penkin eteläreunassa, kaikkein paahteisimmalla paikalla tienvarren ojan partaalla. Ojan rönsyleinikit toimivat mukavana taustana suurelle kukalle.

There is a little pause in my English Garden. After the tulip festival, there isn't much to show. There are, however, lots of buds, lots of promises.

Unikkojen vieressä on kiinanpioni 'Bowl of Beauty' ja sen kupeessa alppipiikkiputkia. Niiden kukat kypsyvät kesän edetessä metallinhohtoisen sinisiksi.

Valkokukkainen tuoksukurjenpolvi kukkii ja toivottavasti leviää. Sen edustalla avautuvat tähtilaukat. Nämä muistuttavat laukoista kaikkein eniten ilotulitusraketteja. Ilmava pallomainen kukinto muodostuu suurista violeteista tähtimäisistä kukista.

Vehreyskin on kodikasta.

Green is beautiful.

Olen istuttanut viimeistä, neljättä kukkapenkkiä varjopaikkaan sopivin kasvein. Tämä kukkapenkki on koko iltapäivän vaahteran varjossa. Kukkapenkki ei ole vielä valmis, maansiirto-operaatio on hidas ja sitä hidastaa kukkapenkin takakulmalla oleva sepelikasa. Sepeli menee moniin paikkoihin, joista suurin osa tarvitsee tietenkin aikaavievää esivalmistelua, kuten maankaivuuta...

Totta puhuen muotopuutarhan edellinenkään kukkapenkki ei ollut vielä pari viikkoa sitten valmis. Reunustin sen vasta viime viikolla, maanpintakaan ei ollut vielä oikealla tasolla. Se ei silti ollut estänyt kasvien istuttamista parin viime vuoden aikana...
Kukkapenkkien reunat ovat muuten hyvä kohde vanhoille seinälaudoille ja -rimoille. Rimat sahataan lyhyiksi ja viistopäisiksi, niin se saa lyötyä maahan tukemaan lautoja molemmilta puolilta. Tämäkin kukkapenkki odottaa köynnöskaaria, samanlaisia kuin jo asensin muotopuutarhan toiselle laidalle, mutta tähän niitä tulee kaksin kappalein, kun käytävä on pidempi. Köynnöksetkin ovat jo paikoillaan: takana koreaköynnöskuusama ja edessä kapeaan kepukkaan kiertyneenä akebia.

Koreaköynnöskuusamassa on runsaasti kukkanuppuja, mutta niin on tässäkin: jalohortensia 'Endless Summer' lupailee reipasta kukintaa. Pensaassa on paljon nuppuja. Kiinnostaa tietää, koska tämän mielestä kesä oikein alkaa. No juu, leikki sikseen. Tämä on erinomainen syyskesän kukkija, viime vuonna kukat olivat varsin edustavia vielä loka-marraskuun vaihteessa.

I'm interested to know when Hydrangea 'Endless Summer' thinks the summer begins. As fas as I know, it is summer already. Actually, there is no room to be snooty – this one flowers well into October, even November.

Akebia – Akebia quinata
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Jalohortensia – Hydrangea macrophylla
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Koreaköynnöskuusama – Lonicera periclymenum 'Serotina'
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tuoksukurjenpolvi, valkokukkainen – Geranium macrorrhizum 'Album'
Tähtilaukka – Allium cristophii

Näkymiä puutarhassa

Juhannuksen aika on kukkeinta aikaa suomalaisissa puutarhoissa. Vehreys on uskomatonta, kun kuukausi sitten oli vielä niin kaljua. Nyt ei vielä keskikesän kuumuus ja kuivuus vaivaa kasveja eikä mikään ole ruskistunut, vaan kaikki on elämänsä loistossa. Toivottavasti huomenna silti sataa, kovat olivat odotukset toissailtaisen ja eilisen sateen suhteen, mutta sitä kertyi sademittariin vain 6 mm. Maa on edelleen paikoitellen todella kuivaa.
Yläkuvassa on näkymä talon nurkan ohi kohti muotopuutarhaa.

Midsummer week, or the weeks before and after Midsummer, is the most abundant time. While a month ago the ground was still quite bare and the ground frost still having a strong grip on plants, today the lushness and greenness is phenomenal. There is yet no sign of heat fatigue nor browning leaves and flowers; everything just grows so well. This is a glorius time and really the most beautiful time to celebrate the most important day of the year. At Midsummer, no one works or studies (or only a precious few), the days last forever and melt into each other with no night in between.

Talitintti pesii vanhassa kottaraisen pesässä. Kottarainen pesi muutama vuosi sitten tässä, mutta en ole keksinyt miten pöntön saisi siivottua. Ehkä se ei ole enää kelvannut, kun siivouspalvelu ei pelaa.

Birds are feeding their babies. Blue tit occupied a starlings' nest at the sauna.

Maata on taas kaivettu, teen sitä lähes joka päivä. Jos saisin syntyä uudelleen, maamyyrä olisi ihan hyvä vaihtoehto. Pidän maankaivuusta. Olen kahvimoottorilla toimiva minikaivuri.

I love to dig. For me, a good rebirth would be as a mole.

Yksi uusimmista aluevaltauksista: märkä paikka pihapolun varrella. Kivipengerryksen yläpuolella on maantäyttöalue, kun johonkin kaikki maa-aines täytyy saada kasattua. Tuo ylärinne on sopiva siihen, sitä saa näin tasaisemmaksi hedelmäpuita varten. Pengerrys ei vielä ole valmis, vaan tulee edelleen kasvamaan korkeutta.

A new damp garden by the path.

Monen sävyisten lehtoakileijojen seuraksi on avautumassa tumman pinkkejä punapietaryrttejä. Pidän kovasti tästä vahvojen violettien ja purppuran sekamelskasta. Kauempana, saunan nurkalla kukkii sininen siperiankurjenmiekka. Siellä ovat myös vanhat poikki menneet maalaustikkaat, joihin olen laittanut pari parvekekoria (terveiset Pömpsälään, tässä minun krouvimpi versioni!). Korissa kukkivat ystävän tuomat petunian tapaiset kesäkukat.

The other side of the path has an old retaining wall or foundation, below it is another more or less damp garden.

Sama näkymä toisesta päästä kuvattuna. Etualalla kukkivat taivaansiniset raunioyrtit vähän villimmässä kasvustossa.

Koiranputket yltävät rinnan korkeudelle. Pihalla on edelleen muutama lautakasa, uusiokäytän vanhoja talon seinälautoja jonkin verran ja loput pätkitään polttopuiksi – kunhan ehditään.

Cow parsley is quite good at camouflaging piles of rubbish into environmental art.

Talon rappusten pielessä on pieni lehtopuutarha, missä maa on aina viileä ja kostea jopa kuivimpana kautena. Lehtoakileijat ovat pesiytyneet tähänkin – no, minun auttamina – ja ukkolaukatkin viihtyvät. Kultatesma (keltalehtinen koristeheinä) jää lähes jalkoihin, mutta ei näytä pistävän ollenkaan pahakseen muiden kasvien lehtien suomaa lisävarjoa. Se on kylvänyt vuosien kuluessa muutaman jälkeläisen.

Huussin vierun villissä kukkapenkissä kukkii mm. juhannuspioni. Harvensin tätä penkkiä kylläkin eilen, nyt se on vähän siistimpi. Minusta nuo kevyet heinän kukinnot ovat hurjan kauniita pionin möhkälemäisten kukkien keventäjinä.
Keveää juhannusviikkoa!

Muhkea Ransu

Jos Musti seurailee tekemisiäni pihalla, niin tekee Ransukin. Mutta ennen kaikkea Ransu viihtyy kuistin varjossa. Ransu on aikamoinen linssilude. Yritin ottaa tuotekuvia sinisestä kukkalaatikosta, mutta kuka taas asettuikaan kameran eteen.

Ransu loves to spend the day in the shade of the verandah. He also loves posing. He truly is quite abundantly fluffy!

Muhkea poika, eikö? Villapöksyt tursuavat ja rintakarvat sojottavat.
Kissat taitavat muina miehinä istuskelun, vaikka hyvin tietävät olevansa valokeilassa tai tiellä.

Ransukin lähtee pihaa kiertämään, mutta se vaatii seuraa ja huomiota.
Mamma, mä oon TÄÄLLÄ!

Paras paikka on silti verannan vanhalla pöydänraaskulla, josta voi tarkkailla pihan tapahtumia. Katse on valpas. Jotain on huomattu.

Toden totta, sieltähän se pihapantteri taas tulee!
Muhkeaa sunnuntaita!

Kesäkuun kalenteripoika

Mamma, täältä mä tuun! Miu! Kur!
Musti seurailee minua mielellään pihalla, silloin kun ei satu olemaan nokosilla naapurin liiterin ylisillä. Musti rakastaa myös sitä, että se otetaan syliin ja kannetaan ympäri pihaa. Auringon lämmittämää pihapantteria on mukava halailla.

Aurinko onkin asia, jota pieni pantteri rakastaa. Mustille ei näytä tulevan yhtään kuuma, vaikka turkki tuntuu käteen tulikuumalta.

Kur!

Kalenteripoika on niin komea, etteivät sille mitkään selitykset tee oikeutta. Niinpä lopetetaan löpinät ja laitetaan loppuun tuore fanikuva.

June month calendar boy is little panther Musti!

Hempeää paahteeseen

Sain viimein vaihdettua keväisen otsikkokuvan kesäiseen! Nyt kukkivat verikurjenpolvet. Ne kasvavat saariston karuilla, kalkkipitoisilla kivikoilla.
Olen kerännyt saaren omista verikurjenpolvista juuripistokkaita eli kaivanut niistä juurenpätkiä, joissa on silmu. Juuren silmuista kasvaa aina uusi verso. Juurrutin pätkät ensin ruukuissa ja istutin sitten maahan. Verikurjenpolvi on kiitollinen paahdepaikan kasvi ja kukkii pitkään.

There is a very sunny border in my garden by a former house. I have taken root cuttings of the island's own Bloody Cranesbill and they are doing very well in full sun and quite dry albeit heavy clay soil.

Paahdepaikan kukkapenkki on edesmenneen rakennuksen kivijalan edustalla. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän. Maa on kovaa ja tiivistä savea. Verikurjenpolven kaverina kukkii vaaleanpunainen lehtoakileija. Edessä on sinipallo-ohdakkeen liuskainen lehti – se tekee runsaasti siementaimia – ja hajulaukka-hujoppi, jonka kukkanuppu on kuvan ulkopuolella.

Verikurjenpolvia on tässä kukkapenkissä siellä sun täällä. Se on varsin kätevä välientäyttäjäkasvi. Edessä kukkii pikkukurjenmiekka 'Sapphire Gem' ja sen vieressä on sinilaukan ohuita kukkavarsia. Ensimmäiset sinilaukkakokeiluni laitoin aivan liian kosteaan ja varjoisaan paikkaan, missä ne menehtyivät pian. Se onkin kuivan maan ja paahdepaikan kasvi. Keskellä kuvaa on mooseksenpalavanpensaan vaaleanvihreät versot, sekin oikein kukoistaa kuumuudessa.

Musti päivystää pehmeänpunaisen lupiinin vierellä. Tänä vuonna tämä on kasvanut komeaksi pehkoksi! Viime vuonna joku söi kukkanuput, tänä vuonna ne ovat vielä toistaiseksi kiinni kasvissa.
Lupiinin kanssa täytyy olla varovainen, jotta se ei leviä luontoon. Sitä ei kannata istuttaa tontin reunalle, vaan paikkaan, jossa sen mahdollista kulkua tulee kontrolloitua. Kylänraittimme varrella on pari lupiinia, mutta ehkä siksi että niiden kukat syödään, ne eivät näytä leviävän yhtään mihinkään. Sama kokemus oli entisellä suvun kesähuvilalla, sielläkin oli vuosikymmenet vain se yksi ja sama lupiini talon edustalla.

Lisää pehmeää punaista on tulossa punavirmoista. Minulla oli näiden taimia itse kylvettyinä, mutta joku tuli ja söi ne kaikki. Kokeilen nyt uudestaan. Olen nähnyt punavirman kasvavan Brittein saarilla kivimuurien koloissa, rantakivikoissa ja muissa äärimmäisen kuivissa ja varjottomissa paikoissa, joten oletan, että se saattaa menestyä tässä, tosin ongelmana voi olla savimaan talvimärkyys. Virmoille pitää seuraa mm. isomaksaruoho 'Matrona'. Siinäkin on mukavan pehmeän värinen kukka ja punertavat lehdet.
Hempeää perjantaita!

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Isomaksaruoho – Sedum telephium
Komealupiini – Lupinus polyphyllus
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mooseksenpalavapensas – Dictamnus albus
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Punavirma – Centranthus ruber
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Uusi kukkapenkki – Ransu esittelee

Tänään oli Ransulle jo vähän liian kuuma päivä. Ransun mielestä lämpötila saisi pysytellä 5 ja 20 asteen välissä, sää mielellään pilvinen tai jopa tihkuinen, sillä silloin vesimyyrät ovat mehukkaimmillaan.
Verannan betonirappusilla, talon pohjoispuolella on yleensä sopivan viileää edelleen untuvakerrastossa kulkevalle Ransuli Karvapehvalle. Ransun kesäkaulurikin on varsin tuuhea.

Varjoisten paikkojen kukkapenkkikierrokselle Ransu suostui lähtemään. Tässä ollaan vanhan hirsi- eli remonttitalon länsipäädyssä, josta kitkin nokkoset ja muun kasvuston pari vuotta sitten ja viime kesänä tein siihen matalien kasvien kukkapenkin.

Paikka on aika varjoisa, mutta ei juurikaan kostea. Maa on hyvin hiekkapitoista ja kukkapenkkiä varjostaa aamulla talo, keskipäivällä suuri vanha syreeni ja iltapäivällä vaahtera- ja saarnirivi. Koska tässä ei vesi seiso talvellakaan, voi tähän laittaa sellaisia kasveja, jotka eivät siedä talvimärkyyttä.
Yksi kriteeri on myös, että kasvien tulee pysyä matalina, jotta ne eivät kerää kosteutta talon seinään. Tällä hetkellä penkissä kukkivat vuorikaunokki ja nuokkutähdikit.

Lähikuvassa nuokkutähdikki. Märästä viime talvesta ovat hyvin selvinneet yleensä talvimärkyyttä kaihtavat hurmesilkkiheinä, hopeapiiska ja harmaapipo. Tätä penkkiä pitää kuivana myös leveä räystäs suoraan kukkapenkin yllä.

Ransu: Niin ajattelitko ottaa musta kuvia vai et? Vai noista rehuista? Täällä mä nyt oon!

There is a shady but dry border at the west end of my house. It is a perfect place to grow plants that need good winter drainage. The soil is mostly sand, due to house foundation and the area does not get much rainfall due to wide eaves.

Harmaapipo – Penstemon hirsutus
Hopeapiiska, pienikasvuinen lajike – Perovskia 'Little Spire'
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Nuokkutähdikki – Ornithogalum nutans
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Akileijahetki

Akileija on suloinen kukka! Tämän vaaleanpunaisen lehtoakileijan kasvatin erään raunioituneen talon villiintyneeltä pihalta keräämistäni siemenistä. Sen vieressä kukkii verikurjenpolvi, joka on saaren omaa kantaa. Näiden kasvupaikka on paahdepenkki, johon paistaa aurinko lähes koko päivän. Lehtoakileija on joustava kasvi ja sietää tällaistakin olosuhdetta.

Kuva paahdepenkistä vähän kauempaa. Kuvat pitäisi kylläkin ottaa vasta ruohonleikkuun jälkeen niin näyttäisi vähän siistimmältä... tosin penkin takana ei ole leikattua nurmea silloinkaan, sillä se on keto! (Jonka voisi niittää). Seuraavaksi avaavat kukkansa hajulaukat ja punakukkainen lupiini.

There is an Aquilegia moment in the garden. Aren't they sweet!

Kääpiöjapaninakileijan kukat ovat kääntyneet ylöspäin! Hassua, olen niin tottunut lehtoakileijan somasti nuokkuviin kukkiin. Tämä kuuluu kääpiöjapaninakileijojen Cameo-lajikkeisiin.

Valkoinen lehtoakileija kukkii ensimmäistä kertaa. Ystävä lähetti tämän siemenet toiselta puolelta maailmaa.

The pure white columbines are flowering for the first time. Thank you C for the seeds! I know you sent them ages ago, but I was very slow to sow them. These are the first ones to come to bloom.

Akileijoja kasvaa myös tässä vanhan pengerryksen viereisessä kukkapenkissä. Etualalla on muhkea lehtoakileija, joka kylvi itsensä erääseen suureen ruukkuun, johon olin kylvänyt kärhöjä lapsuudenkotini pihalla. Siellä tätä akileijaa kasvoi joka paikassa, mukaan lukien sorakäytävällä. Nykyisellä pihallani olen heitellyt tämän siemeniä jo sinne sun tänne, joten tätä kasvaa täälläkin jo siellä sun täällä. Lisäksi tämä akileija taisi järjestää yllätyksen, joka pilkottaa taka-alalla...

This lovely large specimen seeded itself to a large tub where I had sowed Clematis, in my childhood garden. Is was a very welcome extra in my new garden: greetings from home!

Muutaman metrin päässä edellisen kuvan vanhasta akileijasta kasvaa lehtoakileija 'Nora Barlow'. Tämä valko-vaaleanpunainen lajike on varsin suloinen ja hempeä ja kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Heitin sen siemeniä samaan kukkapenkkiin ja kas... yllätys paljastuukin jo saman kuvan yläreunassa.

Siemenistä kasvoikin kerrannaiskukkaisia tummia akileijoja!

My childhood columbine and 'Nora Barlow', in above image, arranged a little surprise: their offspring are dark-flowered double "Barlow" blooms! I believe these are known as 'Black Barlow', 'Blue Barlow', 'Bordeaux Barlow' etc, although the Barlows are more double than these sweet little children.

Toinen on punaisempi ja vaaleampi kuin edellisen kuvan siementaimi. Tämä on todella jännittävää! Ostin tänä keväänä tummakukkaisen 'Black Barlowin' taimia, saa nähdä ovatko ne nyt vielä tummempia vai samanlaisia kuin nämä omat risteymät.
Kukoistavaa tiistai-iltaa kaikille!

Kääpiöjapaninakileija – Aquilegia flabellata var. pumila
Lehtoakileija – A. vulgaris
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum