Ruusutarhan kesäheinä

 Olenkohan kirjoittanut ruusutarhasta edes keväällä? Aika menee niin vauhdikkaasti. Alkukesä on ainakin jäänyt väliin, mutta voi olla, että kevätkin.

Eipä ruusutarhassa ole kovin paljon kevätihmeitä, joten siksi se varmaan jää vähemmälle huomiolle. Valitettavasti lähes kaikki vanhemmat puna-valkoiset 'Estella Rijnveld' -papukaijatulppaanit olivat talven aikana taantuneet tai joutuneet myyrän suuhun, mutta viime syksynä istutetuista 'Carnaval de Rio' -triumftulppaaneista onneksi muutama kukki.

Helmililjat ovat puolestaan huomattavasti runsastuneet vain parissa vuodessa. Nämä ovat kookasta ja kivan vaaleaväritteistä tummahelmililjalajiketta 'Peppermint'. 

Keltalehtinen on mäkimeirami 'Aureum'. Olen siirrellyt sitä viereisestä kasvimaan yrttipenkistä tänne, sillä se on niin loistava maanpeittokasvi, ettei sitä tule mausteena käytettyä, siihen käyttöön voi kerätä tavallista vihreälehtistä.

Kevätkesällä tuossa kukki puna-ailakki niin pitkään ja kauniisti, että en hennonut sitä kitkeä pitkään aikaan.

Toinenkin Päivölän koepellolta tullut salamatkustaja-siementaimipioni ehti kukkaan kesäkuun alussa – ensimmäistä kertaansa – mutta vain yhden kukan voimin ja ehdin nähdä sen lähes lakastuneena. Nuppu oli ikävästi tummempaa pinkkiä, mutta kukka osoittautui täydellisen haaleaksi – hyvä. 

Tosin tässä penkissä on kyllä neonpinkkiäkin.

Siirsin pari vuotta sitten alun perin aivan liian kuivaan paikkaan heinikkoon istuttamani Wine and Roses (virallisesti 'Alexandra') -komeakotakuusaman ruusutarhaan. Ihme, että se oli vielä hengissä, nyt se on alkanut tuuheutua, vaikka onkin vielä minikokoinen.

Ruusutarhan ruusunäytöksen aloittaa orjanruusu, varmaan heleäorjanruusu, nykyisin kun tuokin jo jaetaan useampaan eri sorttiin, ja sen myötä ruusun lajinimikin on muuttunut. Tänä vuonna jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' onnistui kukkimaan niin pitkään, että olivat samaan aikaan kukassa.

Onpa tullut otettua kuva vinoon, mutta tuosta kuitenkin näkyy ratkaisuni rakentaa monimetriselle orjanruusulle yksinkertainen pergolatuki.

Kaunis orjanruusu on totisesti pergolansa ansainnut! Sen avulla ruusu on päässyt aiempaa paremmin esille. Ennen sen metrien pituisten ja vahvan käyräpiikkisten oksien alle ei ollut mitään asiaa, niinpä alue kasvoi nokkosia ja heinää.

Orjanruusun saaminen kuriin ja kiinni pergolaan mahdollisti alueen raivaamisen ja istuttamisen. Kaksi vuotta sitten Viherpeukaloilta hankituista 'Double Standard' -loistokurjenmiekoista ensimmäinen kukki tänä vuonna.

Vaikka orjanruusu on valtava, on pergola sen verran monta metriä pitkä, että istutin siihen kaksi muutakin köynnösruusua. Tai eihän orjanruusu mikään virallinen köynnösruusu ole, termi vain sopii siihen, sillä köynnösruusut ovat sellaisia, jotka tekevät monimetrisiä versoja, ja orjanruusu totisesti tekee. Pisimmät lonkerot lienevät kuusimetrisiä!

Pergolan yläpäähän hankin ihanan värisen 'Alchymist' -ruusun, joka kai luetaan köynnöstäviin, sillä sen versot kasvavat noin kolmimetrisiksi. Tänä vuonna ruusuni korkein verso on reilu metrinen, mutta kukka tuli vain aivan kasvin alaosaan. Kuvasta voi nähdä, että nämä puistoruusut ja muut jalostetut aloittavat sitten, kun orjanruusun terälehdet jo koristavat maata.

Valitettavasti pergolan toiseen päähän istuttamani luostarinköynnösruusu lienee menehtynyt, keväällä siinä oli vihreää versoa, mutta yksikään silmu ei puhjennut ja versotkin sittemmin ruskettuivat. Käyn ensi viikolla pikaisesti mantereella, yritän varmaan löytää uuden. Ehkä Pirilän Kukkatalossa Kaarinassa on.

Tässä ihanassa kombossa 'Alchymist' -ruusun edessä kasvaa myös kerrottu pikkujasmike 'Manteau d'Hermine', vielä hyvin pikkuisena, sillä se on vasta viime vuonna istutettu. Sen ja ruusun välissä on elleninneilikka, ihastuttava ja hyvin kasvuun lähtenyt kukkanen, istutin viime syksynä.

Pergolasta tänne päin siirrytään jo preerian puolelle, siitä joskus juttu erikseen, mutta tässä kuva alkukesällä siirretystä isosta ryytisalviasta, joka muutti yrttipenkistä tähän preerian reunaan. Onneksi se näköjään selvisi hengissä siirrosta. Toivottavasti se talvehtii tässä yhtä hyvin kuin yrttimaa-kohopenkissä, puska on yli kymmenvuotias.

Kuvan keskellä kukkii pellavalilja, se on tuollainen ihana väriläiskä. Kuva on kesäkuulta, salviassa on kyllä nytkin muutama yksittäinen kukinto.

Tässä kohdassa ruusutarha vaihtuu preeriaksi ja istutuksessa on enemmän heiniä ja niittymäisiä kukkia. Heinä on koristekastikka 'Overdam', sen takana häämöttää vaaleankeltaista niittyleinikkiä ja ketoruusuruohoa. Keskellä on sama pellavalilja.

On muuten todella virkistävää, että tässä on paikka, jossa saavat kaikki värit kukkia, kun muuten minulla on aika paljonkin värikoodattuja istutusalueita.

Heinän takana aamuauringossa kukki kiinanpioni 'Wladyslawa', näitä on tässä kaksikin kappaletta, kun kerran löysin Lidlistä edullisesti tätä lempparipionia.

Sama paikka, toinen suunta. Ketoruusuruoho (kuvan keskellä) aloitti jo tuolloin kesäkuussa ja kukkia porskuttaa edelleen, eikä loppua näy.

Otin tämän kuvan, kun 'Wladyslawan' vieressä kukki vanhaa vaaleanpunaista pioniunikkoa – erotatko, kumpi on pioni ja kumpi unikko? Vinkki: unikko on kerrottu, pioni yksinkertainen. 

Aika hauska hämäystemppu!

Sitten alkoi tulla neonpinkkiä, kun harmaakäenkukat aloittivat. Tässä loistokurjenmiekka 'Double Standard', taustalla kameliajasmike, josta olisi tarkoitus tulla valtava puska orjanruusun eteen, mutta se jotenkin kärsii kuivuudesta joka kesä. Sitten on pioniunikoita ja kirjavalehtinen etelänruusuruoho.

Ruusutarha ei ole suurensuuri, tässä se on oikeastaan kokonaisuudessaan. 'Wladyslawat' kukkivat hailean vaaleanpunaisina taustalla ruusutarhan yläreunalla. Kirjoapteekkarinruusu eli 'Rosa Mundi' -ranskanruusu aloitti kuvassa kukintaa ja edessäkin voi nähdä jotain kirkkaan vaaleanpunaista, korallin tyyppistä. 

Se on 80-luvun teinihuulipunan sävyinen harjaneilikka, jonka siirsin viime vuonna tähän (kuvan oikeassa alakulmassa). Olin kasvattanut sen siemenestä, väri tuli järkytyksenä eikä sopinut paikkaan, jonne sen olin ensin istuttanut. Tässä se on oikein hyvä.

Harmaakäenkukka on loistava, ja tässä sitä on nyt paljon. Olen siirtänyt sitä tähän muista paikoista, joihin se ei värinsä puolesta sovi, ja sitten viime vuonna Nila lähetti siemeniä, viskelin nekin tähän. Harmaakäenkukan lehtiruusuke on hyvä peittämään maata, ja kun tästä puskee edelleen kaikenlaista rikkaa, niin maanpeitto on enemmän kuin tervetullutta.

Risa korituoli toimii pionin tukena, sen pitäisi olla 'Coral Sunset', mutta saa nähdä jonakin vuonna, kun kukkii, mitä se sitten todellisuudessa on (on myös niitä Bauhausin muutaman vuoden takaisia juurakoita, joista jo tuli yksi väärän värinen).

Sitten tuli kukkaan muitakin ruusuja, ne vain ovat sen verran nuoria, että jäävät vähän muun kasvillisuuden peittoon. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on kirjavakukkainen 'Rosa Mundin' tapaan, mutta hieman eri tavalla. Aivan ihana. 

Etelänruusuruohon kukka halusi välttämättä päästä kuvaan suoraan ruusunkukan eteen, melkoinen linssilude. 

Ruusu teki vain muutaman kukan, toivottavasti tässä on enemmän nähtävää ja kuvattavaa ensi vuonna! Kasvu on ainakin reipasta, lupaa hyvää.

Kotimainen tarhakurtturuusu 'Syke' on toipunut viimevuotisesta myyrän syömäksi joutumisesta ja tuotti muutaman pienen kauniin kukan. Tässä on tosiaan valtavan kauniit, pienehköt, löyhän pallomaiset kukat ja melko täydellinen, pyöreän pensaan kasvutapa. 

Tähän värivalintaan en ole oikein tyytyväinen, mutta en tosiaan lähde kaivamaan 'Niobe' -kärhöä tuolta orjanruusun tyveltä enää pois. Siellä se on juurtunut jo pari vuotta. Ja varmaankin löytää vastakaikua sävylleen, vaikkapa sitten etelänruusuruohoista. 

Mietin vain sitä, että jos tämä ja persikkainen 'Alchymist' -ruusu kukkivat tässä lähekkäin samaan aikaan, niin ei se varmaan kovin onnistunut yhdistelmä ole... mutta hei, tämä on alue, jossa saavat kaikki värit kukkia! Niin sen piti olla!

Etelänruusuruohossa on ainakin suunnilleen samaa sävyä. Ruusutarhassa asustaa kaksi tätä kirjavalehtistä 'Thunder and Lightning' -etelänruusuruohoa, joka näyttäisi olevan vähän matalampi ja tiiviimpi kuin se perusmuoto. 

Vieressä kukkii tavallinen mäkimeirami, niitäkin olen tähän siirtänyt, sillä kaikki maata peittävä on tosiaan kotiin päin. Ruusujen alle sitä paitsi tarvitaan jotain tiheää kasvillisuutta, ja jos se ei ole mäkimeirami, se on sitten joku valvatti.

Ranskanruusu 'Charles de Mills' on myös vasta pieni, mutta jo isompi kuin viime vuonna. Kukkia tuli muutama, ne ovat taivaallisen kauniita. Villi palsternakka, jota suosin pinkin vastavärinä, on hyvä pari tälle.

Väliin taas näkymäkuva, mutta tämä on vähän kaukaa. Edessä on ruusu-heinätarhan pääty, sen jälkeen kasvimaa ja ruusutarha on sen takana, näkyy vaaleanpunaista ja limenvihreää, joka on sitä palsternakkaa.

Viime vuonna hävinneen Lady of Shalott -austinruusun menetys kirpaisi niin, että kun keväällä näin puutarhamyymälässä uuden, ostin sen heti.

Ruusutarhan alaosassa ison kiven takana oli tyhjä paikka, josta oli kuollut palloesikko, kurjenmiekka, yksi ruusukin kuoli siitä jo viime tai toissa vuonna. Toivottavasti se ei tarkoita, että tämä Lady of Shalott myös kuolee. Yritin istuttaa sen koholle, löysin navetasta hyvää historiallista olkimujua, jota lapioin runsain mitoin sekä istutuskuoppaan että ruusun tyvelle.

Jos korituolissa asuva pioni tosiaan on 'Coral Sunset', niin se voisi mätsätä kivasti aprikoosiseen ruusuun. Jos kukkivat samaan aikaan. 

Korituolista vasemmalle olisi se luostarinköynnösruusu, jolle kai pitänee järjestää muistotilaisuus.

Oikeassa reunassa on 'Rosa Mundi' kukassa.

'Rosa Mundi', harmaakäenkukka ja palsternakka; täydelliset!

Tässä kuvassa näkyy toinen tämän vuoden Austin-ruusu-hankintani, vastikään istutettu Boscobel. Näkyy myös teivadelmia, joita käyn napsimassa suuhun sitä mukaa kuin kypsyvät. Täällä eivät marjat ehdi pakkaseen asti.

Oikeastaan kuvan pointti on kuitenkin tuolla rautakartion alla, siellä taitaa olla tähkäverbenan siementaimi!

Tähkäverbena olisi ihana perenna, mutta ne eivät ole viihtyneet luonani monista yrityksistä huolimatta. Viime vuonna hankin jälleen uuden, nyt Sotkamon Taimistolta, ja istutin sen tänne ruusutarhan ja preerian yhtymäkohtaan.

Alkukesällä, kun kitkin, onnistuin nappaamaan verbenan varret nyrkkiin ja kiskaisemaan ne poikki – onneksi en sentään vielä juurineen maasta – ennen kuin tajusin, mitä olin tekemässä. Onneksi varrentyngät lähtivät uuteen kasvuun, sittemmin tajusin, että tässäkin on selvästi verbenan siementamia ympärillä! Ja sitten se edellisen kuvan taimi muutaman metrin päässä. (On tuossa kyllä nokkostakin).

Jospa viimein tähkäverbenakin olisi suostunut asettumaan tänne! Miten minusta tuntuu, että Sotkamon Taimistolta tuli hankittua erityisen hyviä taimia, kun niin moni niistä lähti hyvään kasvuun.

Nimittäin ihan sama juttu samasta paikasta hankitun ketoruusuruohon ja kultakärsämön kanssa, kumpikin näkyy tässä kuvassa taustalla. Niitäkin olen istuttanut ennenkin vailla menestystä, kasvit ovat kuolleet joko hitaasti tai nopeasti.

Taitaapa olla niin, että kun on taimisto, jossa taimia hoidetaan ja kastellaan asianmukaisesti, on niillä juuristo kunnossa ja elinvoima kohdillaan. Taimipurkin multakin saattaa olla laadukkaampaa eikä halvinta laatua.

Kuvassa tarkennus on kylläkin maarianverijuureen, tuo on ihan meidän saaren luonnonkantaa. Kävi niin, että kylvin Betweenin lähettämiä kirjavalehtisiä tähtiputkia, kissa käveli ohi maarianverijuuren siemen turkissaan – ne ovat tuollaisia kartion mallisia ja niissä on tarttumisväkäset – niinpä tökkäsin senkin siemenen samaan purkkiin.

Tähtiputket kuolivat paahteeseen, mutta maarianverijuuri selvisi ja nyt se kukkii. Kiva kasvi, lounainen erikoisuus.

Kun nyt ollaan tässä ruusutarhan yläpäässä, katsotaan tämäkin viime päivien ähellys. Hankin uuden verikonnantatar 'Rosean', sillä talvi vei sen, joka kasvoi rikkinäisen korituolin edustalla. Uusi taimi pääsi tähän, mutta tiellä oli iso kivi.

Kuva ei oikein kerro mittakaavaa, mutta kivi on noin 80 cm pituinen ja vähän liian iso ylös punnerrettavaksi – saisi sen kyllä, jos haluaisi, mutta en sitä mihinkään tarvitse. Käänsin sen rautakangella pystyyn, nyt se on oikeaoppisesti vähintään puolittain maassa, niin kuin taiteen sääntöjen mukaan pitää, jotta kivi näyttää luonnolliselta eikä maan päälle tipahtaneelta vierasesineeltä; tämä on muistaakseni jokin japanilaisen puutarhaestetiikan sääntö ja tottahan tuo on.

Kiven ympärillä on 'Overdam' -koristekastikkaa.

 

Vielä tästä samasta suunnasta ihana näkymä juuri nyt: Boscobel-ruusu, ketoruusuruoho ja taustalla harmaakäenkukkia. Jos en ole pinkin ystävä, niin tässä yhdistelmässä ja noiden palsternakkojen höystämänä – olen sittenkin.

Ainoa ikävyys on, että katsura ei millään ota viihtyäkseen ja kasvaakseen. Ymmärrän kyllä, että ensimmäiset vuodet heinikossa ja nokkosissa ja puoliksi hautautuneena orjanruusun alle eivät olleet sille paras alku kotiutumiseen, mutta tilanne on ollut parempi jo pari vuotta. 

Se vain kuivuu joka kesä tällaiseksi, lehdet riippuvat ja ruskettuvat. Ehkä jonakin vuonna sen juuret ovat riittävän syvällä? Se on ollut tuossa jo ehkä kymmenisen vuotta.

Katsurasta pitäisi tulla puu, mutta pari vuotta sitten istutettu nietospensas Deutzia scabra 'Plena' on isompi. Jostain syystä kaikilla nietospensailla on pihassani tosi minipienet kukat, en tiedä, onko ongelma puutarhani ilmasto vai se, että kuvittelin kukkien olevan jotenkin isompia. 

Toisaalta tämäkin puska on tosi nätti, joten ei haittaa.

Lisää järkkypinkkiä tulee 'Candy Twist' -syysleimusta, jonka ensimmäisen avautuneen kukan kuvasin tänä aamuna. 

Tätä hirvitystä en todellakaan menisi itse ostamaan, mutta tämä tuli joskus jonkun tilauksen kylkiäisenä, Viherpeukaloilta varmaan. Mutta hei – täällä saavat kaiken väriset kukat kukkia... Oikeastaan tuo on ihan ok juuri tässä.

Huomaa, että yritän psyykata itseäni tykkäämään neonpinkistä. Tässä kohdassa pihaa se jopa onnistuu. Mutta onhan tuossa vähän migreenin ainekset kyllä.

Tarhasarjalilja (tai joku muu mikälie liljaristeymä) 'Red Velvet' asustaa karhunvatun kahdella puolella ja oikeastaan sopii sen ja teivadelman sävyihin, vaikka onkin vähän outo täällä kaiken pinkkiyden luona. Ihana väri kyllä muuten.

Karhunvatut ovat vasta raakileita, niitä pitää vielä odotella kieli pitkällä.

Melkoinen maratooni taas, kiitos, että jaksoit loppuun! Nyt jotain marjaa suuhun, jotta palaudut!

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä, johon kuuluu myös teivadelma eli 'Tayberry', karhunvatun ja vadelman risteymä

Katsura Cercidiphyllum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeakotakuusama Weigela florida

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kärhö Clematis

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Luostarinköynnösruusu Rosa Uetersener Klosterrose eli 'Tan99176'

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria 

Mäkimeirami Origanum vulgare

Palsternakka Pastinaca sativa

Pellavalilja Lilium pumilum

Pikkujasmike Philadelphus × lemoinei

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Puna-ailakki Silene dioica

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Ryytisalvia Salvia officinalis

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Tähkäverbena Verbena hastata

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Ötökkäpiha

 Kaikkialla pörisee ja surisee!

Paras hyönteiskasvi on yleensä sellainen, jossa on tuhottomasti kukkia. Vaikka ihmissilmään ei edes kukalta näyttäisi, niin kyllä öttiäiset tietävät. Tässä mustapäivänhattu 'Green Wizard' Rohanissa, kun kukkia oli alkanut avautua kaksi viikkoa sitten.

Ja tässä se on nyt! Kukkapamppu on kasvanut kukinnan edetessä selvästi pituutta ja uudet avautuvat kukat houkuttelevat pörriäisiä joka päivä. 

Pari sivukukintoakin tässä oli, mutta odottelen edelleen, josko jonakin vuonna tämä tekisi usean kukkavarren. Tänä vuonna olen tosin kiitollinen ihan tästä yhdestä – siitä, että kasvi on ylipäätään elossa vesimyyrien pahasti mylläämässä Rohanissa.

Piikkiputket ovat samanlaisia, niissä on satoja kukkia per kukinto. Ja kukinnoissa käy jatkuva pörinä sekä perhosten lepatus. Tämä on alppipiikkiputki. Pioni 'Bowl of Beauty' kukkii vieläkin, taitaa olla viimeinen kukka meneillään.

Muotopuutarhan tämä penkki on mukavan näköinen nyt, kun alppipiikkiputkien ja pionin lisäksi siinä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Mustaherukatkin asustavat tässä penkissä, käyn napsimassa niitä suuhun vähän väliä.

Muotopuutarhan tähkälaventelit ovat myös hyönteismagneetteja. 

Uuden sadon nokkosperhoset ovat niin ihanan täydellisiä ja kirkasvärisiä verrattuna keväisiin rähjääntyneisiin ja haalistuneisiin.

Ja seuraavaksi tässä penkissä ja muualla alkaa avautua pallo-ohdakkeen kukkia, varsinaisia hyönteismagneetteja nekin.

Olen yrittänyt kitkeä ojakärsämöä tänä kesänä ensimmäistä kertaa, mutta on se vaikeaa, kun kukissa on koko ajan joku.

Ahdekaunokki tuntuu myös nousevan ihan joka paikasta, tässä Rohanissa se oli niin väärän värinen, että joutui lähtemään. Kuvassa näkyvä etelänruusuruoho on kumminkin myös loistava hyönteiskasvi ja sitä kasvaa Rohanissa runsaasti.

Viime vuonna Sotkamon Taimistolta hankittu ketoruusuruoho on todella reipas ja kukkinut jo pitkään, eikä loppua näy! Taimisto on erikoistunut perhos- ja pörriäiskasveihin. 

Taustalla näkyy ruusu, sillä nyt ollaan ruusutarhassa, ja koska ruusu on uusi, se täytyy esitellä...

... siinä se on, ihastuttava Austin-ruusu Boscobel eli 'Auscousin'. 

Menin edellisellä mantereen-reissulla puutarhamyymälään etsimään oikeaa 'Buckeye Belle' -pionia sen väärän lajikkeen tilalle, enkä löytänyt, niin piti ostaa lohturuusu. Vaikka ruusuilla ei olekaan hirveästi tekemistä hyönteispuutarhan kanssa, vai onko?

Onhan toki, vaikka noihin ylikerrottuihin kukkiin tuskin hyönteinen pääsee heteiden kimppuun. Vähemmän kerrotut, kuten ranskanruusu 'Rosa Mundi' houkuttelevat kaikkia hyönteisiä. Viereiset harmaakäenkukat vasta houkuttelevatkin, niissä on etenkin sitruunaperhosia.

Yhtenä päivänä kyllä löysin pienen mehiläisen tai kukkakärpäsen, joka kovasti yritti löytää pääsyä Pierre de Ronsardin (ts. 'Meiviolin') keskustaan. 

Pikkuisia mehiläisiä ja kukkakärpäsiä on niin paljon, että en ole niistä selvillä alkuunkaan.

Tässä vielä Pierre de Ronsardin kauneutta vähän kauempaa. Kukinta on jo kestänyt ties kuinka kauan eikä loppua näy. Kultakuoriainen on ajatellut varmaan kömpiä yöksi kukkaan unille, pystyisinpä tekemään itse samoin.

Sarjakukkaiset ovat hyönteiskasveista parhaasta päästä ja koska itsekin pidän niistä erityisesti, olen istuttanut ja kylvänyt niitä runsaasti sinne tänne, etenkin ruusujen yhteyteen. Tämä on villi palsternakka, jonka esi-isän kaivoin Paraisilta tien poskesta, siellä tämä on levittäytynyt tienvarsille. Jakaa mielipiteitä, mutta puutarhassani se saa kylväytyä. Vahdin vain, ettei se tällä saarella lähde vaeltamaan.

Myös tämä kaksikko, viiniruuta ja harjasärmäputki, kerää paljon pörriäisiä.

Mäkimeirami on kylväytynyt sinne tänne ja siinä lepattaa jatkuvasti perhosia ja muita hyönteisiä.

Kuvassa näkyy, millainen nurmikko täällä yhä on pihan kuivemmilla paikoilla. Kohtuulliset sateet viikon välein eivät ole auttaneet kuivuuteen juuri mitään.

Onkin kiinnostavaa seurata kasvillisuutta, joka näissä kohdissa vihertää nurmiheinän sijaan – esimerkiksi siankärsämö ja matara, joka tyytyy kasvamaan ja kukkimaan minimatarana. Matarakin taitaa olla hyvä hyönteiskasvi, tai ainakin meillä on runsaasti matarakiitäjiä joka vuosi.

Liljoissakin on paljon pörinää, tai ei niissä rumissa suurikukkaisissa, vaan varjoliljoissa ja marhanliljoissa, kuten tämä 'Guinea Gold'. Kuva on otettu pari viikkoa sitten, nyt on enää kaksi viimeistä kukkaa auki.

Kurkkuyrteissäkin käy jatkuva trafiikki.

Kasvimaan auringonkukanlehdellä joogasi joku jäärä kaiketi.

Ruusu-heinätarhassa sain kaksi ötökkää kahdessa eri kasvissa samaan kuvaan, mutta tuo taustan tähtiputkella ruokaileva kukkakärpänen ei näy, ellei sitä erikseen sano. Oli väärä linssi. Kurjenpolvi on Geranium shikokianum.

 

Toivottavasti teillä on yhtä hyvä ötökkätilanne! Tai täällä niitä tuntuu olevan joka vuosi yhtä paljon. Nurmikkoa leikkasin hieman tänään, ja koko ajan piti pyydellä anteeksi valkoapilalla sun muilla kukkasilla ruokailevilta pörriäisiltä. Aika monta koukkausta tuli tehtyä ja hieman epätasainen leikkuu, mutta mitä siitä.

Päivän kruunasi muutaman pyrstötiaisen bongaaminen pihakuusestani, eli niillä on ollut pesä täällä jossakin lähistöllä!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjasärmäputki Selinum carvifolia

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mäkimeirami Origanum vulgare

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Pallo-ohdake Echinops

Palsternakka Pastinaca sativa

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähtiputki Astrantia

Viiniruuta Ruta graveolens