Muotopuutarha-maratooni

 Kaikki mitä on jäänyt raportoimatta... no ei sentään kaikki. Mutta tärkeimmät, kuten uudet kukat.

Ensinnäkin se, että Austin-ruusu The Pilgrim ('Auswalker') on elossa ja entisessä vedossaan ja alkanut kukkia.

Vaikea uskoa, että tämä oli toissa talven jälkeen henkihieverissä! Sitten se alkoi tehdä versoa vasta kesällä, ja syksyllä tuotti muutaman kukkanupun, jotka peura kävi syömässä.

Nyt se on korkeampi kuin koskaan. Noilla pisimmillä versoilla on pituutta 1,5 metriä. Jonkin aikaa piti tarkkailla niitä, etteivät vain ole villiversoja. Mutta kun lehdet ja piikit olivat täysin identtiset jaloversojen kanssa, oli asia aika varma. Nyt nupuista jo pilkottaa keltaista, kuten pitääkin.

Kun The Pilgrim alkoi kukkia pari viikkoa sitten, näki sen ensimmäisen kukan parhaiten keittiön ikkunasta. Tuo oli siis silloin, kun ikkunoita pystyi pitämään auki! Tänään on 13 astetta ja minulla on villapaita päällä, pistin tulenkin hellaan, olisikohan ensimmäinen kerta heinäkuussa ikinä.

The Pilgrimin takana olevassa köynnöskaaressa pilkistää myös keltaista ruusunkukkaa...

... se on 'Alchymist', joka kuuluu puistoruusuihin, kuten The Pilgrim. Mutta alkemisti on kai enempi köynnöstävä, tosin tällä hetkellä tässä on vähemmän pituutta kuin vieruskaverissaan. 

'Alchymist' on niin ihana, että kun ensimmäisen talven jälkeen päättelin tämän olevan kuollut, hankin uuden. Istutin sen viime vuonna rakentamaani ruusupergolaan, jossa se on kukkinut myös ensi kertaa tänä kesänä. Ei haittaa, että ihanaa ruusua on kaksi! Huomattavasti parempi kuin että olisi nolla. 

Ruusupergolan luostarinköynnösruusu sen sijaan vaikuttaa kuolleen, samoin portinpielen William Morris, ikävä kyllä. Se alkoi työntää versoa, mutta verso sittemmin näivettyi. Myöskään Austin-ruusu Lichfield Angel ei näytä lainkaan elon merkkejä. 

Jossain vaiheessa mietin, että viime talveen hävisi muutamia ruusuja, sitten ajattelin, että ei hävinnytkään, ja nyt taas olen sitä mieltä, että hävisi. Toisinaan ruusut yllättävät versomalla ihmeen myöhään, toivottavasti nytkin. Luostarinköynnösruusussa oli yksi vihreähkö kohta vielä jokin aika sitten...

Mutta takaisin muotopuutarhaan. Siinä kukki valtava kiinanpioni 'Wladyslawa', jonka risutuet sittemmin pettivät ja nyt sateen ja tuulen jälkeen viimeiset pienet kukat retkottavat mikä mihinkin suuntaan. 

Edessä olevat valkoiset ovat mustalaukkaa, onneksi ne ovat pysyneet elossa vuodesta toiseen. Joskus niitä kukkii vain yksi tai kaksi, tänä vuonna taas enemmän.

Kun kurjenpolvet (kyläkurjenpolvi ja laventelinsininen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel') kukkivat, on väritys aika nappi. 

Tämä taitaa olla 'Miami' -laukka, joista on enää yksi jäljellä muutama vuosi sitten istutetusta kai kolmen sipulin pussista. Viereisessä penkissä ilahdutti yksittäinen viinilaukka, se on yhtä upean värinen ja näköjään yhtä huono pysymään elossa.

Akijeijojen kukinta-aikakin on ihana hetki. Valkoisia yritän kannustaa, niiden siemenet lähetti ystävä valtameren takaa. 

Kesäkuun puolivälissä kukki myös laukka 'Early Emperor', hyvän värinen ja sointuu täydellisesti samaan aikaan kukkiviin 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolviin.

Jossain vaiheessa pidin kunnon akileijanraivaussession ja poistin lähes kaikki tummanvioletit, jotka tässä kuvassa vielä ovat tallella. Keskellä kuvaa on iloinen asia, pari vuotta sitten hankittu idäntädykkö kukki ensimmäistä kertaa. Sillä on violetit kukkatähkät, kuten tädykkeillä ja tädyköillä yleensäkin. Taimen rehevöityminen lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. 

Samaan aikaan kaksi vuotta sitten hankin myös 'Kleiner Schmetterling' -siperiankurjenmiekan. Sekin kukki tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja kukat ovat tavattoman kauniit. Kasvusto on vasta matala, johtuen ehkä vesimyyrien myllerryksestä viime talvena. Kukat olivat alle metrin varsissa.

Ennen kuin Hiidenkiven Minna ehtii älähtää, totean, että muotopuutarhassa kasvaa myös ainakin seitsemän muuta kurjenmiekkaa, jotka eivät tänäkään vuonna kukkineet. Yksi tarhakurjenmiekka hävisi viime talvena, vietettyään sitä ennen kymmenen vuotta muotopuutarhan paahteisimmassa penkissä koskaan tuottamatta ainoaakaan kukkaa.

Tämä on näkymä akileijojen kukinta-aikaan riippukeinun luota talon kulmalta. Tässä lähimmässä penkissä on aika jänniä puolukkapuuron värisiä lehtoakileijan siementaimia, mukava yllätys, ja tänä vuonna tuota erikoisempaa väriä oli jo parin kasvin verran.

Mutta kun katsotaan samaa penkkiä pari viikkoa myöhemmin, voidaan nähdä, että kuivuus kuritti sitä melkoisesti. Tuosta on myös hävinnyt aika paljon kasveja. Tarhamarskinlilja 'Romance' kukki yhdellä varrella kumminkin, joskus siinä on kaksikin kukkavartta.

Kukissa on pörinää!

Se penkki, jossa siperiankurjenmiekka asustaa, on myös vähän kalju. Vesimyyrät mellastivat täälläkin, ja toisaalta kasvivalinnat eivät vieläkään ole ihan hyvät. Jalopähkämö ei kestä kuivaa ja paahdetta, se pärjää paljon paremmin vaahteran varjossa kuivassa mutta varjoisassa penkissä, jossa se sentään jaksaa kannatella lehtiään eivätkä ne makaa platkuina maassa, kuten tässä penkissä joka kesä. Kannattaa siis siirtää nuo loputkin muualle ja istuttaa paahteenkestävää tilalle.

Tässä kulmassa on juuri nyt aika onnistunut kombo 'Pink Grootendorst' -neilikkaruusua, tuoksuruutaa ja harjasärmäputkea.

Yhteiskuvassa Ransun kanssa näkyy muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä on käynyt kato, kun herkullinen vanha karviainen kuoli talven myötä. Syy voi olla vesimyyrät tai jääkuori maan päällä. Myyrien käytäviä löytyy edelleen. 

Valkoinen myskimalva kukoistaa, joku sentään!

Mooseksenpalavapensas muistutti olemassaolostaan. Tämä on ollut minulla iät ja ajat, mutta ei ole kovin hyvin viihtynyt, pari pientä lehteä on yleensä vain tehnyt. Nyt näyttää jo vähän paremmalta.

Tällä hetkellä tässä penkissä kukoistaa laventeli, valkoinen myskimalva edelleen ja portlandruusu 'Comte de Chambord'. Laventeli on alun perin istutettu yksi tähkälaventeli 'Munstead', mutta tuossa on jo ainakin pari isoksi kasvanutta siementaimea. 

Omat siementaimikasvatukset, joita tähän syksyllä istutin, ovat pääosin hävinneet. Harmi, sillä valkoinen sinikatana iti hyvin, kasvoikin jonkin verran kesän mittaan, mutta nyt niitä ei sitten enää olekaan. Ellei joku ihme vielä tapahdu. Valkokukkaisista maarianverijuurista näyttää pari taimitupasta olevan tallella, jännä nähdä, tuleeko niihin tosiaan valkeat kukat. Tavallinen keltakukkainen maarianverijuuri on meillä luonnonkasvi, sitä kasvaa tuossa muutaman metrin päässä tienposkessa.

Jos on kaljuja alueita, niin timjamipolku kukoistaa! Siitä on tullut oikein hyvä, ja erisävyisillä lehdillä sekä kukilla se on vaihteleva. Kuvassa näkyy tummempaa ja vaaleampaa liilaa ja valkokukkaista sekä keltalehtinen timjamilajike. Eri lajit kukkivatkin vähän eri aikoina. Istutin tänä kesänä tähän vaaleanpunakukkaistakin timjamia, mutta se voi olla jo liikaa, tarkoitus on kuitenkin, että kiveystäkin näkyy. 

Koska kivet on vain nakuteltu suoraan tiiviiseen savimaahan, kylväytyvät kukkapenkkien opportunistit tännekin. Ylettömän söpö purppurakannusruoho 'Canon Went' tuntuu viihtyvän paremmin timjamipolulla kuin kukkapenkeissä, joissa sitä kukkii vain yksi kappale. Siirsin kuitenkin näitä siementaimia kukkapenkkien tyhjiin kohtiin, kun niitä oli niin runsaasti – siis sekä tyhjiä kohtia että siementaimia.

Tällä hetkellä muotopuutarhassa näyttää tältä. Tai ei ihan, sillä aurinko ei juuri nyt paista, mutta sadekausi on tainnut mennä jo ohi. Eilen tuli 11 mm, hyvä saldo heinäkuiseksi päiväksi, kun pikkuruisia kuuroja on lisäksi viikon sisään tullut pari ja edellinen yhtä iso sade tuli vain viikko sitten. 

Ehkä ruohokin alkaa taas kasvaa, edellisestä leikkuusta on kolme viikkoa tai ylikin, se ei vain ole kasvanut, kun oli niin kuivaa.

Flammentanz-köynnösruusun kukintaa ei sade lannistanut, vaikka se on tällä hetkellä enemmän riippamallinen kuin kuvassa.

Eilen aloitin viimein puksipuuaitojen leikkuut, sain puolet leikattua sateiden välissä auringossa ja työnsin pistokkaita suoraan maahan vielä tyhjiin väleihin. Maa oli joissakin kohdissa yhä rutikuiva.

Muotopuutarhan takana alkaa keto, joka on keltaisenaan keltamataraa. Musti esittelee.

Musti asettuu lempipaikalleen kultasateen viereen, vaikka puska ei vielä paljoa varjosta eikä suojaa. Pantteri viihtyy ruovikossa.

Niinpä lähden ilman Mustipantteria kedon toiselle puolelle, sen alapuolella on paahdepenkki. Siinä kukkivat sikurit. Keltamataroiden loiston voi kuvasta nähdä ja efekti sinisten sikurinkukkien kanssa on kiva.

Sikureita saisi oikeastaan levitä sinne tänne kedolle, ja taitaa siellä pari kappaletta ollakin. Yksi on keskellä polkua ja kukkii kymmensenttisenä! Ei ihan se ajatus, joka minulla oli.

Kitken sikuria muotopuutarhasta edelleen, kun tein sen virheen, että istutin ensimmäisen taimeni parhaalle paikalle muotopuutarhaan. Toisaalta ne on aika helppo nyhtää maasta siinä vaiheessa, kun kukkavarsi on noussut, sillä silloin varsi on kuituisempi eikä katkea tyveltä niin herkästi.

Takaisin muotopuutarhaan. Sen nurkalla, kultasateen takana, kukkii tarhakurtturuusu Snow Pavement eli 'Hansnovem'. Paikka on äärimmäisen kuiva ja karu, siitä vierestä kuoli ensimmäinen kultasade ja vasta toisella kerralla onnistui, kun löysin riittävän pienen taimen taimivaihdosta.

Ruusut sietävät mitä vain kuivuutta, ja niin on tämäkin ruusu hengissä. Kukkia ja runsautta olisi enemmän, jos olisin tarjonnut tälle hyvää multaa istutuskuoppaan, mutta jos multaa ei ole, niin sitten ei ole ja mennään ilman. Kasvattaapahan juuret varmasti syvälle paremman maan toivossa. Peuraestekin tästä olisi tarkoitus kasvaa heti peura-aidan sisäpuolella, niin etteivät harkitsisi yli hyppäämistä.

Tämän kukan sävy on täydellinen muotopuutarhan pastelliseen tunnelmaan.

Siinä heti lähellä on nimittäin tämä penkki viileine sävyineen. Laventeleissa lepattaa perhosia jatkuvasti. Näyttää siltä, että vesimyyrä ei laventelia syö, niin hyvin se tässä kukoistaa, kun myyränkäytäviä kumminkin penkissä on.

Näkymä keittiön ikkunasta on myös nyt kiva, kun 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on kiivennyt kaarensa huipulle ja kukkii tismalleen saman sävyisenä kuin takakulman ruusu 'Comte de Chambord'. Kreivi ja kreivitär, hih!

Ihmeellistä on muuten se, että saman köynnöskaaren toisen puolen rinneakebia on nyt versonut huipultaan jo kahden talven jälkeen. Ensimmäiset kymmenen vuotta se aina paleltui ja versoi joka kevät vain tyveltään. Ensikukintaa odotellaan yhä, mutta lehdetkin ovat kivat, pienet ja söpöt.

Katsoin ikkunasta, että The Pilgrim -ruusun nuput alkavat aueta noissa pisimmissä varsissa. Ja tuulenpuuskat yltyivät...

... niinpä otin eteisestä narun mukaan ja sidoin sen ruusun ympäri. Tämä pitääkin tehdä vastaisuudessa joka vuosi, ei vain pisimpiä varsia varten, jotka kellahtavat kukkien painosta, vaan lyhyemmätkin varret ovat sen verran rennot, että kukat painuvat maahan. Sitomalla nekin sai kohotettua kauniimmin näkösälle. Miksen ole aiemmin tajunnut.

Vai mitä?

Loppuun Musti haluaa esitellä yhden kukan... paitsi että vaahterassa oli jotain kiinnostavaa ensin.

No nyt (paitsi että joku kulki tiellä ja Mustin piti tarkkailla sitä). Tästä ihanasta tädykkeestä terveiset Anun puutarhaan, siemenet ovat sieltä. En ole varma, mikä tädyke tämä on, voi olla ehkä tähkätädyke. Joka tapauksessa tämä menestyy loistavasti tässä kuivassa penkissä vaahteran alla ja parissa muussakin kohdassa muotopuutarhaa, mutta tämä puska on komein. Ehkä siksi, että ei ole kilpailua.

Eikö ole hieno! Lähes yhtä komea kuin Mustipantteri, joka lähettää terveiset Poko-pantterille Anun puutarhaan.

Ransukin voi hyvin, lääkekuuri alkaa tiistaina.

Harjasärmäputki Selinum carvifolia

Idäntädykkö Veronicastrum sibiricum

Jalopähkämö Stachys macrantha

Keltamatara Galium verum

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Kultasade Laburnum

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria 

Mooseksenpalavapensas Dictamnus albus

Mustalaukka Allium nigrum

Myskimalva Malva moschata

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Sikuri Cichorium intybus

Sinikatana Catananche caerulea

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tuoksuruuta Ruta graveolens

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata

Viinilaukka Allium atropurpureum

Heinäkuun kalenteripoika

 Ransuli-manuli on aiheuttanut huolta mammalleen, mutta onneksi se ei ollutkaan varmaan vakavaa.

Huomasin Ransun nenänpäässä patin, tai alussa ajattelin, että kuvittelen vain. Sitten patti kohosi selvemmäksi ja kurkkasin sieraimiin: niissä oli ihmeellistä röpelöä!

Sitten tuli kiire lääkäriin. Nämä kuvat otin ennen kaupunkireissua, kun oli niin lämmin, että piti pitää keittiön ikkunaa auki yöt ja päivät.

Avoimesta ikkunasta saa kivoja kuvia muotopuutarhasta yläviistosta. Tarhamarskinlilja 'Romance' kukki, nurmi oli kuiva. Kukkapenkissäkin voi nähdä paljon ruskeaa, osa siitä on tosin tulppaanien lakastuneita lehtiä. En ole tainnut kirjoittaa muotopuutarhasta sitten tulppaanien kukinnan!

Keittiön ikkunan alla kukki kiinanpioni 'Wladyslawa' ja kukkii muuten pienesti vieläkin. Muutama nuppu on vasta avautumassa. Aika hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että kukinta alkoi helteellä.

Takaisin asiaan eli Ransuun. Kaikenlaista ikävää kuten kasvain kävi mielessä, mutta toisaalta Ransu on ollut varsin reipas oma itsensä.

Ransu esittelee Rohania.

Saimme ajan onkologiaan erikoistuneelle eläinlääkärille, joka tuumi, että symmetrisenä paukamana ja sierainten röpelönä se ei ihan kasvaimelta näytä. Otettiin ohutneulanäyte (banaaninhajuisella suihke-paikallispuudutuksella!) ja se tutkittiin saman tien.

Tulos yllätti kaikki osapuolet (paitsi ehkä Ransun). Se on sieni! Ransun paukama ja röpelö johtuvat sienestä. Pääsin itsekin katsomaan sienirihmaa mikroskooppikuvasta. Nyt odotamme tietoa sienen tarkemmasta laadusta, jotta saamme siihen hoitoa. 

Eläinlääkäri oli kuitenkin optimistinen ja totesi, että tämä on asia, joka on hoidettavissa.

Niinpä pääsimme palaamaan kotiin kaikkien tyydytykseksi. Tässä pojat esittelevät siniseksi maalattua kuistin lattiaa. Kuistin pitäisi nyt olla aivan siisti tiptop, kun se on raivattu ja maalattu, mutta en oikein osaa... tuossa lojuu moottorisaha ja oikosulun saanut imuri.

Ransun edessä on tarhaviinikärhö 'Hågelby White', joka on ihana muisto mukavasta reissusta Mustilan taimipäivään Betweenin seurassa.

Nurmikko on edelleen pääosin ruskea. On aika ihmeellistä tulla kotiin ja todeta, ettei nurmea tarvitse leikata. Olemme olleet täällä monta päivää, eikä vieläkään ole oikeastaan leikkuun tarvetta.

Puutarhassa olisi paljon esiteltävää. Ehkä se, että polttopuut pitäisi kantaa sisään, tai ehkä kuitenkin ruusut.

Ruusutarhassa kukkii kirjoapteekkarinruusu eli 'Rosa Mundi' sekä lukemattomat harmaakäenkukat ja palsternakat. Tämä on juuri nyt hurmaava kohta (lähes yhtä hurmaava kuin Ransun karvapehva) ja edessä on nupulla vielä uusi oranssikukkainen Lady of Shalott, kun menetin aarteeni toissa talvena. Tämän pitäisi olla parempi paikka.

Tarkkailen aina Ransun vessakäyntejä, jotka tapahtuvat täällä kotona tietenkin ulkona. Kummatkin asiat sujuvat mallikkaasti.

Pisun jälkeen Ransu askeltaa kohti muotopuutarhaa.

Puksipuuaidat ovat vieläkin leikkaamatta!

Huomion muotopuutarhassa vie kuitenkin köynnösruusu Flammentanz. Se on todella muhkea!

Näkymän keittiön ikkunasta joutuu nyt ikuistamaan lasien läpi, sillä tuli niin viileää, että oli pakko laittaa tuplat takaisin. Ei kestänyt sitä hyytävää vetoa, joka yksinkertaisen ikkunan raoista tuli.

Yölämpötilat ovat huidelleet kymmenen molemmin puolin, eli untuvapeitto tuli takaisin käyttöön, samoin kuin lämmin pyjama ja sukat. Ransulla on untuvavermeet omasta takaa.

Onneksi Ransulla on myös ruokahalu ja reippaus ennallaan.

Sekä huomionkerjuu entiseen malliin. Eläinlääkärin raportissa lukee "super ihana kisu".

Työpisteeni sijaitsee keittiössä jääkaapin ja kissanraksu- & namikaapin välissä taaten säännöllisen työrauhan häirinnän.

Yritin esitellä Ransulle Mustin metsästämän rastaan (?) siipisulkia, mutta Ransua ei kiinnostanut muu kuin mamman huomion nappaaminen itselleen. Ehkä sulat olivat jo vanha uutinen. Luultavasti.

Ransu nauttii silminnähden viilenneistä säistä. 

Antaa tulla loppuviikolle ennustetut 15–16 asteen päivälukemat, ne ovat Ransun mieleiset kesäsäät, vaikka mammaa vähän hirvittää. Mamman untuvahousut löytyvät onneksi eteisen kaapista.

Pysykäähän lämpiminä! Ja terveinä!

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi'

Palsternakka Pastinaca sativa

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Mutapuutarhan ympärillä

 Osa kukoistaa, osa on hävinnyt.

Mutapuutarhasta johtaa isoon tienvarren ojaan salaojaputki, mutta viime talvena se jäätyi umpeen. Mutapuutarhan ympäristöön kertyi jääalue, joka ulottui monen metrin päähän varsinaisesta mutakuopasta. 

Tällä reunalla suopayrtti on yllätyksekseni hävinnyt, luulisi sen olevan perinnekasvina hyvinkin kestävä. Toisaalta kaipa se osaa tuottaa siementaimia. Rohtovirmajuuri on onneksi kestänyt talven olosuhteet täydellisen hyvin ja tuottanut siementaimiakin sinne tänne. Se on niin valtavan kaunis, että olen hyvin iloinen.

Mutapuutarhan toisella rannalla on parin neliömetrin alue, joka on saanut eniten takkiin. Siinä ei kasva enää oikeastaan mitään, muutama unikon siementaimi. Tästä on hävinnyt mm. himalajanjättililja, mikä kirpaisee jättimäisesti. 

Lähempänä katajaa ei jääkantta enää ollut ja siinä ovat onneksi koristekasvit elossa.

Kesäkuun puolella olivat mukulaleinikkien lehdet lakastumassa ja unelmatädyke kukki.

Siemenestä kasvatetut aidot englanninsinililjat kukkivat myös, onneksi en ollut istuttanut näitä lähelle mutapuutarhan reunaa. Siemenestä kasvattaminen on osoittautunut ainoaksi keinoksi saada tätä aitoa lajia eikä espanjansinililjaa tai näiden risteymää, jota näyttää kaikista englanninsinililjana myydyistä sipulipusseista tulevan.

Edessä on jokin mystinen tähdikki, olin luullut, että kaikki minulla kasvavat ovat toukokuussa kukkivaa turkintähdikkiä. Tämä on varmaan sitten sarjatähdikkiä. 

Toisaalta oli aika myöhäistä englanninsinililjallekin kukkia vasta juhannuksena – Britannian metsissä ne kukkivat huhti–toukokuussa!

Mutapuutarha on savinen kuoppa tonttini märimmällä paikalla. Virmajuuret näkyvät oikean alanurkan penkissä, äsken mainittu katajapenkki on vasemmalla. 

Tällä hetkellä mutapuutarha on kuivana, pohja on tummaa savea, joka halkeilee kuivuudessa. Siinä kasvaa melkoinen määrä vihvilää, mutta kasvakoon. Keskellä mutapuutarhaa näkyy ratamosarpion soikeat lehdet. Se kukki aivan upeasti tänä vuonna, mutta en tajunnut ottaa siitä silloin kuvaa.

Tässä välissä piti käydä tarkistamassa, olisiko mutapuutarhaan tullut vettä. Palasin eilen illalla kotiin, ja viikon aikana tulleista pikku sateista oli kertynyt mittariin vain 3 mm (haihtumisen huomioon ottaen ehkä 4–5 mm sademäärä viikossa). Kasvit lurpottivat siellä täällä ja nurmi on edelleen kulottunutta. Onneksi oli tullut edes sen verran vettä.

Mutta tänään on onni myötä. Pitäisikin laittaa lotto vetämään. Kerrankin meille osuvat saariston rankimmat sateet! Houtskarista vyöryi meillekin kunnon ukkonen, salamia ei juuri tähän ole ainakaan vielä tullut, mutta ensin alkanut rauhallisempi sade ja kolme kunnon ukkoskuuroa ovat tuottaneet sademittariin jo 12 mm! Yhdessä päivässä! Eikä päivä vielä ole ohi.

Mutta mutapuutarhan pohja on edelleen vedetön – vettä saisi tulla todella paljon enemmän, silti tämä on jo ihan lottovoitto.

(Paitsi että Wimbledonin naisten loppuottelun aikaa ei tarvitsisi ukkostaa, niin sitä uskaltaisi katsoa)

Onneksi mutapuutarhan reunan alppiruusu selvisi jääkaudesta, vaikka sekin oli jään kurimuksessa. Se kukki yhtä aikaa vastarannan tarhaidänunikon kanssa, siemenestä kasvatettu nimetön persikkainen lajike.

Alppiruusu on ihan perus-puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', mutta selvästi ei viihdy kunnolla, kun ei ole yli kymmenessä vuodessa kasvanut kääpiötä suuremmaksi. Paikka on kyllä haastava, sillä talvella voi olla märkää tai jopa jäätä, kesällä kosteutta ei sittenkään ole riittävästi pintajuuriselle kasville.

Tarhaidänunikoita oli tässä enemmän, mutta onneksi tämä yksi selvisi. Tämä kasvaakin kauimpana siitä jääkentästä, joka talvella muodostui.

Ransu lannoittaa.

Viime syksynä ostin tummatähkämunkin muutaman muun kasvin kanssa Sotkamon Taimistosta. Tätä olin sujuvasti ihaillut kuvissa, mutta ei ollut tullut kaupoissa vastaan. Mahtavan tummat kukat avautuivat kesäkuun alussa.

Täytyy kehua taimien laatua. Kaikki Sotkamon Taimistolta elokuussa hankkimani taimet ovat nousseet hyvin tänä vuonna, munkkineilikkaa lukuun ottamatta (olipa munkkipitoiset ostokset). Joukossa on ketoruusuruohon ja keltakärsämön taimet, ja ne eivät aiemmin olleet pysyneet kauaa hengissä. Munkkineilikkaakin täytyy joskus kokeilla uudemman kerran, nyt oli niin vaikea talvi.

Olisipa huippua, jos tummatähkämunkki ja sysikurjenmiekka kukkisivat joskus yhtä aikaa. Nyt kävi niin, että kun munkki lopetti, kurjenmiekka aloitti.

Kurjenmiekan takana näkyy nousussa virginiantädykkö, ihana juttu, että sekin selvisi jääkaudesta. Jääkansi oli näidenkin kasvien kohdalla.

Komea röyhy on ihan luonnon vihvilää, itsekseen tullut, mutta olen alkanut nähdä sen koristearvon.

Sysikurjenmiekka ja tummatähkämunkki ovat aivan saman värisiä, kasvupaikoilla välimatkaa pari metriä. Ehkä jonakin vuonna yhtäaikaisuus toteutuu.

Mutapuutarhan vastakkaisella laidalla saunan nurkalla viihtyy kirjokurjenmiekka 'Kermesina'. Sekin kukki jo kesäkuussa. 

Puutarhani on jo sen kokoinen, että on mahdottomuus raportoida kaikesta ajantasaisesti tai ylipäätään kaikesta. Täytyy vain valita pala kerrallaan ja kertoa pieniä osia, valtaosa on sivuutettava. Olisi niin mukavaa jakaa ihan kaikki ihana ja kirjata asiat myös itselleni muistiin, mutta silloin pitäisi blogata joka päivä tai pari kertaa päivässä!

Katsotaan nyt vielä tällä puolella mutapuutarhaa olevan puolivillin kohdan suksee. Tässä kukkii Samettihortensian siemenestä kasvattama jalokallioinen 'Rosa Juwel'. Tähän en ole erityisemmin perustanut kukkapenkkiä, istuttanut vain jotakin heinikon ja nokkosten sekaan. Tässä kasvaa myös tämän saman kylän vanha minttu, tosin viime talvi näyttää vieneen siitä suurimman osan, tai olisiko sen juuret maistuneet myyrille?

Jalokallioista ei kuitenkaan ole syöty, ja se on jo tuottanut lisätaimiakin. Ihan huippua! 

Vaikka paikka on mutapuutarhan reunalla, on tämä kohta todella kuiva. Taustalla näkyy ruusu-heinätarha ja sen takana uusi puutarhaovi. Musti lojuu kivellä, jonka eteen olen halunnut pientä aukiota. Jossain vaiheessa ajattelin kiveystä, mutta sitten päädyin vain nurmikenttään, joka on levennys koko Rohanin pituisesta nurmikäytävästä (Rohan pilkottaa oikeassa reunassa).

Toisen ison kiven vieressä kukki valkokukkainen etelänkurjenmiekka aivan upeasti tänä vuonna. Kivet ovat hauskasti eri luonteisia, tämä on pysty ja terävä, se toinen on laakea. Vähän kuin japanilaisen puutarhan "kilpikonna"- ja "kurki" -kivet. Tai jos Mustilta kysytään, niin laakealla kivellä levätään ja pystyllä kytätään.

Loppuun kaikken tuoreimmat mutapuutarhan alueen kuulumiset. Keväällä kerroin 'Guinea Gold' -marhanliljan valtavan paksuista versoista. Sitten alkoi nuppuja kehittyä. Kerkesin jo pelätä, että kasvi ehtii kukkia ohi sen viikon aikana, kun olin poissa kotoa.

Mutta hurraa! Eilen illalla kotiin tultuani minua oli vastassa tällainen ilmestys. 

Kuten Rikkaruohoelämää-blogin Between totesi, näiden kuvaaminen on vaikeaa. Yksi varsi on parimetrinen, tuo toinen puolitoistametrinen, näiden lisäksi on kaksi metristä kukkavartta. Kukkien määrä näyttää olevan suoraan verrannollinen varren pituuteen.

Näitä on tässä kaksi muutama vuosi sitten istutettua sipulia. 

Tähän väliin on myös hurrattava sitäkin, ettei peura ole edelleenkään käynyt pihallani, muuten ei olisi näitä kukkia, kuten ei virmajuuria, kurjenmiekkoja, tädykköä eikä ruusujakaan. Mutta ne ruusut jätetään toiseen juttuun.

'Guinea Goldit' asuvat katajan vieressä. Takana näkyy toinen ilon aihe: tarhalyhtykärhö Princess Kate eli 'Zoprika' heräsi myöhään ja on jo kivunnut lähes kahteen metriin. Se tuntuu heräävän myöhään joka ikinen vuosi, ja se ei haittaa. Pääasia, että se on pysynyt nyt jo monta vuotta hengissä!

Edelleen jyrisee vaimeasti, mutta taidan silti laittaa antennin televisioon kiinni ja virittää Wimbledonin taajuuden.

Jännittävää loppupäivää sinnekin!

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Himalajanjättililja Cardiocrinum giganteum

Jalokallioinen Erigeron Speciosus-Ryhmä

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Munkkineilikka Dianthus carthusianorum

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sarjatähdikki Ornithogalum umbellatum

Suopayrtti Saponaria

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tummatähkämuntti Phyteuma nigrum

Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum

Unelmatädyke Veronica gentianoides

Vihvilä Juncus

Virginiantädykkö Veronicastrum virginicum