Toukokuun kalenterityttö tai kaksi

Lämmin toukokuu ansaitsee oikein pörröisen kalenteritytön. Saanko esitellä: norjalainen metsäkissa Freya Orkneyltä!

May Calendar Girl
May I present: lovely Norwegian forest cat Freya from Orkney (and her daughter Bumble)! They are my friend Marion's cats, charming personalities. Freya is very cuddly, Bumble is sociable too but not a lap cat. 

I got a lovely pair of Puffin ear studs from Marion Miller Jewellery to take home and my Norwegian Franz presents them while he's suffering from May heatwave and wishing he was in cooler North Atlantic climate. Orkney would be perfect!

Freyan tytär Bumble on aivan saman värinen. Tytöt on kuitenkin helppo erottaa siitä, että Freya viihtyy sylissä, Bumble ei lainkaan.

Mutta kun istun penkille, änkeytyy Bumble aivan viereen.

Heippa kaikille!

Photo: Marion Miller

Ihana Freya tykkäsi syliin nappaamisesta ja ottikin kuvassa napakan halausotteen käsivarrestani ♥

Kotona pieni kotinorjalaiseni kärsii toukohelteistä, vaikka niin kutsuttu helle jo päättyikin. Norjalaismanuleiden helleraja kulkee kuitenkin jo 20 asteessa.
Ransuli esittelee voipuneena ystäväni Marionin tekemiä lunnikorvakoruja. Lunnibongauksella oli onnellinen loppu, sain omat lunnit!

Jos kiinnostuit, Marionin korukauppa löytyy täältä: Marion Miller Jewellery.

Viimeinen lunnibongausyritys

Viimeisen päivän postaus Orkneyn-matkalta jäi vielä tekemättä. Olin matkustanut pääsaarelle, josta lento lähti seuraavana päivänä. Halusin nähdä lunneja, joten menin bussilla Brough of Birsaylle pääsaaren luoteiskulmaan. Se on majakkasaari, jonne pääsee jalan laskuveden aikaan. Lunnit pesivät siellä.

Brough of Birsay
In desperate search for puffins... I spent a few lovely hours wind-beaten but happy observing waves and sea birds: gannets, razorbills, fulmars, oystercatchers.

Jännittäviä kalliomuodostumia patikkamatkan varrella.

Kiipesin kohti saaren korkeinta kohtaa, jossa majakka sijaitsee. Näkymät ovat hienot joka suuntaan. Pohjoisessa erottuvat Rousayn ja Westrayn saaret.

Saavuin saaren länsirannalle, missä lunnien pesien pitäisi olla. Vastassa on aava ja lähes ääretön Atlantti (vastapäinen ranta on ehkä Grönlannin eteläkärki, tai jos sen ohittaa, Kanada). Ihminen tuntee itsensä pieneksi.

Sain ihailla suulien taidokasta lentoa ja syöksysukelluksia. Näitä en ollut Stronsaylla nähnytkään, enkä aiemmin Orkneyllä, ainoastaan viime syksynä Shetlannissa.
Suulan siipien kärkiväli voi olla 180 cm. Kun lintu lähtee sukeltamaan, se vetää siivet suppuun kymmenien metrien korkeudessa ja syöksyy mereen kuin ohjus.

Kottaraisiakin näkyy merilintujen joukossa tuulentuivertamilla rannoilla. Tälläkin on kiiltävä höyhenpuku melko sekaisin!

Aaltojen voimaa on mahdoton kuvailla tai saada ikuistettua kuviin. Nämä aallot eivät ole pieniä. Iltapäivän mittaan tuuli yltyi.

Tämä on täydellistä lunnimaastoa! Vain lunnit puuttuivat.

Meriharakoitakin näkyi, ne ovat Orkneyllä yleisiä ihan pelloilla ja laitumillakin.

Vaikuttavia tummanpuhuvia isokihuja liiteli pään yli.

Ihan tavallisia tuttuja pikkulintujakin näkyi, kuten kivitaskuja ja luotokirvisiä, joita tässäkin kuvassa on yksi, vaikka sitä tuskin huomaa.

Haahkat uiskentelevat hieman kovemmassa aallokossa kuin kotipuolessa!

Myrskylintujen hienoja lentonäytöksiä pääsi taas ihailemaan.

Ihastuttava myrskylintu, niin kauniit silmät.

Retki huipentui, vaikka lunneja ei vieläkään näkynyt. Näin ruokkeja!

Ruokeilla ei paljon päätä huimannut pystysuorilla kallioilla tyrskyjen yllä. Minua kyllä huimasi! Tässä kuvassa on kaksi ruokkia, pieniä mustia pisteitä.

Päivä oli mahtava päätös tämänkertaiselle Orkneyn-reissulle.

Lopetan jutun silti kuvaan Stronsayn saarelta, lempimaisemaani: Colonsayn saari näkyy horisontissa ja Stronsayn hienot merenlahdet ja hiekkarannat ovat silmien alla. Tänne palaan varmasti.

Häkellyin kun huomasin, että edellistä kuvaa suurentamalla pystyy erottamaan Colonsayn valkoisen majakan. Se on kuitenkin noin 30 kilometrin päässä!


Haahka – Eider duck (orkneyksi Dunter) – Somateria mollissima
Isokihu – Great skua (orkneyksi Bonxie) – Stercorarius skua
Kivitasku – Northern wheatear (orkneyksi Chuckie) – Oenanthe oenanthe
Kottarainen – Starling (orkneyksi Scootie) – Sturnus vulgaris
Luotokirvinen – Rock pipit (orkneyksi Tang) — Anthus petrosus
Lunni – Puffin (orkneyksi Tammie norie) – Fratercula arctica
Meriharakka – Oystercatcher (orkneyksi Shaalder) – Haematopus ostralegus
Myrskylintu – Fulmar (orkneyksi Mallimack) – Fulmarus glacialis
Ruokki – Razorbill (orkneyksi Cooter-neb) – Alca torda
Suula – Gannet (orkneyksi Sula) – Morus bassanus

Vaaleanpunaista

Suloiset pienet 'Little Beauty' -risteymätulppaanit kukkivat joka vuosi jonkin aikaa tähtitulppaanien (kuten 'Persian Pearl') jälkeen. Näistä muodostuu pieniä kukkakimppuja, joita en ole hennonut jakaa sipulien murjomisen pelossa ja siksikin, että kimput ovat niin söpöjä.

Pink in the Garden
A lot of pink blooms right now, and in the evening even the sky went pink! Cherry & plum blossoms are just starting.

Samassa paahteisessa muotopuutarhan penkissä aloitti mätäsleimu 'Red Admiral' kukinnan varkain. Nuput ovat niin soukkia, ettei niitä lainkaan huomaa, yhtäkkiä mätäs on kukassa. Tämä on se pinkin sävy, josta en niin välitä, mutta menköön. Ehkä se kukkii äkkiä ohi näillä helteillä.

Puutarha on kauneimmillaan aamu- ja iltavalossa. Ruoho piti leikata jo toiseen otteeseen viikon sisällä, se kasvoi kuin hullu.

Muotopuutarhan ensimmäinen hyasintti on vuonna 2010 syksyllä istutettu 'Top Hit'. Se kukkii joka ikinen kevät, tuolla se näkyy taustalla! Huippuhyasintti. Niin kauniin värinenkin, hailakka syreeninliila.

Mutapuutarhan reunalla kosteikkopuutarhassa kukkivat ihanat kilpirikot. Näillä on kestänyt vuosikaudet lähteä leviämään, ostin kolme pientä tainta aikoinaan Järvenpään pihapalvelusta, nyt alkaa kukkavarsia viimein olla enemmän kuin ne kolme. Tämä taitaa olla yhden taimen (tai kahden) kukkasaldo.

Särkyneensydämen yksittäinen kukkavarsi alkaa pian kukkia. Tämä on kitulias, sillä se kasvaa vaahteran juurella, enkä hanki pussimultaa kuin ripotellen, sitä ei riitä kuin harvoille ja valituille. Uuden istutuspaikan perustaminen kokonaan ostomullalla ei tule kysymykseen. Lähes kaikki kasvit saavat tyytyä siihen maahan, mitä kussakin kohdassa valmiiksi on. Kompostimullan lisääminen kukkapenkkeihin syksyisin parantaa maata, mutta erittäin hitaasti, sillä eihän kompostimultaa synny kuin korkeintaan kuutiometri vuodessa.
Toisaalta tämä on varmaan se tyyli, jolla särkynytsydän kasvaakin luonnossa, jos paikka on kuivanpuoleinen. Ei tarvitse olla näyttävyyden huippua, riittää, että on siellä muiden seassa.

Sydämet varmaan tarvitsisivat enemmän kosteutta (mahdollisesti myös ilmankosteutta) kuin mitä puutarhallani on tarjota. Pikkusydäntä olen kokeillut istuttaa aiemminkin, myös kosteaan paikkaan, mutta siinäkään olot eivät olleet mieleiset. Kun sain tämän kesäpikkusydämen jakopalan ystävältä, päätin kokeilla vielä kerran. Tämä vaikuttaa nyt asettuneen ja ehkä alkaa varovasti jopa levitä.

Täytyy nyt toivoa kunnon sateita, sillä puutarha alkaa jo nuutua. Tulee kauhu-muistikuva viime kesän alusta, jolloin kokonaisen kuukauden sademäärä oli 4 mm. Loppuviikolle ennustetut sateet ovat vähentyneet mitä lähemmäs mennään – niin usein toistuva skenaario täällä lounaissaaristossa. Ensi yölle on nyt luvassa peräti 0,2 mm vettä.
Tämä on Uudenkaupungin kukkamessuilta hankittu korkea suikeroesikko. Upean värinen, vai mitä! Sekin alkaa väsyä helteeseen ja kuivuuteen.
Kukkamessut pidetään taas Uudessakapungissa viikonloppuna. Moni erikoisempi kasviherkku on sieltä hankittu.

Pieni Ransukin nuutuu. Vasta illalla on sopiva lämpötila lähteä tassuttelemaan.

Iltavalossa kylpevä vuokko-esikkopuutarha.

Illalla taivaskin värittyi vaaleanpunaiseksi. Oman pihani reunalla alkaa sirotuomipihlaja kohta kukkia. Kauempana kylällä kukkii pilvikirsikka sekä upea kookas tummalehtinen kirsikkaluumu.

Omaan vaaleanpunakukkaiseen tummalehtiseen kirsikkaluumuuni ('Nigra') tulee vain muutama kukka tänä vuonna. Kukinta-aika on näillä säillä erittäin lyhyt, onneksi huomasin nämä ennen terälehtien varisemista!

Kerrottu ruusumanteli 'Multiplex' avasi myös ensimmäiset kukkansa. Puskan kärjet ovat joko kuivuneet viime kesänä tai paleltuneet pakkasissa, mutta onneksi elinvoimaa on tallella lähes metriin asti.
Toivottelen aurinkoisia päiviä ja sopivia sateita kaikille!


Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kesäpikkusydän – Dicentra formosa
Kilpirikko – Darmera peltata
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Ruusumanteli – Prunus triloba
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis

Pikkuruisia iloja

Alppipenkki on varsinainen minipienten kasvien keräilypaikka, mutta siellä ei vielä kovin paljon ole kukassa, eikä kovin montaa asukastakaan. Toissa vuonna Vakka-Taimesta hankittu harmaakynsimö on kivan aikainen kukkija ja tehnyt jo monta siementaimeakin!
Tänä vuonna kunnostaudun kivikkokasvien siemenkasvatuksessa, tai kylvämisessä ainakin. Kasvusta ei vielä ole tietoa.

Tiny Pleasures
Small is beautiful we say in Finland, and it is so true. Just look at these miniature treasures!

Nyt etualan mätäslaukkaneilikka puhkesi jo kukkaan. Haluan lisää tällaisia ihania mätästäviä, neulatyynymäisiä ja minipienilehtisiä kasveja! Kylvinkin tänään sammalmaisesti kasvavia rikkoja.

Samaan penkkiin laitoin kylvökset, jotka eivät olleet itäneet, noin vuosi sitten. No nyt on! Tässä on hyvin tumman viininpunaista varjoliljaa (Lilium martagon var. cattaniae), tumminta mitä olen nähnyt. Alimmaiset yksittäiset lehdet ovat ilmiselviä varjoliljan lehtiä, ei epäilystäkään. Turvelokerikossa pitäisi olla purtojuurta, mutta sen suhteen olen hieman skeptisempi. Saa nähdä, mitä noista lehdistä kehittyy.

Monenlaiset pikkuiset orvokit ovat tulleet kukkaan. Perhosorvokki 'Freckles'.

Tuoksuorvokki (luultavasti).

Purppuraorvokki (luultavasti) kevätesikon lomassa. Tällä on purppuraisen tummat lehdet, mutta kasvaa aivan toisaalla kuin pihani muut purppuraorvokit. Olen saattanut saada kuningasidean ja siirtänyt sen, mutta en ole muistanut merkitä toimenpidettä muistiin.

Huippuihana mikropieni orvokki Rohanin kukkapenkissä. Ostan usein näitä pienikukkaisia, ne ovat kaikkein näteimpiä ruukkuorvokeista. Tämä on varmaankin tarhaketo-orvokki 'E. A. Bowles' tai vastaava.

Rohanin värimaailman piti olla tumma-valkoista. Siksi tilasin Hollannista muutama vuosi sitten tummalehtisen 'Black Sea' -varjohiipan. Vaan tällä on kyllä aivan vihreät lehdet! Eipä silti voi kasvia pois heittää, rakastan varjohiippoja.

Saman penkin toisessa päässä kasvaa pystykasvuista vaskivarjohiippaa 'Orangekönigin'. Tämä on aivan mielettömän upea kasvi.

Viime vuonna löysin kiinnostavan uuden varjohiipan, nimittäin alppivarjohiipan. Se on suositun tarhavarjohiipan vanhemmista toinen. Olin kiinnostunut näkemään, kuinka paljon tämän ominaisuuksia on tarhavarjohiipalla.

Tarhavajohiippa muodostaa nopeasti näyttävän mättään viihtyessään. Kukkien sävy on hieman erilainen.
Varjohiippakokoelmani karttuu erittäin hitaasti, sillä vaikka lajeja ja lajikkeita on paljon, ei niitä juurikaan ole myynnissä kotimaisilla taimistoilla.

Valkokukkaiset idänsinililjat ovat sinisiä myöhäisempiä ainakin minun pihallani, mutta ne myös kasvavat varjoisassa metsäpuutarhapenkissä.

Tästä valkoisesta olen aivan huippuiloinen. Pieni keijunpikkusydän eli merimiehensydän kukkii ensimmäistä kertaa! Tämä on niin nopea käänteissään ja kuihduttaa lehdetkin tuota pikaa, että olen ollut hieman pimennossa tämän hengissä olemisen suhteen.

Loppuun vielä tämä jännittävä kasvi: tummalehtinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy'. Tämä viihtyy juuri niin hyvin kuin voi kuvitella, kun koko piha kasvaa lähes laidasta laitaan tavallista mukulaleinikkiä. Oikealla häämöttää rusokoiranhampaan tummapilkullisia lehtiä, mainio väripari tälle.


Alppivarjohiippa – Epimedium alpinum
Harmaakynsimö – Draba incana
Idänsinililja – Scilla siberica
Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Kevätesikko – Primula veris
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Perhosorvokki – Viola sororia
Purppuraorvokki – V. adunca 'Purpurea'
Purtojuuri – Succisa pratensis
Rikko – Saxifraga
Tarhaketo-orvokki – Viola Tricolor-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tuoksuorvokki – Viola odorata
Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense