Narsissiuutisia

Ah kevätillan valoa! Ensimmäisen kukintavuoron narsissit alkavat olla täydessä kukassa.

Light Evenings
Is there a more glorious sight than fresh daffodils in late evening spring light?

Kauluskukkainen 'Orangerie', seuranaan balkaninvuokko 'Charmer'.

Sitten avautuu uusia lajeja. Viime keväänä kukkivana ruukussa ostettu 'Genève'. Rakastan näitä valkoisia torvinarsisseja! Tai ei tämäkään puhtaanvalkoinen ole, mutta ihana hailakka kermanvaalea, viilin samettipinta.

Narcissus moschatus, toinen lähesvalkoinen torvinarsissi. Joidenkin lähteiden mukaan tämä on keltanarsissin alalaji N. pseudonarcissus ssp. moschatus.

Saniaistarhakin sai syksyllä ensimmäiset narsissinsa – olen toden teolla vakavasti aloittanut puutarhani kansoittamisen niillä. Tämä on ihastuttava sirokukkainen 'Sailboat', nunnannarsissi. Kaikissa nunnissa taitaa olla kauniin kapeat lehdet ja sirot kukat.

Syklaaminarsissi 'Jetfire' pistää parastaan. Tätä ei voi olla rakastamatta.

Sitten tärkeä tiedotusasia. Edellisessä narsissijutussa mietin tämän lajiketta. Löysin 'Cotinga'-syklaaminarsissin etiketin arkistostani, mutta avautuvat kukat olivat liian keltaisia. Kunnolla avauduttuaan näissä on kuitenkin 'Cotingan' värit: valkoiset kehälehdet ja oranssiin vivahtava torvi, eli kyllä nämä ovat sitä (vaikka istutuskiireissä olinkin kirjannut nämä eri penkkiin, mutta viime syksyn istutussessio olikin tavanomaista hätäisempi).
Torven hailakka verigreippimehu-sävy on todella herkku, vai mitä? Verigreippisorbettia? Vesi herahtaa kielelle!
Iloisia narsissilöytöjä kaikille muillekin!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Keltanarsissi – Narcissus pseudonarcissus
Nunnannarsissi – N. Jonquilla-Ryhmä
Syklaaminarsissi – N. Cyclamineus-Ryhmä

Nyt ollaan herkun äärellä

Täältä tullaan, sanoi parsa ja puski pintaan. Seuraavana päivänä sillä oli kaksi kaveria ja sitä seuraavana viereisetkin parsat olivat tehneet versoja. Kohta saadaan parsarisottoa!

Here We Come Again
Here we come, said the first asparagus, and the next day there were many more! I have a mind to make this spring's first risotto con crema di asparagi very soon. Yummmm...

Parsat viihtyvät kaivonrenkaassa. Viereiseen renkaaseen kylvin retiisiä ja hajuhernettä. Taimmainen penkki olisi tarkoitus saada valmiiksi mitä pikimmin, sillä siihen olisi tulossa perunaa, joka on jo itämässä. Ransu esittelee.

Huh, kauheen rankkaa tää esittely!

Narsissisesonki pamahti käyntiin

Ensimmäinen narsissi avasi kukkansa jo joitakin päiviä sitten. Syklaaminarsissi 'Jetfire' on aikaisin pihani narsisseista, syklaaminarsissit ylipäätään ovat aikaisimmasta päästä.

Finally: the Daffodil Season is here!

Viime päivinä raivatun koivikon luona kukkii toinen syklaaminarissi 'Peeping Jenny', kurkkaava Jenni. Syklaaminarsissit tunnistaa lennokkaasti taakse kääntyneistä kehälehdistä.

Ransu esittelee.

Kauluskukkaiset narsissit ovat mieleeni – eli nämä, joiden torvi on litistynyt vasten kehälehtiä. 'Orangerie' avasi tänään ensimmäisen kukkansa. Tämänkin tuppaan voisi kesällä jo jakaa! Narsisseista on hyvää vauhtia tulossa lempikukkiani, sillä näitä ei kukaan syö, korkeintaan joku vahingossa maistelee. Kukkia ja nuppuja ei kuitenkaan varta vasten popsita. Haluan täyttää koko pihani narsisseilla!

Niinpä hankin viime syksynä monia uusia lajikkeita. Puutarhapäiväkirjan sivut kääntyvät ahkerasti, kun yritän etsiä niiden nimiä. Mutta voi – tästä narsissista en löydä mitään merkintää. Taaksepäin kääntyneet kehälehdet ja kukinnan aikaisuus viittaavat syklaaminarsissiin, mutta olisipa kiva tietää tämän lajikenimi. Täytynee taas kerran kipata koko taimilappulaatikko lattialle ja alkaa etsiä. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Tämä saattaa olla 'Toto', mutta en löydä sen hankkimisesta todistusaineistoa.
Kukka on joka tapauksessa ihastuttavan vaaleankeltainen ja keväinen!


Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Herkkua on siinä monenlaista

Keväällä maasta punnertavat versot ovat usein yhtä kauniita kuin kukat. Tämä on punakoristeraparperi.

Shooting Stars
The incredible colour of the new shoots is as good as flowers!

Erikoinen kasvikin on herkku: kolmilehdet ovat herkkukasveja. Viime vuodesta viisastuneena laitoin punakolmilehden ympärille risujen armeijan pitämään poissa sen syöjiä, sillä viime vuonna koko kasvi syötiin juuri, kun se olisi ollut tulossa kukkaan. Äsken pihan kulmalla lönkötti peura; tuli mieleen, voisiko jotakin vielä järeämpää suojaa löytyä...

Sitten syötävää herkkuosastoa. Onneksi muistin, että olin vienyt pari mintturuukkua kellariin. Toisessa ei näy vielä mitään eloa, mutta tämä oli tehnyt kellarin pimeydessä kalvakoita versoja. Mikähän tämä oli... onneksi tänne blogiin tulee kirjattua kaikenlaista! Tämä on vihermintun risteymä, jota kutsutaan mm. Ruotsissa marokonmintuksi: Mentha ✕ villosa 'Moroccan'.

Helmikuussa mainitsemistani soihtuliljoista, joissa oli molemmissa silloin vihreää, sinnittelee elossa enää toinen. Tuntuu olevan usein niin, että kasvit jaksavat juuri helmikuulle, mutta sitten ne kuupahtavat, kun talvi vain jatkuu niiden sietokyvyn yli (ymmärrän kasveja niin täysin – parin viikon pakkasjakson kestää, sitä pidempään ei!). Näille en laittanut mitään pakkassuojaa.

Joidenkin kasvien kohdalla oli kevät puolestaan hankala. Otin tältä vuorikärhöltä pois talvisuojauksen, kun tuli lämmin. Sitten tulikin taas kylmä. Nämä lupaavasti punertavat silmut (kuva otettu kuukausi sitten) ovat sittemmin paleltuneet ruskeiksi rusinoiksi jäätävässä viimassa, harmi vain – olisi pitänyt jättää talvisuoja vielä paikoilleen. Tämäkin köynnös sietää kyllä pakkasta, kunhan sitä ei ole paljon eikä pitkään...

Kylmät yöt luovat toisaalta taidetta. Nurmikolla kasvava ohdake on aika komea kuuraisena aamuna.

Sitten vielä ilo-osastoa. Viime vuonna Uudenkaupungin kukkamessuilta hankittu luultavasti keijunpikkusydän on elossa! Tämä on niin sopiva talooni, jossa on asunut useita sukupolvia merimiehiä, sillä ruotsiksi tämän nimi on sjömanshjärta, merimiehensydän.
Nämä kesällä lehtensä lakastavat taimet ovat ongelmallisia silloin, kun ne on vasta tullut hankittua: ei voi olla varma, kuoliko kasvi vai kuuluiko lakastuminen sen luontaiseen vuosirytmiin. Täytyy vain yrittää kastella tyhjää kohtaa kesän kuivuusviikkoina ja toivoa, että siellä maan uumenissa on joku elävä juuristo...
Toinen ilo on japaninjättililja, joka teki saman kuihtumistempun viime kesänä, mutta puskee nyt maasta iloisenpunaisin versoin!

Loppuun vielä Musti-herkku, jonka nenäkin on kuin lakupala.
Herkullisia versolöytöjä kaikille!

Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum
Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Punakolmilehti – Trillium erectum
Punakoristeraarperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Soihtulilja – Kniphofia
Vuorikärhö – Clematis montana
TallennaTallenna

Toukokuun kalenteripoika esittelee kevään untuvapöksymuotia

Kalenteripojalla eivät paikat jäädy kevään viileissä viimoissa.

May Calendar Boy
... presenting fluffy spring fashion. Remember, it can be chilly. Better wear the down throwser.

Lähestyminen saa aikaan varpaiden kipristymisen, vaikka kuinka varovasti yrittäisi hipsiä paikalle.

Kalenteripoika jatkaa tuhinaa, voimme tutkailla varpaita rauhassa.
Pehmoista ja lämpöistä toukokuuta!

Sinijuttuja

Atsurihelmililjat kukkivat yhä vain, kylmyydestä on se (ainoa) etu, että kukkimisajat pitenevät...

Blues
Today we have an interesting weather, every 15 minutes it is snowing and in between the sun shines. The spring is having a hard time deciding!

Myöhäisempiä helmililjoja liittyy joukkoon. Vaaleansininen 'Valerie Finnis' on tummahelmililja, ja aivan sen kyljessä kasvaakin tavis-tummis. Siementaimet taantuvat herkästi perusväriin, niin taitaa olla tässäkin tapauksessa. Harmi, sillä tuo vaaleansininen on taivaallinen!

Taviksetkin ovat oikein kivoja, etenkin pikkukäenrieskojen keskellä. Sähäkät värit. Toissapäivän lämpimässä auringossa ensimmäiset mukulaleinikit avasivat kukkansa. Tänään on pyryttänyt lunta noin vartin välein, aina välissä on paistanut aurinko.

Hempeää taivaansineä tarjoilee persiansinililja. Tämä on ollut epäonnistunut yritys: näiden lähes kaikki maassa kasvavat kukat on syöty ja sipuleita on kaivettu ylös. Istutan joka aamu maasta nyhdettyjä sipuleita takaisin multiin, ensimmäiset otin tähän ruukkuun talon seinustalle, niissä oli vielä kukkavarsia tallella. Tästä niitä ei onneksi ole vielä käyty syömässä.

Ensimmäiset idänsinililjatkin ovat aukaisseet kukkansa.

Sinipoika Ransu.

Unkarinsinivuokosta on taas käyty syömässä lähes kaikki kukat, mutta onneksi kaksi on jäljellä (+ yksi nuppu). Tämä on 'Blue Eyes'.

Valkokukkainen lehtosinivuokko on onneksi saanut olla rauhassa, mutta tämän kukkia on puraissut pakkanen.

Eilen oli sellainen päivä, että ulkona ei parannut olla. Kunnostin ja huolsin polkuompelukoneen, kun halusin tehdä tyynyliinan isoon lukutyynyyni. Se valmistuikin pitkällisten verkkotutkimusten ja ystävien konsultoinnin jälkeen. Nyt Ransu alkoi pestä untuvapöksyjään siihen malliin, että voimme tuotapikaa siirtyä ulos pihapuuhiin.
Iloisia vappupuuhasteluja kaikille!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Idänsinililja – Scilla siberica
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Paksuja pamppuja

Kun on ollut viileä kevät, on osa lumikelloista vieläkin kukassa. Tämä on varmaan ennätys – lähes vappuna! Monta muutakin lajia on kukassa ja olisi vielä enemmän, mutta paljon kukkia on syöty. Niistä ei tällä kertaa, vaan tässä kirjoituksessa on rotevia ja näyttäviä kevätkukkijoita. Ensin tarhajouluruusut. Tämä on niistä vanhin, jo kookas tupas.

Great Spring Flowers
Most spring plants are small, but here is a selection of large and showy – some of my favourites: hellebores and crown imperials. Very robust sorts.

Lähes musta tarhis näyttää valoa vasten viininpunaisuutensa.

Vihreä on silti ehkä suosikkini. Tai vaikea sanoa...

... viime vuonna istutettu kerrottu Double Ellen -sarjan yksilö on myös herkku. Terälehtien sisällä on pilkkuja. Tänä vuonna ostin pilkullisen yksinkertaisen.

Vaaleajouluruusutkin vielä kukkivat, yhteen taimeen on vasta ensimmäinen nuppu avautumassa.

Sitten herkulliset versot -osastoa. Punakoristeraparperi.

Tummapärskäjuuri. Olisi kiva nähdä tämä joskus kukassa, mutta sitä varten tarvittaisiin korkea suojaverkko, eikä niitä liikene ihan joka kasville. Toistaiseksi verso on aina syöty poikki.

Tarhamarskinliljan mahtava verso alkaa nousta mullan pinnalle niin varhain, että se täytyy suojata. Kasvin päällä on bambukuitua, mutta kohta pamppuverso puskee sen läpi. Kärki on jo tehnyt reiän syksyn lehteen, hauskan näköistä.

Tältä näyttää paksu verso – ja sillä on jo kaveri! – kun nostin suojalehteä. Peittelin versot takaisin, ehkä ensi viikolla voi suojat poistaa. Sitten näidenkin päälle menee heti verkko, muuten ei kukista ole toivoa.

Mietin juuri, että peurat syövät kaikkea, mikä loppuu sanaan lilja (varsinaiset liljat + kuunliljat, päivänliljat, marskinliljat, jotkut sinililjat ja helmililjat), mutta ei sentään. Tässä poikkeus. Keisarinpikarililja! Muita pikarililjoja kyllä syödään, mutta tässä on voimakas tuoksu. Viimevuotinen lannoitus tehosi: nyt on paljon kukkia tulossa.

Kirjavalehtinen 'Aureomarginata' on myös tekemässä kukkia.

Näiden värikkäiden töräytysten myötä toivotan iloista vappua!


Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhamarskinlilja – Eremurus ✕ isabellinus
Tummapärskäjuuri – Veratrum nigrum
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger