Nukkekotikierros

Otin tänään vähän parempia kuvia nukketalosta, näistä pitäisi näkyä enemmän yksityiskohtia kuin edellisellä kerralla...
Eteinen on käytävämäinen tila, jonne lasketaan kaikki käsistä, kuten eteisiin yleensäkin.

A Tour in the Dolls' House
Here it is, as far as I've got with it. Three floors + loft in total, the top floor (+ the loft) still mostly unfinished.

Eteisen vieressä on keittiö.

En ole nukkeihmisiä, enkä välitä hankkia ihmishahmoisia nukkeja (ihmisvihaaja...). Tango-koira löytyy eteisestä ja viitteitä Jeevesin, tuon mainion herrasmiespalvelijan, läsnäolosta löytyy sieltä täältä, eteisessä on mm. knalli sekä vaateharja, pesulasta haettu takki vielä puuttuu, se on ollut tehtävien listalla jo jonkin aikaa... (miten minusta tuntuu, että tämä liittyy johonkin parin vuoden takaiseen joulusatuun).

Keittiössä on ruokakattaus Hercule-kissalle.

Eteisen toisella puolella on ruokasali.

Miss Marple nauttii teetä sitruunan kanssa ja voileipiä, joulukuusen kimalluksessa.

Kun ruokasalista noustaan portaat ylös, saavutaan ateljeeompelimoon.

Ompelimon vieressä ovat privaattihuoneet, makuuhuone ja kylpyhuone.

Henkilökohtainen kirjeenvaihto hoidetaan täällä.

Kylpyhuoneessa on aidot Hollannista tuodut Delft-laatat sekä marmorinen allastaso.

Ylimmässä kerroksessa on musiikkihuone ainoa, joka on lähellä valmista. Täältä johtavat vielä portaat parvelle, jonne tulee salainen tutkijankammio.

Musiikkihuoneen katto on aito lontoolainen 1700-luvun lopun malli, musiikkihuoneesta sekin tietysti. Kakluunin eteen täytyy vielä asentaa kipinäpelti ennen kuin tulen uskaltaa sytyttää.
Tämäkin huone näyttää paljon paremmalta sitten, kun loput jalka- ja kattolistat menevät paikoilleen. On ihmeellistä, miten ne muuttavat huoneet kuin taikaiskusta lasten nukketalosta oikean pienoismallin tapaiseksi.

Pikkujuttuja

Joulunalusflunssa esti hakemasta valmiiksi poltettuja minihautakiviä pajalta jouluksi tonttuasetelmaan, mutta parempi myöhään. Tässä se on; Tonttu hautausmaalla, tadaa!
Minihautakivet päätyvät myyntiin Etsy-kauppaani, kunhan ehdin ne sinne ensin laittaa. Puotini löytyy täältä.

Horror Christmas
At last I got the Christmas still life ("Pixie at the graveyard with blood-stained trees") done - a terrible flu prevented from getting the stones ready for Christmas. Perhaps the flu was a punishment for not liking Christmas very much, but I get not so easily defeated and made the installation for the New Year. The gravestones are being sold at my Etsy shop.
Also, the last dividing wall between the music room and the library is now in place in the dolls' house.

Nukkekotiin kuuluu sellaista, että viimeinen väliseinä musiikkihuoneen ja kirjaston välissä on paikoillaan! Musiikkihuone on lähes kokonaan sisustettu, vain katto- ja jalkalistoja sekä valaistus puuttuu vielä. Musiikkihuoneessa on pieni flyygeli, konserttiharppu sekä banjo. Kaapissa on nuotteja sekä saksofoni.

Seinän toisella puolella on kirjasto, mutta sen valmistumiseen tulee kulumaan runsaasti aikaa. Aion tehdä parketin pienistä puunsäleistä leikkaamalla ja liimaamalla, jotta projekti ei vain valmistuisi liian nopeasti.

Kerrosta alempana on valmiita huoneita: Puputytön ompelusalonki.

Sekä makuuhuone ja budoaari, jonka kirjoituslipasto on ahkerassa käytössä.

Alimmassa kerroksessa Miss Marple juo teetä ja syö voileipiä.

Keittiö on Hercule-kissan valtakuntaa.

Eteisessä Tango-koira tekee sitä, mitä koirat tekevät: tuhoaa kenkiä. Sillä on myös keittiöstä anastettu makkara.

Huomaan, että makrolinssi ei ole paras mahdollinen nukketalon kuvaamiseen, mutta olin liian laiska vaihtamaan linssiä. Tätyy ottaa uusia kuvia, kunhan jalustakin löytyisi ensin jostakin!

Pimeyskin aiheuttaa päänvaivaa. Otin tämän kuvan keskellä kirkasta päivää, silti huoneet ovat lampun valokeilan ulkopuolella aivan pimeitä. Joten palatkaamme asiaan.

Iloista pikkuruista uutta vuotta!

Totoron talvipuutarha

Iltaa! Totoro ei vaipunutkaan vielä uneen. Hän on järjestellyt talvipuutarhaansa.

Totoro's Orangery
This Christmas Totoro did not fall into winter sleep. Instead, he has been arranging his winter garden, cultivating tomatoes and even found his old croquet game.

Lattia sai viihtyisän puu-tatamin. Seinille on ilmestynyt perhostutkielmia.

Totoron kylpysandaalitkin ovat japanilaishenkiset.

Lisäksi Totoro on löytänyt vanhan krokettipelinsä jostain varaston uumenista. Taitaa odottaa neitiä uudelle vierailulle.

No niin, pelataanko?

Hyppysirkan joulutervehdys

Hepuli hei!

Hyps ja hoi!

No niin. Voisitko ystävällisesti heiluttaa tuota vieressäni olevaa höyhentä?

Saisinko ruokaa?

Siinä ne joulun tärkeimmät. Iloista joulua kaikille!


Merry Christmas to all!

Talvipäivänseisauksen pieni ihme

Kaupunkiasunnossani oli tapahtunut kummia ollessani jonkin aikaa poissa. Kaksi onnetonta tomaatintainta, jotka olivat itäneet keskikesällä kylvetystä siemenseoksesta, olivat reagoineet johonkin. Enpä näiltä odota paljon mitään, mutta en raaski poiskaan heittää, ovathan tomaatintaimet kohta lailla piristäviä keskellä vuoden pimeintä aikaa.
Johtuen kenties kastelun puutteesta oli toinen taimi kehittänyt pienen kukkatertun.

Toiseen taimeen oli jo syksyllä kehittynyt marja – tuo on niin pieni, etten osaa hedelmäksi kutsua... Poissa ollessani se oli alkanut punertua! Hämmästyttävää ja ilahduttavaa, luonnon voitto pimeydestä.

Tomaatti päätyi Totoron eväslautaselle, sillä hän ei olekaan vetäytynyt kausiunille, vaan on innostunut kasvattamaan tomaatteja. Tuo oma tomaattini Totoron edessä ei ole paljoa nukkekotikokoisia tomaatteja suurempi...

Mutta mitä tapahtuukaan metsän reunassa? Sieltä lähestyy tonttu, ja kuten tiedämme, tontuilla on metkut ja kepposet mielessä. Tonttu on tuomassa viskipulloa Totorolle.
Vaikuttaa siltä, että Totoro saattaa kumminkin pian nukkua loppiaiseen saakka...

Totoron joulu

Kivipellon Saila pyytää minulta aina joulusatua, mikä tuntuu niin hassulta, että se täytyy yrittää taas toteuttaa. Koska olen jouluvihaaja, ei tästä taloudesta juuri mitään jouluisaa löydy – mieluiten pakenisin jouluksi jonnekin, jossa siitä ei olla koskaan kuultukaan, eikä ainakaan annettaisi lahjoja, ja söisin vaikkapa simpukoita. Tällainen suunnitelma meillä yhden ystäväni kanssa jo onkin, toteutus vielä puuttuu.
Joten tässä mahdollisimman epäjouluisa tarina Totoron talvisista puutarhapuuhista ja orastavasta romanssista – lööppiainesta...!

Totoro on havaittu hiipparoimassa kohti talvipuutarhaa lapio tassussaan. Mukana on pieni rungollinen puksipuu, jonka Totoro on saanut joskus lahjaksi – ruukku on varmaan käynyt sille ahtaaksi ja se täytyy saada maahan.
(Totoron maa ei jäädy talveksi)

Lisäksi Totorolla on mukanaan laatikko, jossa on saviruukkuja. Taitaa olla kylvöjen aika. Yksi kaalinkerä, Totoron erikoismutusteluherkkua, oli korjuukypsä ja sekin on päätynyt laatikkoon.

Sisällä talvipuutarhassa on piknik-kori, kassillinen ruusuja sekä tytön hattu! Mutta itse tyttöä ei näy – olikohan se hän, jonka näin vilahtavan pitsihelmat hulmuten kohti postilaatikkoa iso korttinivaska kainalossaan. Hänelle taisi tulla kiire. Toivottavasti joku ystävällinen nostaa hänet postilaatikon luukun tasalle, jotta hän saa kortit laatikkoon.

Voi, voi, hän lähti nyt aivan avopäin, toivottavasti tyttönen ei vilustu!

Totoron virneestä päätellen hän taitaa olla rakastunut.

Odottelemme jännityksellä tytön palaamista. Totoro varmaan kaappaa hänet lämpimään syliinsä ja sitten he vetäytyvät kausiunille, kunhan istutus- ja kylvötyöt on ensin tehty. Totoron lämpimän vatsan päällä on tunnetusti mukava nukkua.

Eteisestä kuuluukin jo pientä rapinaa, hän on varmaan palaamassa...

Jouluaattona Totoro ja tyttö haukottelevat makeasti ja syövät simpukkapäivällisen, kastelevat kylvökset ja vetäytyvät takaisin unille, josta heräävät joskus loppiaisen jälkeen.

Iloista joulun odotusta ja muistakaa laittaa hattu päähän, kun kipaisette postiin!

Talvikooma

Hei vaan! Ajattelin tulla kertomaan, ettei täällä olla kuoltu (vielä). Onpahan vain tavallinen talvikooma. Ja tähän väliin on ihan turha alkaa hymistellä kohta saapuvan joulun ihanuutta, prkl.
Katson välillä kevätkuvia ja mietin, tuleeko joku innostus taas sitten, kun valo lisääntyy. Kaipa se tulee. Ainakin valoisia, aurinkoisia ja kasvipitoisia kevätkuvia on ihanaa katsoa. On vain toivotonta ajatella, että vielä pimenee monta päivää, eikä sittenkään kevät vielä tule, talvi vasta alkaa. Apua.

Lisäksi minua ahdistaa hirveästi maassamme vallitseva viha ja itsekkyys sekä vieraan ja muutoksen pelko. Maailma ei tule muuttumaan sellaiseksi kuin joskus "vanhoina hyvinä aikoina", itse kunkin lapsuudessa, tai mihin sitten kukin vertaa. Mennään eteenpäin, ja eläköön muutos! Eläköön kansainvälistyminen, muuttoliikkeet sun muut, surku vain, että ne johtuvat usein sodasta, joka tekee tuhansien ihmisten elämän helvetiksi.
Meillä on rauha ja lämmin tupa, on ihmisarvo ja tasa-arvo. Muistakaamme se. Joulu olisi minulle kaikkein mieluimmin ihmeellisen ja kaiken peittävän rakkauden ajattelemisen aikaa, hiljentymistä ja hyvän tekemistä. Toisten ajattelemista, ei lapsityövoimalla tehtyjen lahjojen antamista ja maapallon muoviroskan lisäämistä.

No niin. Ei minun oikeastaan tästä pitänyt puhua!

Piti puhua keväästä. Tässä kevätMusti.

Ja tässä talviMusti.

Ransusta on ollut hirmu suuri apu muun muassa kirjanpidon kanssa.

Jostain jaksan sentään olla innostunut. Keramiikasta (uusi harrastus) ja Margaret Atwoodista. Näin Orjattaresi-kirjasta tehdyn elokuvan joskus parikymppisenä. Se teki järisyttävän vaikutuksen.
Luin Herran tarhurit jo vuosikausia sitten, ja siitä pitäen on pitänyt lukea Oryx ja Crake, joka on oikeastaan trilogian ensimmäinen kirja. Viimein luin sen – ystävä lainasi – ja totesin, ettei haittaa yhtään, jos ne lukee väärässä järjestyksessä. Kirjat loppuvat kutkuttavasti samaan pisteeseen. Nyt lainasin kirjastosta kolmannen osan Uusi maa.
Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä Atwoodin nerokkuutta kuvatessaan maailmaa, jonka ihmisen halu sörkkiä ja puuttua kaikkeen on pilannut. Vaikka tulevaisuus vaikuttaa lohduttomalta, koukuttavat yksittäisten ihmisten selviytymistaistelut. Kauheuden keskellä kirjat kutkuttavat ja hämmästyttävät niin, ettei päällimmäinen tunne suinkaan ole oksetus. Lisäksi kirjat aiheuttavat paljon pohdintaa ympäristöstä ja siitä, miten ympäristöä kohtelemme, eikä se koskaan ole pahitteeksi. Kunpa vain päättäjät ja yritysjohtajat perehtyisivät näihin. Heidät pitäisi pakottaa lukemaan Atwoodin tarinat, Kellopeliappelsiini-tyyliin.
Taidankin siirtyä ahmimaan lisää tarinaa ja odottelemaan kevättä.

Täällä on Herran tarhurien inspiroima kirjoitukseni. SPR:ää voi muuten muistaa myös ja etenkin joulun aikaan! Tai miksi et ryhtyisi vaikka verenluovuttajaksi?

Tsemppiä ja uskoa kevääseen kaikille muillekin!


In Short
There is no way to translate my ramblings in a few lines. But, to put it shortly, I dislike winter, hate Christmas, doubt the spring ever comes and enthuse over Margaret Atwood.