Kuulumiset

Aurinko paistaa ja talvella istutettu minipuutarha on edelleen hengissä!

Herkuttelen Suvikummun Marjan antamilla mehuilla, suosikit ovat "Kaikki sekasi" ja "Monterilai". Nämä ovat ihania! Janojuoman lisäksi mainio iltajuoma ja yömyssy.

Aikani kuluu työprojektin parissa liiankin tiiviisti tietokoneen ääressä, lähes mitään muuta ei ehdi. Ransu huolehtii onneksi itse siitä, että kissaa tulee rapsutettua.

Musti huolehtii makoisista unista – omistaan ja minun. Sekä ruoka-ajoista.

Huomenna on tärkeä päivä Ransun uralla, mutta kerron siitä vasta huomenna.
Terkkuja kaikille ja aurinkoisia lokakuun päiviä meiltä kaikilta!

We're all working
Just a quick hello from us all and tomorrow we'll be back with Ransu's latest career news!

Lokakuun kalenteripoika juhlii

Tänään vietetään Maailman eläinten päivää, josta alkaa eläinten viikko, Franzin ja minun nimipäiviä sekä pikku Franzin eli Ransun 8-vuotissyntymäpäivää! Juhuu!

Sankari viettää päivän ruuan, hepuloinnin ja torkkujen parissa.

Juhlien kunniaksi nettikaupassani Elsan lempituolissa on syysale. Kaikista tuotteista putoaa 14 % prosenttia pois, jo valmiiksi alennetuistakin! Tarjous on voimassa Elsan päivään 14.10. saakka.
Tervetuloa ostoksille!

Ensimmäisiä

Perjantaina ehätti ensimmäinen keskikesällä kylvetyistä sulkaunikoista kukkaan, suureksi ilokseni! Lajike on 'Pink Bicolor', mutta ei tuo kovin pinkiltä näytä. Ehkä kukkanen on ottanut mallia ympärillään olevasta syksyn hienosta värityksestä. Harvoin meillä on näin hienot syysvärit, ja mietin, mistä se johtuu. Ei pakkasesta ainakaan, kun sitä ei ole ollut. Kesä oli rutikuiva, samoin syyskuu, onneksi elokuussa satoi. Ehkä kuiva kausi aiheuttaa voimakkaita värejä.

Alkusyksyllä istuttamani 'Lady Gilmour' -tarhasyysvuokko tekee varovasti uusia kukkia – kuvasta näkyy, että ensimmäinen kukka ennätettiin syödä. Nyt tällä on hieman suojaa päällä, toivottavasti uusia kukkia ei käydä popsimassa. Tämän lehdet ovat hauskasti ryppyiset, ja kukassakin pitäisi olla hieman kähäryyttä sekä kerrannaisuutta ja kaksivärisyyttäkin, mutta ehkä vasta sitten isompana.
Toivottavasti tämä on nimetty viime vuosisadan alun valokuvaajattaren mukaan eikä joidenkin myöhempien, huikentelevaisesta ja skandaalinhakuisesta elämästään tunnettujen leidien perusteella.

Kun kerran Mamma N rohkeasti esitteli tuotoksiaan Rut Bryk -keramiikkakurssilta, niin sitten minäkin. Ei nyt ihan elämäni ensimmäinen keramiikkatyö, mutta aiemmat voi varmaankin laskea yhden käden sormilla, eikä lasitusväreistä ollut mitään aiempaa kokemusta. Tässä laatassa piti olla enemmän värejä, okrankeltainen jäi tiilenpunaiseksi opiston uunissa, mutta ihan kiva näinkin.

Skotlannin-maisema onnistui yli odotusten. Tein näitä kaksi, ja toinen epäonnistui joko vajaan polton tai taitamattoman oksidin ja värien käyttöni tai molempien takia, mutta tästä tuli hieno. Paksu lasite suli ihanan halkeilleeksi väripinnaksi. Kanervanummista tuli kuvassa harmaat, mutta oikeasti vuoret ovat kanervansävyiset, hennon violetit.

Jopa lampaat, pikku fisut ja pyykkinaru erottuvat! Pyykkinarun edustalla oleva kyttyräselkäinen mummeli eli minä mummona ei takuulla avaudu kenellekään muulle kuin minulle, mutta ei se mitään – taiteen kuuluu olla sellaista, että eri ihmiset näkevät siinä eri asioita.

Firsts
The first new poppy flower (sown in July), the first new japanese anemone flower (planted in August) and my near-first ceramic art, made on a 2-weekend-course. That was so fun and so addictive! Now that one knows how the colours work a need arises to make more and more.


Sulkaunikko – Papaver somniferum Laciniatum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemone ✕ hybrida
TallennaTallenna

Ransun mintut

Heippa! Aha, on mun vuoro.

Mamma leikkasi mun mirrinminttupuskan alas kuukausi sitten ja nyt se on tosi hyvä tuore puska taas. Mun edessä on ransunhäntäkukka (toim. huom. komealuppio). Näitä mä käyn hoitamassa päivittäin, etenkin tota minttua. Se on tosi hyvä kasvi.

Sitten mä sain kissanminttua Onnilta Suvikummusta. Mamma istutti sen tuohon oranssiin penkkiin.

Eli siis tähän.

Mammalle tuli vähän kiire istuttaa, tai siis se ei meinannut saada kasvia tarpeeks nopeesti maahan.

Pihakierros jatkuu. Mamma leikkasi nurmikon, tuli myyrät paremmin näkyviin.

Ennen leikkuuta oli meinaan tän näköistä.

Mintun nuuhkimisen jälkeen kiipesin kompostin päälle, viuh.

Hyps

Tuolla on Nelli.
– Huokaus –

Mutta mun täytyy vahtia mammaa. Ja Nelli on vähän... se on pippurinen mimmi.

Sitten pitää raapia.

Tää on hyvä monitoimipölkky. Kelpaa myös lepäilyyn.

Takakoipeakin voi lepuut– JOTAIN LIIKKUU!

*Kuva puuttuu, liian nopeaa juoksua*

Kun pieni kissapoika oli tarpeekseen hyppinyt, juossut, kiipeillyt ja tutkinut, tuli uni.

Pieni muisto metsähommista oli jäänyt kiinni nenänpäähän. Otin sen pois kuvan ottamisen jälkeen, eikä manuli edes havahtunut.


Kissanminttu – Nepeta cataria
Komealuppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii

Alppipenkin kevät, kesä ja syksy

Kylläpä aika kuluu nopeasti. Keväällä kirjoitin vastavalmistuneesta alppipenkistä ja nyt on jo syksy. Täytyy raportoida, mitä penkissä kesän aikana tapahtui. Penkki on navetan eteläseinustalle tehdyssä pienessä pengermässä. Tässä navettanäkymä alkukesän ihanana hetkenä, kun pihlaja ja raparperi kukkivat.

Alpines

The alpine border was built in the spring and during the summer a part of it has been planted with tiny plants that I could not have before. Oh bliss.

Koska olin saanut alppipenkin valmiiksi juuri ennen Lahden puutarhamessuja, hamstrasin messujen mainiosta taimitarjonnasta monta kivikkokasvia. Viimeinkin pääsin hankkimaan näitä pikku herkkuja! Tämä on hopearikko, mutta kukat ovat punaiset. Taimessa ei ollut mitään lajikenimeä, mutta esimerkiksi 'Millstream' on suunnilleen tämän näköinen. 'Rosea' olisi kai hieman hailakampi. Tämä on oikea minipieni kasvi, kukkavarsi alle 10 cm. Kasvi kukki kesäkuussa.

Ihastuttava mikrokokoinen mätäslaukkaneilikka! Tällä on tieteellinen nimi kohdillaan: juniperifolia, katajamaiset lehdet. Tämän lehdet ovat tosiaan pienet ja kapeat kuin neulaset.

Moni ihmettelee, miten tieteellisiä nimiä voi muistaa, mutta kun ne ovat niin loogisia! Suomalaisia nimiä on paljon vaikeampi. Vihaan näitä tuplanimiä, jotka eivät ole sitä eivätkä tätä – ei tämä ole laukka eikä neilikkakaan, pläägh!

Sitten alkoivat pienet neilikat kukkia. Tämä on kääpiöneilikka.

Kun kerrottu vuorineilikka avasi kukkansa, pökerryin kauneuden edessä. Keskikesällä koitti ilon hetki, kun edelliskesänä kylvetyt pulskaneilikat itivät. Perennojen kylvösruukut kannattaa aina upottaa talveksi maahan ja odotella, tänäkin vuonna minulla on itänyt monta talven yli ulos jätettyä perennakylvöstä, ja ne aiemmin raportoidut punalehtiruusutkin.

Pulskaneilikan pikku taimet pääsivät jo alppipenkin multaan, mutta vasta noin puolet penkistä on istutettu. Kylvin tyhjälle puolikkaalle keskikesällä unikoita ja tätä hirssiä tai mitälie, jonka siemenet olin joskus saanut... ööh... kai keväisessä blogiarvonnassa. Olen vähän huono näissä yksivuotisissa, mutta tulipahan hyötykäyttöön, hirssit ovat nyt tulossa kukkaan! Jossakin unikossakin on kukkanuppu, tosin en tiedä, onko se enää sateen ja tuulen jäljiltä missään kuosissa.

Alppipenkistä navetan sivulle kiertää aloitettu laatoitus, jota jatkan joskus myöhemmin. Istutin ovensuun rampin ja laatoituksen väliseen koloon 'Minor'  -nummiajuruohon taimen, se on levinnyt kivasti maata myöten kesän mittaan. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa silloin, kun se kukki violettina minipienin kukkasin, se oli todella söpö!

Söpö Musti esittelee.

Rakastan laukkaneilikoita, ihastuin niihin joskus Skotlannin rannikolla. Englanniksi tämä on sea pink (neilikka siinäkin nimessä) tai thrift, ruotsiksi trift, joten se on varsin helppo muistaa. Jotkut kasvien nimet ovat todella hauskoja muilla kielillä. Keväällä puutarhaani istuttama siperiankleitonia on englanniksi wandering sailor, harhaileva merimies!

Tämä kirkkaanvärinen on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', joka lähes kuoli isojen kivien välissä polun varrella, se oli huono paikka, kun täällä ei ole useinkaan lunta. Onneksi ennen viime talvea olin jo pelastanut ne korret, mitkä vielä hengissä olivat, isoon ruukkuun. Vaikka se vietti talven ulkona, selvisivät taimet pakkasesta. Keväällä ne pääsivät alppipenkkiin ja nyt ne ovat vankistuneet sen verran, että ovat alkaneet kukkia.

Kun taas ensi vuonna ehdin paneutua tähän, aion hankkia kaikkia niitä harvinaisia ja hennon pikkuruisia sipulikukkia, jotka ovat kotoisin vuoristoista ja joita ei voi istuttaa kukkapenkkiin joko minipienen kokonsa takia tai siksi, etteivät ne lainkaan kestä seisovaa vettä. Tässä vähän kohollaan olevassa penkissä ei vesi viivy.

Jihuu, täällä sataa! Syyskuu on ollut ennätyskuiva, sadetta on tainnut tulla alle 10 mm koko kuukautena. 

Kirjoitin alppipenkistä enemmän Yhteishyvän blogiini täällä.

Hopearikko – Saxifraga paniculata

Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis

Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia

Nummiajuruoho – Thymus praecox

Pulskaneilikka – Dianthus superbus

Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus

TallennaTallenna

Syyskuun lopun tunnelmia

Nyt on kaunista. Oikein kaunista! Vaikka ehdin jo masentua syysvärien saapumisesta, on pakko todeta, että ovathan ne kauniita. Mutta kun tietää, mitä niiden jälkeen seuraa, niin...
Ei mennä vielä siihen. Ystävien kevättalvella antama esikko kukkii taas! Olen jo seonnut laskuissa, onko tämä vuoden kolmas vai neljäs kukinta. Eläköön, esikko!

The end of September
It is not the end of the world, even if it sometimes feels like that. The long, long winter is slowly coming. Luckily we are enjoying super warm and sunny days right now.

Tänään oli sen verran tyyni päivä, että pystyin saamaan kuvan tästä parista kerrankin varret pystyssä! Siniheinä ja täpläpunalatva 'Atropurpureum'.

Musti on niin iloinen kotiin pääsystä, että se suorastaan kirmaa. Tässä harvinainen pysähtynyt hetki.

Syysvärit ovat saapuneet Saaripalstalle. Marjaomenapensas 'Marleena' ja laidunkarstaohdakkeen kuivuneita kukintoja, taustalla vaahteran ruskaisin oksa.

Helmipihlaja on niin helmi.

Koivut ovat jo keltaiset, mutta saarnet ovat vielä vihreinä. Lehmät ovat vielä laitumella, kuvaan vain ei osunut yhtäkään.

Maailmanlop... siis syyskuun lopun tunnelmia kohentaa tuntuvasti tämä löytö: tarhasyysvuokko 'September Charm' on sittenkin hengissä! Se versoo! Nyt... aika myöhään. Toivotaan pitkää lauhaa syksyä, jotta tällä on jotain henkiinjäämisen mahdollisuuksia, kun nyt vasta alkoi yhteyttää.
Iloisia löytöjä kaikille muillekin, ja aurinkoista viikkoa!


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhasyysvuokko – Anemone ✕ hybrida
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Parvekepassio ja kotipedot

Korkeasaaren komistusten jälkeen on korkea aika esitellä omat kotipedot. Parvekepantteri Musti viettää löhölomaa, mutta uneliaisuus on näennäistä. Kaikki tekemiseni noteerataan.

After the Zoo
There are some felines at home too: a (small) panther and a very sleepy pallas cat. And my passion flower finally started flowering, it's taking over the balcony.

Tässä näkymä Mustin sohvalta ja lampaantaljalta käsin: vastaseinällä luikertaa kärsimyspassio. Se maksoi vain muutaman euron keväällä ja on jo tuottanut versoa koko rahan edestä. Muutama kukka on mennyt sivu suun ollessani poissa, ja versoja on joutunut ohjailemaan – yksi pitkä huiskula oli lähtenyt liehumaan parvekelasien ulkopuolellekin.

Tänään sain viimein napattua kukkakuvan päivänvalolla! Yhtä kukkaa ehdin jo nuuhkutella parin illan hämärinä tunteina, mutta kun en ollut päivisin kotona, en saanut siitä kuvaa. Nyt sain, ja uusia nuppuja on vielä ainakin seitsemän. 

Kukassa on ihana, kukkaisa ja kevyt tuoksu. Harmi, että Crabtree & Evelyn lopetti Passion Flower -hajuvetensä valmistamisen, se oli yksi suosikeistani. 

Pelkästään ulkonäöltäänkin tämä kukka on yksi kauneimmista, mitä olen nähnyt. Niin merkillinen, mystinen. Entä nuo kiinnikkeiden spiraalisojotukset sitten, kuin mitäkin jousia! Yhtä ihmettä koko kasvi. Ihmekukka-nimi on mielestäni mennyt tyystin väärälle kasville. Mirabilikset ovat aivan taviksia tähän verrattuna.

Tässä ei puolestaan ole mitään ihmettelemistä. Kotimanuli ottaa tupsluurit mökissään, kuten tavallista.

Antoisia nokosia vaan kaikille muillekin!