Sunnuntaimanulit

Sunnuntain kunniaksi: lisää manulikuvia!

More pallas cats!

Manulihiipparointi. Huomaa järeät pehmotassut, noilla kelpaa tassutella. Mietin, jos tämä tulisi ransumaisesti mäiskimään minua poskelle aamuisin; miltä se tuntuisi.

Sitten katettiin pöytä.

Manuleilla ei ollut kiire. Kukin tarkkaili tilannetta omasta kyttäyspaikastaan.
Tajusin, mikä tärkeä sisustuselementti meiltä puuttuukaan. Manulihylly!

Tämä taitaa olla emo, kun on vähän muita tukevampi. Kävi nappaamassa pitkähännän oksanhaarasta.

Varovainen askellus saalis suussa.

Sitten tuli hintelämpi tyyppi, ilmiselvä pentu. Muuten oli jo kooltaan emon tasoa, kuten kuvista näkyy.

Kiipeilytekniikka oli vielä hieman hakusessa.

Alas se pääsi, ja jonkun vastalauseen taisi samalla murahtaa. Olisiko ollut siksi, että äiti ehti napata hiiren. Vai siksi, kun ei oikein mennyt putkeen.

Onneksi se ei ollut viimeinen hiiri, niitä oli pitkin tarhaa ja pakkasesta löytyy lisää. Tiedän sen omasta kokemuksesta, sillä vietin työelämään tutustumispäivät Korkeasaaressa, ammoisina kouluaikoina. Korkeasaaressa on herkkuruuat ja hyvä hoito! Vihanneksista jäi mieleen, että ne olivat freesimpiä kuin kaupan vihannestiskillä. Ja eläintenhoitajista jäi mieleen erittäin kiinnostuneet ja omistautuneet hoitajat, jotka saattoivat viettää vapaa-aikaansakin työpaikalla esimerkiksi kotkia kiikaroiden.
Mukavaa ja maukasta sunnuntaita!

Kenen karvat

Arvaako joku, kuka on kuvassa?

No sehän se on! Manuli!
Koska minulla oli asiaa manulien asuinseudulle muutenkin, kävin katsomassa, näkyisikö niitä. Näkyi enemmän manuleita kuin koskaan aiemmin. Niitä suorastaan vilisi.

Emomanulin tunnisti siitä, että se oli vähän isompi, mutta olivat pennutkin jo aika isoja. Ne taisivat olla vähän hintelämpiä, mutta koska manuli on karvapallo, ja lisäksi ujo sellainen, ei niitä nähnyt läheltä eikä kovin pitkää aikaa kerrallaan.

Kun manulit olivat saaneet ruokaa, asettuivat ne hyllylle häkin takaosaan.

Nukuttaa...

Niin?! Vähän päikkärirauhaa, kiitos!

Krooh...

Naamapesu meinasi unohtua. Se ensin, sitten lepo.

Pallas cats
I went to Helsinki Zoo to have a look at pallas kittens. They are already big – and it is difficult to measure their size, being elusive furballs.

Jälkinuohooja

Nämä kuvat jäivät julkaisematta kesällä, mutta asia on aina ajankohtainen. Meillä kävi nuohooja, kuten joka vuosi, ja tikkaat jäivät saunalle. Mitä tekee Ransu?
Tietenkin kiipeää katolle. Niinhän se tekee joka kerta.

Franz the Climber
The chimney-sweeper paid us a visit. The Inspector must make a follow-up. He always does.

Mutta voi! Alastulo onkin kinkkisempää.

Äh...

Jospa tätä reittiä...

Tum-ti-dum...

Niin selvisi manuli takaisin maankamaralle. Ilmeestä päätellen ovat seuraavat seikkailut jo mielessä.

Hyödyttömän hyötytarhurin tunnustukset

Korjasin lopun perunasadon. Tämän kesän sadosta syntyi keitetyt perunat yhdelle päivälliselle äitini kanssa sekä nämä, jotka porisivat äsken padassa yhdessä naudanpaistin, herneiden ja oluen kanssa. Tuli muuten hyvää – perinteinen beef and ale pie taikinakuorella.
Näillä ei nyt ihan pääse sadon määrällä kehuskelemaan. Istutin seitsemän siemenperunaa, jotka sain ystäviltä, mukuloita nostin ehkä kaksikymmentä.

Valkosipulin kanssa sama juttu. En muista, montako kynttä upotin maahan viime syksynä – yhden pussillisen, mitä siinä sitten olikaan. Nyt nostetuissa valkosipuleissa ei ole montaakaan kynttä, useimmissa vain yksi, ja onkohan sekään suurempi kuin ne kynnet, jotka maahan upotin. Ja jotenkin tuntuu, että näitä on vähemmän kuin mitä istutin. Näissä on myös joitakin silmuja varsissa – voikohan nekin syödä, vai pitääkö ne kylvää, tietääkö kukaan?

Pääsyy huonoon satoon on ehkä huono kastelu ja vielä huonompi lannoitus. Kylvin joitakin vihanneksia toukokuussa ja ne alkoivat itää elokuussa, kun saivat vettä.

Kesäkuussa piilotin tuoksuherneen siemeniä multaan, kun siitä ei näyttänyt nousevan muuta kuin koriantereita, niitähän tulee joka kevät edellisvuonna maahan karisseista siemenistä. 'Cupani' on ihana tuoksuva ja värikäs tuoksuhernelajike. Silmänruokaa, jos ei muuta!

Onneksi poikien ruuansaanti ei ole minun kasvatuksistani kiinni!

Syyskuun kalenteripoika

Syyskuun poika on nettikauppani Elsan lempituolin ahkera kuvausassistentti ja tuotetestaaja, Mr. Franz Sanchez.

Franz the Cat
Helps with anything. Now he took his time to test new garden gloves. For discerning males, of course. No ladies' mitts for this gent!

Hanskat testattu ja hyviksi havaittu.
Uudet tweed-puutarhahanskat miehille ja art deco -puutarhahanskat naisille löytyvät Elsan lempituolista!

Koska en kehtaa laittaa myyntiin näitä Ransun rakkaudella esittelemiä hanskoja, arvon tämän parin kaikkien kommentin jättäneiden kesken. Hanskat ovat miesten, kokoa M/L eli 8–9. Arvonta tapahtuu ensi keskiviikkona 7.9.2016 klo 23. Siihen asti on aikaa osallistua.

Korkeat ja komeat kosteikkokasvit

Otos tämän hetken lemppareista: täpläpunalatva 'Atropurpureum' ja siniheinä.

Tall and Handsome
Here is my favourite selection of plants for boggy areas: bonesets, ornamental grasses and some tall flowers for the bank by the bog.

Raitamarskiheinää hehkutan varmaan joka vuosi tähän aikaan. Se on myöhäinen nousemaan maasta, ja joka kevät mietinkin, onko se kuollut. Sitten se alkaa kohota ja kasvaa, kasvattaen sirosti kaareutuvat kaislansa parin metrin korkeuteen.

Tästä kohdasta pihaltani on vaikea ottaa hyvää kuvaa, kun kaikki näyttää epämääräiseltä. Kostean paikan kasvit ovat kuitenkin viimein alkaneet rehevöityä, pitkään pieninä pysyneet kilpirikon taimetkin ovat alkaneet tehdä suurempia lehtiä. Japaninlehtikuusi kohoaa vieressä, ja raitamarskiheinän kauniit lehdet kurottautuvat puun alimpia oksia kohti.
Suuri surku on se, että kuningassaniainen näyttää menehtyneen viime talven aikana. Se oli huonossa paikassa, jossa juuristo pyrki joka talvi nousemaan maasta, kun lunta ei ollut, mutta märkä maa jäätyi. Täytyy hankkia uusi taimi ja istuttaa se hieman paremmin.

Kallionauhus on pysytellyt pienenä vuodesta toiseen, mutta nyt, kun siirsin kookkaaksi kasvaneen kaunokurjenmiekan pois tämän kyljestä, on nauhus hieman reipastunut. Tämäkin on todella kaunis väri japaninlehtikuusen sinertävänvihreiden oksien katveessa. Taustalla tässä ja edellisessä kuvassa näkyy palmusaraa, joka on upea kostean paikan heinä, mutta se leviää tolkuttomasti. Toisaalta se myös valtaa kätevästi tilaa – tässä oli niin vahva nokkos- ja ohdakekasvusto, että tiheäkasvuisia levittäytyjiä tarvitaan.

Mutapuutarhan mutalammessa kasvaa kirjosorsimoa, sekin on kova leviämään. Toisaalta se on oikein kaunis raidallinen pöheikkö. Tämän raidat ovat kermanvaaleita. kun ne raitamarskiheinällä ovat selvästi keltaisia. Musti esittelee.

Kirjosorsimo toimii kauniina tukena sen päälle kaatuneille jaloängelmän kukkavarsille. Tämä suloinen kerrottu on 'Hewitt's Double'.

Tässä kuvaa vähän kauempaa, vaikka voimakkaassa auringossa ei mikään näytä oikein miltään, ja mesiangervojen lehdet ovat menneet ruman ruskeiksi kuivan kesän aikana. Ransu halusi haastaa Mustin leikkiin mutapuutarhan toiselta rannalta, mutta ei tainnut tällä kertaa onnistua.


Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kallionauhus – Ligularia dentata
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Raitamarskiheinä – Spartina pectinata 'Aureomarginata'
Siniheinä – Molinia caerulea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Elokuun kalenteripoika

Samettiturkkinen sankarini Musti.

August Calendar Boy
Musti, my hero! Water rats tremble with fear.

Mäiskis, kuuluu, kun vesirotta mätkähtää verannan lattialle. Lankkupihvi.

Kun asiaankuuluvat kehut on vastaanotettu, pihvi syödään.

Harvemmin Musti tuo saaliita sisälle. Viime yönä se toi myyrän sänkyni alle, mutta se oli minun syyni, kun avasin oven eteiseen juuri silloin, kun Musti oli tullut kissanluukusta sinne myyrä suussaan. Totta kai se jatkoi matkaansa makuuhuoneeseen, kun ovi kerran avattiin.
Kyllä sekin myyrä sitten ulos lensi, ja Musti meni vapaaehtoisesti perässä.

Tämä kalenteripoika on raavaista metsämies-tyypeistä pitäville tytöille. Runopoikien ystäville tulee ehkä sopivaa materiaalia ensi kuussa. Tai sitten ei.

Tein tärkeän havainnon, joka vei normaalisti tähän aikaan iskevän talventuloahdistuksen tehokkaasti pois. Enää seitsemän kuukautta, niin kevät on käsillä ja uusi talonmaalauskausi alkaa!